Lue keskustelun säännöt.
Tökeröt päiväkodin työntekijät
31.08.2022 |
Onko teillä muilla kokemuksia töykeistä pk-työntekijöistä?
Itse olen kohdannut mm. sellaista, että kun tulen noutamaan lastani, niin hoitaja lähtee pois. Ei halua kohdata ja kertoa päivän kuulumisia, vaan suorastaan meni karkuun. Tosi kiva että hoidat lastani hei!
No lisäksi se, että lapseni oli riidellyt toisen lapsen kanssa päivän aikana parina eri päivänä, niin ennen meitä vanhempia erittäin mukavasti kohdelleet hoitajat muuttuivat todella nihkeiksi, siis olivat täys vastakohta sille mitä aiemmin. Hyvin epämiellyttävää. Etenkin ajatus siitä, että miten he sitten lastani kohtelevat hoitopäivän aikana, jos noin avoimesti näyttävät mieltään meille vanhemmillekin. Nyt etsimmekin uutta päiväkotia...
jakakaa kokemuksia kiitos!
Kommentit (237)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi tarha ajasta ja hoitajista selvittiin koko perhe ihan täysipäisinä, sen verran oli rankkaa. Oltiin puolison kanssa kaupan alalla ja riemuhan tarhassa repesi kun työt alkoi aamuvuorossa 05.45 ja 30 min matka tarhasta duuniin. Lapsethan siitä kärsi, eli heille kostivat. Aikuiset yli 50 v ämmät. Vanhempi nyt jo 18 täyttänyt muistaa vieläkin niitä hoitajia kauhulla.
Mulla oli tuollaiset hirveät hoitajat. Vihasivat mua huolella ilmeisesti siksi, että mun äiti ja isä ehtivät viimeisinä hakemaan hoidosta. Ruokailussa esim muut sai jutella, mutta minä jouduin tuhmien pöytään jos nauroin muiden mukana tai osallistuin keskusteluun. Lopulta julistettiin että minä istun yksin tuhmien pöydässä ja muut voivat joutua mun pöytäseuraksi.
Muita autettiin varusteissa (esim lapanen hihan alle). Mua ei autettu. Sitten kun kävin pyytämässä että hiha laitettaisiin niin ettei ranne palele, hoitaja tunki lumisen lapasen mun hihan alle. Sitten ne lumikököt suli mun paljasta rannetta vasten. Sama saappaissa.
😱
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suosittele vaihtamaan päiväkotia, jos ongelmat on nuo. Vaihto on lapselle tosi raskasta. Lisäksi se ei välttämättä vaihtamalla parane.
Tärkeintä on, että lapsi tykkää ja viihtyy ja päiväkoti on hänelle turvallinen paikka.
Sinä aikuisena voit hoitaa asioita puhumalla ja näin myös näytät esimerkkiä lapselle, että asiat selviää puhumalla, ei aina tarvitse (lyödä), juosta karkuun ja vaihtaa päiväkotia.
Muistan itse, kun olin päiväkodissa hoidossa niin siellä oli joku yksi hoitaja joka huusi lapsille. Pelkäsin häntä. Siellä piti myös väkisin levätä ja maata hiljaa paikallaan pitkään ja jos ei syönyt kaikkea niin istutettiin pöydässä pitkään. Kerrankin meillä oli lähtö teatteriin bussilla niin siellä istumme minä ja pari muuta vielä pöydässä toisten jo pukiessa. Me emme vaan pysyneet syömään tavallista viiliä mitä siellä oli tarjolla. Muistan kuinka laitoin siihen sokeria ja kanelia (kipat olivat pöydällä) , että saisin taas yhden lusikallisen alas. Lopulta heidän oli pakko päästää meidät pöydästä, kun muut olivat jo lähdössä ulos ja bussi tuli. Sitten kauhealla kiireellä ulos. Tuo hoitaja mistä puhuin saattoi huutaa lapsille jopa vanhempien kuullen. Muistan sellaisen tilanteen, että hän huusi yhdelle lapselle joka tuli äitinsä kanssa aamulla päiväkotiin, että etkö osaa lainkaan tervehtää. Lapsi ei siis ollut vastannut hänen tervehdykseensä. En sitten muista huusiko myös minulle vastaavaa. Silti tuo kaikki jäi mieleeni ja pelkäsin häntä paljon. Olin siellä vähän alle vuoden. Iältäni olin alle 4, kun sinne menin ja lähempänä viittä, kun vaihdoin muualle. Silti tuo lyhytkin aika jäi mieleeni. Äitini joskus myöhemmin, kun puhuimme tuosta kaikesta sanoi, että olin siellä niin lyhyen aikaa. Minusta se oli silti pitkä aika ja teki minulle haittaa. Olin esim arka ja hiljaisempi. Vasta päästessäni yhdelle kivalla perhepäivähoitajalle avauduin ja menin sinne mielelläni.
