Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Jos joku vaikea konfliktihakuinen henkilö kyselee tarkkoja tietoja ja mua ei kiinnosta vastailen pyöreitä.
Ihan asiallista. Itse kysyn joskus että onko hän KGB:stä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Kyllähän ap:llakinnoli se taka-ajatus, että ruoka voi olla pilalla. Ihan oikein siis tulkittu kiemurtelevalta vastaajalta. Sitähän ap haki, onko ruoka hyvää vai ei. Ja siihen vastattiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.
Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.
"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"
"Me voidaan mennä bussilla nro 66."
"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"
"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."
"Tiedän. Milloin se lähtee?"
"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."
"Milloin?"
"Seitsemän minuutin päästä."
"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"
"Häh? Ei kai."
"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"
"No seuraava 66 menee silloin."
"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"
"Ei."
"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"
Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.
Pakko kysyä, että oikeastiko sun mielestä tuollainen vastailu ja epätietoisuudessa pitäminen on sun mielestä ok ja kohteliasta?
Mun mielestä kohteliasta ois vastata hänelle niin, että hän pystyy omalla tavallaan valmistautumaan tulevaan bussimatkaan ja aikatauluttamaan tekemisensä omalla tavallaan - erityisesti silloin, jos epäilet että kyseessä on autistinen henkilö. Heille äkilliset muutokset ovat erityisen stressaavia ja voivat saada reagoimaan huonosti.
Ihan tavallisetkin ihmiset mielellään tietäisivät sen bussin saapumiskellon ajan. Kuvittele itse että bussifirman sivuilla lukisi aikataulut pelkästään "saapuu x minuutin päästä". Jokainen meistä seuraa kelloa itse puhelimestaan tai muualta, ei varsinkaan kiireessä ole aikaa alkaa laskemaan että mitähän se 7minuutin päästä saapuva bussi tarkoittaa - että onkohan se nyt 13.45 vai 13.42. Voihan sillä sun perheenjäsenellä olla vaikka vessahätä minkä takia laskee päässään ehtiikö/viitsiikö mennä vessaan ennen bussimatkaa vai sen jälkeen.
Toihan on vallan käyttöä. Fiksu ihminen ois sanonut että voidaan mennä linjalla 66, se kulkee vartin välein, joten viimeistään vuorolla, joka lähtee tosta kello x.
Oikein korostetaan ettei asia kuulu sille toiselle, vaan toinen sitten vittuilee vähän ennen lähtöä miksi ei olla vielä valmiina. Luulis tietävän jos on jotain neurohämminkiä sisaruksilla, että helppaa ihan hitosti toimintaa ja asioiden suorittamista ja aikatauluttamista jos vaan tietää mihin aikaan pitäisi olla valmis.
Näin just. Miksi ihmeessä vaikeuttaa asiaa?
Jos toinen kokee helpommaksi valmistautumisensa kannalta sen kellonajan, miksi ei vaan sano sitä? Kuka tossa voitti ajallisesti? Entä paransiko toi sisarusten välejä tai reissutunnelmaa? Tuskin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Kyllähän ap:llakinnoli se taka-ajatus, että ruoka voi olla pilalla. Ihan oikein siis tulkittu kiemurtelevalta vastaajalta. Sitähän ap haki, onko ruoka hyvää vai ei. Ja siihen vastattiin.
No mutta kun se meidän käsitys siitä, mikä on vielä syötävää, voi olla vähän eri. Ja kyllä mä nyt haluan päättää itse, onko se syotävää vai ei. Itse syököön vaikka rajatapauksia, mutta minä en halua.
