Miksi jotkut vastaavat kaarrellen

Vierailija kirjoitti:

Tässä kiinnostava artikkeli:

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/08/25/asperger-ihminen-ei-osaa-small…

Tuossa esiintyy tosi tyypillinen as-ihmisen virhekäsitys. As-ihmiset pitävät itseään objektiivisina totuudentorvina, rehellisinä ja hyvin suoraselkäisinä. Vaikka he ovat ihan samanlaisia kuin me muutkin, omine käsityksineen ja mielipiteineen. Ero neurotyypilliseen tulee juuri tässä, neurotyypillinen ei pamauttele näkemyksiään lopullisina totuuksina päin muiden ihmisten kasvoja. Assit pamauttelevat, ilman mitään suodatusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.

Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.

Tuo oli retorinen kysymys.

Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.

Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.

-eri

Koko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.

Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.

Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.

-eri

Se meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.

Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.

Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.

Jaa että menee pieleen, jos tulee pienintäkään epämukavuutta? Kaveripiirissä joudutaan joskus keskustelemaan hankalimmistakin aiheista, kuten epätoivotuista napalankouksista jne ja kyllä ne täytyy selvitellä vaikka olisivatkin hankalia asioita. Tuommoisesta malttamattomuuden osoituksista nyt ei pitäisi olla moksiskaan.

Eikö ole aivan turhaa aiheuttaa epämukavuutta asioista, jotka lähtökohtaisesti voi selvittää ihan suoraan puhumalla? Jokainen päättää toleranssit kohdallaan. Tajuan, että kaverini on välillä malttamaton  ja töksäyttelee ja kaverini sanoi ymmärtävänsä, ettei tilaamaani juomaa huitaise ihan minuuteissa, ja tuo tilanne meni siis ihan ok lopulta. Päätin kuitenkin, että seuraavana päivänä menen omien aikataulujeni mukaan syömään yms., kun meillä oli muutenkin eri ohjelmaa ja lähtöpäivän kiireitä, niin turhaan siinä sitten vielä sovittelee erilaisia toiveita.

Onhan tuo noinkin, jos tietää että kaverille tulee tuommoisesta epämukavuutta. Ei kumminkaan tuntuisi että omissa miesporukoissa oltaisiin noin herkkiä. Ehkä tarkkailen vastaisuudessa paremmin, jos niin oliskin laita.

-sama

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

En todellakaan väittänyt, että on kaksi tapaa käydä keskustelua. Tai että kaikki pienet lapset keskustelevat samalla tavalla.

Nämä ovat niitä rivien välistä luettavia asioita, jotka ovat ihan tavallisia keskustelussa neurotyypillisten kesken. Ei se mene kankeasti niin, että tietoisesti arvataan, ja sitten vastataan siihen. Yritin avata keskustelun anatomiaa sinulle, mutta täytyy tunnustaa, etten odottanutkaan, että ymmärtäisit.

Kyllä minä ymmärrän. Mutta en aio laittaa omia ajatuksiani sinun suuhusi tai tekstiisi. Jätän sen sinulle.

Mutta se ei onnistu sinulta, vaan sinun on laitettava ne ajatuksesi muille ja kutsut sitä ennakoimiseksi. Käytännössä se on vain sinä vastaat mitä kuvittelet muiden ajattelevan ja voisin vielä ymmärtää, että teet sitä vaikka koiran kanssa. Tyyliin, kas tässä sinulle vettä, sinulla on varmaan jano. Mutta aikuinen ihminen, joko kertoo itse tai kysyttäessä vastaa oikein, eikä sinun tarvitse ennakoida yhtään mitään vastausta. Se on vaan alentavaa selittää hänelle, että sinä varmasti haluat nyt juoda vettä, koska olet muka lukenut sen rivien välistä, koska toinen näyttää janoiselta. Ja siltä hän myös saattaa haluta, mutta siltikin jostain syystä ei voi tai halua juoda.

