Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Kaikki naiset tekevät tätä kun pitäis pillua antaa. -No en mää tiiä, tykkääks musta oikeesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tuollainen käytös on traumareaktio ja kannattaa mennä terapiaan hoitamaan se.
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Hallitukselle esitetyt välikysymykset ovat kyllä ladattuja ja avoimen vihamielisiä kysymyksiä, niiden tarkoitushan on kaataa hallitus.
Helmikuussa 2022
"Mihin kansallisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta energian kallistuminen ei vaaranna kotitalouksien ostovoimaa ja toimeentuloa, "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tuollainen käytös on traumareaktio ja kannattaa mennä terapiaan hoitamaan se.
Höpönlöpö. 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tuollainen käytös on traumareaktio ja kannattaa mennä terapiaan hoitamaan se.
No ei sitä tarvitse kaikkia hyökkäyksiä ottaa vastaan. Ihan tervettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tämä varmaan voi olla tosiaan traumareaktio, kuten joku tuossa sanoi mutta kyllä tämä on myös klassinen esimerkki valtapelistä, joka itse asiassa ei ala siitä kysymyksestä vaan siitä, että vastapuoli tulkitsee, että nyt toinen käskyttää (tai on "hyökkäävä"). Sitten sitä oma autonomiaa puolustetaan passiivis-aggressiivisella vastahyökkäyksellä eli ollaan vastaamatta tai vastataan väärin tai kiemurrellaan tilanteesta jotenkin muuten.
Ongelma on, että se tivaaminen ja hyökkäävyys, mistä tässäkin puhutaan, on todella usein vain sen tulkitsijan omassa päässä.
Oma kokemukseni on, että tällaiset henkilöt kokevat ihan minkä tahansa kysymyksen hyökkäykseksi, jota vastaan oman itsekunnioituksen vuoksi on ryhdyttävä taistoon mutta tosiaan passiivis-aggressiivisin keinoin, jotta vastarinnasta ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Hirmuisen raskasta on tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki naiset tekevät tätä kun pitäis pillua antaa. -No en mää tiiä, tykkääks musta oikeesti?
Jollei tuossa näe latausta niin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tämä varmaan voi olla tosiaan traumareaktio, kuten joku tuossa sanoi mutta kyllä tämä on myös klassinen esimerkki valtapelistä, joka itse asiassa ei ala siitä kysymyksestä vaan siitä, että vastapuoli tulkitsee, että nyt toinen käskyttää (tai on "hyökkäävä"). Sitten sitä oma autonomiaa puolustetaan passiivis-aggressiivisella vastahyökkäyksellä eli ollaan vastaamatta tai vastataan väärin tai kiemurrellaan tilanteesta jotenkin muuten.
Ongelma on, että se tivaaminen ja hyökkäävyys, mistä tässäkin puhutaan, on todella usein vain sen tulkitsijan omassa päässä.
Oma kokemukseni on, että tällaiset henkilöt kokevat ihan minkä tahansa kysymyksen hyökkäykseksi, jota vastaan oman itsekunnioituksen vuoksi on ryhdyttävä taistoon mutta tosiaan passiivis-aggressiivisin keinoin, jotta vastarinnasta ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Hirmuisen raskasta on tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
No just. Ketju on täynnä pitkiä sepustuksia, joissa yritetään vääntää asiat päälaelleen ja horjuttaa kokijan uskoa omiin tunteisiinsa. En jaksa edes lukea tätä(kään) viestiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tämä varmaan voi olla tosiaan traumareaktio, kuten joku tuossa sanoi mutta kyllä tämä on myös klassinen esimerkki valtapelistä, joka itse asiassa ei ala siitä kysymyksestä vaan siitä, että vastapuoli tulkitsee, että nyt toinen käskyttää (tai on "hyökkäävä"). Sitten sitä oma autonomiaa puolustetaan passiivis-aggressiivisella vastahyökkäyksellä eli ollaan vastaamatta tai vastataan väärin tai kiemurrellaan tilanteesta jotenkin muuten.
Ongelma on, että se tivaaminen ja hyökkäävyys, mistä tässäkin puhutaan, on todella usein vain sen tulkitsijan omassa päässä.
Oma kokemukseni on, että tällaiset henkilöt kokevat ihan minkä tahansa kysymyksen hyökkäykseksi, jota vastaan oman itsekunnioituksen vuoksi on ryhdyttävä taistoon mutta tosiaan passiivis-aggressiivisin keinoin, jotta vastarinnasta ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Hirmuisen raskasta on tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
Ehkä usein vain omassa päässä vaan ei aina. Kyllä minä ainakin joskus tivaan ihan hyökkäävästi, silloin kun katson sen olevan tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siinä aina tyhmyyttä peitellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Hallitukselle esitetyt välikysymykset ovat kyllä ladattuja ja avoimen vihamielisiä kysymyksiä, niiden tarkoitushan on kaataa hallitus.