Myöhemmin olin tetissä tuolla samassa päiväkodissa. Siellä tuo sama sosiomi taustainen hoitaja edelleen huusi lapsille ja määräili kaikessa. Oli kulunut omasta hoitoajastani jo yli 10 vuotta. Hän oli siellä vielä sitäkin myöhemmin, kun eräs tuttuni oli siellä vähän aikaa töissä. Jäi vihdoin eläkkeelle sitten lopulta. Mietin kuinka moni lapsi on häntä pelännyt. Siellä oli myös tuttua se kuinka kahviteltiin oikein pidemmän kautta. Lapset saivat siis nukkua, vaikka 2 tuntia etteivät vaan häiritsisi. Tämä ryhmä jossa olin oli pienten ryhmä, mutta monet jo 4-vuotiaita, koska pieni pk kyseessä ja vain kaksi ryhmää ja eskarit. Yksi tyttö ei millään halunnut nukkua niin minä sitten tetissä ollessani sain piirrellä hänen kanssaan. Muut saivat kahvitella rauhassa. Ulkona oli myös tuttua se, että hoitajat vaan seisoivat puhumassa ja eivät esim auttaneet lapsia. Itse juoksin sitten ja autoin heitä esim lelujen tai jonkun vaatteen kanssa. Hoitajat myös puhuivat lapsien asioita minunkin kuulleni. Puhuivat lastensuojeluun liittyviä juttuja mainiten jonkun lapsen nimen ja puhuivat vanhemmista pahaa. Tiesin itsekin osan näistä perheistä mistä he puhuivat. Yhdet esim tuttuni sukulaisia. Minusta en olisi 14-vuotiaana saanut kuulla niitä ja salassa pidettäviä asioita. No en tietenkään puhunut niistä, mutta joku olisi voinut puhua muille. Nämä kokemukset sain vain 2 viikon tetin aikana. En siis saanut hyvää kuvaa alasta. Tämä vielä pieni päiväkoti ja mietin miten jossain isossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri erehdys oli minulla viedä lapsi päiväkotiin. Ei koskaan enää.
Lastentarhanopettajiksi ja peruskoulunopettajiksi sekä sairaanhoitajiksi pyrkiville pitäisi laatia psykologiset testit, joilla häiriöiset henkilöt karsittaisiin pois.Ope-koulutuksiin pyrkiville on ollut jo aikapäivät tuollaiset testit. Testillä testataan, että on opetustyöhön sopiva, mielenterveydeltään ns. terve ihminen.
Ihminen tarkoittaa, ettei psyyke ja fysiikka jaksa mitä vain, on ns. inhimilliset rajat. Rajan ja kuormituksen ylittyessä mieli tai keho sairastuu tai reagoi muuten, kuten ihmisille aina tapahtuu.
Jos on ollut menestynyt opiskelija ja omaksunut opettajakoulutuksen opit, ei työelämässä voi jäädä työpaikkaan, joka ei mahdollista kyseisten oppien käytännössä toteuttamista. Ensin pyrkii korjaamaan tilanteen, mutta jos se estetään, irtisanoutuu opettaja ammattieettisistä syistä kyseisestä työpaikasta.
Tämä on tilanne nyt monessa päiväkodissa ja koulussa Suomessa.
Sijaisille ei ole mitään testejä tai koulutusvaatimuksia, alle 3kk sijaisuuksiin ei edes rikosrekisteritaustan esittämisvaatimusta. He paikkaavat henkilöstövajetta, joka on aikaansaatu jatkuvalla taloudellisista syistä tehdyllä kiristyksellä.
Lastentarhanopettajista on pulaa ja koulutukseen on helppo päästä. Saat sen kuulostamaan siltä kuin kyseessä olisi joku huippukoulutus. Ei se nyt ihmeitä vaadi. Ja tiedoksi, että opet palavat loppuun työssään siinä missä muutkin.
Vierailija kirjoitti:
En suosittele vaihtamaan päiväkotia, jos ongelmat on nuo. Vaihto on lapselle tosi raskasta. Lisäksi se ei välttämättä vaihtamalla parane.
Tärkeintä on, että lapsi tykkää ja viihtyy ja päiväkoti on hänelle turvallinen paikka.
Sinä aikuisena voit hoitaa asioita puhumalla ja näin myös näytät esimerkkiä lapselle, että asiat selviää puhumalla, ei aina tarvitse (lyödä), juosta karkuun ja vaihtaa päiväkotia.
