Miksi jotkut vastaavat kaarrellen

"He who can, does. He who cannot, teaches."

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.

Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.

Tuo oli retorinen kysymys.

Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.

Kalan tai lihan tuoreus selviää haistamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.

Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.

Tuo oli retorinen kysymys.

Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.

Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Kalan tai lihan tuoreus selviää haistamalla.

Kirvesvartta sullekin, kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miksi joku tekee niin, mutta yksi arvaus on, että syynö voi olla se miten toinen henkilö reakoi vastaukseen. Itselle on tullut vastaan henkilöitä, joille vastatessa suoraan alkaa hirveä show eikä se vastaus riitä. Esim tuo lihapakkauksen avaaminen.

-Milloin tuo lihapakkaus on avattu?

-Toissapäivänä muistelisin.

-Miten niin muistelisit?

-No se oli eilen tai toissapäivänä.

-No kumpi se sitten on?

-En muista kyllä varmasti.

-Se ei olisi kyllä iso homma, että laittaa vaikka johonkin ylös että milloin avattu...katsppas näin.....Ja sitten alkaa paasaus siitä, miksi on tärkeää huolehtia ruuan hygienista ja parhaimmillaan vielä tulee joku ärsytysragetus siitä kaupan päälle.

Eli jos sua ärsyttää se ettei joku vastaa suoraan niin se toinen voi jättää vastaamtta suoraan, koska säästää itseään niiltä mahdollisilta reaktioilta.

Unohda nyt jo hetkeksi ne kalat ja omenat. Kiertelevä vastaustyyli on joillakin tapana, koski asia ihan mitä hyvänsä.

Nyt tänne tuli joku oikein suorapuheinen henkilö kommentoimaan asiallisesti...

Varmaan nyt riippuu siitä mikä kysymys on.

Jos kysyy minä päivänä on luokkaretki, niin tällaiseen saa kaiketi selkeän vastauksen päivämäärällä.

Jos taas kysyy minä päivänä koulussa loppuu kiusaaminen, niin vaikka kysymys on selkeä niin eihän tuollaiseen ole päivämäärää antaa.

En tiedä ei ole myöskään hyvä vastaus. Eikä totuudenmukainen ei ikinä. Joten sitten on kirjoitettava, että Koulussamme on nollatoleranssikäynnissä on kiusaamista ennalta ehkäisevä projektiteemme jatkuvasti yhteistyötä eri alojen asiantuntijoiden kanssa..

Mulla on tuttu, joka on aina jotain vailla kun ottaa yhteyttä.

Kun hän kysyy mitäs suunnitelmia viikonlopuksi, niin kannattaa vastata kierrellen, että juupajaapajoota, sitä sun tätä, mitäp itselläsi mielessä.

Jos vastaat ei mitään, niin huomaat, että viikonloppusi menee lastenvahtina, muuttoapuna tai jonain muuna ilmaisena apurina.

siis kysymys esitetään: milloin tuote on avattu? jos ei saa suoraa vastausta, esitetään jatkokysymys: oletko tyhmä vai kuuro? jos vielä kierrellään, heitetään tuote roskiin ja vastaaja ulos. 

Vierailija kirjoitti:

Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.

Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.

Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.

Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.

Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.

Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.

Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttu, joka on aina jotain vailla kun ottaa yhteyttä.

Kun hän kysyy mitäs suunnitelmia viikonlopuksi, niin kannattaa vastata kierrellen, että juupajaapajoota, sitä sun tätä, mitäp itselläsi mielessä.

Jos vastaat ei mitään, niin huomaat, että viikonloppusi menee lastenvahtina, muuttoapuna tai jonain muuna ilmaisena apurina.

Ns. ansoittaja, joiden kanssa pärjää vain kaartelemalla, kunnes tietää mitä he taas haluavat.

Syitä voi olla monia jos ei saa kysymykseensä tarkkaa vastausta.

Vastaaja ei tiedä, ei muista tai ei halua vastata.

Kysymyksen esittäjän täytyy vain jossain kohtaa asian tärkeydestä riippuen osata luovuttaa. On jokseenkin aut istista jäädä jankuttamaan vastauksen perään. Onko sillä väliä minä päivänä kalapaketti on avattu jos kala näyttää edelleen syötävältä. Tai metro menee 3 minuutin välein, ehkä sitä johonkin ehtii vaikka lähtöaikaa ei sekunnilleen tiedä.

On vain opittava kestämään elämän epävarmuutta ja ettei kaikkeen ei saa vastausta. Vastausta kysymykseen voi etsiä myös itse tai kyselemällä muualta eikä jäädä vaatimaan jankkaamalla vastausta, jota ei ole tulossa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on tuttu, joka on aina jotain vailla kun ottaa yhteyttä.

Kun hän kysyy mitäs suunnitelmia viikonlopuksi, niin kannattaa vastata kierrellen, että juupajaapajoota, sitä sun tätä, mitäp itselläsi mielessä.

Jos vastaat ei mitään, niin huomaat, että viikonloppusi menee lastenvahtina, muuttoapuna tai jonain muuna ilmaisena apurina.

Mua ei enää kyselty kun en vastannut epäselviin kyselyihin selvästi.

"Onko sulla viikonloppuna jotain tärkeetä!"

