Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
No ei. Se ei ollut latautunut kysymys, vaan retorinen kysymys, johon hän ei odottanut vastausta lainkaan. Vähän sellainen puuskahdus, kuten vaikka että etkö sä nyt saa sitä juotua tai mikä siinä nyt kestää. Juu ei kaivannut vastausta kuten 4 minuuttia 17 sekuntia ja sen näköjään ymmärsitkin 😀
Mistä sinä tiedät millaista vastausta hän odotti? Oletko sinä nyt joko jälkitelepaattinen? Ehkä hän odotti jotain aikatauluvastausta? Ehkä hän odotti, että toinen olisi juonut lasin siltä istumalta tyhjäksi.
Mistä sinä voit mitenkään tietää millaista vastausta vai odottiko ylipäätään vastausta. Olitko sinä siellä näkemässä puuskahduksia tai ilmeitä? Kuulitko sinä millä äänenpainolla kysyttiin?
Ehkä hän kaipasi tosiaan sitä 4 minuuttia vastausta. Sinä et sitä voi tietää millään. Et edes omien kokemuksiesi perustaen. Koska ne koskevat sinua ja sinun tuttujasi.
Naurettavaa nämä ketjussa kirjoittavat, jotka ihan oikeasti kuvittelevat tietävänsä mitä muut haluavat ja ajattelevat kysymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.
Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.
Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.
Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.
Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.
Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.
Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.
Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.
Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.
Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.
Mua nyt ei yleisesti kiinnosta vauvan syntymäpäivä, mutta jos sitä tuolla tavalla kysyisin niin sen jaarittelun lomassa vastaajan pitäisi kyetä hönkäisemään se päiväkin jossain välissä! Jos kysyn syntymäpäivää ja saan vastaukseksi lapsen pituuden, painon, ja että vauvalla oli syntyessään hiukset kuten Martti-sedällä, niin en vaan jaksa käsittää, miksi se olisi jonkun mielestä kohtelias vastaus. Kun kysyn sitä päivää, niin miksi sitä ei voi kertoa??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syitä voi olla monia jos ei saa kysymykseensä tarkkaa vastausta.
Vastaaja ei tiedä, ei muista tai ei halua vastata.
Kysymyksen esittäjän täytyy vain jossain kohtaa asian tärkeydestä riippuen osata luovuttaa. On jokseenkin aut istista jäädä jankuttamaan vastauksen perään. Onko sillä väliä minä päivänä kalapaketti on avattu jos kala näyttää edelleen syötävältä. Tai metro menee 3 minuutin välein, ehkä sitä johonkin ehtii vaikka lähtöaikaa ei sekunnilleen tiedä.
On vain opittava kestämään elämän epävarmuutta ja ettei kaikkeen ei saa vastausta. Vastausta kysymykseen voi etsiä myös itse tai kyselemällä muualta eikä jäädä vaatimaan jankkaamalla vastausta, jota ei ole tulossa.
Eiköhän kaikki kestä elämän epävarmuuksia jossain määrin. Ketjun aihe oli aluksi, miksi toiset vastaavat kaarrellen. Miksi toisille se näyttää olevan henkisesti vaikeaa vastata siihen mitä kysytään ja vastataan kyllä, mutta ohi aiheen ja ihan johonkin toiseen kysymykseen. Miksi siihen kysymykseen ei vastata, en muista, jos ei muista, vaan jotain syömkelpoisuudesta? En tiedä, jos asiasta ei ole tietoa, vaan jotain syömkelpoisuudesta. Tai ihan suoraan ettei halua vastata, vaan vastataan jotain syömkelpoisuuudesta?
Kun sinulta seuraavan kerran kysytään, milloin se metro lähtee, niin miten olisi ihan vaan, en tiedä aikatauluja yhtään? Ehkä kolmeen minuutin välein? Koska se on se mitä asiasta tiedät. Et jotain muuta tyyliin, kyllä niitä metroja kulkee.