Juuri näin. Lapsuus on kasvun ja kärsivällisyyden aikaa, pitkämielistä pienen ihmisen rakastamista. Lapsuuden ihmeellinen maailma on ohi ennen kuin huomaatkaan, eikä paluuta ole. Nautitaan näistä pienistä elämänaluista retkellään maailman ihmetyksissä kaikki yhdessä auttaen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri erehdys oli minulla viedä lapsi päiväkotiin. Ei koskaan enää.
Lastentarhanopettajiksi ja peruskoulunopettajiksi sekä sairaanhoitajiksi pyrkiville pitäisi laatia psykologiset testit, joilla häiriöiset henkilöt karsittaisiin pois.Ope-koulutuksiin pyrkiville on ollut jo aikapäivät tuollaiset testit. Testillä testataan, että on opetustyöhön sopiva, mielenterveydeltään ns. terve ihminen.
Ihminen tarkoittaa, ettei psyyke ja fysiikka jaksa mitä vain, on ns. inhimilliset rajat. Rajan ja kuormituksen ylittyessä mieli tai keho sairastuu tai reagoi muuten, kuten ihmisille aina tapahtuu.
Jos on ollut menestynyt opiskelija ja omaksunut opettajakoulutuksen opit, ei työelämässä voi jäädä työpaikkaan, joka ei mahdollista kyseisten oppien käytännössä toteuttamista. Ensin pyrkii korjaamaan tilanteen, mutta jos se estetään, irtisanoutuu opettaja ammattieettisistä syistä kyseisestä työpaikasta.
Tämä on tilanne nyt monessa päiväkodissa ja koulussa Suomessa.
Sijaisille ei ole mitään testejä tai koulutusvaatimuksia, alle 3kk sijaisuuksiin ei edes rikosrekisteritaustan esittämisvaatimusta. He paikkaavat henkilöstövajetta, joka on aikaansaatu jatkuvalla taloudellisista syistä tehdyllä kiristyksellä.
Lastentarhanopettajista on pulaa ja koulutukseen on helppo päästä. Saat sen kuulostamaan siltä kuin kyseessä olisi joku huippukoulutus. Ei se nyt ihmeitä vaadi. Ja tiedoksi, että opet palavat loppuun työssään siinä missä muutkin.
Ei ole vuosiin ollut olemassa mitään "lastentarhanopettajia" tai heidän koulutustaan. Yliopistoon ei ole "helppo" päästä monenkaan tiedekuntaan tai koulutusohjelmaan. Kasvatustieteellisen tdk opettajan koulutukseen on kaksivaiheinen pääsykoe, joista toinen on teoreettinen ja toinen soveltuvuuskoe. Maisterivaiheeseen on erillishaku ja sisäänpääsy vaatii opintomenestyksen lisäksi ansiokasta onnistumista haastatteluissa.
Tottakai on pula varhaiskasvatuksen-, luokan- ja aineopettajista. Koulutus ja sen läpäiseminen valmistumalla, työnhaun onnistuminen ja lopulta kyseisessä työssä ja sen vastuun kantamisessa onnistuminen eivät ole "helppo juttu".
Ehkä sinun alasi on?
Päiväkotikokemusta on meidän taloudessa yhteensä jo yli kymmenen vuotta eri lapsilta, ja tänä aikana on tullut vastaan yksi oikeasti töykeä ja epäammattimainen hoitaja. Hänellä ei ollut ikinä mitään hyvää sanottavaa, töksäytteli tylysti ja jos hän jotain vaivautui kertomaan, hän puhui minulle säännönmukaisesti aivan eri lapsen touhuista eikä omani. Lapsetkaan eivät hänestä pitäneet eivätkä uskaltaneet pyytää häneltä apua, jos oli joku ongelmatilanne. Onneksi on siirtynyt toisaalle. Muiden hoitajien kanssa hoitoarki ja satunnaiset ristiriitatilanteetkin ovat sujuneet hyvässä yhteisymmärryksessä, ja lasten ja perheen toiveet on otettu erinomaisesti huomioon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri erehdys oli minulla viedä lapsi päiväkotiin. Ei koskaan enää.
Lastentarhanopettajiksi ja peruskoulunopettajiksi sekä sairaanhoitajiksi pyrkiville pitäisi laatia psykologiset testit, joilla häiriöiset henkilöt karsittaisiin pois.Ope-koulutuksiin pyrkiville on ollut jo aikapäivät tuollaiset testit. Testillä testataan, että on opetustyöhön sopiva, mielenterveydeltään ns. terve ihminen.
