Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Ap ärtyy henkilöistä, jotka ovat samanlaisia hulluja ("kaartelijoita") kuin hänen äitinsä. Tähän ärtymykseen auttaa pyrkimys kiskoa loogisuus esiin toisesta vaikka häiriköinnin kautta. Omaan äitiin se ei tehoa, mutta opettajilta loogisuutta voi vaikka vaatimalla vaatia.
Jos tilanteissa siis on kaksi henkilöä, jotka reagoivat toisiinsa "hullun äiti-suhteensa" perspektiivistä. Wilmassa käydäänkin perimmiltään taistelu äitien "hulluuden" taltuttamiseksi tai torjumiseksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt tiedä, mitä opettajalta olet kysynyt, mutta olen itse kielten opettajana vastannut kaarrellen kysymykseen siitä, onko lapsen (3lk) järkevää aloittaa uusi kieli. Olen kertonut lapsen tasosta, siitä että kieliä voi oppia useita yhtä aikaakin ilman että ne menee sekaisin tai jos menisikin sekaisin niin ilmiö ei ole lopullinen, eikä siitä aiheudu lopullista haittaa.
En ikinä sanoisi vanhemmalle, että heidän kannattaa tai ei kannata ottaa toista kieltä. Vanhemmat tuntevat lapsensa parhaiten, he tekevät päätöksen ja heillä on vastuu. En halua opettajana tulla syytetyksi jos jostain syystä valinta osoittautuukin lapselle vääräksi. En yksinkertaisesti tiedä useinkaan lapsesta, hänen motivaatiostansa ja elämäntilanteestansa tarpeeksi, jotta uskaltaisin sanoa definitiivisesti.
Entäpä, jos kuule ihan definitiivisesti sanoisit ääneen sen, että et uskalla sanoa syystä että. Luuletko ihan tosissaan, etteivät ihmiset huomaa, jos väistät kysymyksen ja puhut vierestä? Ja luuletko olevasi jotenkin kohtelias, kun teet niin?
Ei paljon loukkaavampaa ole kuin ohittaa ihmisen kysymys. Ja siihen liittyy sekin, että moni ajattelee siinä tilanteessa, että miten tyhmänä tuo minua oikein pitää, kun luulee, etten huomaa tätä muka diplomaattista väistöliikettä?
Huono opettaja ja ihminen olet. Tee ihan oikeasti jotain itsellesi.
Siellä on näköjään vanhempi kysellyt typeriä opettajalta ja saanut epäsuoran vastauksen, kun meni noin tunteisiin :D.
Jaa että vanhemmat ymmärtäisivät paremmin lastensa mahdollista koululahjakkuutta kuin opettajat? Kyllä nimenomaan typeriin kysymyksiin pitää saada hyvä vastaus, eikä mukadiplomaattista kaartelua. Ihan järkeenkäypä reaktio ja kommentti, jyrkkyydestään huolimatta.
-eriKyse on sentään lapsen tulevaisuudesta. Jokainen valinta johdattaa seuraavaan valintaan ja nämä kaikki kumuloituvat tulevaisuudessa. Opettajan on pystyttävä rehelliseen kommunikointiin, se ei saa jäädä jonkin älyvapaan muka diplomaattisuuden jalkoihin.
Sitä suuremmalla syyllä vanhempien on tehtävä se päätös itse, yhdessä lapsen kanssa. Eikä niin, että opettaja sanoo suoraan kyllä tai ei.
Johan tuossa tuo ope kertoa varsin hyvät ja perustellut syyt olla ottamatta suoraan kantaa tällaiseen kysymykseen.Joo toi ope kertoo täällä nuo perustelut ja jää semmoinen kuva ettei kerro noita suoria perusteluita kysyjille.
Wau. Tulin vuorokautta myöhemmin katsomaan vastauksen viestiini ja saan kuulla olevani paitsi huono opettaja, niin myös huono ihminen!
Kaikkea sitä.
Kerron aina vanhemmille suoraan, että päätös on heidän ja lapsen tehtävä. Jotkut vanhemmat (krhm) mielellään välttelisivät kaikkea päätöksentekoa ja vastuuta. Fakta on nyt vain se, että ei ole open tehtävä päättää lapsen kielivalintoja.