Jos pöydällä on majoneesi purkki, sinä et ulkonäön perusteella voi sanoa kauanko se purkki siinä on ollut ja pimittää tietoa kauanko se on siinä ollut, on vain ilkeää ja ehkä jopa vaarallista.
Miksi pitää erikseen vastata en tiedä, en muista tai en halua sanoa.
Jos ihminen kiertelee eikä sano tarkkaa vastausta niin sosiaalisesti tunneälykäs ihminen ymmärtää, että hän ei joko tiedä, ei muista tai ei halua sanoa.
Vastauksen voi tämän jälkeen käsitellä haluamallaan tavalla. Uskoa, että kala on syömäkelpoista ja metroja kulkee usein. Voi myös jättää kalan syömättä ja itse tarkistaa metrojen aikataulun netistä.
Voi kun vielä jostain sais näille kaartelijoille sitä sosiaalista tunneälykkyyttä, että pystyisivät vastaamaan siihen, mitä kysytään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.
-eriKoko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.
Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.
-eriSe meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.
Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.
Olen se terassilla istuskelija ja kyllä tällä kirjoittajalla on minusta ihan hyviä ajatuksia. Molemmille oli selvää, että otetaan vain yhdet juomat ja lähdetään, mutta kun ei ole sovittu, että istutaan tällä terassilla nyt 20 minuuttia tai pienen kahvikupillisen ajan, niin ei voi olettaa toisen ajattelevan, että 30 minuuttia on vitkastelua, esimerkiksi. On ihan ok sanoa tuossa tilanteessa, että juopa jo se juomasi ja mennään, mutta sen voi tehdä ihan ystävälliseen sävyyn enkä suosisi tuollaisten ladattujen kysymysten käyttöä ollenkaan, jotka toinen voi tosiaan helposti tulkita töksähtäviksi.
No sehän nimenomaan oli töksäytys! Ei ladattu kysymys. Vai uskotko, että hän odotti vastausta? Ei siltä ainakaan tuossa tarinassa kuulosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
No ei. Se ei ollut latautunut kysymys, vaan retorinen kysymys, johon hän ei odottanut vastausta lainkaan. Vähän sellainen puuskahdus, kuten vaikka että etkö sä nyt saa sitä juotua tai mikä siinä nyt kestää. Juu ei kaivannut vastausta kuten 4 minuuttia 17 sekuntia ja sen näköjään ymmärsitkin 😀
Kuten sanottu edellä, siihen oli ladattu oletus ja närkästystä siitä, että juomisessa oli mennyt liian kauan, vaikka ei ollut ollut puhetta mistään vartin pysähdyksestä tai lähtöhaluista. Eipä kaveri itsekään tätä kieltänyt, kun otin asian puheeksi, kaipa hän itse sen tiesi. Retorinen kysymys olisi ollut tyyliin taidat olla kohta jo valmis niin lähdetään.
Olipa se kysymys sitten mitä tahansa niin neutraali se ei ainakaan ollut.
Mitä muuten vastasit?
-eri
Ei tietenkään ollut, koska lipittää juomaa, on negatiivinen ilmaisu. Ihan kuten jos sanot ihmisen piipittävän tai nauravan hirnuen. Se ei poissulje, etteikö siihen kysymykseen olisi silti voinut vastata suoraan. Onko sinulla kiire, koska voin kyllä juoda sen nopeaan heti tai vaikutat ettet halua enää olla täällä, voit jo mennä edellä kunnnes juon tämän loppuun ja siihen menee vielä 30 minuuttia.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.
-eriKoko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.
Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.
-eriSe meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.
Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.
Olen se terassilla istuskelija ja kyllä tällä kirjoittajalla on minusta ihan hyviä ajatuksia. Molemmille oli selvää, että otetaan vain yhdet juomat ja lähdetään, mutta kun ei ole sovittu, että istutaan tällä terassilla nyt 20 minuuttia tai pienen kahvikupillisen ajan, niin ei voi olettaa toisen ajattelevan, että 30 minuuttia on vitkastelua, esimerkiksi. On ihan ok sanoa tuossa tilanteessa, että juopa jo se juomasi ja mennään, mutta sen voi tehdä ihan ystävälliseen sävyyn enkä suosisi tuollaisten ladattujen kysymysten käyttöä ollenkaan, jotka toinen voi tosiaan helposti tulkita töksähtäviksi.
