Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
Johdonmukaisempi päätelmä olisi että toteaa ettei vastaaja arvosta sen vertaa että viitsisi vastata yksinkertaiseen kysymykseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse yritän aina vastata täsmällisesti tai sanoa jos en tiedä tai muista mutta olen myös huomannut että taas toisinaan vastaan kaartelevasti ja varmaa on että vaikka toinen yrittää miten saada suoran vastauksen niin silloin sitä ei todellakaan tule. Kai se on jostain opittu tapa joka toisinaan tulee esille, en tiedä. He jotka minut tuntevat eivät kuitenkaan ota pahakseen, he nappaavat sieltä kaartelusta jonkun tyyppisen vastauksen johon ovat enemmän tai vähemmän tyytyväisiä ja antavat asian olla.
Tuo että yrität aina vastata täsmällisesti riittää kyllä kertomaan ettet olisi patologinen kaartelija.
Ap, ihmiset eivät ole robotteja tai tietokoneita, jotka vastaavat kirjoittamiisi komentoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Sun kanssa on varmasti helppo tulla toimeen. Näkyy jo näistä sun viesteistä...
Ap kuulostaa rehdiltä ja suoraselkäiseltä.
-eri
Kiitos.
Niin ja edelliselle vastaajalle tiedoksi, että olen valmistunut alalta jonne tehdään sosiaaliset ja psykologiset testit, lisäksi olen käynyt vapaaehtoisesti terapiassa. Lisäksi olen saanut (spontaaniakin) palautetta eri yhteisöissä, että olen:
- hyvä havannoimaan ihmisiä/lukemaan vihjeitä/tunnistamaan sosiaalisia ilmiöitä
- hyvä kuuntelemaan
- hyvä sanallisessa ilmaisussa (puhe ja kirjotettu teksti)
- iloinen/herttainen
Joten en usko olevani Asperger vaikka joskus mulle on vaikeaa poiketa omista rutiineista. :) ainiin ja olen työskennellyt autistien ym. kanssa.
Täydellinen en ole enkä väitä olevani ed.mainittujen kehukommenttien kaltainen. Osaan olla aika ilkeäkin jos tulen ajetuksi nurkkaan, mutta pyrin ystävällisyyteen aina kun mahdollista.
Ootko asperger? Yksi mun lapsista on tuollainen "tarkan tiedon tivaaja" nimittäin. Muille lapsille asiat ei ole niin mustavalkoisia, niin riittää tuommoinen jutustelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta oletko empaattinen ja hyvä asettumaan toisen asemaan?
Vierailija kirjoitti:
Itse yritän aina vastata täsmällisesti tai sanoa jos en tiedä tai muista mutta olen myös huomannut että taas toisinaan vastaan kaartelevasti ja varmaa on että vaikka toinen yrittää miten saada suoran vastauksen niin silloin sitä ei todellakaan tule. Kai se on jostain opittu tapa joka toisinaan tulee esille, en tiedä. He jotka minut tuntevat eivät kuitenkaan ota pahakseen, he nappaavat sieltä kaartelusta jonkun tyyppisen vastauksen johon ovat enemmän tai vähemmän tyytyväisiä ja antavat asian olla.
Eivät ota pahakseen? :D
He eivät vain näytä sinulle, miten ärsyyntyneitä / loukkaantuneita / tympääntyneitä ovat käytökseesi. Mielessään he saattavat kuitenkin ajatella, että ei hitsi, mikä id-ari tai että voi vit--u, mikä ämmä (tai ääliö, jos olet mies). Käytöksesi on tyhmää valtapeliä. Sinä ja muut sen pelaajat ovat luonnevikaisia. Kuin kasvamatta jääneitä teinejä, joilla on jokin ihme pakko kokea kaikki, jopa kysymykseen suoraan vastaaminen, mahdollisuudeksi ja vähän velvollisuudeksi harjoittaa auktoriteetivastaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kala -kysymys on juuri sellainen mihin ei ole oikeaa vastausta. Harva muistaa koska jonkun paketin avasi, eli en tiedä aiheuttaa lisäkysymyksiä. Kysyjä hakee kysymyksellä sitä, että onko kala vielä syötävää, mutta ei halua vastausta sen olevan vielä syötävää tai viimeaikoina.
