Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tivata, siinä menee vaan omat hermot, kun tietää ettei suoraa vastausta saa.
Niinpä, sitähän täällä osa väestä päivittelee, ja osa päivittelee päinvastaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.
Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.
Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.
Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.
Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.
Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.
Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.
Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.
Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.
Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.
Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tivata, siinä menee vaan omat hermot, kun tietää ettei suoraa vastausta saa.
Niinpä, sitähän täällä osa väestä päivittelee, ja osa päivittelee päinvastaista.
Juuri näin, kun mistä sen kysymättä tietää, saako suoraa vastausta vai ei. Jälkeenpäin vasta huomaa, että ihan turha oli kysyä. Itselleni on työyhteyksissä opetettu, että "kysy, älä oleta" ja minusta se on monesti hyvä neuvo.
Toinen lähestymistapa on se kuuluisa "pidä tunkkis", jossa oletetaan, ettei apua saa ja kiukutellaan siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.
-eriKoko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.
Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.
-eri
Se meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.
Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.
Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata tivata, siinä menee vaan omat hermot, kun tietää ettei suoraa vastausta saa.
Niinpä, sitähän täällä osa väestä päivittelee, ja osa päivittelee päinvastaista.
Juuri näin, kun mistä sen kysymättä tietää, saako suoraa vastausta vai ei. Jälkeenpäin vasta huomaa, että ihan turha oli kysyä. Itselleni on työyhteyksissä opetettu, että "kysy, älä oleta" ja minusta se on monesti hyvä neuvo.
Toinen lähestymistapa on se kuuluisa "pidä tunkkis", jossa oletetaan, ettei apua saa ja kiukutellaan siitä.
Näiden kahden lähestymistavan väliin jää miljoonia eri lähestymistapoja. Siitä vaan kokeilemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
Ap
Itseäni ainakin haittaa jos syömäkelpoista ruokaa heitetään roskiin maistamatta, ehkä äitisi on huomannut ettet ole niin tarkka suustasi kuin itse uskot.
En viitsi kertoa päiväystä jos tiedän, että toinen laittaa hyvää ruokaa esim. roskiin.
Äidinkin luona olen kylässä enkä tivaa epäkohteliaasti päiväyksiä vaan luotan siihen mitä tarjotaan.
Saatat olla tyly tietämättäsi tai asettaa muille tarpeettomia vaatimuksia kysymättä onko heillä aikaa selvittää niitä sinulle. Näissäkin kirjoitelmissasi vaikutat päällekäyvältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia jos ei saa kysymykseensä tarkkaa vastausta.
Vastaaja ei tiedä, ei muista tai ei halua vastata.
Kysymyksen esittäjän täytyy vain jossain kohtaa asian tärkeydestä riippuen osata luovuttaa. On jokseenkin aut istista jäädä jankuttamaan vastauksen perään. Onko sillä väliä minä päivänä kalapaketti on avattu jos kala näyttää edelleen syötävältä. Tai metro menee 3 minuutin välein, ehkä sitä johonkin ehtii vaikka lähtöaikaa ei sekunnilleen tiedä.
On vain opittava kestämään elämän epävarmuutta ja ettei kaikkeen ei saa vastausta. Vastausta kysymykseen voi etsiä myös itse tai kyselemällä muualta eikä jäädä vaatimaan jankkaamalla vastausta, jota ei ole tulossa.
Eiköhän kaikki kestä elämän epävarmuuksia jossain määrin. Ketjun aihe oli aluksi, miksi toiset vastaavat kaarrellen. Miksi toisille se näyttää olevan henkisesti vaikeaa vastata siihen mitä kysytään ja vastataan kyllä, mutta ohi aiheen ja ihan johonkin toiseen kysymykseen. Miksi siihen kysymykseen ei vastata, en muista, jos ei muista, vaan jotain syömkelpoisuudesta? En tiedä, jos asiasta ei ole tietoa, vaan jotain syömkelpoisuudesta. Tai ihan suoraan ettei halua vastata, vaan vastataan jotain syömkelpoisuuudesta?