Sinä kirjoitat sen mitä kirjoitat ja analysoin sen, en jotain omia kuvitelmia mitä ehkä saatat tai et ajatella. Sinä tosiaan teet sitä minulle ja olet päättänyt nyt jo omassa päässäsi mitä kykene ymmärtämään ja mitä en. Et vieläkään kykene ymmärtämään, ette ole ajatusten lukija, eikä sinun sellaista roolia kuuluisi ottaa itsellesi.

Puhut rivien välistä lukemisesta ja voisin vielä ehkä käsittää sen, jos tämäkin keskustelu käytäisiin kasvotusten. Voisit edes saada vinkkiä ilmeistäni tai energiastani, mutta nyt ihan puhtaasti keksit omasta päästäsi kaiken sen mikä on rivien välissä ja uskot sen vielä totuudeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.

Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.

Tuo oli retorinen kysymys.

Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.

Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.

-eri

Koko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.

Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.

Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.

-eri

Se meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.

Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.

Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.

Jaa että menee pieleen, jos tulee pienintäkään epämukavuutta? Kaveripiirissä joudutaan joskus keskustelemaan hankalimmistakin aiheista, kuten epätoivotuista napalankouksista jne ja kyllä ne täytyy selvitellä vaikka olisivatkin hankalia asioita. Tuommoisesta malttamattomuuden osoituksista nyt ei pitäisi olla moksiskaan.

Eikö ole aivan turhaa aiheuttaa epämukavuutta asioista, jotka lähtökohtaisesti voi selvittää ihan suoraan puhumalla? Jokainen päättää toleranssit kohdallaan. Tajuan, että kaverini on välillä malttamaton  ja töksäyttelee ja kaverini sanoi ymmärtävänsä, ettei tilaamaani juomaa huitaise ihan minuuteissa, ja tuo tilanne meni siis ihan ok lopulta. Päätin kuitenkin, että seuraavana päivänä menen omien aikataulujeni mukaan syömään yms., kun meillä oli muutenkin eri ohjelmaa ja lähtöpäivän kiireitä, niin turhaan siinä sitten vielä sovittelee erilaisia toiveita.

Onhan tuo noinkin, jos tietää että kaverille tulee tuommoisesta epämukavuutta. Ei kumminkaan tuntuisi että omissa miesporukoissa oltaisiin noin herkkiä. Ehkä tarkkailen vastaisuudessa paremmin, jos niin oliskin laita.

-sama

Sen takia näistä varmaan täällä keskustellaan, että molemmat oppisi ymmärtämään paremmin sitä toista osapuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

En todellakaan väittänyt, että on kaksi tapaa käydä keskustelua. Tai että kaikki pienet lapset keskustelevat samalla tavalla.

Nämä ovat niitä rivien välistä luettavia asioita, jotka ovat ihan tavallisia keskustelussa neurotyypillisten kesken. Ei se mene kankeasti niin, että tietoisesti arvataan, ja sitten vastataan siihen. Yritin avata keskustelun anatomiaa sinulle, mutta täytyy tunnustaa, etten odottanutkaan, että ymmärtäisit.

Kyllä minä ymmärrän. Mutta en aio laittaa omia ajatuksiani sinun suuhusi tai tekstiisi. Jätän sen sinulle.

Mutta se ei onnistu sinulta, vaan sinun on laitettava ne ajatuksesi muille ja kutsut sitä ennakoimiseksi. Käytännössä se on vain sinä vastaat mitä kuvittelet muiden ajattelevan ja voisin vielä ymmärtää, että teet sitä vaikka koiran kanssa. Tyyliin, kas tässä sinulle vettä, sinulla on varmaan jano. Mutta aikuinen ihminen, joko kertoo itse tai kysyttäessä vastaa oikein, eikä sinun tarvitse ennakoida yhtään mitään vastausta. Se on vaan alentavaa selittää hänelle, että sinä varmasti haluat nyt juoda vettä, koska olet muka lukenut sen rivien välistä, koska toinen näyttää janoiselta. Ja siltä hän myös saattaa haluta, mutta siltikin jostain syystä ei voi tai halua juoda.