Mitä tähän pitäisi vastata?
Mä mietin kans tuota, että miksi ap ite kaartelee kysymyksellään, eikä kysy suoraan sitä mitä haluaa tietää? Jos haluat tietää onko kala vanhaa niin kysy suoraan että onko kala vanhaa. Älä kiertele ja kaartele, ja pimitä haluamaasi tietoa.
No jo tulee projektiota. Yksinkertainen suora kysymys, hän haluaa tietää että milloin on avattu. Ei suorassa vastauksessa pitäisi olla mitään pelottavaa, eikä kysymyksen taustoja ole tarpeellista lähteä arpomaan. Jos haluaa tietää miksi kysytään, niin itse kysyn sen kummemmitta että miksi kysyy.
Huomaan että olet oppinut hienon uuden sanan jota nyt toistelet, mutta et vielä ihan ole ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ;)
Ap ei kysy suoraa kysymystä, eli onko kala vanhaa, vaan :lle se ei kelpaa, koska se on kaartelua eikä suoraan vastaamista. Tosiasiassa ap itse kaartelee, eli syyttää toista siitä mitä itse tekee. Ei pitäisi olla mitään pelottavaa kysyä suoraan sitä mitä haluaa tietää. Jos kyselee typeriä, törkeitä tai epäolennaisia, niin vastaus on kysyjän vastuulla. Niin myös tässä tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
Johdonmukaisempi päätelmä olisi että toteaa ettei vastaaja arvosta sen vertaa että viitsisi vastata yksinkertaiseen kysymykseen.
Hänhän vastasi niin suoraan kuin voi vastata epäsuroaan kysymykseen, eli ei, kala ei ole vanhaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Sun kanssa on varmasti helppo tulla toimeen. Näkyy jo näistä sun viesteistä...
Ap kuulostaa rehdiltä ja suoraselkäiseltä.
-eriKiitos.
Niin ja edelliselle vastaajalle tiedoksi, että olen valmistunut alalta jonne tehdään sosiaaliset ja psykologiset testit, lisäksi olen käynyt vapaaehtoisesti terapiassa. Lisäksi olen saanut (spontaaniakin) palautetta eri yhteisöissä, että olen:
- hyvä havannoimaan ihmisiä/lukemaan vihjeitä/tunnistamaan sosiaalisia ilmiöitä
- hyvä kuuntelemaan
- hyvä sanallisessa ilmaisussa (puhe ja kirjotettu teksti)
- iloinen/herttainenJoten en usko olevani Asperger vaikka joskus mulle on vaikeaa poiketa omista rutiineista. :) ainiin ja olen työskennellyt autistien ym. kanssa.
Täydellinen en ole enkä väitä olevani ed.mainittujen kehukommenttien kaltainen. Osaan olla aika ilkeäkin jos tulen ajetuksi nurkkaan, mutta pyrin ystävällisyyteen aina kun mahdollista.
Ei aspergeriudessa ole mitään vikaa. Sinulta on kysytty useita kysymyksiä tässä, miksi et vastaa niihin suoraan?
Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Ei se auta.
Esim. minä kysyn äidiltäni, oliko eilinen elokuva hyvä. Minusta tuohon voi vastata vain kyllä tai ei. Saan vastaukseksi puolen tunnin selostuksen juonesta ja näyttelijöistä ja missä muissa elokuvissa hän on nähnyt ne.
Sama juttu kaikkien muidenkin asioiden kanssa. "Keitänkö kahvia?". Luulisi, ettei siihenkään tarvitse vastata kuin kyllä tai ei. Mutta vastaus on: "niin, voisit vaikka keittää, tai jos sittenkin mennään kävelylle ensin, tai pitäisikö noilta miehiltä kysyä onko niillä hommat kesken, ja täytyy varmaan terassin pöytä pyyhkiä jos juodaan ulkona, vai juodaanko sisällä..." Loputtomiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Ei se auta.