Kun sinulta seuraavan kerran kysytään, milloin se metro lähtee, niin miten olisi ihan vaan, en tiedä aikatauluja yhtään? Ehkä kolmeen minuutin välein? Koska se on se mitä asiasta tiedät. Et jotain muuta tyyliin, kyllä niitä metroja kulkee.
Jos pöydällä on majoneesi purkki, sinä et ulkonäön perusteella voi sanoa kauanko se purkki siinä on ollut ja pimittää tietoa kauanko se on siinä ollut, on vain ilkeää ja ehkä jopa vaarallista.
Ehkä jonkun henkilön on vaikea sanoa, etten tiedä, muista tai en halua vastata. Tämän sivuuttaa kätevästi vastaamalla sen minkä tietää.
Kala on syötävää. Metroja kulkee 3 minuutin välein.
Vastaaja hyppää vastaamalla suoraan siihen vastaukseen miksi olettaa kysyjän kysyvän aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.
Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.
Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.
Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.
Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.
Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.
Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.
Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.
Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.
Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.
Vaikuttaako se sinusta siltä, etten minä osaa keskustella? Että minun vastaukseni vaikka sinulle on pelkkää töksäyttelyä? Vai mistä vedät johtopäätökset minun taitojen puutteesta? Olen eri mieltä asiasta, mutta se ei tee vastauksistani mitenkään lyhyitä, eikä taidottomia.
Kirjoitat, kuinka kommunikaatiossa ja ihmisten keskustelussa on vain kaksi tapaa. Aikuisten ja lasten. Mikä ei kyllä pidä mitenkään paikkaansa ja jos olisit puhunut lasten kanssa tietäisit sen. Toiset lapset kertoisivat kaiken muun kun päivämäärän, jos heiltä kysyttäisiin milloin se pikkuveli on syntynyt. Vain ujot lapset ja koulussa ollessaan lapset vastaavat lyhyesti ja ytimekkästi. Mikäs sinäänsä ei minusta ole huono asia.
Enemmän kertominen ei tarkoita aiheen vierestä puhumista. Jos kysytään kalapaketin avaamishetkeä, enemmän kertomien olisi, että avasin sen eilen, koska olin ajatellut paistaa sen, mutta sitten isäsi toi pizzat ja päädyimme syömään ne ja siksi se paketti on auki nyt, enkä ole tehnyt niitä kaloja, mutta avasin sen eilen, en tänään.
En ymmärrä miksi sinä koet, että sinun on arvattava mitä se toinen aikoo kysyä ja vastattava siihen? Miksi ihmeessä teet sitä? On kun kävisit silloin keskustelua itsesi kanssa. Mihin sitä toista edes tarvitaan? Vastaat asiohin mitä sinä luulet ja ennakot toisen kysyvän ihan vaan koska sinä luulet tietäväsi mitä toinen ajattelee ja kysyy seuraavaksi? Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan, että tiedät jo etukäteen mitä toinen haluaa tietää ja siksi voit ennakoida vastauksenkin?
Jos kysymykseen voi vasta lyhyesti, niin lyhyt vastaus on aina ok. Ei pitkät jaarittelut ole mikään itseisarvo, vaikka jonkun ei neurotyypillisen keskustelu kuulostaisikin oudolta.
Keskustelut eivät noin yleensä toimi edes kysymys vastaus kysymys vastaus, vaan ne ovat sekoitus väitteitä, pohdintoja, toteamuksia ja kertomuksia.
Ja siihen mahtuu kyllä sekaan ihan hyvin vaikka kyllä ja ei kysymyksiäkin, ilman että se vaikutta kenestäkään oudolta.
Kuten vaikka, milloin kalapaketti on avattu?
Eilen.
Luuletko, että se on vielä syötävää?
Luulen, se on kuitenkin ollut koko ajaan jääkaapissa, eikä se vaikuta minusta mitenkään haisevan edes oudolta.
Teen sitten tästä meille kalapihvejä.
Ihanaa, siitä onkin pitkä aika kun olen niitä viimeeksi syönyt. Milloin sinä söit niitä viimeeksi?
Viikko sitten.
Kas tässä esimerkki erityyppisestä vastauksista.
Sen sijaan sinun ennakoiva keskustelu, jota puolustat.
Milloin kalapaketti on avattu?