Sinä kirjoitat sen mitä kirjoitat ja analysoin sen, en jotain omia kuvitelmia mitä ehkä saatat tai et ajatella. Sinä tosiaan teet sitä minulle ja olet päättänyt nyt jo omassa päässäsi mitä kykene ymmärtämään ja mitä en. Et vieläkään kykene ymmärtämään, ette ole ajatusten lukija, eikä sinun sellaista roolia kuuluisi ottaa itsellesi.

Puhut rivien välistä lukemisesta ja voisin vielä ehkä käsittää sen, jos tämäkin keskustelu käytäisiin kasvotusten. Voisit edes saada vinkkiä ilmeistäni tai energiastani, mutta nyt ihan puhtaasti keksit omasta päästäsi kaiken sen mikä on rivien välissä ja uskot sen vielä totuudeksi.

Vai niin. No niin, sovitaan sitten näin. Ehkä ymmärtäisit paremmin jos lukisit vaikka itse sosiologiaa tai kirjallisuutta aiheesta. Minä luovutan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

En todellakaan väittänyt, että on kaksi tapaa käydä keskustelua. Tai että kaikki pienet lapset keskustelevat samalla tavalla.

Nämä ovat niitä rivien välistä luettavia asioita, jotka ovat ihan tavallisia keskustelussa neurotyypillisten kesken. Ei se mene kankeasti niin, että tietoisesti arvataan, ja sitten vastataan siihen. Yritin avata keskustelun anatomiaa sinulle, mutta täytyy tunnustaa, etten odottanutkaan, että ymmärtäisit.

Kyllä minä ymmärrän. Mutta en aio laittaa omia ajatuksiani sinun suuhusi tai tekstiisi. Jätän sen sinulle.

Mutta se ei onnistu sinulta, vaan sinun on laitettava ne ajatuksesi muille ja kutsut sitä ennakoimiseksi. Käytännössä se on vain sinä vastaat mitä kuvittelet muiden ajattelevan ja voisin vielä ymmärtää, että teet sitä vaikka koiran kanssa. Tyyliin, kas tässä sinulle vettä, sinulla on varmaan jano. Mutta aikuinen ihminen, joko kertoo itse tai kysyttäessä vastaa oikein, eikä sinun tarvitse ennakoida yhtään mitään vastausta. Se on vaan alentavaa selittää hänelle, että sinä varmasti haluat nyt juoda vettä, koska olet muka lukenut sen rivien välistä, koska toinen näyttää janoiselta. Ja siltä hän myös saattaa haluta, mutta siltikin jostain syystä ei voi tai halua juoda.

Sinä kirjoitat sen mitä kirjoitat ja analysoin sen, en jotain omia kuvitelmia mitä ehkä saatat tai et ajatella. Sinä tosiaan teet sitä minulle ja olet päättänyt nyt jo omassa päässäsi mitä kykene ymmärtämään ja mitä en. Et vieläkään kykene ymmärtämään, ette ole ajatusten lukija, eikä sinun sellaista roolia kuuluisi ottaa itsellesi.

Puhut rivien välistä lukemisesta ja voisin vielä ehkä käsittää sen, jos tämäkin keskustelu käytäisiin kasvotusten. Voisit edes saada vinkkiä ilmeistäni tai energiastani, mutta nyt ihan puhtaasti keksit omasta päästäsi kaiken sen mikä on rivien välissä ja uskot sen vielä totuudeksi.

Vai niin. No niin, sovitaan sitten näin. Ehkä ymmärtäisit paremmin jos lukisit vaikka itse sosiologiaa tai kirjallisuutta aiheesta. Minä luovutan.

Luen yhden kirjan ja kun olen lukenut sen ja ne kaikki sen kirjan rivien välit on kun olisin lukenut viisi kirjaa ja osaan jopa ennakoida mitä seuravassa kirjassakin tullaan sanomaan.

Minä en sovi koskaan mitään paitsi sen, että väitteeni ovat minusta oikein, mutta senhän sinä varmaan tiesitkin jo, koska olet niin hyvä lukemaan rivien välistä ja ennakoimaan. Ehkä sinä ymmärtäisit paremmin, jos lukisit muutaman kirjan ajatusten lukemisesta ja ajattelun monimuotoisuudesta.

