Miksi jotkut vastaavat kaarrellen

Savolaista meininkiä, vastuu on kuulijalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.

Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.

Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.

Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.

Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.

Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.

Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.

Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.

Ap

Sun kanssa on varmasti helppo tulla toimeen. Näkyy jo näistä sun viesteistä...

Ap kuulostaa rehdiltä ja suoraselkäiseltä.

-eri

Kiitos.

Niin ja edelliselle vastaajalle tiedoksi, että olen valmistunut alalta jonne tehdään sosiaaliset ja psykologiset testit, lisäksi olen käynyt vapaaehtoisesti terapiassa. Lisäksi olen saanut (spontaaniakin) palautetta eri yhteisöissä, että olen:

- hyvä havannoimaan ihmisiä/lukemaan vihjeitä/tunnistamaan sosiaalisia ilmiöitä

- hyvä kuuntelemaan

- hyvä sanallisessa ilmaisussa (puhe ja kirjotettu teksti)

- iloinen/herttainen

Joten en usko olevani Asperger vaikka joskus mulle on vaikeaa poiketa omista rutiineista. :) ainiin ja olen työskennellyt autistien ym. kanssa.

Täydellinen en ole enkä väitä olevani ed.mainittujen kehukommenttien kaltainen. Osaan olla aika ilkeäkin jos tulen ajetuksi nurkkaan, mutta pyrin ystävällisyyteen aina kun mahdollista.

Ei aspergeriudessa ole mitään vikaa. Sinulta on kysytty useita kysymyksiä tässä, miksi et vastaa niihin suoraan?

Tivaatkohan nyt?

-eri

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle, jonka mielestä kaikki ruuat menevät huonoksi sillä sekunnilla, kun kyseinen vuorokausi vaihtuu, ei viitsi vastailla.

No mä nyt kysyn kun melko usein olen ollut ottamassa esim. leipää pussista ilman ja joutunut kertomaan että tää on homeessa (sitten tullaan tarkistamaan onko se vaikka sanoisin että on 5cm pätkä hometta siinä).

Ostan itse punalaputettuja tuotteita että en tuijota päivämääriä mitenkään mahdottomasti..

Tää nyt koskee muitakin asioita kuin ruokaa. Oikeastaan asia kuin asia niin se vastaus tuntuu mutkittelevan että usein pohdin miksi edes kysyn. Silti on joskus pakko kysyä ja voi olla kiirekin ettei sillä ylimääräiselle kiertelylle olis oikein aikaa.

Joku kysyi olenko savosta: en eikä ole äitinikään. Olen Länsi-Suomesta, mutten halua kertoa tarkemmin (huomaatteko, sen voi loukkaamatta sanoa ääneen jos ei halua kertoa? Mutta tosiaan nää mun mainitsemat tilanteet ei ole edes hienovaraisuutta vaativia).

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ootko asperger? Yksi mun lapsista on tuollainen "tarkan tiedon tivaaja" nimittäin. Muille lapsille asiat ei ole niin mustavalkoisia, niin riittää tuommoinen jutustelu.

Joo, varmaan on aspergeri kun on tuommoinen erikoiskiinnostuskin että milloinkohan kalapaketti on avattu.

Kun aikuinen kysyy asiallisen ja yksinkertaisen kysymyksen niin yksinkertaisen vastauksen sijaan pitäisi "tuommoinen jutustelu" riittää tai on autisminkirjoilla?

Jos kysyt puolisoltasi että mitä hän firman pikkujouluissa puuhaili, niin tyydyt "tuommoiseen jutusteluun"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmiselle, jonka mielestä kaikki ruuat menevät huonoksi sillä sekunnilla, kun kyseinen vuorokausi vaihtuu, ei viitsi vastailla.

No mä nyt kysyn kun melko usein olen ollut ottamassa esim. leipää pussista ilman ja joutunut kertomaan että tää on homeessa (sitten tullaan tarkistamaan onko se vaikka sanoisin että on 5cm pätkä hometta siinä).

Ostan itse punalaputettuja tuotteita että en tuijota päivämääriä mitenkään mahdottomasti..