No sehän nimenomaan oli töksäytys! Ei ladattu kysymys. Vai uskotko, että hän odotti vastausta? Ei siltä ainakaan tuossa tarinassa kuulosta.
Minusta taas odotti, mutta itse kysymys oli kyllä töksäyttämällä esitetty ja aika ilkeä.
Uskon, että hän olisi ollut tyytyväinen, jos olisi sanottu 1 minuutti ja hän olisi jatkanut odottamista tai jos olisi sanottu 2 tuntia ja hän olisi vetänyt johtopäätökset ja sanonut lähtevänsä jo edeltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
No ei. Se ei ollut latautunut kysymys, vaan retorinen kysymys, johon hän ei odottanut vastausta lainkaan. Vähän sellainen puuskahdus, kuten vaikka että etkö sä nyt saa sitä juotua tai mikä siinä nyt kestää. Juu ei kaivannut vastausta kuten 4 minuuttia 17 sekuntia ja sen näköjään ymmärsitkin 😀
Mistäs sen tietää mitä kysyjän mielessä tuolloin liikkui? Ei pitäisi ehkä mennä toisen päähän. Minä saatan malttamattomana kysyä jotain tuohon tyyliin, ja sen lisäksi että ilmaisen malttamattomuuttani niin saatan ihan hyvin odottaa vastausta - ehkä kaivan luurin esille ja ryhdyn hoitamaan kirjeenvaihtoani jos kaveri haluaa vielä vartin istua, tms.
Sen katsos tietää, koska tuo retorinen lause on melko yleinen tapa ilmaista, että lets go. Ei tarvitse mennä kenekään päähän sisään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hedelmällinen keskustelu on vastavuoroista ajatusten, tiedon ja mielipiteiden vaihtoa, ihmisten välillä. Se mitä kuvaat ovat robottimaista komento - vastaus - komento - vastaus -tyyppistä keskustelua, tietokoneiden tai ihmisen ja tietokoneen välillä.
Totta kai kysymykseen 'milloin vauva syntyi' vastataan muutoin kuin pelkällä päivämäärällä. Pelkkä päivämäärä vastauksena olisi töksähtävää ja epäkohteliasta, jokseenkin outoa. Jopa vähän koomista.
Mikä siinä nyt niin koomista on? Puhumatta nyt epäkohteliaasta.
Jos minä kysyjän kysyn jotain selkeästi, kuten milloin vauva syntyi, niin miksi ihmeessä ottaisin sen oikean vastauksen epäkohteliaisuutena tai kokisin sen töksäyttelynä? Mistä ihmeestä nyt pitäisi loukkaantua, jos joku sanoo 5.9? Tai 5 syyskuuta klo 8 tai 2022 syyskuussa? En ole niin herkkätunteinen, että minua pitäisi valmistella johonkin niin neutraaliin asiaan kun johonkin päivämäärään, jota itse olen kysynyt ja jonka itse haluan tietää.Kaiken ei todellakaan tarvitse olla hedelmällistä keskustelua. Me kommunikoimme toistemme kanssa. Joskus se on jopa sanatonta. Se voi olla tehokasta, hienotunteista, robottimaista tai vaikka joskus tarvittaessa jopa kaartelevaa. Kaikenlaisia tapoja löytyy ja niistä pitäisi löytää se tilanteeseen sopiva. Suoraan kysymykseen suora vastaus. Syvälliseen pohdintaan syvällisiä vastauksia.
Voi kysyä tosiaan, miksi ihmeessä pitäisi käydä aina kaartelevia ja hedelmällisiä keskusteluja, kun voi käydä tilanteeseen sopivia. Haluat nopeasti tietää asian ja nopeasti sinulle se kerrotaan, eikä aleta pohtimaan syvällisiä kalapaketin päivämäärästä tai Prisman aukiolosta.
