Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Suattaapi tuo olla suattaapi olla olemattakii, sano savolainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
no
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
Johdonmukaisempi päätelmä olisi että toteaa ettei vastaaja arvosta sen vertaa että viitsisi vastata yksinkertaiseen kysymykseen.
Tai että vastaajalla on muutakin mietittävää kuin kaapissa olevien hedelmien kappalemäärä lajeittain. Että ole hyvä ja katso.
Kaapissa voi olla niin miljoonaa eri tavaraa, eikä niistä ole täysin ajantasaista inventaariolistaa päässä. Nuori voi tepastella omin jaloin katsomaan montako omenaa on ja onko kala homeessa.
No minä kaartelen tiettyjen ihmisten kanssa ihan tahallani siksi, että olen todennut sen hyväksi itseni kannalta. Esimerkki: vanhempi sukulaismies on liiankin kiinnostunut toisten raha-asioista ja kyselee koko ajan paljonko joku saa palkkaa ja mitä jokin maksoi ja missä joku asuu - menee heti tutkimaan onko arvokas talo- ja ties mitä. Siinä vaiheessa on parempi vastata että palkka riittää, ostettu asia oli sopivan hintainen ja vältellä tarkkoja vastauksia. Koska jos papparaisella on tieto, hän kertoo sen kaikille eteenpäin enkä itse halua sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kala -kysymys on juuri sellainen mihin ei ole oikeaa vastausta. Harva muistaa koska jonkun paketin avasi, eli en tiedä aiheuttaa lisäkysymyksiä. Kysyjä hakee kysymyksellä sitä, että onko kala vielä syötävää, mutta ei halua vastausta sen olevan vielä syötävää tai viimeaikoina.
Mitä tähän pitäisi vastata?
Mä mietin kans tuota, että miksi ap ite kaartelee kysymyksellään, eikä kysy suoraan sitä mitä haluaa tietää? Jos haluat tietää onko kala vanhaa niin kysy suoraan että onko kala vanhaa. Älä kiertele ja kaartele, ja pimitä haluamaasi tietoa.
No jo tulee projektiota. Yksinkertainen suora kysymys, hän haluaa tietää että milloin on avattu. Ei suorassa vastauksessa pitäisi olla mitään pelottavaa, eikä kysymyksen taustoja ole tarpeellista lähteä arpomaan. Jos haluaa tietää miksi kysytään, niin itse kysyn sen kummemmitta että miksi kysyy.
Huomaan että olet oppinut hienon uuden sanan jota nyt toistelet, mutta et vielä ihan ole ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ;)
Ap ei kysy suoraa kysymystä, eli onko kala vanhaa, vaan :lle se ei kelpaa, koska se on kaartelua eikä suoraan vastaamista. Tosiasiassa ap itse kaartelee, eli syyttää toista siitä mitä itse tekee. Ei pitäisi olla mitään pelottavaa kysyä suoraan sitä mitä haluaa tietää. Jos kyselee typeriä, törkeitä tai epäolennaisia, niin vastaus on kysyjän vastuulla. Niin myös tässä tapauksessa.
Hän kysyy suoraan, milloin paketti on avattu, koska hän haluaa tehdä omat johtopäätöksensä kalan tilasta. Sinun mielipide, ei välttämättä ole hänen mielipide, etkä sinä voi siis päättää hänen puolesta, onko kala hänen mielestä vanhaa vai ei. Koska mielipidekysymyshän se on, milloin se "vanhenee", millainen toleranssi ihmisellä on vanhentuvalle kalalle.
Avauspäivä on suora faktakysymys. Kuten omenien määräkin. Sinulta ei siis kysytty mielipidettä, vaan faktaa. Mutta näiden kahden asian ero taitaa olla mahdoton ymmärtää joillekin.
Hän siis kiertää oikeaa kysymystä joka on että onko kala vanhaa vai ei. Siitähän tuossa oli kyse, ja sen itsekin nyt myönsit. Ap ei myöskään voi tehdä omia johtopäätöksiään kalan tilasta mikäli hänelle valehdellaan aukaisupäivä, ja hän pitää kyseistä henkilöä muutenkin epäluotettavana, kokska hän tarjoaa useinkin pilalle mennytt ruokaa hyvänä, joten miksi hän sitten sokeasti luottaa siihen että hän saa tietoonsa oikean paketinakuaisupäivän? Itse en söisi mitään paikassa jossa en ITSE avaa kyseistä pakettia.