Ihminen tarkoittaa, ettei psyyke ja fysiikka jaksa mitä vain, on ns. inhimilliset rajat. Rajan ja kuormituksen ylittyessä mieli tai keho sairastuu tai reagoi muuten, kuten ihmisille aina tapahtuu.
Jos on ollut menestynyt opiskelija ja omaksunut opettajakoulutuksen opit, ei työelämässä voi jäädä työpaikkaan, joka ei mahdollista kyseisten oppien käytännössä toteuttamista. Ensin pyrkii korjaamaan tilanteen, mutta jos se estetään, irtisanoutuu opettaja ammattieettisistä syistä kyseisestä työpaikasta.
Tämä on tilanne nyt monessa päiväkodissa ja koulussa Suomessa.
Sijaisille ei ole mitään testejä tai koulutusvaatimuksia, alle 3kk sijaisuuksiin ei edes rikosrekisteritaustan esittämisvaatimusta. He paikkaavat henkilöstövajetta, joka on aikaansaatu jatkuvalla taloudellisista syistä tehdyllä kiristyksellä.
Lastentarhanopettajista on pulaa ja koulutukseen on helppo päästä. Saat sen kuulostamaan siltä kuin kyseessä olisi joku huippukoulutus. Ei se nyt ihmeitä vaadi. Ja tiedoksi, että opet palavat loppuun työssään siinä missä muutkin.
Ei ole vuosiin ollut olemassa mitään "lastentarhanopettajia" tai heidän koulutustaan. Yliopistoon ei ole "helppo" päästä monenkaan tiedekuntaan tai koulutusohjelmaan. Kasvatustieteellisen tdk opettajan koulutukseen on kaksivaiheinen pääsykoe, joista toinen on teoreettinen ja toinen soveltuvuuskoe. Maisterivaiheeseen on erillishaku ja sisäänpääsy vaatii opintomenestyksen lisäksi ansiokasta onnistumista haastatteluissa.
Tottakai on pula varhaiskasvatuksen-, luokan- ja aineopettajista. Koulutus ja sen läpäiseminen valmistumalla, työnhaun onnistuminen ja lopulta kyseisessä työssä ja sen vastuun kantamisessa onnistuminen eivät ole "helppo juttu".
Ehkä sinun alasi on?
Lastentarhanopettaja on sama asia kuin varhaiskasvatuksen opettaja. Ei nimitys mitään muuta. Varhaiskasvatuksen opiskelupaikkoja on reilusti lisätty opettajapulan takia, ja siksi koulutusohjelmaan on helppo päästä verrattuna moneen muuhun alaan.
Se, tekeekö työnsä hyvin, ei kuitenkaan liity siihen, onko opintoihin ollut helppo päästä tai missä on opiskellut. Päiväkodeissa on paljon hyvä työntekijöitä, mutta työoloissa olisi monessa paikassa parantamisen varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri erehdys oli minulla viedä lapsi päiväkotiin. Ei koskaan enää.
Lastentarhanopettajiksi ja peruskoulunopettajiksi sekä sairaanhoitajiksi pyrkiville pitäisi laatia psykologiset testit, joilla häiriöiset henkilöt karsittaisiin pois.Ope-koulutuksiin pyrkiville on ollut jo aikapäivät tuollaiset testit. Testillä testataan, että on opetustyöhön sopiva, mielenterveydeltään ns. terve ihminen.
Ihminen tarkoittaa, ettei psyyke ja fysiikka jaksa mitä vain, on ns. inhimilliset rajat. Rajan ja kuormituksen ylittyessä mieli tai keho sairastuu tai reagoi muuten, kuten ihmisille aina tapahtuu.
Jos on ollut menestynyt opiskelija ja omaksunut opettajakoulutuksen opit, ei työelämässä voi jäädä työpaikkaan, joka ei mahdollista kyseisten oppien käytännössä toteuttamista. Ensin pyrkii korjaamaan tilanteen, mutta jos se estetään, irtisanoutuu opettaja ammattieettisistä syistä kyseisestä työpaikasta.
Tämä on tilanne nyt monessa päiväkodissa ja koulussa Suomessa.
Sijaisille ei ole mitään testejä tai koulutusvaatimuksia, alle 3kk sijaisuuksiin ei edes rikosrekisteritaustan esittämisvaatimusta. He paikkaavat henkilöstövajetta, joka on aikaansaatu jatkuvalla taloudellisista syistä tehdyllä kiristyksellä.
Lastentarhanopettajista on pulaa ja koulutukseen on helppo päästä. Saat sen kuulostamaan siltä kuin kyseessä olisi joku huippukoulutus. Ei se nyt ihmeitä vaadi. Ja tiedoksi, että opet palavat loppuun työssään siinä missä muutkin.