Se mitä minä kuvaan ei ole robottimaista vaan kysymykseen vastaamista ilman kaarteluja ja ennenkaikkea vastaamista siihen mitä oikeasti kysyttiin, eikä johonkin toisiin kysymyksiin vastaamista.Tavalliseen keskusteluun kuuluu seuraavan kysymyksen ennakoiminen. Keskustelu ei ole pelkkää faktatiedon vaihtoa.
Jos kysyisin aikuiselta ihmiseltä mitä vaan vastasyntyneestä lapsesta, vaikka sen milloin vauva syntyi, oletan hänen jatkavan oma-aloitteisesti, kertovan laveammin kuin päivämäärällä. Hän arvelee, mitä kysyisin seuraavaksi ja vastaa niihin normikysymyksiin itse.
Koska jos hän ei kerro enemmän, keskustelu etenee kysymys vastaus kysymys vastaus -tyylisesti, hyvin jäykästi. Sellaista keskustelu on tyypillisesti pienen lapsen kanssa, joka ei ole vielä oppinut lukemaan rivien välistä tai keskustelun lainalaisuuksia. Seuraapa joskus ja vertaa kun kaksi neurotyypillistä aikuista keskustelevat keskenään tai kun aikuinen ja lapsi keskustelevat. Kahden aikuisen välillä kysymys-vastaus-kysymys keskustelu kuulostaa koomiselta.
Jos olisimme jo keskustelleet vauvasta ja sitten viimeisenä kysymyksenä ennen eroamista kysyn päivämäärää, tällöin pelkkä lyhyt vastaus on ok.
Jos tämä kaikki on sinulle hepreaa tai outoa, voisit tutustua keskustelua tai sosiaalisia suhteita käsittelevään kirjallisuuteen. Nämä ovat taitoja, jotka on helppo oppia.
Tavalliseen keskusteluun ei todellakaan kuuli toisten ajatusten ja kysymysten ennakointi. Toivottavasti e käytä ääneen jopa näitä, tiedän mitä aiot sanoa seuraavaksi lauseita ja vastaat siihen omaan tietämykseesi, koska se on jo todella ylimielistä toista kohtaan.
Ai, outoa, minun keskusteluni eivät ole kysymys-vastaus-patteristoja. Minun keskusteluihini kuuluu seurata minne päin keskustelu on kulkemassa, johdatella mielenkiintoisiin aiheisiin ja vältellä karikkoja.
Miksi juttelet ihmisten kanssa, jos kerran tiedät jo ennakkoon mitä he sanovat? Harvan ihmisen keskustelu on kysymys vastaus kysymys. Ei vaikka lopettaisi täysin sen toisen osapuolen vastausten ennakoimisen. Päinvastoin, saattaa saada jopa eteensä, ajatuksia ja kysymyksiä joita itse ei ole koskaan osannut kysyä ja ajatella.
Nyt kyllä vähän väkisin jankkaat tätä asiaa, ja jos olet ap niin ymmärrän, miten ihmiset ympärilläsi saattavat väsyä kun jankkaat ja jankkaat saadaksesi tietyn muotin mukaisen vastauksen.
Mutta vastaan kommenttiisi silti, etten tiedä, mitä keskustelukumppani seuraavaksi sanoo, enkä yritä sitä arvailla. Mutta keskustelun suuntia seuraamalla, varsinkin seurassa, ohjailen keskustelua niin, että keskustelun aiheet pysyvät kaikille mielenkiintoisina eikä eksytä tulenaroille alueille. Siinä mielessä siis osaan ennakoida ja haistella mihin suuntaan keskustelu on menossa ja missä kohta ollaan jos joku ei käännä keskustelun suuntaa ajoissa.
Cocktail-kutsujen emännän tulee kyllä toimia noin. Ei oikein kuulu suomalaiseen kulttuuriin.
