Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kala on vanhaa. Äiti ei halua sitä myöntää, tietää, että tytär alkaisi valittamaan.
Minusta on oikein haluta pilaantumatonta ruokaa, mutta näkisin äidillä olevan ihan selvä logiikka tässä. Hänen oma mahansa kestää, mutta hän ei pidä riitelystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
ApNo miksi et kysy että onko kala homeessa, tai katso ja aistinvaraisesti tutki että onko se homeessa? Kuten arvasin, kysymyksesi sisältää piilomerkityksen siitä että kala ei olisi hyvää. Kalahan ei päivämääriä katso, joten se voi olla hyvää, tai olla pilalla.
Jos ihminen ei kykene sanomaan minä päivänä joku kalapaketti on avattu, niin mikä saa sinut luulemaan, että hän kykenee sanomaan, onko se homeessa vai ei?
Mutta jos kysyjä haluaa tietää jonkun toisen ihmisen mielipiteen homeeseen kalassa hän kysyy sitä. Onko sinusta tämä kala homeessa? Ei, milloin paketti on avattu. Jos kysyjä kysyy jotain hän haluaa siihen vastauksen, ei johonkin toiseen kysymykseen.
Nämä kaartelijat haluavat jostain syystä määritellä itse sen kysymyksen omiin kuvitelmiin ja luuloihin perustuen ja vastaavat sitten siihen.
Jos kysyn montako litraa maitoa on, haluan tietää määrän. Jos haluan tietää riittävä se toisen mielestä pullantekoon. Kysyn riittääkö maito pullataikinaan.Vastaajien ei tarvitse keksiä itse mikä mahtaa olla kysymys, vaikka sitä he tekevät jostain syystä. Riittää, että kuuntelevat ja vastaavat.
Itse olen ratkaissut ongelman juuri sillä, että sanon suoraan, etten kysynyt onko kala homeessa, enkä onko se syötävää, vaan milloin itse paketti on avattu ja sitten alan luettelemaan. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä jne.
Pystytkö itsekään vastaamaan kysymykseen miksi haluat tietää milloin paketti on avattu? Vastaa nyt vain kaartelematta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
"Onko tämä se sinun UUSI miehesi?"
Mitä tuohon nyt vastaisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, mutta kysyjä selkeästi viittaa kysymyksellään johonkin kun sana uusi on pitänyt ujuttaa lauseeseen mukaan.
Jos sanon että kyllä on, niin samalla myönnän jotain, mitä en ehkä oikein itsekään tiedä myöntäväni. Mönnän mieheni olevan uusi minulle, joka viittaa siihen että vanha mieheni on jäänyt jonnekin. Ja että mieheni on uusi vielä 7v jälkeen, niin arvolataus vaan vahvistuu.
Voin vastata myös että hän ei ole mikään uusi mies, vaan olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Joka taas työntää pientä piikkiä kysyjän suuntaan takaisin.
"Ei ole, hän on vanha mieheni"
jos sinulla on ollut nykyistä miestäsi ennen joku toinen mies, niin silloinhan se nykyinen on uusi miehesi. Toki pitäisi kysyä muodossa "onko tämä se nykyinen miehesi" "uusiN miehesi" - muotokin ehkä menisi juuri ja juuri, monelle sanat uusin ja uusi ovat synonyymejä, joten....
Miksi sinun täytyy lisätä sanaa uusi tai nykyinen kysymykseesi? Voisit myös kysyä että onko tämä miehesi?
Joku syy sinulla on että haluat tuoda kysymyksessäsi esiin henkilön aiempia suhteita. Mikä tämä syysi on?
Henkilö kun useaan otteeseen pitänyt mukanaan entisiä säätöjään ja yhden illan irtosuhteitaan niin on hyvä kysyä ettei suotta opettele hetken säädön nimeä.
Eli piilomerkitys löytyy. Tuo on presiis se syy miksi noihin kysymyksiin ei vastata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää on sekin tapa, et töksäytetään yhdellä sanalla vastaus. Raskasta kommunikointia sekin. Sopiva määrä jutustelua on ihan kiva. Liika on liikaa. Ja kaikinmoinen kuoartelu se se on ärsyttävää.
Politiikkojen tapa puhua kierellen ja kaarrellen ettei saisi mistään selevää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
ApNo miksi et kysy että onko kala homeessa, tai katso ja aistinvaraisesti tutki että onko se homeessa? Kuten arvasin, kysymyksesi sisältää piilomerkityksen siitä että kala ei olisi hyvää. Kalahan ei päivämääriä katso, joten se voi olla hyvää, tai olla pilalla.