Ei se musta nirsoa tai huonotapaista tee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Asia selvä, ei ole minulle tuttu termi. Oletin sen tarkoittavan jotain sellaista, että se jolta kysytään uskoo joutuvansa jotenkin huonoon asemaan vastatessaan kysymykseen ja pelkojensa vuoksi väistelee minkä kerkiää. Ehkä tuo on jokin poliittinen termi, itse viittasin lähinnä siihen, kun täällä aiemmin ehdotettiin että kenties kiertelijä pelkää kysyjän reaktiota.. mutta se mahdollinen reaktiohan voi olla ihan kierteltelijän oma olettamus eikä kysyjä välttämättä suhtaudu vastaukseen kielteisesti. Varsinkaan jos tämä ei tunne henkilöä jolta kysyy.
On aika ikävää olettaa negatiivista toisista ihmisistä. Itsekin kyllä sorrun siihen välillä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Oikein kiero ladattu kysymys konstruoidaan siten, että siihen liittyvä arvolataus on mahdollisimman vaikeasti havaittavissa. Jotkut sitten ovat kuulevinaan niitä latauksia lähes joka kysymyksessä. Tässäkin keskustelussa joku oli sitä mieltä että kysymys "milloin kalapaketti on avattu" pitää sisällään arvolatauksen että kala olisi jo vanhaa. Narsistinen henkilö voi pitää tuollaista kysymystä erittäin loukkaavana ja raivostua. Tasapainoisen persoonan pitäisi kyllä mielestäni pystyä kohtaamaan tuommoinen kysymys ihan neutraalina tai ainakin vastaamaan siihen vaikkei neutraalina pitäisikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kaltaisesi ihmistyyppi vastaa toisaalta viestiin yhdellä sanalla. Jos kysyy missä olet, vastaat paikannimen, osoitteen, tai vaikka 'rannalla'. Muu tarpeellinen ja kuvaileva info, kuten kenen luona ja mitä teet ym. jää pois.
Kun pitäisi vastata, että "aika lämmintä täällä on, nautin siitä". Vai?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Asia selvä, ei ole minulle tuttu termi. Oletin sen tarkoittavan jotain sellaista, että se jolta kysytään uskoo joutuvansa jotenkin huonoon asemaan vastatessaan kysymykseen ja pelkojensa vuoksi väistelee minkä kerkiää. Ehkä tuo on jokin poliittinen termi, itse viittasin lähinnä siihen, kun täällä aiemmin ehdotettiin että kenties kiertelijä pelkää kysyjän reaktiota.. mutta se mahdollinen reaktiohan voi olla ihan kierteltelijän oma olettamus eikä kysyjä välttämättä suhtaudu vastaukseen kielteisesti. Varsinkaan jos tämä ei tunne henkilöä jolta kysyy.
On aika ikävää olettaa negatiivista toisista ihmisistä. Itsekin kyllä sorrun siihen välillä.
Ap
Laitan vähän rautalangasta - koulukirjaesimerkki ladatusta kysymyksestä on usein tyyliä "oletko lopettanut huumeiden käytön". Jos vastaa myöntävästi, niin tunnustaa syyllistyneensä rikokseen, jos vastaa kieltävästi niin tunnustaa syyllistyvänsä rikokseen.
Tähän keskusteluun liittyvä ladattu kysymys voisi olla jos ap kysyisi äidiltään, että "onko tänään homeetonta leipää", epäselvempi ladattu kysymys olisi "onko _tuoretta_ kalaa", painottaen sanaa "tuoretta". Tämmöisistä ilmaisuista ja sanoista sitten jotkut alkavat pohtia, että mitäköhän se sillä oikein tarkoitti.
Tämä on käsittääkseni kumminkin yksi syy joidenkin kaarteleviin vastauksiin.
Itse kukin voi välillä miettiä miten sanansa laittaa ettei kysymyksiänsä liian helposti tulkittaisi ladatuiksi.