Hyvä jankkaaja. Keskustellessa ei lueta ajatuksia tietoisesti, vaan tiedostamatta ennakoidaan ja vastataan. Keskustelu etenee suurimman osa ihmisten kesken jouhevasti, luonnostaan. Menee nyt turhan kirjaimelliseksi tämä väittely. MOT.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jankkaaja. Keskustellessa ei lueta ajatuksia tietoisesti, vaan tiedostamatta ennakoidaan ja vastataan. Keskustelu etenee suurimman osa ihmisten kesken jouhevasti, luonnostaan. Menee nyt turhan kirjaimelliseksi tämä väittely. MOT.

Sinä siis tiedostamatta laitat sanoja ja ajatuksia toisen suuhun. Kyllä, lukemattomat ihmiset tekevät tätä ja siksi niitä väärinkäsityksiä tapahtuu niin paljon, Kuullaan jotain mitä ei koskaan olla sanottu tai ajateltu, loukkaannutaan asioista, joita ei ole olemassa, koska ennakoidaan jotain toisen ihmisen ajatuksia ja kuvitellaan se vielä todelliseksi.

Nyt vielä sitten puolustetaan tätä asiaa, kun se olisi jotenkin positiivinen juttu. Minä jankutan tätä, koska tuo muiden ajatusten ennakoimaan on haitallista ja siitä pitää pyrkiä eroon. Ihmisiä pitää kuunnella oikeasti, eikä laittaa niitä omia kuvitelmia heidän ajatuksikseen.

Ei ajatella, että vastaan siihen mitä kuvittelen hänen mahdollisesti haluavan kysyä, vaan vastata siihen mitä hän ihan oikeasti kysyy. Se on merkki aidosta kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta. Eikä harhakuvitelma omista telepaattista kyvyistä.

Kuuntele mitä toinen sanoo, äläkä kuvittele tietäväsi paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.

Miksi juttelet ihmisten kanssa, jos kerran tiedät jo ennakkoon mitä he sanovat? Harvan ihmisen keskustelu on kysymys vastaus kysymys. Ei vaikka lopettaisi täysin sen toisen osapuolen vastausten ennakoimisen. Päinvastoin, saattaa saada jopa eteensä, ajatuksia ja kysymyksiä joita itse ei ole koskaan osannut kysyä ja ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jankkaaja. Keskustellessa ei lueta ajatuksia tietoisesti, vaan tiedostamatta ennakoidaan ja vastataan. Keskustelu etenee suurimman osa ihmisten kesken jouhevasti, luonnostaan. Menee nyt turhan kirjaimelliseksi tämä väittely. MOT.

Sinä siis tiedostamatta laitat sanoja ja ajatuksia toisen suuhun. Kyllä, lukemattomat ihmiset tekevät tätä ja siksi niitä väärinkäsityksiä tapahtuu niin paljon, Kuullaan jotain mitä ei koskaan olla sanottu tai ajateltu, loukkaannutaan asioista, joita ei ole olemassa, koska ennakoidaan jotain toisen ihmisen ajatuksia ja kuvitellaan se vielä todelliseksi.

Nyt vielä sitten puolustetaan tätä asiaa, kun se olisi jotenkin positiivinen juttu. Minä jankutan tätä, koska tuo muiden ajatusten ennakoimaan on haitallista ja siitä pitää pyrkiä eroon. Ihmisiä pitää kuunnella oikeasti, eikä laittaa niitä omia kuvitelmia heidän ajatuksikseen.

Ei ajatella, että vastaan siihen mitä kuvittelen hänen mahdollisesti haluavan kysyä, vaan vastata siihen mitä hän ihan oikeasti kysyy. Se on merkki aidosta kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta. Eikä harhakuvitelma omista telepaattista kyvyistä.

Kuuntele mitä toinen sanoo, äläkä kuvittele tietäväsi paremmin.

Nyt menee puurot ja vellit sekaisin tässä jankkauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.