Ei ole vuosiin ollut olemassa mitään "lastentarhanopettajia" tai heidän koulutustaan. Yliopistoon ei ole "helppo" päästä monenkaan tiedekuntaan tai koulutusohjelmaan. Kasvatustieteellisen tdk opettajan koulutukseen on kaksivaiheinen pääsykoe, joista toinen on teoreettinen ja toinen soveltuvuuskoe. Maisterivaiheeseen on erillishaku ja sisäänpääsy vaatii opintomenestyksen lisäksi ansiokasta onnistumista haastatteluissa.
Tottakai on pula varhaiskasvatuksen-, luokan- ja aineopettajista. Koulutus ja sen läpäiseminen valmistumalla, työnhaun onnistuminen ja lopulta kyseisessä työssä ja sen vastuun kantamisessa onnistuminen eivät ole "helppo juttu".
Ehkä sinun alasi on?
Minä tiedän lastenhoitajan, joka pätevöityi aikoinaan hoitajaksi vajaan vuoden kestävällä ammattikoulutason kurssituksella. Nyt tämä henkilö on tehnyt jo monta vuotta epäpätevänä varhaiskasvatuksenopettajan sijaisuuksia ja on omasta mielestään koko päiväkodin paras ope, ja on kuulemma ollut oikeasti se "paras ope" jo silloin, kun työskenteli hoitajan työsopimuksella. Muut (opettajat ja johtajat) ovat vain aina olleet niin typeriä ja kateellisia, että eivät ole myöntäneet hänen erinomaisuuttaan. Todistusvoimaa osoittaa esimerkiksi se, että hän saa "eniten ja parhaat lahjat vanhemmilta" ja "kaikki (merkittävät) lapset tykkäävät minusta". Eläköön Suomi ja varhaiskasvatuksen laatu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suuri erehdys oli minulla viedä lapsi päiväkotiin. Ei koskaan enää.
Lastentarhanopettajiksi ja peruskoulunopettajiksi sekä sairaanhoitajiksi pyrkiville pitäisi laatia psykologiset testit, joilla häiriöiset henkilöt karsittaisiin pois.Ope-koulutuksiin pyrkiville on ollut jo aikapäivät tuollaiset testit. Testillä testataan, että on opetustyöhön sopiva, mielenterveydeltään ns. terve ihminen.
Ihminen tarkoittaa, ettei psyyke ja fysiikka jaksa mitä vain, on ns. inhimilliset rajat. Rajan ja kuormituksen ylittyessä mieli tai keho sairastuu tai reagoi muuten, kuten ihmisille aina tapahtuu.
Jos on ollut menestynyt opiskelija ja omaksunut opettajakoulutuksen opit, ei työelämässä voi jäädä työpaikkaan, joka ei mahdollista kyseisten oppien käytännössä toteuttamista. Ensin pyrkii korjaamaan tilanteen, mutta jos se estetään, irtisanoutuu opettaja ammattieettisistä syistä kyseisestä työpaikasta.
Tämä on tilanne nyt monessa päiväkodissa ja koulussa Suomessa.
Sijaisille ei ole mitään testejä tai koulutusvaatimuksia, alle 3kk sijaisuuksiin ei edes rikosrekisteritaustan esittämisvaatimusta. He paikkaavat henkilöstövajetta, joka on aikaansaatu jatkuvalla taloudellisista syistä tehdyllä kiristyksellä.
Lastentarhanopettajista on pulaa ja koulutukseen on helppo päästä. Saat sen kuulostamaan siltä kuin kyseessä olisi joku huippukoulutus. Ei se nyt ihmeitä vaadi. Ja tiedoksi, että opet palavat loppuun työssään siinä missä muutkin.
Ei ole vuosiin ollut olemassa mitään "lastentarhanopettajia" tai heidän koulutustaan. Yliopistoon ei ole "helppo" päästä monenkaan tiedekuntaan tai koulutusohjelmaan. Kasvatustieteellisen tdk opettajan koulutukseen on kaksivaiheinen pääsykoe, joista toinen on teoreettinen ja toinen soveltuvuuskoe. Maisterivaiheeseen on erillishaku ja sisäänpääsy vaatii opintomenestyksen lisäksi ansiokasta onnistumista haastatteluissa.
Tottakai on pula varhaiskasvatuksen-, luokan- ja aineopettajista. Koulutus ja sen läpäiseminen valmistumalla, työnhaun onnistuminen ja lopulta kyseisessä työssä ja sen vastuun kantamisessa onnistuminen eivät ole "helppo juttu".