Patologiset kaartelijat ovat kumminkin rasittavia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Asia selvä, ei ole minulle tuttu termi. Oletin sen tarkoittavan jotain sellaista, että se jolta kysytään uskoo joutuvansa jotenkin huonoon asemaan vastatessaan kysymykseen ja pelkojensa vuoksi väistelee minkä kerkiää. Ehkä tuo on jokin poliittinen termi, itse viittasin lähinnä siihen, kun täällä aiemmin ehdotettiin että kenties kiertelijä pelkää kysyjän reaktiota.. mutta se mahdollinen reaktiohan voi olla ihan kierteltelijän oma olettamus eikä kysyjä välttämättä suhtaudu vastaukseen kielteisesti. Varsinkaan jos tämä ei tunne henkilöä jolta kysyy.
On aika ikävää olettaa negatiivista toisista ihmisistä. Itsekin kyllä sorrun siihen välillä.
Ap
Kyllä tuo oletuksesi on oikein.
En jaksa lainata. En 'sorru' olettamaan, aiheetta, negatiivista ihmisistä vaan tunnistan kieroilijat ja manipuloijat. Tuntematta minua voit toki todeta, omista motivaatioistasi käsin, että sorrun, ylitulkitsen tai olen vainoharhainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vastaaja ei kehtaa myöntää, ettei tiedä vastausta.
Just näin. Varsinkaan jotkut miehet ei kykene sanomaan en tiedä/en osaa sanoa, vaan he vastaavat aina jotain vaikka ihan puuta heinääkin. Pitää vaan keksiä jotain ja vaikka julistaa oma mielipide faktatietona.
Toinen syy voi olla toki se että ei kehtaa vastata totuutta. Ap tekstin esimerkki
- millon tää lihapaketti on avattu?Vastaaja ei ilkeä vastata että 3 pv sitten, koska tietää että se on kiikun kaakun enää syötävää, mutta vastaakin että se on vielä ihan syötävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kala -kysymys on juuri sellainen mihin ei ole oikeaa vastausta. Harva muistaa koska jonkun paketin avasi, eli en tiedä aiheuttaa lisäkysymyksiä. Kysyjä hakee kysymyksellä sitä, että onko kala vielä syötävää, mutta ei halua vastausta sen olevan vielä syötävää tai viimeaikoina.
Mitä tähän pitäisi vastata?
Mä mietin kans tuota, että miksi ap ite kaartelee kysymyksellään, eikä kysy suoraan sitä mitä haluaa tietää? Jos haluat tietää onko kala vanhaa niin kysy suoraan että onko kala vanhaa. Älä kiertele ja kaartele, ja pimitä haluamaasi tietoa.
No jo tulee projektiota. Yksinkertainen suora kysymys, hän haluaa tietää että milloin on avattu. Ei suorassa vastauksessa pitäisi olla mitään pelottavaa, eikä kysymyksen taustoja ole tarpeellista lähteä arpomaan. Jos haluaa tietää miksi kysytään, niin itse kysyn sen kummemmitta että miksi kysyy.
Huomaan että olet oppinut hienon uuden sanan jota nyt toistelet, mutta et vielä ihan ole ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ;)
Ap ei kysy suoraa kysymystä, eli onko kala vanhaa, vaan :lle se ei kelpaa, koska se on kaartelua eikä suoraan vastaamista. Tosiasiassa ap itse kaartelee, eli syyttää toista siitä mitä itse tekee. Ei pitäisi olla mitään pelottavaa kysyä suoraan sitä mitä haluaa tietää. Jos kyselee typeriä, törkeitä tai epäolennaisia, niin vastaus on kysyjän vastuulla. Niin myös tässä tapauksessa.
Hän kysyy suoraan, milloin paketti on avattu, koska hän haluaa tehdä omat johtopäätöksensä kalan tilasta. Sinun mielipide, ei välttämättä ole hänen mielipide, etkä sinä voi siis päättää hänen puolesta, onko kala hänen mielestä vanhaa vai ei. Koska mielipidekysymyshän se on, milloin se "vanhenee", millainen toleranssi ihmisellä on vanhentuvalle kalalle.