Ei siinä sit mitään. Sinä vedät jatkossakin keskustelusi kysymys-vastaus-sarjoilla ja jatkat ihmettelyä miksi et saa suoriin kysymyksiisi suoria vastauksia. Tsemppiä.
Miksi sä nyt vedät tähän mukaan jotain keskusteluja menossa ties mihin suuntaan, kun kysymys on siitä, että on tarve tietää joku asia, kysyy yksinkertaisen kysymyksen, johon voi vastata kyllä tai ei, ja saa vastaukseksi kirvesvartta. Siitä tässä puhutaan.
Ei sulta tuo ennakointi ainakaan näytä sujuvan.
-Kapanteri.- kirjoitti:
Suora vastaus on kuin yllätyshyökkäys. Kaartelulla voi hankkia miettimisaikaa.
No jos kysyn, otatko kahvia vai teetä, niin mihin sitä miettimisaikaa tarvitaan? Eikö voi vain vastata suoraan, vaikka se sitten olis että en kumpaakaan, tai otan mehua, tai jos on kermaa, otan kahvia, ja jos ei ole, otan teetä. Tai ihan mitä vaan, eikö sitä nyt voi vain sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[quotee=Vierailija]
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
No ei. Se ei ollut latautunut kysymys, vaan retorinen kysymys, johon hän ei odottanut vastausta lainkaan. Vähän sellainen puuskahdus, kuten vaikka että etkö sä nyt saa sitä juotua tai mikä siinä nyt kestää. Juu ei kaivannut vastausta kuten 4 minuuttia 17 sekuntia ja sen näköjään ymmärsitkin 😀
Mistä sinä tiedät millaista vastausta hän odotti? Oletko sinä nyt joko jälkitelepaattinen? Ehkä hän odotti jotain aikatauluvastausta? Ehkä hän odotti, että toinen olisi juonut lasin siltä istumalta tyhjäksi.
Mistä sinä voit mitenkään tietää millaista vastausta vai odottiko ylipäätään vastausta. Olitko sinä siellä näkemässä puuskahduksia tai ilmeitä? Kuulitko sinä millä äänenpainolla kysyttiin?
Ehkä hän kaipasi tosiaan sitä 4 minuuttia vastausta. Sinä et sitä voi tietää millään. Et edes omien kokemuksiesi perustaen. Koska ne koskevat sinua ja sinun tuttujasi.
Naurettavaa nämä ketjussa kirjoittavat, jotka ihan oikeasti kuvittelevat tietävänsä mitä muut haluavat ja ajattelevat kysymättä.
Kirjoittaja sanoi kaverin töksäyttäneen, että kauanko meinaat sitä vielä juoda! Niin, ehkä hän sitten odotti oikeasti tietoa, montako minuuttia 😂 Uskotko niin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
No ei. Se ei ollut latautunut kysymys, vaan retorinen kysymys, johon hän ei odottanut vastausta lainkaan. Vähän sellainen puuskahdus, kuten vaikka että etkö sä nyt saa sitä juotua tai mikä siinä nyt kestää. Juu ei kaivannut vastausta kuten 4 minuuttia 17 sekuntia ja sen näköjään ymmärsitkin 😀
Kuten sanottu edellä, siihen oli ladattu oletus ja närkästystä siitä, että juomisessa oli mennyt liian kauan, vaikka ei ollut ollut puhetta mistään vartin pysähdyksestä tai lähtöhaluista. Eipä kaveri itsekään tätä kieltänyt, kun otin asian puheeksi, kaipa hän itse sen tiesi. Retorinen kysymys olisi ollut tyyliin taidat olla kohta jo valmis niin lähdetään.
Olipa se kysymys sitten mitä tahansa niin neutraali se ei ainakaan ollut.
Mitä muuten vastasit?