Ehkä sinun alasi on?
Minä tiedän lastenhoitajan, joka pätevöityi aikoinaan hoitajaksi vajaan vuoden kestävällä ammattikoulutason kurssituksella. Nyt tämä henkilö on tehnyt jo monta vuotta epäpätevänä varhaiskasvatuksenopettajan sijaisuuksia ja on omasta mielestään koko päiväkodin paras ope, ja on kuulemma ollut oikeasti se "paras ope" jo silloin, kun työskenteli hoitajan työsopimuksella. Muut (opettajat ja johtajat) ovat vain aina olleet niin typeriä ja kateellisia, että eivät ole myöntäneet hänen erinomaisuuttaan. Todistusvoimaa osoittaa esimerkiksi se, että hän saa "eniten ja parhaat lahjat vanhemmilta" ja "kaikki (merkittävät) lapset tykkäävät minusta". Eläköön Suomi ja varhaiskasvatuksen laatu!
Onkohan se niin, että melko monet kasvatusalan ammattilaiset kokevat olevansa keskimääräistä ns. "parempia"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sillä lumihiutaleella siellä nyt joku hätä sit? Normipäivä, ei mitään raportoitavaa. Mitä nyt vähä tappelee.
Aika ikävää kutsua pientä lasta lumihiutaleeksi. Ja tappelu, tai aloituksen tapauksessa riitely, ei todellakaan ole mikään normipäivä. ap
Lapset tappelevat, kiusaavat ja tönivät aika paljon päiväkodissa.
Olen kuullut ja tarkkaillut tätä asiaa pitkän aikaa jo.
Olen sitä mieltä, että ihmiskunnan riitaisuus ja sotaisuus on kiinteä osa ihmisyyttä ja se alkaa aivan pikkulapsesta.
Siten mm koulukiusaamista ja katuväkivaltaa ei saada koskaan kitkettyä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nahkatakki kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oliks sillä lumihiutaleella siellä nyt joku hätä sit? Normipäivä, ei mitään raportoitavaa. Mitä nyt vähä tappelee.
Aika ikävää kutsua pientä lasta lumihiutaleeksi. Ja tappelu, tai aloituksen tapauksessa riitely, ei todellakaan ole mikään normipäivä. ap
Lapset tappelevat, kiusaavat ja tönivät aika paljon päiväkodissa.
Olen kuullut ja tarkkaillut tätä asiaa pitkän aikaa jo.
Olen sitä mieltä, että ihmiskunnan riitaisuus ja sotaisuus on kiinteä osa ihmisyyttä ja se alkaa aivan pikkulapsesta.
Siten mm koulukiusaamista ja katuväkivaltaa ei saada koskaan kitkettyä pois.
Kiusaaminen on oire, että aikuiset ovat epäonnistuneet tehtävässään säädellä lasten stressiä ja tunteita.
Kiusaaminen ei kuulu terveen ihmisen käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Lapset tappelevat, kiusaavat ja tönivät aika paljon päiväkodissa.
Olen kuullut ja tarkkaillut tätä asiaa pitkän aikaa jo.
Olen sitä mieltä, että ihmiskunnan riitaisuus ja sotaisuus on kiinteä osa ihmisyyttä ja se alkaa aivan pikkulapsesta.
Siten mm koulukiusaamista ja katuväkivaltaa ei saada koskaan kitkettyä pois.
Selvä - tuo on sinun kokemuksesi, mielestäsi "lapset tappelevat, kiusaavat ja tönivät aika paljon päiväkodissa". Niin mitä sitten? Pitäisikö lasten toisiaan kohtaan harjoittama väkivalta siis hyväksyä, koska se on (mielestäsi) yleistä, ns. perusjuttu? Vai mikä on kommenttisi ydinpointti?
Vaikka väkivaltaa päiväkodeissa (tai missä tahansa muualla) ilmenisi, niin minun mielestäni siihen tulee aina aktiivisesti puuttua ja sitä pyrkiä ehkäisemään. Ja päiväkodissa se on hoitopäivän aikana henkilökunnan tehtävä.
Mitään kiusaamista tai väkivaltaa ei saada koskaan kitkettyä pois jos sitä ei edes yritetä kitkeä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
mä en henk.koht välitä yhtään kuunnella sitä samaa lätinää päivästä toiseen: "leikki emman kanssa kotileikissä" (joo, lapseni osaa kertoa päivästään itse) "lounaaksi oli pinaattilettuja" (joo, osaan katsoa netistä päiväkodin sapuskat) " nukkui päikkärit" (joo, niinkuin aina, kertokaa pliis jos se ei olis poikkeuksellisesti nukkunut)
Suosikkihoitajani onkin hän, joka huikkaa: moi, ihan normipäivä, huomiseen!