Miksi juttelet ihmisten kanssa, jos kerran tiedät jo ennakkoon mitä he sanovat? Harvan ihmisen keskustelu on kysymys vastaus kysymys. Ei vaikka lopettaisi täysin sen toisen osapuolen vastausten ennakoimisen. Päinvastoin, saattaa saada jopa eteensä, ajatuksia ja kysymyksiä joita itse ei ole koskaan osannut kysyä ja ajatella.

Nyt kyllä vähän väkisin jankkaat tätä asiaa, ja jos olet ap niin ymmärrän, miten ihmiset ympärilläsi saattavat väsyä kun jankkaat ja jankkaat saadaksesi tietyn muotin mukaisen vastauksen.

Mutta vastaan kommenttiisi silti, etten tiedä, mitä keskustelukumppani seuraavaksi sanoo, enkä yritä sitä arvailla. Mutta keskustelun suuntia seuraamalla, varsinkin seurassa, ohjailen keskustelua niin, että keskustelun aiheet pysyvät kaikille mielenkiintoisina eikä eksytä tulenaroille alueille. Siinä mielessä siis osaan ennakoida ja haistella mihin suuntaan keskustelu on menossa ja missä kohta ollaan jos joku ei käännä keskustelun suuntaa ajoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jankkaaja. Keskustellessa ei lueta ajatuksia tietoisesti, vaan tiedostamatta ennakoidaan ja vastataan. Keskustelu etenee suurimman osa ihmisten kesken jouhevasti, luonnostaan. Menee nyt turhan kirjaimelliseksi tämä väittely. MOT.

Sinä siis tiedostamatta laitat sanoja ja ajatuksia toisen suuhun. Kyllä, lukemattomat ihmiset tekevät tätä ja siksi niitä väärinkäsityksiä tapahtuu niin paljon, Kuullaan jotain mitä ei koskaan olla sanottu tai ajateltu, loukkaannutaan asioista, joita ei ole olemassa, koska ennakoidaan jotain toisen ihmisen ajatuksia ja kuvitellaan se vielä todelliseksi.

Nyt vielä sitten puolustetaan tätä asiaa, kun se olisi jotenkin positiivinen juttu. Minä jankutan tätä, koska tuo muiden ajatusten ennakoimaan on haitallista ja siitä pitää pyrkiä eroon. Ihmisiä pitää kuunnella oikeasti, eikä laittaa niitä omia kuvitelmia heidän ajatuksikseen.

Ei ajatella, että vastaan siihen mitä kuvittelen hänen mahdollisesti haluavan kysyä, vaan vastata siihen mitä hän ihan oikeasti kysyy. Se on merkki aidosta kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta. Eikä harhakuvitelma omista telepaattista kyvyistä.

Kuuntele mitä toinen sanoo, äläkä kuvittele tietäväsi paremmin.

Nyt menee puurot ja vellit sekaisin tässä jankkauksessa.

Hyvin selvästi näyttäisi olevan kahta vastakkaista mielipidettä.

Tästä on muuten kommunikaatiokulttuurien tutkijoilla ihan terminologiaakin: high context culture ja low context culture.

Korkean kontekstin kulttuureissa (Japani kai mainitaan esimerkkinä) ovat sanattomat ja epäsuorat viestit pääasiassa, niitä ymmärtämättä ei kommunikaatio onnistu. Suomalaista kommunikaatiokulttuuria on ennen pidetty suoran kommunikaation kulttuurina, jossa verbaaliset faktat ovat kommunikaatiossa tärkeimmät, ja tilanteen "ymmärtäminen" on toissijaista.

Taitaa ajat olla muuttuneet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.

Miksi juttelet ihmisten kanssa, jos kerran tiedät jo ennakkoon mitä he sanovat? Harvan ihmisen keskustelu on kysymys vastaus kysymys. Ei vaikka lopettaisi täysin sen toisen osapuolen vastausten ennakoimisen. Päinvastoin, saattaa saada jopa eteensä, ajatuksia ja kysymyksiä joita itse ei ole koskaan osannut kysyä ja ajatella.