-eri
No tässä oli tarkoitus siis kertoa käytännön esimerkkejä ladatusta kysymyksestä. Eli kysyjä syyttää sinua sillä kysymyksellä jostain, jota et koe kohtuulliseksi. Mielestäni tuo osui siihen ja oli aika tuore kokemus. Voi noita muutkin laittaa niin pohditaan, onko ne sopivia tuohon kategoriaan.
Enkä nyt muista sanatarkasti jatkoa, mutta kysyin, että mikä nyt tuli, kun hän itse nimenomaan oli siihen halunnut tulla istuksimaan, niin tuliko nyt sitten kiire pois yhtäkkiä. Ja sanoin, että valitettavasti tosiaan en tällaista juomaa oikein saa luontevasti juotua kovin nopeasti.
Kaveri myönteli, ettei hänkään olisi sitä drinkkiä juonut tyyliin kerralla huiviin eikä hän tosiaan jaksanut enää istua siinä kun kestää. Ja pian lähdettiinkin ja ei siitä tarvinnut keskustella sen enempää. Mutta ihan vain olisi riittänyt alunperin sanoa, että lähdetäänhän jo kohta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.
Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.
Tuo oli retorinen kysymys.
Minusta se oli tuollainen ladattu kysymys. Kaveri halusi itse pysähtyä terassille ruuan jälkeen, oltiin kaupunkilomalla ja oli nätti kesäilta. Häntä sitten oli alkanut väsyttää eikä saanut sitä muotoiltua asiallisesti, vaan tuolla tavalla töksäyttäen. Saatiin asia kyllä sitten puhuttua. En olisi alun alkaenkaan tilannut mitään hitaasti nautiskeltavaa pienvalmistajan juomaa, jos olisin ajatellut, että on kiire.
Ladattuna kysymyksenä pidin ihan selvästi, vaan onhan tuo voinut olla retorinenkin kysymys. Riippunee miten olikaan esitetty. Yhtälailla eihän siihen vastata, suora kysymyshän se ei kai (kenenkään?) mielestä ole.
-eriKoko kommunikaatio oli mennyt pieleen alusta asti ja suorilla kysymyksillä ja vastauksilla koko asia olisi vältetty. Olisi molemmat kysynyt toiselta, kauanko ajattelit olla terassilla ja oluenostaja olisit tiennyt minkä oluen tilata ja toinen henkisesti varautumaan olemaan siellä ehkä tunteja tai kieltäytyä jo alkujaan.
Nyt toista ärsytti hoputtaminen ja toista vitkuttelu, koska ei tiedetty toisten ajatusta asiaan.Miten niin meni pieleen? Kyllä asia tuli selväksi, kyllä kaveriporukassani ihan yleisesti käytetään tuommoisia kysymyksiä ilman ongelmia, olivatpa sitten retorisia tai ladattuja.
-eriSe meni pieleen sillä, että tilanne ajautui siihen, että toinen koki sen tilanteen lopulta töksäyttäväksi ja sitä jouduttiin sitten selventämään ja . Itse ajattelen, että kun käyttää sanaa töksäyttää, se nähtiin jossain määrin epämielyttävänä ja koska keskustelun ei kai kuuluisi olla epämiellyttävä, se meni pieleen.
Kyllä, siinä suhteessa se ei mennyt pieleen tai saatiin korjattua, koska asia selvisi lopulta kun se oli puhuttu selväksi.Jos minulta kysytään vaikka kauanko minä aion lipittää juomaani, niin voisin vastata lukemattomilla eri tavoilla. Aloittaisin varmaan sanomalla, etten lipitä. Sen jälkeen, että juon niin kauan kun juomaa riittää tai ehkä vastaisin puolituntia. Tai ehkä sanoisin, että jos sinulla on kiire, voin juoda sen vaikka 30 sekunnissa. Jos taas sinulla ei ole kiire, saan kyllä siihen menemään vaikka 2 tuntia. Saattaisin myös sanoa, että haluan juoda rauhassa ja jos hän haluaa siksi lähetä jo, hän on vapaa tekemään sen jne, mutta kuten sanoin, olisin pyrkinyt jo alusta pitäen siihen, etten joudu tilanteeseen missä kummallakaan ei ole käsitystä kauanko terassilla on tarkoitus olla.