Esim. minä kysyn äidiltäni, oliko eilinen elokuva hyvä. Minusta tuohon voi vastata vain kyllä tai ei. Saan vastaukseksi puolen tunnin selostuksen juonesta ja näyttelijöistä ja missä muissa elokuvissa hän on nähnyt ne.
Sama juttu kaikkien muidenkin asioiden kanssa. "Keitänkö kahvia?". Luulisi, ettei siihenkään tarvitse vastata kuin kyllä tai ei. Mutta vastaus on: "niin, voisit vaikka keittää, tai jos sittenkin mennään kävelylle ensin, tai pitäisikö noilta miehiltä kysyä onko niillä hommat kesken, ja täytyy varmaan terassin pöytä pyyhkiä jos juodaan ulkona, vai juodaanko sisällä..." Loputtomiin.
Äitisi on neurotyypillinen.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.
Mulle tuli tästä mieleen oma tilanteeni, kun olen nyt pikkuhiljaa lopettanut vastailun muiden kysymyksiin. Eli en ole enää google enkä toisten tavaroiden paikkojen muistaja. En vastaa enää vaikka tietäisin missä kyseinen kapistus on. Vastaan että en tiedä, tai että sun pitää nyt sitten varmaan etsiä se. Jos ihmiset eivät ole oppineet 6 vuodessa tietämään itse missä juustohöylää säilytetään, niin sitten se varmaan vain on niin. Minä en enää sen olinpaikkaa kerro.
Mieheni kun kysyy minulta jotain, niin kysyn takaisin että onko tämä kysymys nyt sellainen, että jos vastaan siihen jotain, niin olen sitten vastuussa? Esim. hän kysyy että jätetäänkö jokin ulkonatehtävä työ ensi kesälle. Hän vastaa että ei, kun hän vain kysyy mielipidettäni asiaan, että voiko minun mielestäni jättää vielä tekemättä. Johon minä vastaan että en nyt halua vastata tähän, että hän joutuu nyt itse tekemään sen päätöksen ja elää sitten sen mukaan, ja ottaa ihan itse vastuun miten käy jos hän sen jättää tekemättä.
Vaikeaa on, molemmille, mutta kyllä se tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Sun kanssa on varmasti helppo tulla toimeen. Näkyy jo näistä sun viesteistä...
Ap kuulostaa rehdiltä ja suoraselkäiseltä.
-eriKiitos.
Niin ja edelliselle vastaajalle tiedoksi, että olen valmistunut alalta jonne tehdään sosiaaliset ja psykologiset testit, lisäksi olen käynyt vapaaehtoisesti terapiassa. Lisäksi olen saanut (spontaaniakin) palautetta eri yhteisöissä, että olen:
- hyvä havannoimaan ihmisiä/lukemaan vihjeitä/tunnistamaan sosiaalisia ilmiöitä
- hyvä kuuntelemaan
- hyvä sanallisessa ilmaisussa (puhe ja kirjotettu teksti)
- iloinen/herttainenJoten en usko olevani Asperger vaikka joskus mulle on vaikeaa poiketa omista rutiineista. :) ainiin ja olen työskennellyt autistien ym. kanssa.
Täydellinen en ole enkä väitä olevani ed.mainittujen kehukommenttien kaltainen. Osaan olla aika ilkeäkin jos tulen ajetuksi nurkkaan, mutta pyrin ystävällisyyteen aina kun mahdollista.
Suomessa tavattiin ennen arvostaa suoruutta ja rehellisyyttä. Sanottiin, etteivät suomalaiset osaa smalltalkia eivätkä koe pakkoa miellyttää keskustelukumppania.