Nyt kyllä vähän väkisin jankkaat tätä asiaa, ja jos olet ap niin ymmärrän, miten ihmiset ympärilläsi saattavat väsyä kun jankkaat ja jankkaat saadaksesi tietyn muotin mukaisen vastauksen.

Mutta vastaan kommenttiisi silti, etten tiedä, mitä keskustelukumppani seuraavaksi sanoo, enkä yritä sitä arvailla. Mutta keskustelun suuntia seuraamalla, varsinkin seurassa, ohjailen keskustelua niin, että keskustelun aiheet pysyvät kaikille mielenkiintoisina eikä eksytä tulenaroille alueille. Siinä mielessä siis osaan ennakoida ja haistella mihin suuntaan keskustelu on menossa ja missä kohta ollaan jos joku ei käännä keskustelun suuntaa ajoissa.

Cocktail-kutsujen emännän tulee kyllä toimia noin. Ei oikein kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.

Miksi juttelet ihmisten kanssa, jos kerran tiedät jo ennakkoon mitä he sanovat? Harvan ihmisen keskustelu on kysymys vastaus kysymys. Ei vaikka lopettaisi täysin sen toisen osapuolen vastausten ennakoimisen. Päinvastoin, saattaa saada jopa eteensä, ajatuksia ja kysymyksiä joita itse ei ole koskaan osannut kysyä ja ajatella.

Nyt kyllä vähän väkisin jankkaat tätä asiaa, ja jos olet ap niin ymmärrän, miten ihmiset ympärilläsi saattavat väsyä kun jankkaat ja jankkaat saadaksesi tietyn muotin mukaisen vastauksen.

Mutta vastaan kommenttiisi silti, etten tiedä, mitä keskustelukumppani seuraavaksi sanoo, enkä yritä sitä arvailla. Mutta keskustelun suuntia seuraamalla, varsinkin seurassa, ohjailen keskustelua niin, että keskustelun aiheet pysyvät kaikille mielenkiintoisina eikä eksytä tulenaroille alueille. Siinä mielessä siis osaan ennakoida ja haistella mihin suuntaan keskustelu on menossa ja missä kohta ollaan jos joku ei käännä keskustelun suuntaa ajoissa.

En ole ap ja tiedän toistavani itseäni, koska minusta ette kuule, ettekä ymmärrä mitä sanon. Mikä sinäänsä ei ole ihmeellistä, koska ennakoimalla kuulette sen minkä haluatte kuulla, että mitä oikeasti sanon. Siksi pyrin eri tavoin ja esimerkein selventää sitä, mutta laihoin tuloksin.

Viimeisin lause kertoo aina sen missä mennään ja mihin suuntaan ollaan menossa. Ei sitä tarvitse ennakoida, riittää että kuuntelee mitä oikeasti sanotaan,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jankkaaja. Keskustellessa ei lueta ajatuksia tietoisesti, vaan tiedostamatta ennakoidaan ja vastataan. Keskustelu etenee suurimman osa ihmisten kesken jouhevasti, luonnostaan. Menee nyt turhan kirjaimelliseksi tämä väittely. MOT.

Sinä siis tiedostamatta laitat sanoja ja ajatuksia toisen suuhun. Kyllä, lukemattomat ihmiset tekevät tätä ja siksi niitä väärinkäsityksiä tapahtuu niin paljon, Kuullaan jotain mitä ei koskaan olla sanottu tai ajateltu, loukkaannutaan asioista, joita ei ole olemassa, koska ennakoidaan jotain toisen ihmisen ajatuksia ja kuvitellaan se vielä todelliseksi.

Nyt vielä sitten puolustetaan tätä asiaa, kun se olisi jotenkin positiivinen juttu. Minä jankutan tätä, koska tuo muiden ajatusten ennakoimaan on haitallista ja siitä pitää pyrkiä eroon. Ihmisiä pitää kuunnella oikeasti, eikä laittaa niitä omia kuvitelmia heidän ajatuksikseen.