En nyt tiedä miten tää liittyy aloitukseeni, mut ok :D ap
Liittyy tuohon kun kaipasit että hoitajat piltistäsi kertovat miten päivä on mennyt- me kaikki vanhemmat eivät sitä kaivata
Teit lapsen mutta hän ei kiinnosta sinua paskan vertaa. Oliko vahinko? Saitko miehen pidettyä lapsen avulla, siitäkö oli kyse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ole kokenut hyötyä valittamisesta. Oma kokemukseni on, että ainoastaan lastentarhanopettajaa kehuva palaute halutaan ottaa vastaan. Olen itsen huomannut (subjektiivinen kokemus) lastentarhanopettajien olevan kiinnostuneita 1. lapsen vaatteista, 2. ylpeitä lastentarhanopettajan omista askarteluideoista. Toiminta tarkoittaa askartelua piste. (oma kokemus, en yleistä.)
Erityisesti olen kokenut, että mikään kriittinen palaute, vaikka se olisi kuinka neutraalia ja asiallista ja pehmeää lastentarhanopettajaa kohtaan, kostetaan lapselle.
Oma kokemus. En väitä että kaikki kokevat samoin.Samaa mieltä, kritiikkiä ei pystytä ottamaan vastaan päiväkodissa, esitti sen millä tavalla tahansa. Seuraavan kerran kun haet niin on hoitajilla "naama nutturalla" ja lapsi saa kalseaa kohtelua. Todella surullista.
Raukkamaisinta on kostaa lapselle.
En voi arvostaa sellaista aikuista, joka kiusaa lasta, joka on uskottu hänen hoitoonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä. Vihaisena todettiin että lapsenne häiritsee päiväuniaikaa. No selvä. En kyllä tiedä mitä mun pitäisi asialle tehdä, kun olen töissä ja he paikalla. Lapsi oli 2.
Samoin monesta muusta asiasta tuli vihaista palautetta. Esim siitä että meidän vaipat on koko ajan loppu. Ihmettelin sitten että miten on mahdollista, kun tuon joka viikko ison liberopaketin. No yksi hoitaja käytti sitä kollektiivisena vaippapakettina koko ryhmälle,kun se oli siinä hyllyssä ekana 🤦🏼 minun vikaani sekin ilmeisesti. Ja siitä että lapsi pelleilee ruokapöydässä. Ja siitä ettei pese käsiä. Edelleen. Lapsi on 2 ja minä töissä tapahtuma-aikaan.
Vanhemman pitäisi varmaan kyetä teleporttaamaan itsensä päiväkotiin niissä hetkissä, kun henkilökunta ei kykene ohjaamaan lasta ts. hoitamaan työtehtäviään.
Vaikea se on päiväkodissa laittaa lapselle rajoja, jos kotona saa tehdä ihan mitä vaan. Etenkin, jos on jostain erityislapsesta kysymys!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä. Vihaisena todettiin että lapsenne häiritsee päiväuniaikaa. No selvä. En kyllä tiedä mitä mun pitäisi asialle tehdä, kun olen töissä ja he paikalla. Lapsi oli 2.
Samoin monesta muusta asiasta tuli vihaista palautetta. Esim siitä että meidän vaipat on koko ajan loppu. Ihmettelin sitten että miten on mahdollista, kun tuon joka viikko ison liberopaketin. No yksi hoitaja käytti sitä kollektiivisena vaippapakettina koko ryhmälle,kun se oli siinä hyllyssä ekana 🤦🏼 minun vikaani sekin ilmeisesti. Ja siitä että lapsi pelleilee ruokapöydässä. Ja siitä ettei pese käsiä. Edelleen. Lapsi on 2 ja minä töissä tapahtuma-aikaan.
Vanhemman pitäisi varmaan kyetä teleporttaamaan itsensä päiväkotiin niissä hetkissä, kun henkilökunta ei kykene ohjaamaan lasta ts. hoitamaan työtehtäviään.
Vaikea se on päiväkodissa laittaa lapselle rajoja, jos kotona saa tehdä ihan mitä vaan. Etenkin, jos on jostain erityislapsesta kysymys!
Kyse ei ole pelkästään rajojen asettamisesta, paitsi siinä mielessä, että lastentarhanopettajan tulee asettaa ensin itse itselleen rajat, jos on stressitilanne.