Kuunnellaanko sinua myös lämpöpattereiden kautta?
nykyisin tiettyjen ammattiryhmien edustajat eivät voi vastata suoraan, koska voivat joutua vastuuseen sanoistaan, jos joku viestissä oleva fakta muuttuukin sanomisen jälkeen. siksi on parempi vastata rivienväli viestinnällä ja pulaan joutuessa selittää, että "mutta tarkoitin sitä ja tätä" tai "vastaanottaja ehkä ymmärsi viesitn väärin".
Muuten olen aloittajan kanssa samaa mieltä: olisi parempi vastata suoraan siihen mitä kysytään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
"Onko tämä se sinun UUSI miehesi?"
Mitä tuohon nyt vastaisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, mutta kysyjä selkeästi viittaa kysymyksellään johonkin kun sana uusi on pitänyt ujuttaa lauseeseen mukaan.
Jos sanon että kyllä on, niin samalla myönnän jotain, mitä en ehkä oikein itsekään tiedä myöntäväni. Mönnän mieheni olevan uusi minulle, joka viittaa siihen että vanha mieheni on jäänyt jonnekin. Ja että mieheni on uusi vielä 7v jälkeen, niin arvolataus vaan vahvistuu.
Voin vastata myös että hän ei ole mikään uusi mies, vaan olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Joka taas työntää pientä piikkiä kysyjän suuntaan takaisin.
"Ei ole, hän on vanha mieheni"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kala -kysymys on juuri sellainen mihin ei ole oikeaa vastausta. Harva muistaa koska jonkun paketin avasi, eli en tiedä aiheuttaa lisäkysymyksiä. Kysyjä hakee kysymyksellä sitä, että onko kala vielä syötävää, mutta ei halua vastausta sen olevan vielä syötävää tai viimeaikoina.
Mitä tähän pitäisi vastata?
Mä mietin kans tuota, että miksi ap ite kaartelee kysymyksellään, eikä kysy suoraan sitä mitä haluaa tietää? Jos haluat tietää onko kala vanhaa niin kysy suoraan että onko kala vanhaa. Älä kiertele ja kaartele, ja pimitä haluamaasi tietoa.
No jo tulee projektiota. Yksinkertainen suora kysymys, hän haluaa tietää että milloin on avattu. Ei suorassa vastauksessa pitäisi olla mitään pelottavaa, eikä kysymyksen taustoja ole tarpeellista lähteä arpomaan. Jos haluaa tietää miksi kysytään, niin itse kysyn sen kummemmitta että miksi kysyy.
Huomaan että olet oppinut hienon uuden sanan jota nyt toistelet, mutta et vielä ihan ole ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ;)
Ap ei kysy suoraa kysymystä, eli onko kala vanhaa, vaan :lle se ei kelpaa, koska se on kaartelua eikä suoraan vastaamista. Tosiasiassa ap itse kaartelee, eli syyttää toista siitä mitä itse tekee. Ei pitäisi olla mitään pelottavaa kysyä suoraan sitä mitä haluaa tietää. Jos kyselee typeriä, törkeitä tai epäolennaisia, niin vastaus on kysyjän vastuulla. Niin myös tässä tapauksessa.
Hän kysyy suoraan, milloin paketti on avattu, koska hän haluaa tehdä omat johtopäätöksensä kalan tilasta. Sinun mielipide, ei välttämättä ole hänen mielipide, etkä sinä voi siis päättää hänen puolesta, onko kala hänen mielestä vanhaa vai ei. Koska mielipidekysymyshän se on, milloin se "vanhenee", millainen toleranssi ihmisellä on vanhentuvalle kalalle.
Avauspäivä on suora faktakysymys. Kuten omenien määräkin. Sinulta ei siis kysytty mielipidettä, vaan faktaa. Mutta näiden kahden asian ero taitaa olla mahdoton ymmärtää joillekin.
Hän siis kiertää oikeaa kysymystä joka on että onko kala vanhaa vai ei. Siitähän tuossa oli kyse, ja sen itsekin nyt myönsit. Ap ei myöskään voi tehdä omia johtopäätöksiään kalan tilasta mikäli hänelle valehdellaan aukaisupäivä, ja hän pitää kyseistä henkilöä muutenkin epäluotettavana, kokska hän tarjoaa useinkin pilalle mennytt ruokaa hyvänä, joten miksi hän sitten sokeasti luottaa siihen että hän saa tietoonsa oikean paketinakuaisupäivän? Itse en söisi mitään paikassa jossa en ITSE avaa kyseistä pakettia.
