Lue keskustelun säännöt.
Mieli maassa kun mies ei halua kolmatta lasta
30.08.2022 |
Asutaan Helsingissä kalliilla alueella pienesti.. Kolmas lapsi pidentäisi äitiyslomaa, lainat lyhennysvapaalla, sekä toisi akuutin tarpeen isommalle kodille. Mies ei ole innostunut 3. lapsesta vaikka meillä on hyvät ammatit. Ärsyttää ihan hirveästi, että näinkö se sota jyräsi lapsitoiveeni ylle.. Itsellä ikää n. 40, joten ei tässä voi odottaa kuin vuoden max. 18kk kai suositus että raskauksien väki synnytyksestä - meillä nyt 12 kuinen🥺
En pääse yli en ympäri, tuntuu että mies vie minulta jotain ja päättää puolestani, ja että masennun🥺. Meillä vajaa 3 ja kohta 1v lapset. Univajetta on ja sitä mietin eniten itse, miten harrastuksiin kuljettaminen tapahtuisi kun aikuisia kaksi ja jos lapsia olisi kolme?
Kommentit (110)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös mulle iski yhtäkkiä juuri nelikymppisenä hirmuinen vauvakuume.
Mutta ehkä se liittyi rakastumiseen. Silloin mun lapset olivat 16 v ja 13 v, olin eronnut jokin vuosi ennen lasteni isästä ja eron jälkeen tapaillut muutamia miehiä.
Kun olin neljäkymmentä, rakastuin nykyiseen mieheeni niin että oksat pois. Myös miehellä oli lapsia, jo aikuisia, eikä todellakaan olisi ollut mitään järkeä hankkia lasta sen enempää sosiaalisista kuin ekonomisista tai uraan liittyvistä syistä. Kai se oli jotain rakastumiseen ja siihen seksin määrään kuuluvia hormonihäiriöitä (useita kertoja päivässä - joskus naureskeltiinkin että suurin piirtein pantiin eka vuosi ja sit kysyttiin toistemme nimet; tää oli siis kärjistys).
Onneksi mut oli steriloitu 34-vuotiaana, niin jäi se pöhköily tekemättä. 47-vuotiaana sairastuin vakavasti, toipuminen kesti monta vuotta.
Meillä vaan on toi parasta ennen -aika. Vaikka kuinka oltais lääkäreitä ja juristeja. Minäkin olen jompi kumpi, en kerro kumpi.
Eikä ketään kiinnostakaan, kumpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele jos osat olisivat toisinpäin. Miehesi haluaisi kolmannen ja sinä et. Suostuisitko hänen mieliksensä, vaikka olisit itse lapsensaantia vastaan?
Miten tuo käänteinen ajattelu liittyy minun itsekkyyteeni? Jos mies haluaa ja minä en niin se on sitten ei.
Miksi riistät mieheltä lapsen?
Eiköhän tässä päädytä että hommataan 🙏 Jos Luoja Suo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkin halusin tuossa vaiheessa kolme lasta, nyt lapset on 6 ja 4, ja olen joka päivä kiitollinen en ettei sitä kolmatta ole.
En missään nimessä tarkoita, että sitä kolmatta katuisi jos sellaisen hankkisi, mutta haluan vain sanoa, että kolmannen tekemättä jättäminen ei välttämättä kaduta lopun elämää, vaan jälkikäteen se voi tuntua jopa hyvältä asialta.
En usko et tuntuu hyvältä. Kyllä niin moni toivoisi kauniin tyttären🌸 hänen YO-juhlat, häät, 😊🤍
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin halusin tuossa vaiheessa kolme lasta, nyt lapset on 6 ja 4, ja olen joka päivä kiitollinen en ettei sitä kolmatta ole.
En missään nimessä tarkoita, että sitä kolmatta katuisi jos sellaisen hankkisi, mutta haluan vain sanoa, että kolmannen tekemättä jättäminen ei välttämättä kaduta lopun elämää, vaan jälkikäteen se voi tuntua jopa hyvältä asialta.
En usko et tuntuu hyvältä. Kyllä niin moni toivoisi kauniin tyttären🌸 hänen YO-juhlat, häät, 😊🤍
Kyllä!!
Myös mulle iski yhtäkkiä juuri nelikymppisenä hirmuinen vauvakuume.
Mutta ehkä se liittyi rakastumiseen. Silloin mun lapset olivat 16 v ja 13 v, olin eronnut jokin vuosi ennen lasteni isästä ja eron jälkeen tapaillut muutamia miehiä.
Kun olin neljäkymmentä, rakastuin nykyiseen mieheeni niin että oksat pois. Myös miehellä oli lapsia, jo aikuisia, eikä todellakaan olisi ollut mitään järkeä hankkia lasta sen enempää sosiaalisista kuin ekonomisista tai uraan liittyvistä syistä. Kai se oli jotain rakastumiseen ja siihen seksin määrään kuuluvia hormonihäiriöitä (useita kertoja päivässä - joskus naureskeltiinkin että suurin piirtein pantiin eka vuosi ja sit kysyttiin toistemme nimet; tää oli siis kärjistys).
Onneksi mut oli steriloitu 34-vuotiaana, niin jäi se pöhköily tekemättä. 47-vuotiaana sairastuin vakavasti, toipuminen kesti monta vuotta.
Meillä vaan on toi parasta ennen -aika. Vaikka kuinka oltais lääkäreitä ja juristeja. Minäkin olen jompi kumpi, en kerro kumpi.