Aikuisen tehtävä on auttaa lasta tunnesääntelytaitojen kehittymisessä. Jokainen aikuinen on tärkeä, jokainen kohtaaminen auttaa lasta. Jokainen tilanne on tärkeä. Se on sitä ammattitaitoa, ettei mene mukaan lapsen tunnetilaan, vaan pysyy turvallisena aikuisena.
Suosittelen katsomaan Nina Sajaniemen videoita ja lukemaan hänen kirjojaan.
Vierailija kirjoitti:
Hävettää entisen ammattikuntani puolesta. Tökeröön käytökseen törmäsin välillä omassakin työpaikassa, oli niitä hetkiä, kun olisin halunnut vajota maan alle nähdessäni työkaverin käytöksen. ja ihan varmasti olen itsekin virheitä tehnyt, mutta olipa esim. joskus tilanne, jossa työkaverini kovaan ääneen ilmoitti, että " Siellä nyt taas on yksi mamma pahoittanut mielensä, kun ei löydy lapsen vaatetta". No tottakai semmoisesta pitääkin sanoa, eikä se mitään mielenpahoitusta ole.
Ja tämä nyt vain yksi esimerkki
Ei varmaan hämmästytä, että päiväkodit ovat myös usein todella riitaisia työpaikkoja.
Minulle äitinä lastentarhanopettaja avautuikin, että päiväkodin aikuisilla oli raivokkaita ja kovaäänisiä riitoja usein. En osannut oikein sanoa siihen mitään. Ilmeisesti tuota aikuisten tappelua pidettiin asiaankuuluvana tai normaalina?
Yksityinen päiväkoti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma "suosikki" tapaukseni ehdotti, että muuttaisimme päivärytmimme päiväkodin aikoihin sopivaksi.
Ongelma siis oli lapsen päiväunet. Lapsi kukkui hereillä vielä yhden aikaan yöllä. Ja meidän oli herättävä kuudelta, että ehditään päiväkodin kautta töihin. Lapsen päiväunia ei suostuttu jättämään päiväkodissa pois tai edes lyhentämään. Sen sijaan meidän olisi pitänyt järjestää työajat niin, että on ok että lapsi menee vasta silloin yhdeltä yöllä nukkumaan.
Sehän tarkoittaisi sitä, että me mentäisiin meidän päivätöihin vasta iltapäivästä. Minä olin töissä koulussa ja mies virastossa. Ei siinä ollut tuollaiseen mitään mahdollisuutta.
Huh huh!!! Jos pienen lapsen rytmi on noin vinksallaan, niin vanhemmilla on kyllä isosti peiliin katsomista. Lapsi tarvitsee keskeytymättömät unet, hänhän on tuollaisesta aivan uupunut! Yöunet siis viisi tuntia? Joku fiksu sanoi kerran vanhemmille, jotka valittivat, että lapsi haluaa leikkiä keskellä yötä, että EI, vaan vanhemmat haluavat leikkiä keskellä yötä. Jos hoitoon tuodaan lapsi, joka nukkuu järkyttävän lyhyitä unia toistuvasti, niin se päivä on lapsellekin yhtä tuskaa. Max päikkärit hoidossa voivat olla 2,5h, lounaan ja välipalan väli. Välipalalle herätetään. Teidän lapsella on ollut vakava univaje päikkäreistä huolimatta, ja se ei ole päiväkodin vika. Normaali lapsi, joka on nukkunut 5h yöllä ja 2,5h päivällä, nukahtaa kyllä illalla viimeistään klo 22 (josta voi alkaa siirtää rytmiä). Tuohan on jo unikidutusta.
Argh ärsyttää nämä "normaali lapsi kyllä..." kommentit.
En ole tuo edellinen, mutta olen iltakronotyyppisen lapsen vanhempi.
Tiesitkö, että ihmisen luontainen vuorokausirytmi saattaa olla hyvin monenlainen. Ei ole yhtä ainoaa oikeaa, vaikka meille yhteiskunnan rytmin takia niin on iskostettu päähän.
Monet alkuperäiskansat nukkuvat unensa monessa osassa. Eli yhtä pitkät yöunet ja uhtäpitkät päiväunet voi olla jollekin käypä ratkaisu.
Sitten taas ihmisten sisäinen kello on eri pituinen. Iltaunisilla päivittäinen sisäinen vuorokauden pituus on huomattavasti aamuvirkkuja pidempi. Eli vaikka olisi univelkaa, unen saaminen illalla vaan siirtyy ja siirtyy, varsinkin jos on päivällä nukkunut yhtään.
Niin että voit ihan lopettaa hurskasyelun, että "normaali lapsi kyllä nukkuu niinkuin Mi ä sanon".
Kiinnostavaa.
Mistä vuodesta alkaen hakijoita on testattu, ja millä tavalla?