On se vielä syömäkelpoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia jos ei saa kysymykseensä tarkkaa vastausta.
Vastaaja ei tiedä, ei muista tai ei halua vastata.
Kysymyksen esittäjän täytyy vain jossain kohtaa asian tärkeydestä riippuen osata luovuttaa. On jokseenkin aut istista jäädä jankuttamaan vastauksen perään. Onko sillä väliä minä päivänä kalapaketti on avattu jos kala näyttää edelleen syötävältä. Tai metro menee 3 minuutin välein, ehkä sitä johonkin ehtii vaikka lähtöaikaa ei sekunnilleen tiedä.
On vain opittava kestämään elämän epävarmuutta ja ettei kaikkeen ei saa vastausta. Vastausta kysymykseen voi etsiä myös itse tai kyselemällä muualta eikä jäädä vaatimaan jankkaamalla vastausta, jota ei ole tulossa.
Eiköhän kaikki kestä elämän epävarmuuksia jossain määrin. Ketjun aihe oli aluksi, miksi toiset vastaavat kaarrellen. Miksi toisille se näyttää olevan henkisesti vaikeaa vastata siihen mitä kysytään ja vastataan kyllä, mutta ohi aiheen ja ihan johonkin toiseen kysymykseen. Miksi siihen kysymykseen ei vastata, en muista, jos ei muista, vaan jotain syömkelpoisuudesta? En tiedä, jos asiasta ei ole tietoa, vaan jotain syömkelpoisuudesta. Tai ihan suoraan ettei halua vastata, vaan vastataan jotain syömkelpoisuuudesta?
Kun sinulta seuraavan kerran kysytään, milloin se metro lähtee, niin miten olisi ihan vaan, en tiedä aikatauluja yhtään? Ehkä kolmeen minuutin välein? Koska se on se mitä asiasta tiedät. Et jotain muuta tyyliin, kyllä niitä metroja kulkee.
Jos pöydällä on majoneesi purkki, sinä et ulkonäön perusteella voi sanoa kauanko se purkki siinä on ollut ja pimittää tietoa kauanko se on siinä ollut, on vain ilkeää ja ehkä jopa vaarallista.
Miksi pitää erikseen vastata en tiedä, en muista tai en halua sanoa.
Jos ihminen kiertelee eikä sano tarkkaa vastausta niin sosiaalisesti tunneälykäs ihminen ymmärtää, että hän ei joko tiedä, ei muista tai ei halua sanoa.
Vastauksen voi tämän jälkeen käsitellä haluamallaan tavalla. Uskoa, että kala on syömäkelpoista ja metroja kulkee usein. Voi myös jättää kalan syömättä ja itse tarkistaa metrojen aikataulun netistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.
-eriKoko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.
Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.
-eriSe meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.
Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.
Jaa että menee pieleen, jos tulee pienintäkään epämukavuutta? Kaveripiirissä joudutaan joskus keskustelemaan hankalimmistakin aiheista, kuten epätoivotuista napalankouksista jne ja kyllä ne täytyy selvitellä vaikka olisivatkin hankalia asioita. Tuommoisesta malttamattomuuden osoituksista nyt ei pitäisi olla moksiskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.
-eriKoko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.
Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.
-eriSe meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.
Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.
Olen se terassilla istuskelija ja kyllä tällä kirjoittajalla on minusta ihan hyviä ajatuksia. Molemmille oli selvää, että otetaan vain yhdet juomat ja lähdetään, mutta kun ei ole sovittu, että istutaan tällä terassilla nyt 20 minuuttia tai pienen kahvikupillisen ajan, niin ei voi olettaa toisen ajattelevan, että 30 minuuttia on vitkastelua, esimerkiksi. On ihan ok sanoa tuossa tilanteessa, että juopa jo se juomasi ja mennään, mutta sen voi tehdä ihan ystävälliseen sävyyn enkä suosisi tuollaisten ladattujen kysymysten käyttöä ollenkaan, jotka toinen voi tosiaan helposti tulkita töksähtäviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.
Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.
Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.
Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.
Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.
Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.
Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.
Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.
Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.
Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.
Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.
Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.
Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.
Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.
Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.
Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.
Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.
Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.
Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.
Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.