Tää nyt koskee muitakin asioita kuin ruokaa. Oikeastaan asia kuin asia niin se vastaus tuntuu mutkittelevan että usein pohdin miksi edes kysyn. Silti on joskus pakko kysyä ja voi olla kiirekin ettei sillä ylimääräiselle kiertelylle olis oikein aikaa.

Joku kysyi olenko savosta: en eikä ole äitinikään. Olen Länsi-Suomesta, mutten halua kertoa tarkemmin (huomaatteko, sen voi loukkaamatta sanoa ääneen jos ei halua kertoa? Mutta tosiaan nää mun mainitsemat tilanteet ei ole edes hienovaraisuutta vaativia).

Ap

No ehkä sitä ei "joudu" kertomaan että leipä on homeessa. Toisaalta nyt tulee selväksi ettei tuossa taloudessa voi noin vaan kyselemättä syödä tarjottua ruokaa, etenkään jos on vaikka jauhelihasta kyse.

Pidän epänormaalina että leivät on melko usein homeessa ja normaalina että tuolloin täytyy olla tarkkaavainen tarjoilun suhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.

Tämä vainoharhainen kuvaelma kertoo kaiken siitä, mikä on ongelma auktoriteettivastaisten, ikuisiksi teineiksi jääneiden ihmisten ajatusmaailmassa ja miksi he eivät tosiaan suostu vastaamaan suoraan edes kysymykseen siitä, milloin maito on ostettu. Koska se on tyhmää komentelua ja justiinamaista toimitusjohtajana oloa ja minuahan ei äm.mät komentele ja jaadijaadijaa. Ihan hullua. Tällaisten kanssa, kun joutuu elämään niin töissä kuin kotona niiden oikeiden murrosikäisten kanssa, ja ap:lla on vielä sellainen äitikin, niin mahtaa olla kestämistä. Jos ukkokin samaa lajia, niin todellakin on myötätuntoni hänen puolellaan.

Elämässäni on monia ihmisiä, joille vastaan heti ja suoraan. Vaatii molemminpuoleisen kunnioituksen, tasavertaisuuden kokemuksen ja luottamuksen, jotka rakennetaan tutustumisvaiheessa mm. small talkilla. Emme ole armeijassa. Small talk ei muuten ole höpönlöpöä, vaan jutustelulla kuulostellaan mm. missä kantimissa on toisen ihmisen mielenterveys, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, osaako hän sosiaaliset pelisäännöt. Eräänlainen stressitesti.

Vierailija kirjoitti:

Usein tuollainen tarkka kysymys tulee yllättäin. Esim. luet kirjaa tai olet keskittynyt omiin ajatuksiisi. Sitten toinen olettaa sinun yht'äkkiä orientoituvan omenien määrään. Mitkä omenat, missä, mitä toinen tarkoittaa kysymyksellä. Siksi vastaus voi alussa olla hämärä. Minusta tuollaisten tarkkojen kysymysten heittäminen ja niihin heti vastauksen vaatiminen ilman mitään alustusta on itsekeskeistä käytöstä, ei kovin empaattista. Anteeksi vaan. Ikään kuin olettaa muiden olevan heti palveluksessa tai käytettävissä omiin tarpeisiinsa.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.

Tämä vainoharhainen kuvaelma kertoo kaiken siitä, mikä on ongelma auktoriteettivastaisten, ikuisiksi teineiksi jääneiden ihmisten ajatusmaailmassa ja miksi he eivät tosiaan suostu vastaamaan suoraan edes kysymykseen siitä, milloin maito on ostettu. Koska se on tyhmää komentelua ja justiinamaista toimitusjohtajana oloa ja minuahan ei äm.mät komentele ja jaadijaadijaa. Ihan hullua. Tällaisten kanssa, kun joutuu elämään niin töissä kuin kotona niiden oikeiden murrosikäisten kanssa, ja ap:lla on vielä sellainen äitikin, niin mahtaa olla kestämistä. Jos ukkokin samaa lajia, niin todellakin on myötätuntoni hänen puolellaan.