Kerroit tosin vastaavasi kaarrellen, tai ainakin sen kuvan vastauksestasi useampi taisi saada. Onneksi osaat jättää yhdestä erillisestä kommentista tehdyt henkilöarviot huumorilla omaan arvoonsa.
Ap:n esimerkit ovat keskenään vähän erilaisia. Yleensä merkkaan aina tussilla päivämäärän ruokapakkaukseen avatessani sitä, mutta jos en näin ole jostain syystä tehnyt tai joku toinen on sen avannut merkkaamatta, saattaisin hyvinkin vastata avauspäivän tiedustelijalle, että voi sitä vielä syödä. Siis jos mulla on vahva mielikuva, että se on hyvin äskettäin avattu. Ja etenkin jos olisin itse vaikka ottanut siitä samana päivänä. Mutta jos joku kysyisi montako omenaa on jäljellä ja ne olisivat siinä hollilla laskettavissa, toki laskisin ne ja kertoisin tarkan määrän. Jos taas olisin jossain kauempana enkä olisi varma omppujen määrästä, kertoisin tämän ja kysyjä saisi sen perusteella arvioida, pitääkö niitä hankkia lisää.
Jos vastaisin noin, se tarkoittaisi ehkä että kysymys on mielestäni turha tai sillä ei ole merkitystä minulle, tiedän siis, että vaikka se maito on vielä hyvää se on avattu ehkä edellispäivänä en muista tarkalleen, mutta hyvää on ota vain. Josta taas päästään siihen, että tämä toinen ei luota vaan haluaa itse päättää onko maito vielä hyvää kun on saanut sen tarkan vastauksen. Tarkkaa vastausta kun ei ole aina antaa. Ehkä edellispäivänä ei varmaan riittäisi ja toinen tekisi siitä päätöksen, että maito on vanhaa ei voi juoda.
Ehkä kannattaa selittää miksi se tarkka tieto on niin tarpeen niin voi sitten ehkä vastauksenkin saada..?
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä mietin, eihän savolaiset kuitenkaan kiusaa, niin että sitä selkeästi huomaisi?
Eteenpäin mentyään saattaa tosin havaita että taaksensa jää verivana, jonka lähde on omassa selässä oleva puukko, mikä siinä vaiheessa saattaa alkaa tuntua selvästi vähemmän toivottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus kysymyksiin ei vastata vaan aihetta muutetaan huomaamattomin keinoin, sillä vastauksen uskotaan muuttavan asioita epäedullisesti. Lienee yleisin syy olla todellisuudessa vastaamatta (vaikka jotain höpisee).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä mietin, eihän savolaiset kuitenkaan kiusaa, niin että sitä selkeästi huomaisi?
Eteenpäin mentyään saattaa tosin havaita että taaksensa jää verivana, jonka lähde on omassa selässä oleva puukko, mikä siinä vaiheessa saattaa alkaa tuntua selvästi vähemmän toivottavalta.
Yritäs nyt pysyä aiheessa. Kommenttisi kuulostavat hulluilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap ärtyy henkilöistä, jotka ovat samanlaisia hulluja ("kaartelijoita") kuin hänen äitinsä. Tähän ärtymykseen auttaa pyrkimys kiskoa loogisuus esiin toisesta vaikka häiriköinnin kautta. Omaan äitiin se ei tehoa, mutta opettajilta loogisuutta voi vaikka vaatimalla vaatia.
Jos tilanteissa siis on kaksi henkilöä, jotka reagoivat toisiinsa "hullun äiti-suhteensa" perspektiivistä. Wilmassa käydäänkin perimmiltään taistelu äitien "hulluuden" taltuttamiseksi tai torjumiseksi!
Don Quijoten taistelut tuulimyllyjä vastaan jää nyt marjanpoiminnaksi, kun kaksi naista taistelee Wilmassa hulluja äitejäänsä vastaan. Mutta kuka on Wilman Sancho Pancha?