Avauspäivä on suora faktakysymys. Kuten omenien määräkin. Sinulta ei siis kysytty mielipidettä, vaan faktaa. Mutta näiden kahden asian ero taitaa olla mahdoton ymmärtää joillekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vastaaja ei kehtaa myöntää, ettei tiedä vastausta.
Just näin. Varsinkaan jotkut miehet ei kykene sanomaan en tiedä/en osaa sanoa, vaan he vastaavat aina jotain vaikka ihan puuta heinääkin. Pitää vaan keksiä jotain ja vaikka julistaa oma mielipide faktatietona.
Toinen syy voi olla toki se että ei kehtaa vastata totuutta. Ap tekstin esimerkki
- millon tää lihapaketti on avattu?Vastaaja ei ilkeä vastata että 3 pv sitten, koska tietää että se on kiikun kaakun enää syötävää, mutta vastaakin että se on vielä ihan syötävää.
Täytyy olla maailman surkein äiti-tytär-suhde, jos äidin täytyy tuolla tavalla venkoilla vastauksissaan ja tuosta syystä jopa omalle tyttärelleen.
Poliitikkojen haastattelut on raivostuttavia kuunnella kun ne ei vastaa suoraan kysymykseen.
Toisaalta sen ymmärtää että kun haastattelija kysyy aikooko puoluenne antaa mummoille tänä vuonna vappusatasen vai siihen on mietittävä salamana joku ympäripyöreä kiertoilmaus koska vaan ei voi sanoa kyllä tai ei.
Vastaus on jotain
"saatamme olla tilanteessa jossa joudumme vakavasti harkitsemaan asian käsittelyä eri kontekstissa ja päädymme tulkitsemaan sitä eri puolueissa hiukan eri tulokulmilta asiaankuuluvassa viitekehyksessä....."
What?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Asia selvä, ei ole minulle tuttu termi. Oletin sen tarkoittavan jotain sellaista, että se jolta kysytään uskoo joutuvansa jotenkin huonoon asemaan vastatessaan kysymykseen ja pelkojensa vuoksi väistelee minkä kerkiää. Ehkä tuo on jokin poliittinen termi, itse viittasin lähinnä siihen, kun täällä aiemmin ehdotettiin että kenties kiertelijä pelkää kysyjän reaktiota.. mutta se mahdollinen reaktiohan voi olla ihan kierteltelijän oma olettamus eikä kysyjä välttämättä suhtaudu vastaukseen kielteisesti. Varsinkaan jos tämä ei tunne henkilöä jolta kysyy.
On aika ikävää olettaa negatiivista toisista ihmisistä. Itsekin kyllä sorrun siihen välillä.
Ap
Kyllä tuo oletuksesi on oikein.
Siis oletuksesi siitä, mitä ladattu kysymys tarkoittaa.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä vastaaja ei kehtaa myöntää, ettei tiedä vastausta.
Just näin. Varsinkaan jotkut miehet ei kykene sanomaan en tiedä/en osaa sanoa, vaan he vastaavat aina jotain vaikka ihan puuta heinääkin. Pitää vaan keksiä jotain ja vaikka julistaa oma mielipide faktatietona.
Toinen syy voi olla toki se että ei kehtaa vastata totuutta. Ap tekstin esimerkki
- millon tää lihapaketti on avattu?Vastaaja ei ilkeä vastata että 3 pv sitten, koska tietää että se on kiikun kaakun enää syötävää, mutta vastaakin että se on vielä ihan syötävää.
Miehenä tunnustan, että kyllä minun piti aika vanhaksi tulla, että osasin lopettaa omien mielipiteiteni esittämisen faktoina. Nykyään tosin esitän typeriä mielipiteitäni niin pontevasti, että jotkut kuvittelevat minun pitävän mielipiteitäni faktoina.
M
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Jaa tällainen väännetään mustaa valkoiseksi keskustelu tällä kertaa.
Alue: Aihe vapaa
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap