Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usein tuollainen tarkka kysymys tulee yllättäin. Esim. luet kirjaa tai olet keskittynyt omiin ajatuksiisi. Sitten toinen olettaa sinun yht'äkkiä orientoituvan omenien määrään. Mitkä omenat, missä, mitä toinen tarkoittaa kysymyksellä. Siksi vastaus voi alussa olla hämärä. Minusta tuollaisten tarkkojen kysymysten heittäminen ja niihin heti vastauksen vaatiminen ilman mitään alustusta on itsekeskeistä käytöstä, ei kovin empaattista. Anteeksi vaan. Ikään kuin olettaa muiden olevan heti palveluksessa tai käytettävissä omiin tarpeisiinsa.
Tämä.
Ihan asiallinen pointti, tosin keskustelu on (mielestäni) enemmän patologisesta kaartelusta, jossa suoraa vastausta kysyjän tärkeäksi kokemaan yksinkertaiseen kysymykseen ei tule koskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
T. Ap
Ainiin, kannattaa muuten huomioida etteivät kaikki vastaukset täällä välttämättä ole kirjoittamiani. Joskus ihmiset vastailevat keskusteluissa vähän ns. ristiin rastiin eikä ehkä kannata olettaa että jokin kommentti on minun kirjoittamani vaikka se vaikuttaisi siltä. Yritän kirjoittaa omiin kommenttini Ap, jotta erottuu joukosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jaahas. Suattaapihan tuo olla noinni, tai sitten suattaapi olla olemati. Tiijä näistä.
"Olitko sen työkaverisi kanssa sängyssä silleen, onko sinulla sukupuolitauti?"
Katsohan kun on uusi pullaresepti tässä lehdessä!
Siis pulla uuniin?
Ja tosiaan, en koe kaikkien ihmisten olevan tuollaisia eikä minulla tuollaista ongelmaa "kaikkien kanssa", vaikka ilmeisesti joku tässä keskustelussa veti sellaisia johtopäätöksiä.
Itse vaan koen että on todella raskasta olla sellaisten ihmisten seurassa, jotka eivät vastaa suoraan silloinkaan kun mitään erityistä syytä kiertelyyn ei ole. Se syö voimat! Mulla on muutakin tekemistä kuin keskustella jokaisesta asiasta runollisin lausein.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
T. Ap
Ainiin, kannattaa muuten huomioida etteivät kaikki vastaukset täällä välttämättä ole kirjoittamiani. Joskus ihmiset vastailevat keskusteluissa vähän ns. ristiin rastiin eikä ehkä kannata olettaa että jokin kommentti on minun kirjoittamani vaikka se vaikuttaisi siltä. Yritän kirjoittaa omiin kommenttini Ap, jotta erottuu joukosta.
Anonyymi palstakeskustelu on kai nyt lähtökohtaisesti vapaamuotoista, jossa ei voi tietää kuka mitäkin kirjoittaa. Kuka tahansa voi laittaa Ap tai mitä tahansa kommenttiinsa, joten ihan henkilökohtaiset kommentit/hyökkäykset on summittaisia laukauksia. Voi aina hetken miettiä että ei voi tietää kenelle huutelee. Montakohan meitä onkaan tässä keskustelussa? Jollakin on joskus useampia laitteita käytössä, joten peukutusten lukumäärästäkään ei voi oikein tietää varmaa.
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos joku vaikea konfliktihakuinen henkilö kyselee tarkkoja tietoja ja mua ei kiinnosta vastailen pyöreitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus käynyt tuollaista inttämistä autismin kirjolla olevien sisarusten kanssa. Usein ajatellaan että autistisuus näkyisi hyvin yksioikoisena ja suorana ajatteluna, jolloin ihminen vastaisi täsmälleen esitettyyn kysymykseen. Valitettavasti on sekin vaihtoehto, että toinen on päättänyt puolestasi minkä takia kysyt kysymyksen, ja vastaa siihen, eikä varsinaisesti kysyttyyn asiaan.
Esim. siskon kanssa käytiin about tämä keskustelu, vähän yksityiskohtia muuttaen. Oikeasti noita samoja juttuja myös jankattiin useampaan kertaan. Kummallakin meni hermo.
"Voitko katsoa mihin aikaan meidän bussi lähtee?"
"Me voidaan mennä bussilla nro 66."
"Joo, tiedän, mutta voitko katsoa milloin lähtee se bussi, jolla ollaan Hinthaarassa klo 15?"
"Siis ensin mennään 66:lla keskustaan ja siitä 789:llä perille."
"Tiedän. Milloin se lähtee?"
"Siis se lähtee tuosta lähipysäkiltä."
"Milloin?"
"Seitsemän minuutin päästä."
"Mitä?? Pitääkö meidän oikeasti olla pysäkillä seitsemässä minuutissa??"