Ei ajatella, että vastaan siihen mitä kuvittelen hänen mahdollisesti haluavan kysyä, vaan vastata siihen mitä hän ihan oikeasti kysyy. Se on merkki aidosta kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta. Eikä harhakuvitelma omista telepaattista kyvyistä.

Kuuntele mitä toinen sanoo, äläkä kuvittele tietäväsi paremmin.

Nyt menee puurot ja vellit sekaisin tässä jankkauksessa.

Hyvin selvästi näyttäisi olevan kahta vastakkaista mielipidettä.

Tästä on muuten kommunikaatiokulttuurien tutkijoilla ihan terminologiaakin: high context culture ja low context culture.

Korkean kontekstin kulttuureissa (Japani kai mainitaan esimerkkinä) ovat sanattomat ja epäsuorat viestit pääasiassa, niitä ymmärtämättä ei kommunikaatio onnistu. Suomalaista kommunikaatiokulttuuria on ennen pidetty suoran kommunikaation kulttuurina, jossa verbaaliset faktat ovat kommunikaatiossa tärkeimmät, ja tilanteen "ymmärtäminen" on toissijaista.

Taitaa ajat olla muuttuneet...

Olisi mielenkiintoista tietää miten autustimin osuus maan väestöstä korreloi tämän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä jankkaaja. Keskustellessa ei lueta ajatuksia tietoisesti, vaan tiedostamatta ennakoidaan ja vastataan. Keskustelu etenee suurimman osa ihmisten kesken jouhevasti, luonnostaan. Menee nyt turhan kirjaimelliseksi tämä väittely. MOT.

Sinä siis tiedostamatta laitat sanoja ja ajatuksia toisen suuhun. Kyllä, lukemattomat ihmiset tekevät tätä ja siksi niitä väärinkäsityksiä tapahtuu niin paljon, Kuullaan jotain mitä ei koskaan olla sanottu tai ajateltu, loukkaannutaan asioista, joita ei ole olemassa, koska ennakoidaan jotain toisen ihmisen ajatuksia ja kuvitellaan se vielä todelliseksi.

Nyt vielä sitten puolustetaan tätä asiaa, kun se olisi jotenkin positiivinen juttu. Minä jankutan tätä, koska tuo muiden ajatusten ennakoimaan on haitallista ja siitä pitää pyrkiä eroon. Ihmisiä pitää kuunnella oikeasti, eikä laittaa niitä omia kuvitelmia heidän ajatuksikseen.

Ei ajatella, että vastaan siihen mitä kuvittelen hänen mahdollisesti haluavan kysyä, vaan vastata siihen mitä hän ihan oikeasti kysyy. Se on merkki aidosta kuuntelemisesta ja kunnioittamisesta. Eikä harhakuvitelma omista telepaattista kyvyistä.

Kuuntele mitä toinen sanoo, äläkä kuvittele tietäväsi paremmin.

Nyt menee puurot ja vellit sekaisin tässä jankkauksessa.

Minä ennakoin, että sinulla alkaa mennä hermot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.

Miksi juttelet ihmisten kanssa, jos kerran tiedät jo ennakkoon mitä he sanovat? Harvan ihmisen keskustelu on kysymys vastaus kysymys. Ei vaikka lopettaisi täysin sen toisen osapuolen vastausten ennakoimisen. Päinvastoin, saattaa saada jopa eteensä, ajatuksia ja kysymyksiä joita itse ei ole koskaan osannut kysyä ja ajatella.

Nyt kyllä vähän väkisin jankkaat tätä asiaa, ja jos olet ap niin ymmärrän, miten ihmiset ympärilläsi saattavat väsyä kun jankkaat ja jankkaat saadaksesi tietyn muotin mukaisen vastauksen.

Mutta vastaan kommenttiisi silti, etten tiedä, mitä keskustelukumppani seuraavaksi sanoo, enkä yritä sitä arvailla. Mutta keskustelun suuntia seuraamalla, varsinkin seurassa, ohjailen keskustelua niin, että keskustelun aiheet pysyvät kaikille mielenkiintoisina eikä eksytä tulenaroille alueille. Siinä mielessä siis osaan ennakoida ja haistella mihin suuntaan keskustelu on menossa ja missä kohta ollaan jos joku ei käännä keskustelun suuntaa ajoissa.