"Ei, miten niin?"

"Täti Vihreä, Täti Narsisti ja Mummo Psykopaatti olis tulossa kylään ja haluais nähdä teidän vauvan!"

"Aha"

"Moikka!"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.

Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.

Tuo oli retorinen kysymys.

Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.

Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.

-eri

Jep, tässä oli siis tarkoitus muistella käytännön tilannetta, jossa on tullut eteen sillä lailla ladattu kysymys, että jos alat vastata siihen, niin myönnät jonkin syytteen todeksi samalla. Aikaisempi kirjoittaja väitti, ettei niitä oikeasti esiinny, ja muistin tuon kaverini äkäisen tokaisun. Neutraali, retorinen kysymys olisi minulle ollut tyyliltään "Lähdetään kohta tästä jo kävelemään, eikö niin, alkaa väsyttää".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.

Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.

Tuo oli retorinen kysymys.

Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.

Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.

-eri

Koko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.

Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Syitä voi olla monia jos ei saa kysymykseensä tarkkaa vastausta.

Vastaaja ei tiedä, ei muista tai ei halua vastata.

Kysymyksen esittäjän täytyy vain jossain kohtaa asian tärkeydestä riippuen osata luovuttaa. On jokseenkin aut istista jäädä jankuttamaan vastauksen perään. Onko sillä väliä minä päivänä kalapaketti on avattu jos kala näyttää edelleen syötävältä. Tai metro menee 3 minuutin välein, ehkä sitä johonkin ehtii vaikka lähtöaikaa ei sekunnilleen tiedä.

On vain opittava kestämään elämän epävarmuutta ja ettei kaikkeen ei saa vastausta. Vastausta kysymykseen voi etsiä myös itse tai kyselemällä muualta eikä jäädä vaatimaan jankkaamalla vastausta, jota ei ole tulossa.

Eiköhän kaikki kestä elämän epävarmuuksia jossain määrin. Ketjun aihe oli aluksi, miksi toiset vastaavat kaarrellen. Miksi toisille se näyttää olevan henkisesti vaikeaa vastata siihen mitä kysytään ja vastataan kyllä, mutta ohi aiheen ja ihan johonkin toiseen kysymykseen. Miksi siihen kysymykseen ei vastata, en muista, jos ei muista, vaan jotain syömkelpoisuudesta? En tiedä, jos asiasta ei ole tietoa, vaan jotain syömkelpoisuudesta. Tai ihan suoraan ettei halua vastata, vaan vastataan jotain syömkelpoisuuudesta?

Kun sinulta seuraavan kerran kysytään, milloin se metro lähtee, niin miten olisi ihan vaan, en tiedä aikatauluja yhtään? Ehkä kolmeen minuutin välein? Koska se on se mitä asiasta tiedät. Et jotain muuta tyyliin, kyllä niitä metroja kulkee.

Jos pöydällä on majoneesi purkki, sinä et ulkonäön perusteella voi sanoa kauanko se purkki siinä on ollut ja pimittää tietoa kauanko se on siinä ollut, on vain ilkeää ja ehkä jopa vaarallista.

Vierailija kirjoitti:

Syitä voi olla monia jos ei saa kysymykseensä tarkkaa vastausta.

Vastaaja ei tiedä, ei muista tai ei halua vastata.

Kysymyksen esittäjän täytyy vain jossain kohtaa asian tärkeydestä riippuen osata luovuttaa. On jokseenkin aut istista jäädä jankuttamaan vastauksen perään. Onko sillä väliä minä päivänä kalapaketti on avattu jos kala näyttää edelleen syötävältä. Tai metro menee 3 minuutin välein, ehkä sitä johonkin ehtii vaikka lähtöaikaa ei sekunnilleen tiedä.

On vain opittava kestämään elämän epävarmuutta ja ettei kaikkeen ei saa vastausta. Vastausta kysymykseen voi etsiä myös itse tai kyselemällä muualta eikä jäädä vaatimaan jankkaamalla vastausta, jota ei ole tulossa.

Näinhän se on, ettei vastaajalla aina ole sitä tietoa, jonka kysyjä tarvitsisi. Aivan ok.

Tässä olikin kyse siitä, että osa meistä ei ymmärrä, miksei voi sen verran kuunnella toista, että vastaisi siihen, mitä kysytään. Kuten tuo metroasia, esimerkiksi kun metro kulkee viiden minuutin välein, mutta jatkobussi vain puolen tunnin välein, niin kysyjälle sillä tarkalla lähtöajalla on merkitystä. 21.02 lähtevällä metrolla ehtii bussiin, 21.04 lähtevällä ei, 21.00 lähtevään metroon ei enää itse ehdi lähtöpisteestä. Oletetaan että älypuhelimesta on akku loppu ja siitä ei voi tarkistaa. Tällöin voi kysyä paikalla olevalta työkaverilta, hän saattaa tietää, eikä näin neutraalin asian kysymisestä kenenkään pitäisi polttaa päreitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.

Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.

Tuo oli retorinen kysymys.

Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.

Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.

-eri

Koko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.

Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.

Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.

-eri

Ei kannata tivata, siinä menee vaan omat hermot, kun tietää ettei suoraa vastausta saa.