Jos ihminen ei kykene sanomaan minä päivänä joku kalapaketti on avattu, niin mikä saa sinut luulemaan, että hän kykenee sanomaan, onko se homeessa vai ei?
Mutta jos kysyjä haluaa tietää jonkun toisen ihmisen mielipiteen homeeseen kalassa hän kysyy sitä. Onko sinusta tämä kala homeessa? Ei, milloin paketti on avattu. Jos kysyjä kysyy jotain hän haluaa siihen vastauksen, ei johonkin toiseen kysymykseen.
Nämä kaartelijat haluavat jostain syystä määritellä itse sen kysymyksen omiin kuvitelmiin ja luuloihin perustuen ja vastaavat sitten siihen.
Jos kysyn montako litraa maitoa on, haluan tietää määrän. Jos haluan tietää riittävä se toisen mielestä pullantekoon. Kysyn riittääkö maito pullataikinaan.Vastaajien ei tarvitse keksiä itse mikä mahtaa olla kysymys, vaikka sitä he tekevät jostain syystä. Riittää, että kuuntelevat ja vastaavat.
Itse olen ratkaissut ongelman juuri sillä, että sanon suoraan, etten kysynyt onko kala homeessa, enkä onko se syötävää, vaan milloin itse paketti on avattu ja sitten alan luettelemaan. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä jne.Pystytkö itsekään vastaamaan kysymykseen miksi haluat tietää milloin paketti on avattu? Vastaa nyt vain kaartelematta.
Siihen voi olla useita syitä. Jos kyseessä on vaikka lohi, voin päätellä pitääkö se vaikka paistaa varmuuden vuoksi vai voisiko sen syödä raakana.
Saatan haluta tietää onko se avattu vartti sitten vai neljä päivää sitten. Ehkä haluan tietää oliko se kala jo ehkä pilaantunut aiemmin, vai ehkä onko ehkä se harmaalta näyttävä juttu ehkä jotain muuta kuin hometta?
Siitä saa paljon tietoa, kun tietää milloin joku ruokapaketti on avattu. Minä itse kirjoitan suoraan purkin kylkeen milloin olen avannut jonkun jutun, kuten vaikka kerman tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä miksi joku tekee niin, mutta yksi arvaus on, että syynö voi olla se miten toinen henkilö reakoi vastaukseen. Itselle on tullut vastaan henkilöitä, joille vastatessa suoraan alkaa hirveä show eikä se vastaus riitä. Esim tuo lihapakkauksen avaaminen.
-Milloin tuo lihapakkaus on avattu?
-Toissapäivänä muistelisin.
-Miten niin muistelisit?
-No se oli eilen tai toissapäivänä.
-No kumpi se sitten on?
-En muista kyllä varmasti.
-Se ei olisi kyllä iso homma, että laittaa vaikka johonkin ylös että milloin avattu...katsppas näin.....Ja sitten alkaa paasaus siitä, miksi on tärkeää huolehtia ruuan hygienista ja parhaimmillaan vielä tulee joku ärsytysragetus siitä kaupan päälle.
Eli jos sua ärsyttää se ettei joku vastaa suoraan niin se toinen voi jättää vastaamtta suoraan, koska säästää itseään niiltä mahdollisilta reaktioilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
ApNo miksi et kysy että onko kala homeessa, tai katso ja aistinvaraisesti tutki että onko se homeessa? Kuten arvasin, kysymyksesi sisältää piilomerkityksen siitä että kala ei olisi hyvää. Kalahan ei päivämääriä katso, joten se voi olla hyvää, tai olla pilalla.
Jos ihminen ei kykene sanomaan minä päivänä joku kalapaketti on avattu, niin mikä saa sinut luulemaan, että hän kykenee sanomaan, onko se homeessa vai ei?
Mutta jos kysyjä haluaa tietää jonkun toisen ihmisen mielipiteen homeeseen kalassa hän kysyy sitä. Onko sinusta tämä kala homeessa? Ei, milloin paketti on avattu. Jos kysyjä kysyy jotain hän haluaa siihen vastauksen, ei johonkin toiseen kysymykseen.
Nämä kaartelijat haluavat jostain syystä määritellä itse sen kysymyksen omiin kuvitelmiin ja luuloihin perustuen ja vastaavat sitten siihen.