"Häh? Ei kai."
"No kun sanoit että bussi menee silloin. Meneekö vai ei?"
"No seuraava 66 menee silloin."
"Pitääkö meidän ehtiä seuraavaan bussiin?"
"Ei."
"Mulla on vielä tukka märkä enkä ole pukenut! Haluan tietää kuinka paljon meillä on aikaa valmistautua! Voitko katsoa milloin lähtee bussi jolla meidän pitää mennä että ollaan Hinthaarassa klo 15?"
Olen myös käynyt todella rasittavaa keskustelua veljeni kanssa, jossa hän kysyi kysymyksen, johon ainoa hyväksyttävä vastaus oli se, jonka hän oli etukäteen päättänyt. Kysymys vaati pohdintaa ja osaamista koulutusalaltani, joka on hyvin kaukana hänen alastaan.
Pakko kysyä, että oikeastiko sun mielestä tuollainen vastailu ja epätietoisuudessa pitäminen on sun mielestä ok ja kohteliasta?
Mun mielestä kohteliasta ois vastata hänelle niin, että hän pystyy omalla tavallaan valmistautumaan tulevaan bussimatkaan ja aikatauluttamaan tekemisensä omalla tavallaan - erityisesti silloin, jos epäilet että kyseessä on autistinen henkilö. Heille äkilliset muutokset ovat erityisen stressaavia ja voivat saada reagoimaan huonosti.
Ihan tavallisetkin ihmiset mielellään tietäisivät sen bussin saapumiskellon ajan. Kuvittele itse että bussifirman sivuilla lukisi aikataulut pelkästään "saapuu x minuutin päästä". Jokainen meistä seuraa kelloa itse puhelimestaan tai muualta, ei varsinkaan kiireessä ole aikaa alkaa laskemaan että mitähän se 7minuutin päästä saapuva bussi tarkoittaa - että onkohan se nyt 13.45 vai 13.42. Voihan sillä sun perheenjäsenellä olla vaikka vessahätä minkä takia laskee päässään ehtiikö/viitsiikö mennä vessaan ennen bussimatkaa vai sen jälkeen.
Toihan on vallan käyttöä. Fiksu ihminen ois sanonut että voidaan mennä linjalla 66, se kulkee vartin välein, joten viimeistään vuorolla, joka lähtee tosta kello x.
Pakko sanoa, että tuo sama sana (vallankäyttö) kävi itsellä mielessä.
Tuossa tilanteessahan henkilö x joutuu olemaan toisesta ihmisestä riippuvainen. Enemmän kyselyähän tuossa just tulee kun toisen on kyseltävä koko ajan paljonko sitä aikaa on jäljellä. Hän ei myöskään voi arvioida millä bussilla on järkevintä lähteä, se on ikäänkuin päätetty hänen puolestaan valmiiksi. Aivan kuin lapsi-aikuinen -asetelma, jossa aikuiset eivät ole tasavertaisia.
Se myös vähän antaa viestin, ettei hlö usko toisen olevan kyvykäs arvioimaan, millä bussilla kannattaa mennä seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.
Mulle tuli tästä mieleen oma tilanteeni, kun olen nyt pikkuhiljaa lopettanut vastailun muiden kysymyksiin. Eli en ole enää google enkä toisten tavaroiden paikkojen muistaja. En vastaa enää vaikka tietäisin missä kyseinen kapistus on. Vastaan että en tiedä, tai että sun pitää nyt sitten varmaan etsiä se. Jos ihmiset eivät ole oppineet 6 vuodessa tietämään itse missä juustohöylää säilytetään, niin sitten se varmaan vain on niin. Minä en enää sen olinpaikkaa kerro.
Mieheni kun kysyy minulta jotain, niin kysyn takaisin että onko tämä kysymys nyt sellainen, että jos vastaan siihen jotain, niin olen sitten vastuussa? Esim. hän kysyy että jätetäänkö jokin ulkonatehtävä työ ensi kesälle. Hän vastaa että ei, kun hän vain kysyy mielipidettäni asiaan, että voiko minun mielestäni jättää vielä tekemättä. Johon minä vastaan että en nyt halua vastata tähän, että hän joutuu nyt itse tekemään sen päätöksen ja elää sitten sen mukaan, ja ottaa ihan itse vastuun miten käy jos hän sen jättää tekemättä.
Vaikeaa on, molemmille, mutta kyllä se tästä.
Kerrotko mielipidettäsi vaikka lomasuunnitelmiin, vai joutuuko miehesi päättämään nekin ja ottamaan vastuun? Miten teillä päätetään että onko seksiä vai ei?
Kysy nätimmin, niin voin vastata. Tuollaiseen ulostukseen en vastaa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Sun kanssa on varmasti helppo tulla toimeen. Näkyy jo näistä sun viesteistä...