Kuunnellaanko sinua myös lämpöpattereiden kautta?
Eli kummin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhlissa yms käy usein. Joku täti tai serkku tulee puhumaan: "Oletko nähnyt sit-tai-tätä henkilöä / Oletko pärjännyt sen-ja-sen-asian kanssa ?"
Kun en tiedä kenestä tai mistä puhutaan. Kysyjä menee jäi ja vaikenee, alkaa tuijottaa. Sitten poistuu paikalta. Toisesta huoneesta kuuluu sen supinaa "Ei se kehtaa puhua plaaplaa"
Omtuista sakkia.
Tiedän että suku elää eri maailmassa kuin minä. Sukulaisten käsitykset vaikeuttavat joskus elämääni. Mutta miksi alapeukut?
Joo, kyllä niitä sukulaisia on. Miksi tivaat vihamielisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kala -kysymys on juuri sellainen mihin ei ole oikeaa vastausta. Harva muistaa koska jonkun paketin avasi, eli en tiedä aiheuttaa lisäkysymyksiä. Kysyjä hakee kysymyksellä sitä, että onko kala vielä syötävää, mutta ei halua vastausta sen olevan vielä syötävää tai viimeaikoina.
Mitä tähän pitäisi vastata?
Mä mietin kans tuota, että miksi ap ite kaartelee kysymyksellään, eikä kysy suoraan sitä mitä haluaa tietää? Jos haluat tietää onko kala vanhaa niin kysy suoraan että onko kala vanhaa. Älä kiertele ja kaartele, ja pimitä haluamaasi tietoa.
No jo tulee projektiota. Yksinkertainen suora kysymys, hän haluaa tietää että milloin on avattu. Ei suorassa vastauksessa pitäisi olla mitään pelottavaa, eikä kysymyksen taustoja ole tarpeellista lähteä arpomaan. Jos haluaa tietää miksi kysytään, niin itse kysyn sen kummemmitta että miksi kysyy.
Huomaan että olet oppinut hienon uuden sanan jota nyt toistelet, mutta et vielä ihan ole ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ;)
Ap ei kysy suoraa kysymystä, eli onko kala vanhaa, vaan :lle se ei kelpaa, koska se on kaartelua eikä suoraan vastaamista. Tosiasiassa ap itse kaartelee, eli syyttää toista siitä mitä itse tekee. Ei pitäisi olla mitään pelottavaa kysyä suoraan sitä mitä haluaa tietää. Jos kyselee typeriä, törkeitä tai epäolennaisia, niin vastaus on kysyjän vastuulla. Niin myös tässä tapauksessa.
Hän kysyy suoraan, milloin paketti on avattu, koska hän haluaa tehdä omat johtopäätöksensä kalan tilasta. Sinun mielipide, ei välttämättä ole hänen mielipide, etkä sinä voi siis päättää hänen puolesta, onko kala hänen mielestä vanhaa vai ei. Koska mielipidekysymyshän se on, milloin se "vanhenee", millainen toleranssi ihmisellä on vanhentuvalle kalalle.
Avauspäivä on suora faktakysymys. Kuten omenien määräkin. Sinulta ei siis kysytty mielipidettä, vaan faktaa. Mutta näiden kahden asian ero taitaa olla mahdoton ymmärtää joillekin.
Hän siis kiertää oikeaa kysymystä joka on että onko kala vanhaa vai ei. Siitähän tuossa oli kyse, ja sen itsekin nyt myönsit. Ap ei myöskään voi tehdä omia johtopäätöksiään kalan tilasta mikäli hänelle valehdellaan aukaisupäivä, ja hän pitää kyseistä henkilöä muutenkin epäluotettavana, kokska hän tarjoaa useinkin pilalle mennytt ruokaa hyvänä, joten miksi hän sitten sokeasti luottaa siihen että hän saa tietoonsa oikean paketinakuaisupäivän? Itse en söisi mitään paikassa jossa en ITSE avaa kyseistä pakettia.
Oletko mielisairas jotenkin? Vai oletko sinä tosiaan yksi niistä, joka ei ymmärrä faktan ja mielipiteen eroa? Et voi käsittää, että toinen voisi saman faktan perusteella, luoda erilaisen mielipiteen kuin sinä?