Jos kysyn montako litraa maitoa on, haluan tietää määrän. Jos haluan tietää riittävä se toisen mielestä pullantekoon. Kysyn riittääkö maito pullataikinaan.Vastaajien ei tarvitse keksiä itse mikä mahtaa olla kysymys, vaikka sitä he tekevät jostain syystä. Riittää, että kuuntelevat ja vastaavat.
Itse olen ratkaissut ongelman juuri sillä, että sanon suoraan, etten kysynyt onko kala homeessa, enkä onko se syötävää, vaan milloin itse paketti on avattu ja sitten alan luettelemaan. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä jne.Pystytkö itsekään vastaamaan kysymykseen miksi haluat tietää milloin paketti on avattu? Vastaa nyt vain kaartelematta.
Siihen voi olla useita syitä. Jos kyseessä on vaikka lohi, voin päätellä pitääkö se vaikka paistaa varmuuden vuoksi vai voisiko sen syödä raakana.
Saatan haluta tietää onko se avattu vartti sitten vai neljä päivää sitten. Ehkä haluan tietää oliko se kala jo ehkä pilaantunut aiemmin, vai ehkä onko ehkä se harmaalta näyttävä juttu ehkä jotain muuta kuin hometta?
Siitä saa paljon tietoa, kun tietää milloin joku ruokapaketti on avattu. Minä itse kirjoitan suoraan purkin kylkeen milloin olen avannut jonkun jutun, kuten vaikka kerman tms.
Joo ei hän pystynyt vastaamaan että kyllä pystyy vaan kaarteluksi meni. Ovela ansa!
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vastaaja on sitä tyyppiä, että kuvittelee kysymyksen perusteella, että kysymys sisältää taka-ajatuksen. Hän ikäänkuin ennakoi tuota kätkettyä kysymystä vastaamalla suoraan siihen. Usein näin tekevät ihmiset ovat omasta mielestään tosi fiksuja ja aina "askeleen edellä", mutta rasittaviahan he ovat.
Esimerkiksi jos kysyt että milloin maito on avattu, he olettavat sinun kysyvän että onko maito vielä juotavaa. Tämä on vielä suhteellisen ok johtopäätös, mutta vähänkin monimutkaisemmissa asioissa usein päädytään mäkeen ja jankkaamaan.
Miksi kysyt milloin maito on avattu? Onko se sinun kirjoissasi small talkia vai mitä? Mitä tet sillä tiedolla?
Sitä kysytään, koska ihmiset tietävät, että avatut paketit eivät säily montaa päivää, vaikka itse päivämäärä saattaa olla kuukausien päästä. Tietenkin tarkoitus on ehkäistä ruokamyrkytys tai laittaa jotain pilalle mennyttä ainesosaa johonkin ruokaan.
Minä voin myös haluta vanhempaa maitoa. Jos sinulla on tarve vaikka lähes litran maitoa. Kaapissa on kaksi tölkkiä, mutta joku on avannut sen tuoreemman jostain syystä. Kumman otat siihen ruokaan käyttöön? Se avaamattoman vanhemmalla päivämäärällä vai sen joka on avattu mutta uudella päivämäärällä? Jos tiedät, että se avattu tölkki on avattu kolme päivää sitten käytät sen todennäköisesti, jos se on avattu puolituntia sitten avaat ehkä sen vanhemman, jonka päivämäärä umpeutuu huomenna.
Tämä on nyt vain yksi syy, mutta sinä et voi tietää sitä ennenkuin kysyt. Mutta ketjun kaarteluun mukaan olisin voinut vastata, että small talk on turhaa ja juoko joku vielä maitoa? Sekä ihminen on ihan liikaa turhan tiedon perässä juokseva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
"Onko tämä se sinun UUSI miehesi?"
Mitä tuohon nyt vastaisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, mutta kysyjä selkeästi viittaa kysymyksellään johonkin kun sana uusi on pitänyt ujuttaa lauseeseen mukaan.
Jos sanon että kyllä on, niin samalla myönnän jotain, mitä en ehkä oikein itsekään tiedä myöntäväni. Mönnän mieheni olevan uusi minulle, joka viittaa siihen että vanha mieheni on jäänyt jonnekin. Ja että mieheni on uusi vielä 7v jälkeen, niin arvolataus vaan vahvistuu.
Voin vastata myös että hän ei ole mikään uusi mies, vaan olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Joka taas työntää pientä piikkiä kysyjän suuntaan takaisin.