Olen se terassilla istuskelija ja kyllä tällä kirjoittajalla on minusta ihan hyviä ajatuksia. Molemmille oli selvää, että otetaan vain yhdet juomat ja lähdetään, mutta kun ei ole sovittu, että istutaan tällä terassilla nyt 20 minuuttia tai pienen kahvikupillisen ajan, niin ei voi olettaa toisen ajattelevan, että 30 minuuttia on vitkastelua, esimerkiksi. On ihan ok sanoa tuossa tilanteessa, että juopa jo se juomasi ja mennään, mutta sen voi tehdä ihan ystävälliseen sävyyn enkä suosisi tuollaisten ladattujen kysymysten käyttöä ollenkaan, jotka toinen voi tosiaan helposti tulkita töksähtäviksi.
No sehän nimenomaan oli töksäytys! Ei ladattu kysymys. Vai uskotko, että hän odotti vastausta? Ei siltä ainakaan tuossa tarinassa kuulosta.
No millä tavalla sinä ilmaisisit tuon saman asian ladatulla kysymyksellä sitten?
Tämän ketjun innoittamana olen pyrkinyt lopettamaan tuon "väärien vastausten" antamisen ja vastaan vain siihen, mitä kysytään. On muuten to-del-la turhauttavaa!
Esimerkki tältä päivältä:
"Tiiätkö missä sejase esine on?"
Minä: Tiedän.
.....
"Voisin käyttää sitä tähän hommaan"
Minä: ok? :D
Ihan karmeeta. Pakkoko on kysyä sit tyhmiä kysymyksiä, jos haluaa oikeasti vastauksen johonkin muuhun?? Tässä selkeesti tiedusteltiin, MISSÄ se esine on. Ja tää kyselijä on mun puoliso, jota myös ärsyttää mun tyyli vastata muuhun kuin mitä kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika ikävää on myös sen, että kysyy selvän kyllä-ei kysymyksen. Ja vastauksena pitäisi kuunnella puolen tunnin selityksiä. Ei ne kiinnosta. Kiinnostaa vain kuulla, onko asia näin vai ei!
Venäjällä ei kannata suoraan vastata
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana olen pyrkinyt lopettamaan tuon "väärien vastausten" antamisen ja vastaan vain siihen, mitä kysytään. On muuten to-del-la turhauttavaa!
Esimerkki tältä päivältä:
"Tiiätkö missä sejase esine on?"
Minä: Tiedän.
.....
"Voisin käyttää sitä tähän hommaan"
Minä: ok? :DIhan karmeeta. Pakkoko on kysyä sit tyhmiä kysymyksiä, jos haluaa oikeasti vastauksen johonkin muuhun?? Tässä selkeesti tiedusteltiin, MISSÄ se esine on. Ja tää kyselijä on mun puoliso, jota myös ärsyttää mun tyyli vastata muuhun kuin mitä kysytään.
Tostahan pääsee hyvin eteenpäin. Tiedät sijainnin, kysyjä voi sitten kysyä missä se on tai sanoa sulle, että ota se sieltä ja tee homma x sillä, esimerkiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana olen pyrkinyt lopettamaan tuon "väärien vastausten" antamisen ja vastaan vain siihen, mitä kysytään. On muuten to-del-la turhauttavaa!
Esimerkki tältä päivältä:
"Tiiätkö missä sejase esine on?"
Minä: Tiedän.
.....
"Voisin käyttää sitä tähän hommaan"
Minä: ok? :DIhan karmeeta. Pakkoko on kysyä sit tyhmiä kysymyksiä, jos haluaa oikeasti vastauksen johonkin muuhun?? Tässä selkeesti tiedusteltiin, MISSÄ se esine on. Ja tää kyselijä on mun puoliso, jota myös ärsyttää mun tyyli vastata muuhun kuin mitä kysytään.