Elämässäni on monia ihmisiä, joille vastaan heti ja suoraan. Vaatii molemminpuoleisen kunnioituksen, tasavertaisuuden kokemuksen ja luottamuksen, jotka rakennetaan tutustumisvaiheessa mm. small talkilla. Emme ole armeijassa. Small talk ei muuten ole höpönlöpöä, vaan jutustelulla kuulostellaan mm. missä kantimissa on toisen ihmisen mielenterveys, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, osaako hän sosiaaliset pelisäännöt. Eräänlainen stressitesti.

Älä nyt viitsi. On vaikea uskoa, että olet oikeasti niin heikkolahjainen sosiaalisesti, että muka niputat samaan laariin helpot kysymykset tyyliin milloin maito on ostettu ja sitten ne sellaiset, joissa small talk on ok ja oletat että ihan niihin kaikki on lajityypistä riippumatta järkevintä ottaa small talk -asenne. Eihän tuollaista olekaan.

Koko tämä vänkäämisesi osoittaa, että olet ikuiseksi teiniksi jäänyt vastaanjänkääjä. Oletettavasti elät tosi tylsää elämää ja täällä palstalla jänkääminen on sinulle ajankulua ja eräänlainen "peli", jossa on kiva yrittää "voittaa". Teitä on täällä paljon. Ette anna  palstalle mitään mutta viette paljon. Energiasyöppö on täydellinen ilmaus kuvaamaan, mitä aiheutatte vastapuolelle.

Tuntuu hullulta, että nimenomaan tarkoituksellisen uuvuttava jänkääjä puhuu mielentervyedestä, sosiaalisista pelisäännöistä ja small talk -taidoista. :D. Mutta tällaisia ihmiset ovat, totaalisia ristiriitaisuuksia. Mutta jatka ihmeessä valitsemallasi tiellä. Tarvitset sitä selvästi johonkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.

Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.

"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"

"Me voidaan mennä bussilla nro 66."

"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"

"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."

"Tiedän. Milloin se lähtee?"

"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."

"Milloin?"

"Seitsemän minuutin päästä."

"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"

"Häh? Ei kai."

"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"

"No seuraava 66 menee silloin."

"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"

"Ei."

"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"

Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.

Pakko kysyä, että oikeastiko sun mielestä tuollainen vastailu ja epätietoisuudessa pitäminen on sun mielestä ok ja kohteliasta?

Mun mielestä kohteliasta ois vastata hänelle niin, että hän pystyy omalla tavallaan valmistautumaan tulevaan bussimatkaan ja aikatauluttamaan tekemisensä omalla tavallaan - erityisesti silloin, jos epäilet että kyseessä on autistinen henkilö. Heille äkilliset muutokset ovat erityisen stressaavia ja voivat saada reagoimaan huonosti.

Ihan tavallisetkin ihmiset mielellään tietäisivät sen bussin saapumiskellon ajan. Kuvittele itse että bussifirman sivuilla lukisi aikataulut pelkästään "saapuu x minuutin päästä". Jokainen meistä seuraa kelloa itse puhelimestaan tai muualta, ei varsinkaan kiireessä ole aikaa alkaa laskemaan että mitähän se 7minuutin päästä saapuva bussi tarkoittaa - että onkohan se nyt 13.45 vai 13.42. Voihan sillä sun perheenjäsenellä olla vaikka vessahätä minkä takia laskee päässään ehtiikö/viitsiikö mennä vessaan ennen bussimatkaa vai sen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.

Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.

"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"

"Me voidaan mennä bussilla nro 66."

"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"

"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."

"Tiedän. Milloin se lähtee?"

"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."

"Milloin?"

"Seitsemän minuutin päästä."

"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"

"Häh? Ei kai."

"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"

"No seuraava 66 menee silloin."

"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"

"Ei."

"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"

Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.

Pakko kysyä, että oikeastiko sun mielestä tuollainen vastailu ja epätietoisuudessa pitäminen on sun mielestä ok ja kohteliasta?