"Ei ole, hän on vanha mieheni"
jos sinulla on ollut nykyistä miestäsi ennen joku toinen mies, niin silloinhan se nykyinen on uusi miehesi. Toki pitäisi kysyä muodossa "onko tämä se nykyinen miehesi" "uusiN miehesi" - muotokin ehkä menisi juuri ja juuri, monelle sanat uusin ja uusi ovat synonyymejä, joten....
Miksi sinun täytyy lisätä sanaa uusi tai nykyinen kysymykseesi? Voisit myös kysyä että onko tämä miehesi?
Joku syy sinulla on että haluat tuoda kysymyksessäsi esiin henkilön aiempia suhteita. Mikä tämä syysi on?
Henkilö kun useaan otteeseen pitänyt mukanaan entisiä säätöjään ja yhden illan irtosuhteitaan niin on hyvä kysyä ettei suotta opettele hetken säädön nimeä.
Eli piilomerkitys löytyy. Tuo on presiis se syy miksi noihin kysymyksiin ei vastata.
Agree and amplify on miten pelimies kysymykseen vastaisi. Ei pääse tuppisuisena naisten petiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
ApNo miksi et kysy että onko kala homeessa, tai katso ja aistinvaraisesti tutki että onko se homeessa? Kuten arvasin, kysymyksesi sisältää piilomerkityksen siitä että kala ei olisi hyvää. Kalahan ei päivämääriä katso, joten se voi olla hyvää, tai olla pilalla.
Jos ihminen ei kykene sanomaan minä päivänä joku kalapaketti on avattu, niin mikä saa sinut luulemaan, että hän kykenee sanomaan, onko se homeessa vai ei?
Mutta jos kysyjä haluaa tietää jonkun toisen ihmisen mielipiteen homeeseen kalassa hän kysyy sitä. Onko sinusta tämä kala homeessa? Ei, milloin paketti on avattu. Jos kysyjä kysyy jotain hän haluaa siihen vastauksen, ei johonkin toiseen kysymykseen.
Nämä kaartelijat haluavat jostain syystä määritellä itse sen kysymyksen omiin kuvitelmiin ja luuloihin perustuen ja vastaavat sitten siihen.
Jos kysyn montako litraa maitoa on, haluan tietää määrän. Jos haluan tietää riittävä se toisen mielestä pullantekoon. Kysyn riittääkö maito pullataikinaan.Vastaajien ei tarvitse keksiä itse mikä mahtaa olla kysymys, vaikka sitä he tekevät jostain syystä. Riittää, että kuuntelevat ja vastaavat.
Itse olen ratkaissut ongelman juuri sillä, että sanon suoraan, etten kysynyt onko kala homeessa, enkä onko se syötävää, vaan milloin itse paketti on avattu ja sitten alan luettelemaan. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä jne.Pystytkö itsekään vastaamaan kysymykseen miksi haluat tietää milloin paketti on avattu? Vastaa nyt vain kaartelematta.
Siihen voi olla useita syitä. Jos kyseessä on vaikka lohi, voin päätellä pitääkö se vaikka paistaa varmuuden vuoksi vai voisiko sen syödä raakana.
Saatan haluta tietää onko se avattu vartti sitten vai neljä päivää sitten. Ehkä haluan tietää oliko se kala jo ehkä pilaantunut aiemmin, vai ehkä onko ehkä se harmaalta näyttävä juttu ehkä jotain muuta kuin hometta?
Siitä saa paljon tietoa, kun tietää milloin joku ruokapaketti on avattu. Minä itse kirjoitan suoraan purkin kylkeen milloin olen avannut jonkun jutun, kuten vaikka kerman tms.Joo ei hän pystynyt vastaamaan että kyllä pystyy vaan kaarteluksi meni. Ovela ansa!
-eri
Jos kysymys oli hypoteettinen. Tarkentakaa mikä kala. Minkä näköinen ja hajuinen ja vastaan kyllä oikein tarkkaan miksi kysyisin milloin joku kalapaketti on avattu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Ap toi myös selvästi esiin ettei äitinsä rivien välissä tosiaankaan ollut luettavissa tarvittavaa tietoa vaan ihan puhdasta kirvesvartta, ei viittaa yleistyneeseen vuorovaikutusproblematiikkaan vaan ihan terveeseen turhautumiseen.
-sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
ApNo miksi et kysy että onko kala homeessa, tai katso ja aistinvaraisesti tutki että onko se homeessa? Kuten arvasin, kysymyksesi sisältää piilomerkityksen siitä että kala ei olisi hyvää. Kalahan ei päivämääriä katso, joten se voi olla hyvää, tai olla pilalla.