Tostahan pääsee hyvin eteenpäin. Tiedät sijainnin, kysyjä voi sitten kysyä missä se on tai sanoa sulle, että ota se sieltä ja tee homma x sillä, esimerkiksi.
Niin, mutta miksi ei voi suoraan kysyä, Missä se on? Tuo, että tiedänkö, on tässäkin ihan turha välivaihe. Aivan turhaa jaarittelua 🤷🏼
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämän ketjun innoittamana olen pyrkinyt lopettamaan tuon "väärien vastausten" antamisen ja vastaan vain siihen, mitä kysytään. On muuten to-del-la turhauttavaa!
Esimerkki tältä päivältä:
"Tiiätkö missä sejase esine on?"
Minä: Tiedän.
.....
"Voisin käyttää sitä tähän hommaan"
Minä: ok? :DIhan karmeeta. Pakkoko on kysyä sit tyhmiä kysymyksiä, jos haluaa oikeasti vastauksen johonkin muuhun?? Tässä selkeesti tiedusteltiin, MISSÄ se esine on. Ja tää kyselijä on mun puoliso, jota myös ärsyttää mun tyyli vastata muuhun kuin mitä kysytään.
Tostahan pääsee hyvin eteenpäin. Tiedät sijainnin, kysyjä voi sitten kysyä missä se on tai sanoa sulle, että ota se sieltä ja tee homma x sillä, esimerkiksi.
Niin, mutta miksi ei voi suoraan kysyä, Missä se on? Tuo, että tiedänkö, on tässäkin ihan turha välivaihe. Aivan turhaa jaarittelua 🤷🏼
😂 Mä alan harrastaa tätä myös. Kohti suoria ja selkeitä keskusteluja. Ai niin ja rehellisiä. Not.
Sympatiat ap:lle.
Lähipiiristäni ei juuri tuollaisia löydy, mutta muutamat työkaverit tunnistan tuollaisiksi. Ei millään, vahingossakaan kerrota tärkeitä yhteiseen projektiin liittyviä asioita, esim. tärkeitä hänen takanaan olevia lähtötietoja, joita ilman en voi tehdä omaa osuuttani. Muille tahoille, jotka eivät ole tästä tiedosta riippuvaisia, hän voi kyllä niistä kertoilla. Tämä on vallankäyttöä, jossa tiedon pimittämisellä henkilö saa jotain vallantunnetta.
En väitä, että ap:n tapauksessa kyse olisi vain tästä. Moni on fiksusti aiemmin kirjoittanut, että vastaaja vastaa sen mukaan, mitä hän olettaa kysyjän tarvisevan.
Yhdessä Sue Graftonin kirjassa oli kuvattu epämiellyttävää henkilöä "hän vastasi kaikkiin kysymyksiin aivan kuin häntä olisi syytetty laiminlyönnistä". Mielestäni osuvasti kiteytetty. Sellaisiakin ihmisiä olen kohdannut ja tilanteessa jää ihan haavi auki, että mitä ihmettä just tapahtui. Esimerkki: small talkkina kysyin henkilöltä onko hän lukenut senjasen kirjan. (Tiesin, että hlö lukee paljon ja senhetkinen sijaintimme muistutti hiukan kirjan miljöötä, siksi juolahti mieleen kysyä noin niinkuin keskustelun avauksena.). Ja vastaus yllätti: NOIN N KERTAA, MITEN NIIN!! *vihaisella ilmeellä*.
Vastaus olisi ollut kohdallaan jos kysymykseni olisi asemoitu jotenkin tosi tosi loukkaavasti, vaikka "Senkin laiska ruma hölmö, et kuitenkaan sen vertaa ole peetä penkistä nostanut, että olisit saanut aikaisiksi ensimmäistäkään kirjaa avata". Myöhemmin selkis, vastaajalla oli mt-ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Olipa se kysymys sitten mitä tahansa niin neutraali se ei ainakaan ollut.
Mitä muuten vastasit?
-eri