Mun mielestä kohteliasta ois vastata hänelle niin, että hän pystyy omalla tavallaan valmistautumaan tulevaan bussimatkaan ja aikatauluttamaan tekemisensä omalla tavallaan - erityisesti silloin, jos epäilet että kyseessä on autistinen henkilö. Heille äkilliset muutokset ovat erityisen stressaavia ja voivat saada reagoimaan huonosti.

Ihan tavallisetkin ihmiset mielellään tietäisivät sen bussin saapumiskellon ajan. Kuvittele itse että bussifirman sivuilla lukisi aikataulut pelkästään "saapuu x minuutin päästä". Jokainen meistä seuraa kelloa itse puhelimestaan tai muualta, ei varsinkaan kiireessä ole aikaa alkaa laskemaan että mitähän se 7minuutin päästä saapuva bussi tarkoittaa - että onkohan se nyt 13.45 vai 13.42. Voihan sillä sun perheenjäsenellä olla vaikka vessahätä minkä takia laskee päässään ehtiikö/viitsiikö mennä vessaan ennen bussimatkaa vai sen jälkeen.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.

Tämä vainoharhainen kuvaelma kertoo kaiken siitä, mikä on ongelma auktoriteettivastaisten, ikuisiksi teineiksi jääneiden ihmisten ajatusmaailmassa ja miksi he eivät tosiaan suostu vastaamaan suoraan edes kysymykseen siitä, milloin maito on ostettu. Koska se on tyhmää komentelua ja justiinamaista toimitusjohtajana oloa ja minuahan ei äm.mät komentele ja jaadijaadijaa. Ihan hullua. Tällaisten kanssa, kun joutuu elämään niin töissä kuin kotona niiden oikeiden murrosikäisten kanssa, ja ap:lla on vielä sellainen äitikin, niin mahtaa olla kestämistä. Jos ukkokin samaa lajia, niin todellakin on myötätuntoni hänen puolellaan.

Elämässäni on monia ihmisiä, joille vastaan heti ja suoraan. Vaatii molemminpuoleisen kunnioituksen, tasavertaisuuden kokemuksen ja luottamuksen, jotka rakennetaan tutustumisvaiheessa mm. small talkilla. Emme ole armeijassa. Small talk ei muuten ole höpönlöpöä, vaan jutustelulla kuulostellaan mm. missä kantimissa on toisen ihmisen mielenterveys, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, osaako hän sosiaaliset pelisäännöt. Eräänlainen stressitesti.

Miksi et uskalla olla suora ja rehellinen myös tuntemattomille riippumatta heidän mielenterveydestään tai asenteestaan?

Miten on integriteettisi laita?

Siis mitenkään halveksumatta small talkin sosiaalista funktiota. En pidä kumminkaan asiallisena vastata _yksinkertaiseen_ kysymykseen small talkilla.

Oletko koskaan ollut todistajana oikeudenkäynnissä tai poliisikuulustelussa?

Savossa ihan yleistä. Monasti jos historiassa on ollut aikoja, jolloin on ollut terveellisempää olla vastaamatta ainakaan väärin, niin ihmisille jää semmoinen kiertelyn kulttuuri. 

Jaahas. Suattaapihan tuo olla noinni, tai sitten suattaapi olla olemati. Tiijä näistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.

Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.

"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"

"Me voidaan mennä bussilla nro 66."

"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"

"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."

"Tiedän. Milloin se lähtee?"

"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."

"Milloin?"

"Seitsemän minuutin päästä."

"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"

"Häh? Ei kai."

"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"

"No seuraava 66 menee silloin."

"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"

"Ei."

"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"

Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.

Pakko kysyä, että oikeastiko sun mielestä tuollainen vastailu ja epätietoisuudessa pitäminen on sun mielestä ok ja kohteliasta?

Mun mielestä kohteliasta ois vastata hänelle niin, että hän pystyy omalla tavallaan valmistautumaan tulevaan bussimatkaan ja aikatauluttamaan tekemisensä omalla tavallaan - erityisesti silloin, jos epäilet että kyseessä on autistinen henkilö. Heille äkilliset muutokset ovat erityisen stressaavia ja voivat saada reagoimaan huonosti.