Jos ihminen ei kykene sanomaan minä päivänä joku kalapaketti on avattu, niin mikä saa sinut luulemaan, että hän kykenee sanomaan, onko se homeessa vai ei?
Mutta jos kysyjä haluaa tietää jonkun toisen ihmisen mielipiteen homeeseen kalassa hän kysyy sitä. Onko sinusta tämä kala homeessa? Ei, milloin paketti on avattu. Jos kysyjä kysyy jotain hän haluaa siihen vastauksen, ei johonkin toiseen kysymykseen.
Nämä kaartelijat haluavat jostain syystä määritellä itse sen kysymyksen omiin kuvitelmiin ja luuloihin perustuen ja vastaavat sitten siihen.
Jos kysyn montako litraa maitoa on, haluan tietää määrän. Jos haluan tietää riittävä se toisen mielestä pullantekoon. Kysyn riittääkö maito pullataikinaan.Vastaajien ei tarvitse keksiä itse mikä mahtaa olla kysymys, vaikka sitä he tekevät jostain syystä. Riittää, että kuuntelevat ja vastaavat.
Itse olen ratkaissut ongelman juuri sillä, että sanon suoraan, etten kysynyt onko kala homeessa, enkä onko se syötävää, vaan milloin itse paketti on avattu ja sitten alan luettelemaan. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä jne.Pystytkö itsekään vastaamaan kysymykseen miksi haluat tietää milloin paketti on avattu? Vastaa nyt vain kaartelematta.
Siihen voi olla useita syitä. Jos kyseessä on vaikka lohi, voin päätellä pitääkö se vaikka paistaa varmuuden vuoksi vai voisiko sen syödä raakana.
Saatan haluta tietää onko se avattu vartti sitten vai neljä päivää sitten. Ehkä haluan tietää oliko se kala jo ehkä pilaantunut aiemmin, vai ehkä onko ehkä se harmaalta näyttävä juttu ehkä jotain muuta kuin hometta?
Siitä saa paljon tietoa, kun tietää milloin joku ruokapaketti on avattu. Minä itse kirjoitan suoraan purkin kylkeen milloin olen avannut jonkun jutun, kuten vaikka kerman tms.Joo ei hän pystynyt vastaamaan että kyllä pystyy vaan kaarteluksi meni. Ovela ansa!
-eriJos kysymys oli hypoteettinen. Tarkentakaa mikä kala. Minkä näköinen ja hajuinen ja vastaan kyllä oikein tarkkaan miksi kysyisin milloin joku kalapaketti on avattu.
Kysymys oli "Pystytkö sinä?" - kalasta ei kysytty mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Kysymyksessäsi tulee esiin selvä taka-ajatus piiloitella diagnoosiasi. Yrität myös selvästi halveksua taka-ajatustenlukutaitoani, mikä on lopullinen vahvistus diagnoosille. Ei olisi pitänyt äitisi ja mummosi käyttää alumiinista Mehu-Maijaa, nyt siitä saa sitten kärsiä koko palsta!
No niin. Selittäisikö joku jos kommentistani todella sai sen kuvan että olisin neurokirjolla? Epäilen, mutta kiinnostuin asiasta.
Noin lyhyestä ja pienestä ei voi mitenkään mielekkäästi diagnostisoida ketään. Ap:n suhteen herää kumminkin mieleeni kysymys josko kyseessä olla autisminkirjon tyyppistä käyttäytymistä tuo tietty jäykkyys (pitää huomauttaa homeesta, täytyy tietää avauspäivämäärä - normaalimpaa olisi hyväksyä ettei tuolla voi syödä ja elää sen mukaan). Yksi tuommoinen mahdollinen ei kuitenkaan riitä diagnoosiperusteeksi mitenkään ja ap ei esiintuo muita diagnoosikriteereitä. Lähinnä päinvastoin - tuo tarkempien tietojen tarve vaikuttaa tuossa asiayhteydessä ihan terveeltä, ja sosiaalinen vuorovaikutus ontuu eri kommunikaatiotyylien yhteensopimattomuuteen. Helpommin diagnostisoin näillä tiedoilla ap:n mummon narsistiksi kuin sinut tai ap:n autisminkirjon diagnoosille. Toisaalta olen yleensä väärässä...
