Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa miellyttäjän vastauksilta. Enkuksi " fawning" eli yrittää vastata jotain mikä ei herätä pahaa verta, tyhmentää itseään tahallaan. Jonkinlainen itsesuojelumekanismi siis.
Mun äiti on raivoava narsisti ja mun siskosta tuli tällänen fawnaaja pelon takia. Ite otin koko ajan turpaan.
Saimme uuden ja pätevältä kuulostavan selitysmallin kaarrellen vastaajille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa miellyttäjän vastauksilta. Enkuksi " fawning" eli yrittää vastata jotain mikä ei herätä pahaa verta, tyhmentää itseään tahallaan. Jonkinlainen itsesuojelumekanismi siis.
Mun äiti on raivoava narsisti ja mun siskosta tuli tällänen fawnaaja pelon takia. Ite otin koko ajan turpaan.
Ap, tiedätkö minkälainen äitisi lapsuus mahtoi olla? Mainitsit, että kaarrellen vastaamista esiintyisi suvussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa miellyttäjän vastauksilta. Enkuksi " fawning" eli yrittää vastata jotain mikä ei herätä pahaa verta, tyhmentää itseään tahallaan. Jonkinlainen itsesuojelumekanismi siis.
Mun äiti on raivoava narsisti ja mun siskosta tuli tällänen fawnaaja pelon takia. Ite otin koko ajan turpaan.Saimme uuden ja pätevältä kuulostavan selitysmallin kaarrellen vastaajille.
En tiedä miksi kirjoitin kuullostaa, apua.
Neurotyypillinen muuttui tämän ketjun viestien edetessä kaarrellen -vastaajasta tramaoireilevaksi, vaikean lapsuuden eläneeksi narsistiksi. 😅 Ihan vaan, koska vastaus kysymykseen monta omenaa on jääkaapissa ei tullut kuin apteekin hyllyltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuullostaa miellyttäjän vastauksilta. Enkuksi " fawning" eli yrittää vastata jotain mikä ei herätä pahaa verta, tyhmentää itseään tahallaan. Jonkinlainen itsesuojelumekanismi siis.
Mun äiti on raivoava narsisti ja mun siskosta tuli tällänen fawnaaja pelon takia. Ite otin koko ajan turpaan.Saimme uuden ja pätevältä kuulostavan selitysmallin kaarrellen vastaajille.
En tiedä miksi kirjoitin kuullostaa, apua.
Sipulit kuullostumassa paistinpannulla, kenties?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neurotyypillinen muuttui tämän ketjun viestien edetessä kaarrellen -vastaajasta tramaoireilevaksi, vaikean lapsuuden eläneeksi narsistiksi. 😅 Ihan vaan, koska vastaus kysymykseen monta omenaa on jääkaapissa ei tullut kuin apteekin hyllyltä.
Olet pudonnut kärryiltä, ap:n mummo on diagnostisoitu narsistiksi!
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Loistavaa logiikkaa. No ei kai se mikään ihme, että kysyjä alkaa ärsyyntyä, kun ei saa kysymykseensä vastausta. Sano sitten, ettet halua vastata, niin ei tarvitse tuhlata teidän molempien aikaa.
Vähän sama kuin miehet jotka valittaa kun vaimo aina "nalkuttaa". Yleensä kysymys on siitä, että samasta asiasta on kysytty jo useamman kerran, mahdollisesti ukko on luvannut tehdäkin, mutta mitään ei tapahdu. Kyllähän se on ärsyttävää, kun joutuu jatkuvasti muistamaan keskeneräisen asian kun toinen ei ota vastuuta.
Tätä väistelyä kutsutaan passiivis-aggressiivisuudeksi ja se on henkisen väkivallan muoto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä koulussa olen yrittänyt kysyä esimieheltä ja rehtorilta lukuisista eri työtehtävistä yhä uudelleen ja uudelleen jo noin 2-3 vuoden ajan. Koskaan en ole saanut vastausta mikä tehtävä kuuluisi hoitaa ja mikä ei, tai jos ei niin kuka sen hoitaa ja miten, tai jos pitäisi hoitaa niin millä tavoin kun ei ole välineitä tai jotain.
Todella omituista, usein vastaukset ovat myös hyvin ristiriitaisia ja epäloogisia edellisiin vastauksiin nähden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
"Kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus"... ei hyvää päivää. Jotkut tosiaan näkee aggressiota kaikkialla.
Jos kysyn "mitä kello on" ja vastaat "kellotaulu on keltainen", niin onko silloin kellonaika "mieleiseni vastaus", jota et periaatteesta halua antaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Loistavaa logiikkaa. No ei kai se mikään ihme, että kysyjä alkaa ärsyyntyä, kun ei saa kysymykseensä vastausta. Sano sitten, ettet halua vastata, niin ei tarvitse tuhlata teidän molempien aikaa.