Ihan tavallisetkin ihmiset mielellään tietäisivät sen bussin saapumiskellon ajan. Kuvittele itse että bussifirman sivuilla lukisi aikataulut pelkästään "saapuu x minuutin päästä". Jokainen meistä seuraa kelloa itse puhelimestaan tai muualta, ei varsinkaan kiireessä ole aikaa alkaa laskemaan että mitähän se 7minuutin päästä saapuva bussi tarkoittaa - että onkohan se nyt 13.45 vai 13.42. Voihan sillä sun perheenjäsenellä olla vaikka vessahätä minkä takia laskee päässään ehtiikö/viitsiikö mennä vessaan ennen bussimatkaa vai sen jälkeen.

Toihan on vallan käyttöä. Fiksu ihminen ois sanonut että voidaan mennä linjalla 66, se kulkee vartin välein, joten viimeistään vuorolla, joka lähtee tosta kello x.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.

Tämä vainoharhainen kuvaelma kertoo kaiken siitä, mikä on ongelma auktoriteettivastaisten, ikuisiksi teineiksi jääneiden ihmisten ajatusmaailmassa ja miksi he eivät tosiaan suostu vastaamaan suoraan edes kysymykseen siitä, milloin maito on ostettu. Koska se on tyhmää komentelua ja justiinamaista toimitusjohtajana oloa ja minuahan ei äm.mät komentele ja jaadijaadijaa. Ihan hullua. Tällaisten kanssa, kun joutuu elämään niin töissä kuin kotona niiden oikeiden murrosikäisten kanssa, ja ap:lla on vielä sellainen äitikin, niin mahtaa olla kestämistä. Jos ukkokin samaa lajia, niin todellakin on myötätuntoni hänen puolellaan.

Elämässäni on monia ihmisiä, joille vastaan heti ja suoraan. Vaatii molemminpuoleisen kunnioituksen, tasavertaisuuden kokemuksen ja luottamuksen, jotka rakennetaan tutustumisvaiheessa mm. small talkilla. Emme ole armeijassa. Small talk ei muuten ole höpönlöpöä, vaan jutustelulla kuulostellaan mm. missä kantimissa on toisen ihmisen mielenterveys, miten hän suhtautuu muihin ihmisiin, osaako hän sosiaaliset pelisäännöt. Eräänlainen stressitesti.

Älä nyt viitsi. On vaikea uskoa, että olet oikeasti niin heikkolahjainen sosiaalisesti, että muka niputat samaan laariin helpot kysymykset tyyliin milloin maito on ostettu ja sitten ne sellaiset, joissa small talk on ok ja oletat että ihan niihin kaikki on lajityypistä riippumatta järkevintä ottaa small talk -asenne. Eihän tuollaista olekaan.

Koko tämä vänkäämisesi osoittaa, että olet ikuiseksi teiniksi jäänyt vastaanjänkääjä. Oletettavasti elät tosi tylsää elämää ja täällä palstalla jänkääminen on sinulle ajankulua ja eräänlainen "peli", jossa on kiva yrittää "voittaa". Teitä on täällä paljon. Ette anna  palstalle mitään mutta viette paljon. Energiasyöppö on täydellinen ilmaus kuvaamaan, mitä aiheutatte vastapuolelle.

Tuntuu hullulta, että nimenomaan tarkoituksellisen uuvuttava jänkääjä puhuu mielentervyedestä, sosiaalisista pelisäännöistä ja small talk -taidoista. :D. Mutta tällaisia ihmiset ovat, totaalisia ristiriitaisuuksia. Mutta jatka ihmeessä valitsemallasi tiellä. Tarvitset sitä selvästi johonkin.

Olen seurannut tätä keskustelua alusta asti, mutta en kyllä tunnista kelle tämä vänkäyskommentti oikein kohdistuu. Tuo small talk kommentti ei mielestäni ihan noin tylyä vastausta ansaitsisi. Saattoi olla joku vasta keskusteluun liittynyt, en tunnista aiemmin kommentoineeksi.