Ei mulle tuottaisi mitään ongelmaa vastata suoraan kysymykseen. Kysyjä tehkööt tiedolla mitä haluaa. Ellei hän jättäisi minua rauhaan kysymyksillään, yrittäisin auttaa loogiseen ongelman tunnistamiseen, en vihaisesti sillä kysyjällä srlvästi olisi jotain ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kun vielä mietin, eihän savolaiset kuitenkaan kiusaa, niin että sitä selkeästi huomaisi?
Eteenpäin mentyään saattaa tosin havaita että taaksensa jää verivana, jonka lähde on omassa selässä oleva puukko, mikä siinä vaiheessa saattaa alkaa tuntua selvästi vähemmän toivottavalta.
Yritäs nyt pysyä aiheessa. Kommenttisi kuulostavat hulluilta.
Jos savolaisen kanssa kokee hetkellistä epäselveyden tunnetta, on tilanne yleensä niin toivoton, jottei siihen kyllä lisäselvyyttä ihan heti ainakaan tyhmempi hoksaa. Mistäköhän se johtuu?
Vierailija kirjoitti:
Ap, nämä ihmiset saattavat kokea että ajat heidät nurkkaan suljetuilla kysymyksilläsi. Että yrität pomottaa heitä.
Moni ihminen on itsenäisyydestään tarkka, ja haluaa annostella informaatiota omalla tavallaan. Saattaisivat antaa hyvinkin yksityiskohtaista tietoa, jos kokisivat sen olevan omaehtoista.
Älä siis "kiristä" muita vastaamaan kysymyksiisi.
Nimenomaan, kohteet saattavat kokea epämääräisen tivaajan ansojen virittelijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka eivät osaa vastata suoriin kysymyksiin ovat ahdistavia. Ihan kuin päättäisivät kysyjän puolesta, että mitä he muka oikeasti haluavat tietää.
Just tämä! Joku yrittikin tätä selittää aiemmin. Tuntuu todella ahdistavalta.
Aatelkaa jos kysyisitte talon tai ostosten hintaa (Minkä hintainen tämä on?), vastaus olisi "Hinta on kohtuullinen"!
En kysynyt, onko se kohtuullinen! Halusin kuulla paljonko sen hinta on ja sitten päätellä itse onko se "kohtuullinen" hinta minulle.
Sama juttu siinä kala-esimerkissä... Haluanko ottaa riskin/tehdä tämän valinnan jne. Jokainen meistä päättää itse onko valmis syömään asian x. Minusta se on ikävää jos toiben osapuoli päättää "salaa" puolestasi, mikä sinulle sopii.
Ap
He eivät halua sitoutua keskustelemaan sinun ehdoillasi, sillä eivät pidä sinua vakuuttavana. Tai kokevat sinut uhkana. Haaskaat heidän aikaansa?
Varsinkin poliitikoilla ärsyttävä tapa kiertää suoria kysymyksiä ja vastata kierrellen ja kaarrellen. Mulle tulee aina tunne, että toi ei kyllä yhtään tiedä, mitä sen oikeasti pitäisi vastata, tai että se ei tajua yksinkertaistakaan kysymystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset jotka eivät osaa vastata suoriin kysymyksiin ovat ahdistavia. Ihan kuin päättäisivät kysyjän puolesta, että mitä he muka oikeasti haluavat tietää.
Just tämä! Joku yrittikin tätä selittää aiemmin. Tuntuu todella ahdistavalta.
Aatelkaa jos kysyisitte talon tai ostosten hintaa (Minkä hintainen tämä on?), vastaus olisi "Hinta on kohtuullinen"!
En kysynyt, onko se kohtuullinen! Halusin kuulla paljonko sen hinta on ja sitten päätellä itse onko se "kohtuullinen" hinta minulle.
Sama juttu siinä kala-esimerkissä... Haluanko ottaa riskin/tehdä tämän valinnan jne. Jokainen meistä päättää itse onko valmis syömään asian x. Minusta se on ikävää jos toiben osapuoli päättää "salaa" puolestasi, mikä sinulle sopii.
Ap
He eivät halua sitoutua keskustelemaan sinun ehdoillasi, sillä eivät pidä sinua vakuuttavana. Tai kokevat sinut uhkana. Haaskaat heidän aikaansa?