Äärimmäisen rasittava tyyppi vaikutat olevan, en olisi kyllä missään tekemisissä, jos vaikka työpaikalla olisi kaltaisesi ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tämä varmaan voi olla tosiaan traumareaktio, kuten joku tuossa sanoi mutta kyllä tämä on myös klassinen esimerkki valtapelistä, joka itse asiassa ei ala siitä kysymyksestä vaan siitä, että vastapuoli tulkitsee, että nyt toinen käskyttää (tai on "hyökkäävä"). Sitten sitä oma autonomiaa puolustetaan passiivis-aggressiivisella vastahyökkäyksellä eli ollaan vastaamatta tai vastataan väärin tai kiemurrellaan tilanteesta jotenkin muuten.
Ongelma on, että se tivaaminen ja hyökkäävyys, mistä tässäkin puhutaan, on todella usein vain sen tulkitsijan omassa päässä.
Oma kokemukseni on, että tällaiset henkilöt kokevat ihan minkä tahansa kysymyksen hyökkäykseksi, jota vastaan oman itsekunnioituksen vuoksi on ryhdyttävä taistoon mutta tosiaan passiivis-aggressiivisin keinoin, jotta vastarinnasta ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Hirmuisen raskasta on tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
Kyllä tämä yleensä on alaknut jo paljon aiemmin, sen kysyjän toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kala -kysymys on juuri sellainen mihin ei ole oikeaa vastausta. Harva muistaa koska jonkun paketin avasi, eli en tiedä aiheuttaa lisäkysymyksiä. Kysyjä hakee kysymyksellä sitä, että onko kala vielä syötävää, mutta ei halua vastausta sen olevan vielä syötävää tai viimeaikoina.
Mitä tähän pitäisi vastata?
Mä mietin kans tuota, että miksi ap ite kaartelee kysymyksellään, eikä kysy suoraan sitä mitä haluaa tietää? Jos haluat tietää onko kala vanhaa niin kysy suoraan että onko kala vanhaa. Älä kiertele ja kaartele, ja pimitä haluamaasi tietoa.
No jo tulee projektiota. Yksinkertainen suora kysymys, hän haluaa tietää että milloin on avattu. Ei suorassa vastauksessa pitäisi olla mitään pelottavaa, eikä kysymyksen taustoja ole tarpeellista lähteä arpomaan. Jos haluaa tietää miksi kysytään, niin itse kysyn sen kummemmitta että miksi kysyy.
Huomaan että olet oppinut hienon uuden sanan jota nyt toistelet, mutta et vielä ihan ole ymmärtänyt mitä se tarkoittaa ;)
Ap ei kysy suoraa kysymystä, eli onko kala vanhaa, vaan :lle se ei kelpaa, koska se on kaartelua eikä suoraan vastaamista. Tosiasiassa ap itse kaartelee, eli syyttää toista siitä mitä itse tekee. Ei pitäisi olla mitään pelottavaa kysyä suoraan sitä mitä haluaa tietää. Jos kyselee typeriä, törkeitä tai epäolennaisia, niin vastaus on kysyjän vastuulla. Niin myös tässä tapauksessa.
Hän kysyy suoraan, milloin paketti on avattu, koska hän haluaa tehdä omat johtopäätöksensä kalan tilasta. Sinun mielipide, ei välttämättä ole hänen mielipide, etkä sinä voi siis päättää hänen puolesta, onko kala hänen mielestä vanhaa vai ei. Koska mielipidekysymyshän se on, milloin se "vanhenee", millainen toleranssi ihmisellä on vanhentuvalle kalalle.
Avauspäivä on suora faktakysymys. Kuten omenien määräkin. Sinulta ei siis kysytty mielipidettä, vaan faktaa. Mutta näiden kahden asian ero taitaa olla mahdoton ymmärtää joillekin.
Hän siis kiertää oikeaa kysymystä joka on että onko kala vanhaa vai ei. Siitähän tuossa oli kyse, ja sen itsekin nyt myönsit. Ap ei myöskään voi tehdä omia johtopäätöksiään kalan tilasta mikäli hänelle valehdellaan aukaisupäivä, ja hän pitää kyseistä henkilöä muutenkin epäluotettavana, kokska hän tarjoaa useinkin pilalle mennytt ruokaa hyvänä, joten miksi hän sitten sokeasti luottaa siihen että hän saa tietoonsa oikean paketinakuaisupäivän? Itse en söisi mitään paikassa jossa en ITSE avaa kyseistä pakettia.