Vaikuttaako se sinusta siltä, etten minä osaa keskustella? Että minun vastaukseni vaikka sinulle on pelkkää töksäyttelyä? Vai mistä vedät johtopäätökset minun taitojen puutteesta? Olen eri mieltä asiasta, mutta se ei tee vastauksistani mitenkään lyhyitä, eikä taidottomia.
Kirjoitat, kuinka kommunikaatiossa ja ihmisten keskustelussa on vain kaksi tapaa. Aikuisten ja lasten. Mikä ei kyllä pidä mitenkään paikkaansa ja jos olisit puhunut lasten kanssa tietäisit sen. Toiset lapset kertoisivat kaiken muun kun päivämäärän, jos heiltä kysyttäisiin milloin se pikkuveli on syntynyt. Vain ujot lapset ja koulussa ollessaan lapset vastaavat lyhyesti ja ytimekkästi. Mikäs sinäänsä ei minusta ole huono asia.
Enemmän kertominen ei tarkoita aiheen vierestä puhumista. Jos kysytään kalapaketin avaamishetkeä, enemmän kertomien olisi, että avasin sen eilen, koska olin ajatellut paistaa sen, mutta sitten isäsi toi pizzat ja päädyimme syömään ne ja siksi se paketti on auki nyt, enkä ole tehnyt niitä kaloja, mutta avasin sen eilen, en tänään.
En ymmärrä miksi sinä koet, että sinun on arvattava mitä se toinen aikoo kysyä ja vastattava siihen? Miksi ihmeessä teet sitä? On kun kävisit silloin keskustelua itsesi kanssa. Mihin sitä toista edes tarvitaan? Vastaat asiohin mitä sinä luulet ja ennakot toisen kysyvän ihan vaan koska sinä luulet tietäväsi mitä toinen ajattelee ja kysyy seuraavaksi? Mikä ihme saa sinut kuvittelemaan, että tiedät jo etukäteen mitä toinen haluaa tietää ja siksi voit ennakoida vastauksenkin?Jos kysymykseen voi vasta lyhyesti, niin lyhyt vastaus on aina ok. Ei pitkät jaarittelut ole mikään itseisarvo, vaikka jonkun ei neurotyypillisen keskustelu kuulostaisikin oudolta.
Keskustelut eivät noin yleensä toimi edes kysymys vastaus kysymys vastaus, vaan ne ovat sekoitus väitteitä, pohdintoja, toteamuksia ja kertomuksia.
Ja siihen mahtuu kyllä sekaan ihan hyvin vaikka kyllä ja ei kysymyksiäkin, ilman että se vaikutta kenestäkään oudolta.
Kuten vaikka, milloin kalapaketti on avattu?
Eilen.
Luuletko, että se on vielä syötävää?
Luulen, se on kuitenkin ollut koko ajaan jääkaapissa, eikä se vaikuta minusta mitenkään haisevan edes oudolta.
Teen sitten tästä meille kalapihvejä.
Ihanaa, siitä onkin pitkä aika kun olen niitä viimeeksi syönyt. Milloin sinä söit niitä viimeeksi?
Viikko sitten.
Kas tässä esimerkki erityyppisestä vastauksista.Sen sijaan sinun ennakoiva keskustelu, jota puolustat.
Milloin kalapaketti on avattu?
On se vielä syömäkelpoista.
Jos henkilö ei muista milloin avasi kalapaketin, ei jaksa muistella milloin se tapahtui ja mistä syystä 556eikä jaksa käydä läpi pitkää keskustelua aiheesta voi ohittaa tämän kaiken vastaamalla kalan olevan syömäkelpoista. Siihenhän lopputulema kuitenkin johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.
Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.
Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.
Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.
Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.
Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.
Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.
Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.
Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.
Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.
Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.
En todellakaan väittänyt, että on kaksi tapaa käydä keskustelua. Tai että kaikki pienet lapset keskustelevat samalla tavalla.
Nämä ovat niitä rivien välistä luettavia asioita, jotka ovat ihan tavallisia keskustelussa neurotyypillisten kesken. Ei se mene kankeasti niin, että tietoisesti arvataan, ja sitten vastataan siihen. Yritin avata keskustelun anatomiaa sinulle, mutta täytyy tunnustaa, etten odottanutkaan, että ymmärtäisit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.