Cocktail-kutsujen emännän tulee kyllä toimia noin. Ei oikein kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

Ei siinä sit mitään. Sinä vedät jatkossakin keskustelusi kysymys-vastaus-sarjoilla ja jatkat ihmettelyä miksi et saa suoriin kysymyksiisi suoria vastauksia. Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.

Miksi juttelet ihmisten kanssa, jos kerran tiedät jo ennakkoon mitä he sanovat? Harvan ihmisen keskustelu on kysymys vastaus kysymys. Ei vaikka lopettaisi täysin sen toisen osapuolen vastausten ennakoimisen. Päinvastoin, saattaa saada jopa eteensä, ajatuksia ja kysymyksiä joita itse ei ole koskaan osannut kysyä ja ajatella.

Nyt kyllä vähän väkisin jankkaat tätä asiaa, ja jos olet ap niin ymmärrän, miten ihmiset ympärilläsi saattavat väsyä kun jankkaat ja jankkaat saadaksesi tietyn muotin mukaisen vastauksen.

Mutta vastaan kommenttiisi silti, etten tiedä, mitä keskustelukumppani seuraavaksi sanoo, enkä yritä sitä arvailla. Mutta keskustelun suuntia seuraamalla, varsinkin seurassa, ohjailen keskustelua niin, että keskustelun aiheet pysyvät kaikille mielenkiintoisina eikä eksytä tulenaroille alueille. Siinä mielessä siis osaan ennakoida ja haistella mihin suuntaan keskustelu on menossa ja missä kohta ollaan jos joku ei käännä keskustelun suuntaa ajoissa.

Olet siis mode vapaa-ajallasi ystävien keskusteluissa??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.

Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.

Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.

Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.

Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.

Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.

Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.

Miksi juttelet ihmisten kanssa, jos kerran tiedät jo ennakkoon mitä he sanovat? Harvan ihmisen keskustelu on kysymys vastaus kysymys. Ei vaikka lopettaisi täysin sen toisen osapuolen vastausten ennakoimisen. Päinvastoin, saattaa saada jopa eteensä, ajatuksia ja kysymyksiä joita itse ei ole koskaan osannut kysyä ja ajatella.

Nyt kyllä vähän väkisin jankkaat tätä asiaa, ja jos olet ap niin ymmärrän, miten ihmiset ympärilläsi saattavat väsyä kun jankkaat ja jankkaat saadaksesi tietyn muotin mukaisen vastauksen.

Mutta vastaan kommenttiisi silti, etten tiedä, mitä keskustelukumppani seuraavaksi sanoo, enkä yritä sitä arvailla. Mutta keskustelun suuntia seuraamalla, varsinkin seurassa, ohjailen keskustelua niin, että keskustelun aiheet pysyvät kaikille mielenkiintoisina eikä eksytä tulenaroille alueille. Siinä mielessä siis osaan ennakoida ja haistella mihin suuntaan keskustelu on menossa ja missä kohta ollaan jos joku ei käännä keskustelun suuntaa ajoissa.

En ole ap ja tiedän toistavani itseäni, koska minusta ette kuule, ettekä ymmärrä mitä sanon. Mikä sinäänsä ei ole ihmeellistä, koska ennakoimalla kuulette sen minkä haluatte kuulla, että mitä oikeasti sanon. Siksi pyrin eri tavoin ja esimerkein selventää sitä, mutta laihoin tuloksin.

Viimeisin lause kertoo aina sen missä mennään ja mihin suuntaan ollaan menossa. Ei sitä tarvitse ennakoida, riittää että kuuntelee mitä oikeasti sanotaan,

Et joko ymmärrä tai teeskentelet, ettet ymmärtä eroa tietoisen ennakoinnin ja tiedostamattoman ennakoinnin välilä. Tämän takia puhut jatkuvasti ohi muiden kirjoittamien vastausten. Ilmeisen tarkoituksellista huvituksen hakua. Huvinsa kullakin.