Ap kuulostaa rehdiltä ja suoraselkäiseltä.
-eriKiitos.
Niin ja edelliselle vastaajalle tiedoksi, että olen valmistunut alalta jonne tehdään sosiaaliset ja psykologiset testit, lisäksi olen käynyt vapaaehtoisesti terapiassa. Lisäksi olen saanut (spontaaniakin) palautetta eri yhteisöissä, että olen:
- hyvä havannoimaan ihmisiä/lukemaan vihjeitä/tunnistamaan sosiaalisia ilmiöitä
- hyvä kuuntelemaan
- hyvä sanallisessa ilmaisussa (puhe ja kirjotettu teksti)
- iloinen/herttainenJoten en usko olevani Asperger vaikka joskus mulle on vaikeaa poiketa omista rutiineista. :) ainiin ja olen työskennellyt autistien ym. kanssa.
Täydellinen en ole enkä väitä olevani ed.mainittujen kehukommenttien kaltainen. Osaan olla aika ilkeäkin jos tulen ajetuksi nurkkaan, mutta pyrin ystävällisyyteen aina kun mahdollista.
Ei aspergeriudessa ole mitään vikaa. Sinulta on kysytty useita kysymyksiä tässä, miksi et vastaa niihin suoraan?
Tivaatkohan nyt?
-eri
Äläs nyt, eihän ap tivaa, vaan kysyy vain samaa asiaa uudestaan ja uudestaan ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Voi eihän se ole ollenkaan noin yksinkertaista!
- Onko tämä kala avattu eilen?
- Ihan hyvä se on!
- Niin oliko se eilen avattu?
- Se on ihan syömäkelpoista!
- Juu juu, onko tämä eilen avattu?
- Enhän minä nyt muista, mutta kyllä sitä voi vielä käyttää!Tai:
- Onko kaapissa kahvimaitoa?
- Kahviin voi laittaa myös kermaa tai jäätelöä!
- Onko maitoa?
- Mummi keittää tosi hyvää kahvia, ei sen kanssa tarvita maitoa!
Tämä on se hyvä esimerkki, minkä mainitsin. Just näin. Vastaus ei ole sinnepäinkään.
Ja tosiaan se mun saama wilma-vastaus oli samanlainen. :D (tosin täytyy sanoa että yllättäen lopulta näköjään ymmärsi vastata suoraan, jes!)
Anteeksi, vähän naurattaa! Siis ymmärrän, että ihmiset ovat erilaisia, mutta...
Joskus en tosin tiedä itkeä vai nauraa... vaiko heittää puhelin seinään. :/
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
Minä katsos olen neuronkirjolla itse, ja pärjään oikein hyvin kaikissa testeissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
Miksi sinä et kysy onko kala vielä hyvää, vaan tivaat päivämäärää?
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!
Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
Miksi sinä et kysy onko kala vielä hyvää, vaan tivaat päivämäärää?
Ap on kirjoittanut, että taloudessa tarjotaan homeistakin leipää, ja kyllä mielestäni silloin on tarjoajien arvostelukykyyn luottaminen ohi. Vastaukset on kumminkin kaartelevia "juu on hyvää" - eihän semmoiseen voi enää luottaa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
En ole. Kuten aiemmin mainitsin, olen pärjännyt sosiaalisissa testeissä.
Vaikuttaa olevan suosittu aihe tämä asperger/autismi täällä palstalla. Tiedän kyllä mitä ne ovat, olen työskennellyt heidän kanssaan.
Tuo että minulle eivät kelpaa muuta kuin "mieleiseni" vastaukset on kyllä kaukaa haettua. Ensinnäkin tulen toimeen helposti tuntemattomien kanssa ja ystäväpiirikin on monipuolinen.
En myöskään ole ns. vaativa ämmä, jolle kelpaa vain gournet ja best of the best. Syön mitä tarjotaan (paitsi jos se on homeessa).
Ja sille joka sanoi ettei kala yleensä homehdu niin tiedän kyllä.. kerran meinasin syödä homeista metwurstia miesystäväni kanssa kun vastaus oli "ihan hyvää se on". Metwursti säilyy yleensä kauan.
En ole todellakaan sellainen kyselijä joka tivaa ilman hyvää syytä. Enkä mä nyt heti kutsuisi tivaamiseksi sitä, että toistaa kysymyksen koska kokee toisen ymmärtäneen sen väärin aina uudelleen ja uudelleen.
Osa täällä ei selvästikään ymmärtänyt, mistä edes puhun. En tarkoita mitään kiusallisia "näytänkö lihavalta"-kysymyksiä, missä mikä tahansa vastaus on kysyjälle väärin.