-eriKoko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.
Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.
-eriSe meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.
Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.
Jaa että menee pieleen, jos tulee pienintäkään epämukavuutta? Kaveripiirissä joudutaan joskus keskustelemaan hankalimmistakin aiheista, kuten epätoivotuista napalankouksista jne ja kyllä ne täytyy selvitellä vaikka olisivatkin hankalia asioita. Tuommoisesta malttamattomuuden osoituksista nyt ei pitäisi olla moksiskaan.
No kai se on tulkinta kysymys mitä pitää onnistuneen asiana ja minkä kokee pieleen menneenä. Jos joku kuvaa asiaa töksäyttämisenä, niin minun sanakirjassa se ei ole sana, jota käytetään onnistuneista keskusteluista, mutta joku toinen saattaa käyttää.
Tottakai kaveripiireissä voidaan käydä vaikka millaisia keskusteluja. Jopa ihan kauheita ja niistäkin selvitään, toivottavasti. Itse tosin pyrin siihen, etten joudu edes koko tilanteeseen, jos se on muutamalla sanalla vältettävissä, mutta niin me olemme erilaisia ja toiset eivät selkeästi pyri siihen.
Vaikka en itse olisi lopulta kovin pahasti ottanut itseeni kyseisestä terassiasiasta, olisin silti tavoitellut ettei koko tilanne olisi edes syntynyt,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.
-eriKoko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.
Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.
-eriSe meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.
Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.
Jaa että menee pieleen, jos tulee pienintäkään epämukavuutta? Kaveripiirissä joudutaan joskus keskustelemaan hankalimmistakin aiheista, kuten epätoivotuista napalankouksista jne ja kyllä ne täytyy selvitellä vaikka olisivatkin hankalia asioita. Tuommoisesta malttamattomuuden osoituksista nyt ei pitäisi olla moksiskaan.
Eikö ole aivan turhaa aiheuttaa epämukavuutta asioista, jotka lähtökohtaisesti voi selvittää ihan suoraan puhumalla? Jokainen päättää toleranssit kohdallaan. Tajuan, että kaverini on välillä malttamaton ja töksäyttelee ja kaverini sanoi ymmärtävänsä, ettei tilaamaani juomaa huitaise ihan minuuteissa, ja tuo tilanne meni siis ihan ok lopulta. Päätin kuitenkin, että seuraavana päivänä menen omien aikataulujeni mukaan syömään yms., kun meillä oli muutenkin eri ohjelmaa ja lähtöpäivän kiireitä, niin turhaan siinä sitten vielä sovittelee erilaisia toiveita.
Tässä kiinnostava artikkeli:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/08/25/asperger-ihminen-ei-osaa-small…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.
Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.
Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.
Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.
Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.
Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.
Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.
Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.
Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.
Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.
Sulta jää nyt ehkä huomaamatta, että tämä keskustelu koskee tapauksia, joissa tuo faktatieto ei vaihdu _lainkaan_. Nada, pelkkää kirvesvartta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä kiinnostava artikkeli:
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/08/25/asperger-ihminen-ei-osaa-small…
Höpöhöpö. Asperger-lapsi ei kylläkään luonnostaan osaa small talkia, mutta aikuinen aspergeri joka on tuon taidon vaivautunut opettelemaan osaa sen kyllä. Small talkilla on ihan selvät säännöt jotka on helppo toteuttaa käytäntöön, kunhan pääsee vaan jäykkyytensä yli. Ihan sama koskee lähes suurinta osaa suomalaisia miehistä - eivät osaa luonnostaan small talkia.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on immuunivastetta heikentävä lääkitys nykyään. Aiemmin olen syönyt kaikkea, mitä voi irvistämättä syödä - nykyään jätän kaikki arveluttavat ruuat syömättä olivat miten tuoreita tahansa. Idut, homejuustot ym vaikka olisivat suoraan kylmähyllystä, en syö ja muutenkin olen joutunut opettelemaan uusille tavoille ruuan tuoreuden suhteen. Kyllä pitäisin erittäin epämiellyttävänä jollen saisi suoraa vastausta ruokaa koskeviin kysymyksiini.
-eri