Helmikuussa 2022
"Mihin kansallisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta energian kallistuminen ei vaaranna kotitalouksien ostovoimaa ja toimeentuloa, "
Minusta tässä menee kaksi asiaa sekaisin. Ymmärsin että ladattu kysymys on sellainen, johon vastaamalla häviät aina, vastaatpa mitä tahansa tyyliin juurikin, että et voi vastata oikein kysymykseen siitä, oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi. Kaikki vihamieliset kysymykset eivät ole tällaisia. Hallituksen saamat välikysymykset ovat vihamielisiä totta kai mutta niihin on mahdollista vastata myös niin, että selättää sen vihamielisen kysymyksen. Mutta voihan olla, että vihamielinen ja ladattu kysymys ovat sama asia. Mutta itse näen selvän pesäeron sellaisessa kysymyksessä, joka on vihamielinen ja sitten sellaisessa, joka on "ansa", johon vastaaminen aiheuttaa joka tapauksessa tappion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tämä varmaan voi olla tosiaan traumareaktio, kuten joku tuossa sanoi mutta kyllä tämä on myös klassinen esimerkki valtapelistä, joka itse asiassa ei ala siitä kysymyksestä vaan siitä, että vastapuoli tulkitsee, että nyt toinen käskyttää (tai on "hyökkäävä"). Sitten sitä oma autonomiaa puolustetaan passiivis-aggressiivisella vastahyökkäyksellä eli ollaan vastaamatta tai vastataan väärin tai kiemurrellaan tilanteesta jotenkin muuten.
Ongelma on, että se tivaaminen ja hyökkäävyys, mistä tässäkin puhutaan, on todella usein vain sen tulkitsijan omassa päässä.
Oma kokemukseni on, että tällaiset henkilöt kokevat ihan minkä tahansa kysymyksen hyökkäykseksi, jota vastaan oman itsekunnioituksen vuoksi on ryhdyttävä taistoon mutta tosiaan passiivis-aggressiivisin keinoin, jotta vastarinnasta ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Hirmuisen raskasta on tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
No just. Ketju on täynnä pitkiä sepustuksia, joissa yritetään vääntää asiat päälaelleen ja horjuttaa kokijan uskoa omiin tunteisiinsa. En jaksa edes lukea tätä(kään) viestiä.
Keskustelu ei tarkoita sitä että ollaan samaa mieltä, vaan että tuodaan esille muita näkökulmia. Oma kokemus on oma subjektiivinen kokemus, niitä sitten täälläkin pohditaan, väännetään ja tulkitaan. Kyllä minä täällä olen ihan horjuttamassa omia mielipiteitäni, jos muilla horjuu niin voihan se niin olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tämä varmaan voi olla tosiaan traumareaktio, kuten joku tuossa sanoi mutta kyllä tämä on myös klassinen esimerkki valtapelistä, joka itse asiassa ei ala siitä kysymyksestä vaan siitä, että vastapuoli tulkitsee, että nyt toinen käskyttää (tai on "hyökkäävä"). Sitten sitä oma autonomiaa puolustetaan passiivis-aggressiivisella vastahyökkäyksellä eli ollaan vastaamatta tai vastataan väärin tai kiemurrellaan tilanteesta jotenkin muuten.
Ongelma on, että se tivaaminen ja hyökkäävyys, mistä tässäkin puhutaan, on todella usein vain sen tulkitsijan omassa päässä.
Oma kokemukseni on, että tällaiset henkilöt kokevat ihan minkä tahansa kysymyksen hyökkäykseksi, jota vastaan oman itsekunnioituksen vuoksi on ryhdyttävä taistoon mutta tosiaan passiivis-aggressiivisin keinoin, jotta vastarinnasta ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Hirmuisen raskasta on tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
Ehkä usein vain omassa päässä vaan ei aina. Kyllä minä ainakin joskus tivaan ihan hyökkäävästi, silloin kun katson sen olevan tarpeen.
Minusta sellainen hyökkäävyys on tavallaa reilua, koska siinä hyökkääjä paljastaa korttinsa eli tunnetilansa avoimesti. Silloin on mahdollista esim. ärähtää takaisin tai sanoa, että ei kestä tuollaista hyökkäävyyttää. Passiivis-aggressiivisuus on lamaannuttava taktiikka, koska siinä mitään ei myönnetä eikä paljasteta ääneen, joten tilannetta ei voi mitenkään purkaa tai jos yrittää, tulee syytetyksi siitä, että kuvittelee asioita tai on vainoharhainen tms. Se on kammottava taktiikka ihmissuhteissa. Itse olen aivan haavoilla tuollaisten ihmisten takia, paljon enemmän kuin sellaisten, jotka ovat joskus hyökkääviä. Heidän kanssaan voi ainakin asiat selvittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On vähän eri asia hyökkäävyys tunnekommunikaatiossa läheisessä suhteessa kuin tivaaminen triviaalin asiasta keskustellessa puolitutun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Hallitukselle esitetyt välikysymykset ovat kyllä ladattuja ja avoimen vihamielisiä kysymyksiä, niiden tarkoitushan on kaataa hallitus.