Tarkoitan todella yksinkertaisia kysymyksiä (enkä pelkästään ruokaan liittyviä kysymyksiä). On tilanteita, joissa "kyllä sitä on riittävästi" -vastaukset on ihan ok. Aina ei tarvitse vastata suoraan eikä se ole järkevääkään.
Tarkoitankin tässä nyt ihmisiä, jotka vastaavat jatkuvasti ohi. Siis kysymys ja vastaus ei kohtaa. Sitä pohtii, eikö tuo toinen ymmärtänyt, kuuliko se väärin vai onko se muissa maailmoissa.
Täällä oli joku hyvä esimerkki ihan alussa.
Minä katsos olen neuronkirjolla itse, ja pärjään oikein hyvin kaikissa testeissä.
Jaa onko testeissä hyvin pärjäämistä, kun saa autismitesteissä korkeat pisteet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Sun kanssa on varmasti helppo tulla toimeen. Näkyy jo näistä sun viesteistä...
Ap kuulostaa rehdiltä ja suoraselkäiseltä.
-eriKiitos.
Niin ja edelliselle vastaajalle tiedoksi, että olen valmistunut alalta jonne tehdään sosiaaliset ja psykologiset testit, lisäksi olen käynyt vapaaehtoisesti terapiassa. Lisäksi olen saanut (spontaaniakin) palautetta eri yhteisöissä, että olen:
- hyvä havannoimaan ihmisiä/lukemaan vihjeitä/tunnistamaan sosiaalisia ilmiöitä
- hyvä kuuntelemaan
- hyvä sanallisessa ilmaisussa (puhe ja kirjotettu teksti)
- iloinen/herttainenJoten en usko olevani Asperger vaikka joskus mulle on vaikeaa poiketa omista rutiineista. :) ainiin ja olen työskennellyt autistien ym. kanssa.
Täydellinen en ole enkä väitä olevani ed.mainittujen kehukommenttien kaltainen. Osaan olla aika ilkeäkin jos tulen ajetuksi nurkkaan, mutta pyrin ystävällisyyteen aina kun mahdollista.
Ei aspergeriudessa ole mitään vikaa. Sinulta on kysytty useita kysymyksiä tässä, miksi et vastaa niihin suoraan?
Tivaatkohan nyt?
-eriÄläs nyt, eihän ap tivaa, vaan kysyy vain samaa asiaa uudestaan ja uudestaan ;)
Joskus sitä vaan jää niin hämmentyneeksi vastauksen jäljiltä, että ei usko toisen ymmärtäneen kysymystä.
Lisäksi on olemassa tilanteita, joissa on _pakko_ saada vastaus kysymykseen. Silloin se vastauksen turha panttaaminen ärsyttää erityisesti.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.
Mulle tuli tästä mieleen oma tilanteeni, kun olen nyt pikkuhiljaa lopettanut vastailun muiden kysymyksiin. Eli en ole enää google enkä toisten tavaroiden paikkojen muistaja. En vastaa enää vaikka tietäisin missä kyseinen kapistus on. Vastaan että en tiedä, tai että sun pitää nyt sitten varmaan etsiä se. Jos ihmiset eivät ole oppineet 6 vuodessa tietämään itse missä juustohöylää säilytetään, niin sitten se varmaan vain on niin. Minä en enää sen olinpaikkaa kerro.
Mieheni kun kysyy minulta jotain, niin kysyn takaisin että onko tämä kysymys nyt sellainen, että jos vastaan siihen jotain, niin olen sitten vastuussa? Esim. hän kysyy että jätetäänkö jokin ulkonatehtävä työ ensi kesälle. Hän vastaa että ei, kun hän vain kysyy mielipidettäni asiaan, että voiko minun mielestäni jättää vielä tekemättä. Johon minä vastaan että en nyt halua vastata tähän, että hän joutuu nyt itse tekemään sen päätöksen ja elää sitten sen mukaan, ja ottaa ihan itse vastuun miten käy jos hän sen jättää tekemättä.
Vaikeaa on, molemmille, mutta kyllä se tästä.
Kerrotko mielipidettäsi vaikka lomasuunnitelmiin, vai joutuuko miehesi päättämään nekin ja ottamaan vastuun? Miten teillä päätetään että onko seksiä vai ei?
Kysy nätimmin, niin voin vastata. Tuollaiseen ulostukseen en vastaa mitään.
Neutraaleilta nuo kysymykset minun silmääni näyttävät, vaan ehkä turha kysyä kun kerran olet pikkuhiljaa lopettanut kysymyksiin vastaamisen etkä ole googlekaan. Kirjoittamasi perusteella täytynee ymmärtää, ettet vastaa noihin kysymyksiin miehellisikään vaan hän saa googlata?
Alue: Aihe vapaa
Joskus se onkin ihan paikallaan. Vaan ap:n kuvailemassa tapauksessa ei ole.