Poliitikkovastaus.Henkilökohtaisesti ärsyttää, jos puheluihin ei vastata (terveyskeskus), jos kaupan myyjä jankuttaa samaa vastausta monta kertaa (puhuu ikään kuin lapselle tai muuten vajaavaltaiselle) tai jos henkilö vastaa, ettei tiedä (ei viitsi ottaa selvää). Kaikki heikon asiakaspalvelun merkkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.

Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.

"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"

"Me voidaan mennä bussilla nro 66."

"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"

"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."

"Tiedän. Milloin se lähtee?"

"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."

"Milloin?"

"Seitsemän minuutin päästä."

"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"

"Häh? Ei kai."

"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"

"No seuraava 66 menee silloin."

"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"

"Ei."

"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"

Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.

Pakko kysyä, että oikeastiko sun mielestä tuollainen vastailu ja epätietoisuudessa pitäminen on sun mielestä ok ja kohteliasta?

Mun mielestä kohteliasta ois vastata hänelle niin, että hän pystyy omalla tavallaan valmistautumaan tulevaan bussimatkaan ja aikatauluttamaan tekemisensä omalla tavallaan - erityisesti silloin, jos epäilet että kyseessä on autistinen henkilö. Heille äkilliset muutokset ovat erityisen stressaavia ja voivat saada reagoimaan huonosti.

Ihan tavallisetkin ihmiset mielellään tietäisivät sen bussin saapumiskellon ajan. Kuvittele itse että bussifirman sivuilla lukisi aikataulut pelkästään "saapuu x minuutin päästä". Jokainen meistä seuraa kelloa itse puhelimestaan tai muualta, ei varsinkaan kiireessä ole aikaa alkaa laskemaan että mitähän se 7minuutin päästä saapuva bussi tarkoittaa - että onkohan se nyt 13.45 vai 13.42. Voihan sillä sun perheenjäsenellä olla vaikka vessahätä minkä takia laskee päässään ehtiikö/viitsiikö mennä vessaan ennen bussimatkaa vai sen jälkeen.

Toihan on vallan käyttöä. Fiksu ihminen ois sanonut että voidaan mennä linjalla 66, se kulkee vartin välein, joten viimeistään vuorolla, joka lähtee tosta kello x.

Oikein korostetaan ettei asia kuulu sille toiselle, vaan toinen sitten vittuilee vähän ennen lähtöä miksi ei olla vielä valmiina. Luulis tietävän jos on jotain neurohämminkiä sisaruksilla, että helppaa ihan hitosti toimintaa ja asioiden suorittamista ja aikatauluttamista jos vaan tietää mihin aikaan pitäisi olla valmis.

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Suattaapihan tuo olla noinni, tai sitten suattaapi olla olemati. Tiijä näistä. 

"Olitko sen työkaverisi kanssa sängyssä silleen, onko sinulla sukupuolitauti?"

Vierailija kirjoitti:

Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.

Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.

"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"

"Me voidaan mennä bussilla nro 66."

"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"

"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."

"Tiedän. Milloin se lähtee?"

"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."

"Milloin?"

"Seitsemän minuutin päästä."

"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"

"Häh? Ei kai."

"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"

"No seuraava 66 menee silloin."

"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"

"Ei."

"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"

Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.

Eli sen sijaan että joko katsoisit sen, tai sanoisit ettet viitsi, niin kiemurtelet etkä halua sanoa suoraan ettet vaan halua katsoa ja käännät sen niin päin että sisarus olisi jotenkin hankala? 

Hän tietää takuulla sinua paremmin tarvitseeko sitä tietoa vai ei, mutta sinä mielestäsi sinä tiedät häntä paremmin mitä se toinen ihminen tarvitsee ja mitä ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaahas. Suattaapihan tuo olla noinni, tai sitten suattaapi olla olemati. Tiijä näistä. 

"Olitko sen työkaverisi kanssa sängyssä silleen, onko sinulla sukupuolitauti?"

Katsohan kun on uusi pullaresepti tässä lehdessä!