Helmikuussa 2022
"Mihin kansallisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta energian kallistuminen ei vaaranna kotitalouksien ostovoimaa ja toimeentuloa, "Minusta tässä menee kaksi asiaa sekaisin. Ymmärsin että ladattu kysymys on sellainen, johon vastaamalla häviät aina, vastaatpa mitä tahansa tyyliin juurikin, että et voi vastata oikein kysymykseen siitä, oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi. Kaikki vihamieliset kysymykset eivät ole tällaisia. Hallituksen saamat välikysymykset ovat vihamielisiä totta kai mutta niihin on mahdollista vastata myös niin, että selättää sen vihamielisen kysymyksen. Mutta voihan olla, että vihamielinen ja ladattu kysymys ovat sama asia. Mutta itse näen selvän pesäeron sellaisessa kysymyksessä, joka on vihamielinen ja sitten sellaisessa, joka on "ansa", johon vastaaminen aiheuttaa joka tapauksessa tappion.
Kertomalla tulevista toimenpiteistään hallitus myöntää, että kotitalouksien toimeentulo on vaarassa, mikä siis tässä on ansana. Hyvä välikysymys täytyy kumminkin tehdä niin, ettei ansa ole liian läpinäkyvä. Liittyy vielä sen verran keskusteluun että jotkut kokee niitä ansoja kysymyksissä missä niitä ei oikein ole, eivätkä pysty sen takia vastaamaan yksinkertaisiinkaan kysymyksiin, mikä on rasittavaa. Ja on myös semmoisia kysymyksiä joissa ansa on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tämä varmaan voi olla tosiaan traumareaktio, kuten joku tuossa sanoi mutta kyllä tämä on myös klassinen esimerkki valtapelistä, joka itse asiassa ei ala siitä kysymyksestä vaan siitä, että vastapuoli tulkitsee, että nyt toinen käskyttää (tai on "hyökkäävä"). Sitten sitä oma autonomiaa puolustetaan passiivis-aggressiivisella vastahyökkäyksellä eli ollaan vastaamatta tai vastataan väärin tai kiemurrellaan tilanteesta jotenkin muuten.
Ongelma on, että se tivaaminen ja hyökkäävyys, mistä tässäkin puhutaan, on todella usein vain sen tulkitsijan omassa päässä.
Oma kokemukseni on, että tällaiset henkilöt kokevat ihan minkä tahansa kysymyksen hyökkäykseksi, jota vastaan oman itsekunnioituksen vuoksi on ryhdyttävä taistoon mutta tosiaan passiivis-aggressiivisin keinoin, jotta vastarinnasta ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Hirmuisen raskasta on tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
Ehkä usein vain omassa päässä vaan ei aina. Kyllä minä ainakin joskus tivaan ihan hyökkäävästi, silloin kun katson sen olevan tarpeen.
Minusta sellainen hyökkäävyys on tavallaa reilua, koska siinä hyökkääjä paljastaa korttinsa eli tunnetilansa avoimesti. Silloin on mahdollista esim. ärähtää takaisin tai sanoa, että ei kestä tuollaista hyökkäävyyttää. Passiivis-aggressiivisuus on lamaannuttava taktiikka, koska siinä mitään ei myönnetä eikä paljasteta ääneen, joten tilannetta ei voi mitenkään purkaa tai jos yrittää, tulee syytetyksi siitä, että kuvittelee asioita tai on vainoharhainen tms. Se on kammottava taktiikka ihmissuhteissa. Itse olen aivan haavoilla tuollaisten ihmisten takia, paljon enemmän kuin sellaisten, jotka ovat joskus hyökkääviä. Heidän kanssaan voi ainakin asiat selvittää.
Kiitos :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Kyllähän ap:llakinnoli se taka-ajatus, että ruoka voi olla pilalla. Ihan oikein siis tulkittu kiemurtelevalta vastaajalta. Sitähän ap haki, onko ruoka hyvää vai ei. Ja siihen vastattiin.
Mikäköhän onkaan ajatuksen ja taka-ajatuksen ero? Pääni yläpuolelle muodostui kysymysmerkki....
En vaan tajua että niitä taka-ajatuksia osataan lukea kun ei tavallistenkaan ajatusten lukua pidetä mahdollisena?
Kuullostaa miellyttäjän vastauksilta. Enkuksi " fawning" eli yrittää vastata jotain mikä ei herätä pahaa verta, tyhmentää itseään tahallaan. Jonkinlainen itsesuojelumekanismi siis.
Mun äiti on raivoava narsisti ja mun siskosta tuli tällänen fawnaaja pelon takia. Ite otin koko ajan turpaan.
Vierailija kirjoitti:
On vähän eri asia hyökkäävyys tunnekommunikaatiossa läheisessä suhteessa kuin tivaaminen triviaalin asiasta keskustellessa puolitutun kanssa.
Ovat selvästi eri asioita. Kuten myös se että voiko odottaa lähisukulaiselta suoraa ja yksinkertaista vastausta yksinkertaiseen kysymykseen. Puolitutulta ei ehkä voi?
Mikä onkaan pointtisi tässä?
Alue: Aihe vapaa
-ohi
Manipuloinnit voi tunnistaa sitten kun osaa kaikki manipulointitekniikat.
Käsi ylös joka ne kaikki osaa.