Oletko mielisairas jotenkin? Vai oletko sinä tosiaan yksi niistä, joka ei ymmärrä faktan ja mielipiteen eroa? Et voi käsittää, että toinen voisi saman faktan perusteella, luoda erilaisen mielipiteen kuin sinä?
Äärimmäisen rasittava tyyppi vaikutat olevan, en olisi kyllä missään tekemisissä, jos vaikka työpaikalla olisi kaltaisesi ihminen.
Kylläpä olet lapsellinen raivotar :D Et ymmärrä itse mitä puhut, tai mitä muut puhuvat, ja silti yrität mennä henkilökohtaisuuksiin :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
"Onko tämä se sinun UUSI miehesi?"
Mitä tuohon nyt vastaisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, mutta kysyjä selkeästi viittaa kysymyksellään johonkin kun sana uusi on pitänyt ujuttaa lauseeseen mukaan.
Jos sanon että kyllä on, niin samalla myönnän jotain, mitä en ehkä oikein itsekään tiedä myöntäväni. Mönnän mieheni olevan uusi minulle, joka viittaa siihen että vanha mieheni on jäänyt jonnekin. Ja että mieheni on uusi vielä 7v jälkeen, niin arvolataus vaan vahvistuu.
Voin vastata myös että hän ei ole mikään uusi mies, vaan olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Joka taas työntää pientä piikkiä kysyjän suuntaan takaisin.
"Ei ole, hän on vanha mieheni"
jos sinulla on ollut nykyistä miestäsi ennen joku toinen mies, niin silloinhan se nykyinen on uusi miehesi. Toki pitäisi kysyä muodossa "onko tämä se nykyinen miehesi" "uusiN miehesi" - muotokin ehkä menisi juuri ja juuri, monelle sanat uusin ja uusi ovat synonyymejä, joten....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Ei se auta.
Esim. minä kysyn äidiltäni, oliko eilinen elokuva hyvä. Minusta tuohon voi vastata vain kyllä tai ei. Saan vastaukseksi puolen tunnin selostuksen juonesta ja näyttelijöistä ja missä muissa elokuvissa hän on nähnyt ne.
Sama juttu kaikkien muidenkin asioiden kanssa. "Keitänkö kahvia?". Luulisi, ettei siihenkään tarvitse vastata kuin kyllä tai ei. Mutta vastaus on: "niin, voisit vaikka keittää, tai jos sittenkin mennään kävelylle ensin, tai pitäisikö noilta miehiltä kysyä onko niillä hommat kesken, ja täytyy varmaan terassin pöytä pyyhkiä jos juodaan ulkona, vai juodaanko sisällä..." Loputtomiin.
En mä pysty varmaan yhdestäkään elokuvasta sanomaan suorilta oliko se huono vai hyvä. Huomaa, kysyt esimerkissä onko elokuva huono vai hyvä, ei "Piditkö elokuvasta". Huono/Hyvä elokuva vaatii analyysiin ja mielellään perustelut myös vastaukselle. Huonostakin elokuvasta voi pitää. Ja suurin osa elokuvista ei ole huonoja tai hyviä, niissä on hyvin tehtyjä asioita ja epäonnistuneita asioita. Henkilöstä ja päivästä riippuu, kuinka suuren painoarvon onnistuneet asiat saa ja riittääkö ne korvaamaan epäonnistuneet asiat. Jos riittää, mielellään reilusti, niin sitten ehkäpä elokuva oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Loistavaa logiikkaa. No ei kai se mikään ihme, että kysyjä alkaa ärsyyntyä, kun ei saa kysymykseensä vastausta. Sano sitten, ettet halua vastata, niin ei tarvitse tuhlata teidän molempien aikaa.
Vähän sama kuin miehet jotka valittaa kun vaimo aina "nalkuttaa". Yleensä kysymys on siitä, että samasta asiasta on kysytty jo useamman kerran, mahdollisesti ukko on luvannut tehdäkin, mutta mitään ei tapahdu. Kyllähän se on ärsyttävää, kun joutuu jatkuvasti muistamaan keskeneräisen asian kun toinen ei ota vastuuta.
Tätä väistelyä kutsutaan passiivis-aggressiivisuudeksi ja se on henkisen väkivallan muoto.