Taitaa ajat olla toiset, työelämä on suosionhakua ja konfliktinvälttämistä kuin cocktailkutsuilla. Mielestäni tämmöinen kaartelukulttuuri kuului ennen vain ennakkoasenteisiin savolaisista ja soveltui lähinnä vitseihin ,"suattaapi olla, suattaapi olla olemattakin". Savolaisesta vastauksesta tuli kumminkin selvästi esiin ettei se edes yrittänyt olla vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.
Tämä vainoharhainen kuvaelma kertoo kaiken siitä, mikä on ongelma auktoriteettivastaisten, ikuisiksi teineiksi jääneiden ihmisten ajatusmaailmassa ja miksi he eivät tosiaan suostu vastaamaan suoraan edes kysymykseen siitä, milloin maito on ostettu. Koska se on tyhmää komentelua ja justiinamaista toimitusjohtajana oloa ja minuahan ei äm.mät komentele ja jaadijaadijaa. Ihan hullua. Tällaisten kanssa, kun joutuu elämään niin töissä kuin kotona niiden oikeiden murrosikäisten kanssa, ja ap:lla on vielä sellainen äitikin, niin mahtaa olla kestämistä. Jos ukkokin samaa lajia, niin todellakin on myötätuntoni hänen puolellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.
Mulle tuli tästä mieleen oma tilanteeni, kun olen nyt pikkuhiljaa lopettanut vastailun muiden kysymyksiin. Eli en ole enää google enkä toisten tavaroiden paikkojen muistaja. En vastaa enää vaikka tietäisin missä kyseinen kapistus on. Vastaan että en tiedä, tai että sun pitää nyt sitten varmaan etsiä se. Jos ihmiset eivät ole oppineet 6 vuodessa tietämään itse missä juustohöylää säilytetään, niin sitten se varmaan vain on niin. Minä en enää sen olinpaikkaa kerro.
Mieheni kun kysyy minulta jotain, niin kysyn takaisin että onko tämä kysymys nyt sellainen, että jos vastaan siihen jotain, niin olen sitten vastuussa? Esim. hän kysyy että jätetäänkö jokin ulkonatehtävä työ ensi kesälle. Hän vastaa että ei, kun hän vain kysyy mielipidettäni asiaan, että voiko minun mielestäni jättää vielä tekemättä. Johon minä vastaan että en nyt halua vastata tähän, että hän joutuu nyt itse tekemään sen päätöksen ja elää sitten sen mukaan, ja ottaa ihan itse vastuun miten käy jos hän sen jättää tekemättä.
Vaikeaa on, molemmille, mutta kyllä se tästä.
Kerrotko mielipidettäsi vaikka lomasuunnitelmiin, vai joutuuko miehesi päättämään nekin ja ottamaan vastuun? Miten teillä päätetään että onko seksiä vai ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Ei se auta.
Esim. minä kysyn äidiltäni, oliko eilinen elokuva hyvä. Minusta tuohon voi vastata vain kyllä tai ei. Saan vastaukseksi puolen tunnin selostuksen juonesta ja näyttelijöistä ja missä muissa elokuvissa hän on nähnyt ne.
Sama juttu kaikkien muidenkin asioiden kanssa. "Keitänkö kahvia?". Luulisi, ettei siihenkään tarvitse vastata kuin kyllä tai ei. Mutta vastaus on: "niin, voisit vaikka keittää, tai jos sittenkin mennään kävelylle ensin, tai pitäisikö noilta miehiltä kysyä onko niillä hommat kesken, ja täytyy varmaan terassin pöytä pyyhkiä jos juodaan ulkona, vai juodaanko sisällä..." Loputtomiin.
Äitisi on neurotyypillinen.
Ei oikein ole. Tuollaiset monologit eivät ole neurotyypillisen puhetta.
No jo tulee projektiota. Yksinkertainen suora kysymys, hän haluaa tietää että milloin on avattu. Ei suorassa vastauksessa pitäisi olla mitään pelottavaa, eikä kysymyksen taustoja ole tarpeellista lähteä arpomaan. Jos haluaa tietää miksi kysytään, niin itse kysyn sen kummemmitta että miksi kysyy.