Vähän sama kuin miehet jotka valittaa kun vaimo aina "nalkuttaa". Yleensä kysymys on siitä, että samasta asiasta on kysytty jo useamman kerran, mahdollisesti ukko on luvannut tehdäkin, mutta mitään ei tapahdu. Kyllähän se on ärsyttävää, kun joutuu jatkuvasti muistamaan keskeneräisen asian kun toinen ei ota vastuuta.
Tätä väistelyä kutsutaan passiivis-aggressiivisuudeksi ja se on henkisen väkivallan muoto.
Jos naapuri kysyy, montako lomapäivää minulla vielä oikein on jäljellä (kun olen koko kesän mielestään ollut kotona), niin ei todellakaan ole halua vastata, että 28. Asia ei kuulu kysyjälle lainkaan!
Aika moni kysyy asioita, joita ei oikeasti kysy. "Koska tämä lihapaketti on avattu?" tarkoittaa oikeastaan "Onko tämä liha vielä syötävää?". Miksi ei siis kysy sitä, mikä on oikea ongelma?
Naapurikin voisi kysyä, että oletko työtön vai lomalla, siihenhän hän vastausta haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
Miksi sinä et kysy onko kala vielä hyvää, vaan tivaat päivämäärää?
Ap on kirjoittanut, että taloudessa tarjotaan homeistakin leipää, ja kyllä mielestäni silloin on tarjoajien arvostelukykyyn luottaminen ohi. Vastaukset on kumminkin kaartelevia "juu on hyvää" - eihän semmoiseen voi enää luottaa.
-eri
Mutta luottaa kuitenkin siihen että kerrotaan oikea päivämäärä? Itse en luottaisi mihinkään jos kerran tapana on tarjota pilalle menneitä elintarvikkeita. Omituista että ei luota siihen että sanotaan ettei ruoka ei ole pilalla, mutta luottaa siihen kun kerrotaan milloin paketti on avattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
Minä katsos olen neuronkirjolla itse, ja pärjään oikein hyvin kaikissa testeissä.
Jaa onko testeissä hyvin pärjäämistä, kun saa autismitesteissä korkeat pisteet?
En tiedä, sun pitää kysyä siltä jolta ne korkeat pisteet sait.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.
Mulle tuli tästä mieleen oma tilanteeni, kun olen nyt pikkuhiljaa lopettanut vastailun muiden kysymyksiin. Eli en ole enää google enkä toisten tavaroiden paikkojen muistaja. En vastaa enää vaikka tietäisin missä kyseinen kapistus on. Vastaan että en tiedä, tai että sun pitää nyt sitten varmaan etsiä se. Jos ihmiset eivät ole oppineet 6 vuodessa tietämään itse missä juustohöylää säilytetään, niin sitten se varmaan vain on niin. Minä en enää sen olinpaikkaa kerro.
Mieheni kun kysyy minulta jotain, niin kysyn takaisin että onko tämä kysymys nyt sellainen, että jos vastaan siihen jotain, niin olen sitten vastuussa? Esim. hän kysyy että jätetäänkö jokin ulkonatehtävä työ ensi kesälle. Hän vastaa että ei, kun hän vain kysyy mielipidettäni asiaan, että voiko minun mielestäni jättää vielä tekemättä. Johon minä vastaan että en nyt halua vastata tähän, että hän joutuu nyt itse tekemään sen päätöksen ja elää sitten sen mukaan, ja ottaa ihan itse vastuun miten käy jos hän sen jättää tekemättä.
Vaikeaa on, molemmille, mutta kyllä se tästä.
Kerrotko mielipidettäsi vaikka lomasuunnitelmiin, vai joutuuko miehesi päättämään nekin ja ottamaan vastuun? Miten teillä päätetään että onko seksiä vai ei?
Kysy nätimmin, niin voin vastata. Tuollaiseen ulostukseen en vastaa mitään.
Neutraaleilta nuo kysymykset minun silmääni näyttävät, vaan ehkä turha kysyä kun kerran olet pikkuhiljaa lopettanut kysymyksiin vastaamisen etkä ole googlekaan. Kirjoittamasi perusteella täytynee ymmärtää, ettet vastaa noihin kysymyksiin miehellisikään vaan hän saa googlata?
Tilanne taitaa olla sellainen jossa yksi henkilö, yleensä äiti, on valjastettu koko perheen tietäjäksi. Silloin ainoa keino päästä siitä pois on antaa toisten harjoitella rauhassa sitä etsimistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Tosellakin kyselet omista peloistasi käsin, hyvä että huomaat sen itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Tämä. Aika vähän ap tietää asioista vaikka on perustelevinaan niitä.
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.