Todellakin ihan normaalin ihmisen logiikkaa olla vastaamatta jos toinen kysyy ikävään sävyyn. Kysyy nätimmin, niin saa vastauksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Oikein kiero ladattu kysymys konstruoidaan siten, että siihen liittyvä arvolataus on mahdollisimman vaikeasti havaittavissa. Jotkut sitten ovat kuulevinaan niitä latauksia lähes joka kysymyksessä. Tässäkin keskustelussa joku oli sitä mieltä että kysymys "milloin kalapaketti on avattu" pitää sisällään arvolatauksen että kala olisi jo vanhaa. Narsistinen henkilö voi pitää tuollaista kysymystä erittäin loukkaavana ja raivostua. Tasapainoisen persoonan pitäisi kyllä mielestäni pystyä kohtaamaan tuommoinen kysymys ihan neutraalina tai ainakin vastaamaan siihen vaikkei neutraalina pitäisikään.
No aloittajahan jo myönsi että kalapaketin aukaisusta kysyminen sisältää hänellä sen oletuksen että se on vanhaa.
Tarkemmin ottaen kysyi koska _saattaa_ olettaa että kala voi olla omasta mielestä vanhaa, vaikka jonkun muu subjektiivisesta mielestä se on vielä ihan syötävää.
"Saattaa olla vanhaa" ei tarkoita "se on vanhaa". Aloittaja haluaa faktaa omalle mielipiteelleen, ei jonkun muun mielipiteelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Loistavaa logiikkaa. No ei kai se mikään ihme, että kysyjä alkaa ärsyyntyä, kun ei saa kysymykseensä vastausta. Sano sitten, ettet halua vastata, niin ei tarvitse tuhlata teidän molempien aikaa.
Vähän sama kuin miehet jotka valittaa kun vaimo aina "nalkuttaa". Yleensä kysymys on siitä, että samasta asiasta on kysytty jo useamman kerran, mahdollisesti ukko on luvannut tehdäkin, mutta mitään ei tapahdu. Kyllähän se on ärsyttävää, kun joutuu jatkuvasti muistamaan keskeneräisen asian kun toinen ei ota vastuuta.
Tätä väistelyä kutsutaan passiivis-aggressiivisuudeksi ja se on henkisen väkivallan muoto.
Todellakin ihan normaalin ihmisen logiikkaa olla vastaamatta jos toinen kysyy ikävään sävyyn. Kysyy nätimmin, niin saa vastauksen.
Hyvä että täällä joku muukin tuomitsee akkojen ikävän nalkutuksen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
"Onko tämä se sinun UUSI miehesi?"
Mitä tuohon nyt vastaisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, mutta kysyjä selkeästi viittaa kysymyksellään johonkin kun sana uusi on pitänyt ujuttaa lauseeseen mukaan.
Jos sanon että kyllä on, niin samalla myönnän jotain, mitä en ehkä oikein itsekään tiedä myöntäväni. Mönnän mieheni olevan uusi minulle, joka viittaa siihen että vanha mieheni on jäänyt jonnekin. Ja että mieheni on uusi vielä 7v jälkeen, niin arvolataus vaan vahvistuu.
Voin vastata myös että hän ei ole mikään uusi mies, vaan olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Joka taas työntää pientä piikkiä kysyjän suuntaan takaisin.
"Ei ole, hän on vanha mieheni"
jos sinulla on ollut nykyistä miestäsi ennen joku toinen mies, niin silloinhan se nykyinen on uusi miehesi. Toki pitäisi kysyä muodossa "onko tämä se nykyinen miehesi" "uusiN miehesi" - muotokin ehkä menisi juuri ja juuri, monelle sanat uusin ja uusi ovat synonyymejä, joten....
Miksi sinun täytyy lisätä sanaa uusi tai nykyinen kysymykseesi? Voisit myös kysyä että onko tämä miehesi?
Joku syy sinulla on että haluat tuoda kysymyksessäsi esiin henkilön aiempia suhteita. Mikä tämä syysi on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.
Seuratkaapa!Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".
En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..
Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem
Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.
Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.
Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.
Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".
Ap
Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.