Tämä olikin uusi versio: suoran kysymyksen esittäjä haaskaa jonkun aikaa - mitenköhän se aikaa haaskamaton hintakysymys sitten pitäisi runoilla, että se olisi vakuuttava ja vaaraton?
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset henkilöt ovat näitä jotka fb:n puskaradiossa kyselevät onko s-market vielä auki. Kun sen tiedon saisi hyvin itsekin kaivettua, jos viitsisi. Mutta ei, jonkun toisen pitäisi tarjoilla näille ihmisille koko maailma valmiiksi pureskeltuna. Muu on liian vaivalloista.
Minkähänlaiset vanhemmat näillä tyypeillä on? Curlingmutsi tai -faija?[/quote
Jos vastaaminen on kysyjälle tärkeää nimenomaan hyväksytyksi tulemisen tunteen aiheena.
Mikäli vastaus koetaan ylimielisenä/välttelevänä (vastaajan kömpelyys muotoilla looginen vastaus, tai arvostuksen puute ja yritys saada vastaus läpi "juosten kusten"), kysyjä - jolla on taustalla syrjityksi tulemisen tunne - kokee sen henkilökohtaisena torjumisena ja muuttuu puolustautuvaksi (vaativaksi/pakottavaksi).
Jos kysymysten kohteellakin on taustalla loukatuksi tulemista ja lidäksi häntä painostetaan/häiriköidään, hän varmasti kokee helposti tarpeen puolustautua ihan vain siten, ettei ole erityisen yhteistyöhaluinen.
Eli kompleksi resonoi kompleksiin, ja varsinainen asian hoitaminen jää toiselle sijalle. Vaikka molemmille olisi eduksi kommunikoida vilpittömästi, hyvässä hengessä, loukkaantumatta/pelästymättä siitä, jos toisessa aistii epävarmuutta.
Ei se asia,vaan MINÄ ja minun OIKEUTENI siihen ja tuohon... Huom. Yhteisillä oikeuksilla ei väliä. (Se olisi ME, mikä ei wokea jaksa kiinnostaa.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n kaltaiset henkilöt ovat näitä jotka fb:n puskaradiossa kyselevät onko s-market vielä auki. Kun sen tiedon saisi hyvin itsekin kaivettua, jos viitsisi. Mutta ei, jonkun toisen pitäisi tarjoilla näille ihmisille koko maailma valmiiksi pureskeltuna. Muu on liian vaivalloista.
Minkähänlaiset vanhemmat näillä tyypeillä on? Curlingmutsi tai -faija?[/quote
Jos vastaaminen on kysyjälle tärkeää nimenomaan hyväksytyksi tulemisen tunteen aiheena.
Mikäli vastaus koetaan ylimielisenä/välttelevänä (vastaajan kömpelyys muotoilla looginen vastaus, tai arvostuksen puute ja yritys saada vastaus läpi "juosten kusten"), kysyjä - jolla on taustalla syrjityksi tulemisen tunne - kokee sen henkilökohtaisena torjumisena ja muuttuu puolustautuvaksi (vaativaksi/pakottavaksi).
Jos kysymysten kohteellakin on taustalla loukatuksi tulemista ja lidäksi häntä painostetaan/häiriköidään, hän varmasti kokee helposti tarpeen puolustautua ihan vain siten, ettei ole erityisen yhteistyöhaluinen.
Eli kompleksi resonoi kompleksiin, ja varsinainen asian hoitaminen jää toiselle sijalle. Vaikka molemmille olisi eduksi kommunikoida vilpittömästi, hyvässä hengessä, loukkaantumatta/pelästymättä siitä, jos toisessa aistii epävarmuutta.
Tässä tulikin uusi pointti keskusteluun: toivotun muotoinen vastaus toimii viestinä hyväksynnästä.
Ilmankos minunkin lähisukulaisteni kaartelevat vastaukset menevät tunteisiini välillä - en koe tulevani hyväksytyksi.
Ventovieraitten kaartelut on enemmän turhauttavia, eivätkä mene ainakaan niin pahasti tunteisiin. Olenkin pohtinut, että miksi ventovieraitten kanssa on usein helpompi jutella, tämä saattaa hyvinkin selittää jotain.
^kaartelusi