Mulle tuli tästä mieleen oma tilanteeni, kun olen nyt pikkuhiljaa lopettanut vastailun muiden kysymyksiin. Eli en ole enää google enkä toisten tavaroiden paikkojen muistaja. En vastaa enää vaikka tietäisin missä kyseinen kapistus on. Vastaan että en tiedä, tai että sun pitää nyt sitten varmaan etsiä se. Jos ihmiset eivät ole oppineet 6 vuodessa tietämään itse missä juustohöylää säilytetään, niin sitten se varmaan vain on niin. Minä en enää sen olinpaikkaa kerro.
Mieheni kun kysyy minulta jotain, niin kysyn takaisin että onko tämä kysymys nyt sellainen, että jos vastaan siihen jotain, niin olen sitten vastuussa? Esim. hän kysyy että jätetäänkö jokin ulkonatehtävä työ ensi kesälle. Hän vastaa että ei, kun hän vain kysyy mielipidettäni asiaan, että voiko minun mielestäni jättää vielä tekemättä. Johon minä vastaan että en nyt halua vastata tähän, että hän joutuu nyt itse tekemään sen päätöksen ja elää sitten sen mukaan, ja ottaa ihan itse vastuun miten käy jos hän sen jättää tekemättä.
Vaikeaa on, molemmille, mutta kyllä se tästä.
Kerrotko mielipidettäsi vaikka lomasuunnitelmiin, vai joutuuko miehesi päättämään nekin ja ottamaan vastuun? Miten teillä päätetään että onko seksiä vai ei?
Kysy nätimmin, niin voin vastata. Tuollaiseen ulostukseen en vastaa mitään.
Neutraaleilta nuo kysymykset minun silmääni näyttävät, vaan ehkä turha kysyä kun kerran olet pikkuhiljaa lopettanut kysymyksiin vastaamisen etkä ole googlekaan. Kirjoittamasi perusteella täytynee ymmärtää, ettet vastaa noihin kysymyksiin miehellisikään vaan hän saa googlata?
Tilanne taitaa olla sellainen jossa yksi henkilö, yleensä äiti, on valjastettu koko perheen tietäjäksi. Silloin ainoa keino päästä siitä pois on antaa toisten harjoitella rauhassa sitä etsimistä.
Puhutko nyt siitä seksiharrastuksen löytymisestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Loistavaa logiikkaa. No ei kai se mikään ihme, että kysyjä alkaa ärsyyntyä, kun ei saa kysymykseensä vastausta. Sano sitten, ettet halua vastata, niin ei tarvitse tuhlata teidän molempien aikaa.
Vähän sama kuin miehet jotka valittaa kun vaimo aina "nalkuttaa". Yleensä kysymys on siitä, että samasta asiasta on kysytty jo useamman kerran, mahdollisesti ukko on luvannut tehdäkin, mutta mitään ei tapahdu. Kyllähän se on ärsyttävää, kun joutuu jatkuvasti muistamaan keskeneräisen asian kun toinen ei ota vastuuta.
Tätä väistelyä kutsutaan passiivis-aggressiivisuudeksi ja se on henkisen väkivallan muoto.
Jos naapuri kysyy, montako lomapäivää minulla vielä oikein on jäljellä (kun olen koko kesän mielestään ollut kotona), niin ei todellakaan ole halua vastata, että 28. Asia ei kuulu kysyjälle lainkaan!
Aika moni kysyy asioita, joita ei oikeasti kysy. "Koska tämä lihapaketti on avattu?" tarkoittaa oikeastaan "Onko tämä liha vielä syötävää?". Miksi ei siis kysy sitä, mikä on oikea ongelma?
Naapurikin voisi kysyä, että oletko työtön vai lomalla, siihenhän hän vastausta haluaa.
Nyt tänne tuli joku ajatustenlukija.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tässä menee kaksi asiaa sekaisin. Ymmärsin että ladattu kysymys on sellainen, johon vastaamalla häviät aina, vastaatpa mitä tahansa tyyliin juurikin, että et voi vastata oikein kysymykseen siitä, oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi. Kaikki vihamieliset kysymykset eivät ole tällaisia. Hallituksen saamat välikysymykset ovat vihamielisiä totta kai mutta niihin on mahdollista vastata myös niin, että selättää sen vihamielisen kysymyksen. Mutta voihan olla, että vihamielinen ja ladattu kysymys ovat sama asia. Mutta itse näen selvän pesäeron sellaisessa kysymyksessä, joka on vihamielinen ja sitten sellaisessa, joka on "ansa", johon vastaaminen aiheuttaa joka tapauksessa tappion.
Oletteko menossa mökille viikonlopuksi?
Alue: Aihe vapaa
Savossaha ee vastata suoraan kysymykseen, ja vastuu siirtyy aena kuulijalle!