Oikein kiero ladattu kysymys konstruoidaan siten, että siihen liittyvä arvolataus on mahdollisimman vaikeasti havaittavissa. Jotkut sitten ovat kuulevinaan niitä latauksia lähes joka kysymyksessä. Tässäkin keskustelussa joku oli sitä mieltä että kysymys "milloin kalapaketti on avattu" pitää sisällään arvolatauksen että kala olisi jo vanhaa. Narsistinen henkilö voi pitää tuollaista kysymystä erittäin loukkaavana ja raivostua. Tasapainoisen persoonan pitäisi kyllä mielestäni pystyä kohtaamaan tuommoinen kysymys ihan neutraalina tai ainakin vastaamaan siihen vaikkei neutraalina pitäisikään.
No aloittajahan jo myönsi että kalapaketin aukaisusta kysyminen sisältää hänellä sen oletuksen että se on vanhaa.
Tarkemmin ottaen kysyi koska _saattaa_ olettaa että kala voi olla omasta mielestä vanhaa, vaikka jonkun muu subjektiivisesta mielestä se on vielä ihan syötävää.
"Saattaa olla vanhaa" ei tarkoita "se on vanhaa". Aloittaja haluaa faktaa omalle mielipiteelleen, ei jonkun muun mielipiteelle.
Miten hän saa tuosta faktan väännettyä?
Guest kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Ei se auta.
Esim. minä kysyn äidiltäni, oliko eilinen elokuva hyvä. Minusta tuohon voi vastata vain kyllä tai ei. Saan vastaukseksi puolen tunnin selostuksen juonesta ja näyttelijöistä ja missä muissa elokuvissa hän on nähnyt ne.
Sama juttu kaikkien muidenkin asioiden kanssa. "Keitänkö kahvia?". Luulisi, ettei siihenkään tarvitse vastata kuin kyllä tai ei. Mutta vastaus on: "niin, voisit vaikka keittää, tai jos sittenkin mennään kävelylle ensin, tai pitäisikö noilta miehiltä kysyä onko niillä hommat kesken, ja täytyy varmaan terassin pöytä pyyhkiä jos juodaan ulkona, vai juodaanko sisällä..." Loputtomiin.
En mä pysty varmaan yhdestäkään elokuvasta sanomaan suorilta oliko se huono vai hyvä. Huomaa, kysyt esimerkissä onko elokuva huono vai hyvä, ei "Piditkö elokuvasta". Huono/Hyvä elokuva vaatii analyysiin ja mielellään perustelut myös vastaukselle. Huonostakin elokuvasta voi pitää. Ja suurin osa elokuvista ei ole huonoja tai hyviä, niissä on hyvin tehtyjä asioita ja epäonnistuneita asioita. Henkilöstä ja päivästä riippuu, kuinka suuren painoarvon onnistuneet asiat saa ja riittääkö ne korvaamaan epäonnistuneet asiat. Jos riittää, mielellään reilusti, niin sitten ehkäpä elokuva oli hyvä.
Ehkäpä en dipannut elintäni firman juhlien jatkoilla juurikaan, ehkä en lainkaan, riippuen mitä sillä dippaamisella tarkoitetaan ja päteekö se jos on vaikka kondomi tai se toinen käyttää kuukuppia tai olisko semmoinen joka ei kuukuppia käytä, kun kumminkin olen siis perinteisten arvojen kannattaja ja käyn säännöllisesti töissä ja eikös me kesälomamatkalla oltu ihan sun toiveitten mukaan ja sukulaisiasikin kohtaan olin oikein ystävällinen ja eikös meillä nytkin ole ihan avaamattomia kalapaketteja jääkaapissa vaikka ne vanukkaat ehkä on tullut syötyä onhan niitä kaupassa lisää kun minun palkkani on kumminkin parempi ja eikö tämä ikuinen tivaaminen voisi joskus loppua kun en ainaista jankutusta viitsi kuunnella ja jokaisesta asiasta pitäisi tulla selontekoa kuin apteekin hyllyltä
Alue: Aihe vapaa
Hän siis kiertää oikeaa kysymystä joka on että onko kala vanhaa vai ei. Siitähän tuossa oli kyse, ja sen itsekin nyt myönsit. Ap ei myöskään voi tehdä omia johtopäätöksiään kalan tilasta mikäli hänelle valehdellaan aukaisupäivä, ja hän pitää kyseistä henkilöä muutenkin epäluotettavana, kokska hän tarjoaa useinkin pilalle mennytt ruokaa hyvänä, joten miksi hän sitten sokeasti luottaa siihen että hän saa tietoonsa oikean paketinakuaisupäivän? Itse en söisi mitään paikassa jossa en ITSE avaa kyseistä pakettia.