No minulla tuli kyllä mieleen heti neurokirjon kuuluva henkilö myös ap:n tekstistä. Johtuen siis samasta asiasta, eli nepsyille on tarkkaa juuri tuommoiset asiat ja rivien välistä ei pysty lukemaan. Mutta samaa mieltä, että vaikka tämä mieleen tulikin niin ei tämä palsta ole mitenkään pätevä diagnosoimaan yhtään ketään ja ihmiset on erilaisia ja melkein jokaisesta löytyy jokin piirre minkä perusteella voi diagnosoida vaikka ja miksi.
Minusta nämä esimerkit ovat vain täysin vääriä vastauksia selkeisiin kysymyksiin ja niiden antajat taas ovat ne nepsyoireiset.
Kyse ei ole rivien välistä lukemisesta vaan siitä, että se alkaa ärsyttämään kun ei osata vastat edes helppoihin kysymyksin oikein. Kun kysytään. Kuinka monta päivää sinulla on lomaa? Oikea vastaus ei ole, onhan noita, vaan joku numero kuten 3, 10 tai 100. Onhan noita, voi olla kaikkea 2-ylöspäin.
Minä voin kysyä lapsiltani illalla, pesivätkö he jo hampaansa ja odotan kyllä tai ei vastausta. En jotain, ei mulla ole reikiä hampaissa vastausta.
Mikä siinä on niin vaikeaa vastata juuri siihen kysymykseen ei johonkin muuhun kysymykseen? Minusta se on merkki jostain, jos ei kykene ymmärtämään kysymyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
ApNo miksi et kysy että onko kala homeessa, tai katso ja aistinvaraisesti tutki että onko se homeessa? Kuten arvasin, kysymyksesi sisältää piilomerkityksen siitä että kala ei olisi hyvää. Kalahan ei päivämääriä katso, joten se voi olla hyvää, tai olla pilalla.
Jos ihminen ei kykene sanomaan minä päivänä joku kalapaketti on avattu, niin mikä saa sinut luulemaan, että hän kykenee sanomaan, onko se homeessa vai ei?
Mutta jos kysyjä haluaa tietää jonkun toisen ihmisen mielipiteen homeeseen kalassa hän kysyy sitä. Onko sinusta tämä kala homeessa? Ei, milloin paketti on avattu. Jos kysyjä kysyy jotain hän haluaa siihen vastauksen, ei johonkin toiseen kysymykseen.
Nämä kaartelijat haluavat jostain syystä määritellä itse sen kysymyksen omiin kuvitelmiin ja luuloihin perustuen ja vastaavat sitten siihen.
Jos kysyn montako litraa maitoa on, haluan tietää määrän. Jos haluan tietää riittävä se toisen mielestä pullantekoon. Kysyn riittääkö maito pullataikinaan.Vastaajien ei tarvitse keksiä itse mikä mahtaa olla kysymys, vaikka sitä he tekevät jostain syystä. Riittää, että kuuntelevat ja vastaavat.
Itse olen ratkaissut ongelman juuri sillä, että sanon suoraan, etten kysynyt onko kala homeessa, enkä onko se syötävää, vaan milloin itse paketti on avattu ja sitten alan luettelemaan. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä jne.Pystytkö itsekään vastaamaan kysymykseen miksi haluat tietää milloin paketti on avattu? Vastaa nyt vain kaartelematta.
Siihen voi olla useita syitä. Jos kyseessä on vaikka lohi, voin päätellä pitääkö se vaikka paistaa varmuuden vuoksi vai voisiko sen syödä raakana.
Saatan haluta tietää onko se avattu vartti sitten vai neljä päivää sitten. Ehkä haluan tietää oliko se kala jo ehkä pilaantunut aiemmin, vai ehkä onko ehkä se harmaalta näyttävä juttu ehkä jotain muuta kuin hometta?
Siitä saa paljon tietoa, kun tietää milloin joku ruokapaketti on avattu. Minä itse kirjoitan suoraan purkin kylkeen milloin olen avannut jonkun jutun, kuten vaikka kerman tms.Joo ei hän pystynyt vastaamaan että kyllä pystyy vaan kaarteluksi meni. Ovela ansa!
-eriJos kysymys oli hypoteettinen. Tarkentakaa mikä kala. Minkä näköinen ja hajuinen ja vastaan kyllä oikein tarkkaan miksi kysyisin milloin joku kalapaketti on avattu.
Kysymys oli "Pystytkö sinä?" - kalasta ei kysytty mitään.
Pystyn.
Alue: Aihe vapaa
Henkilö kun useaan otteeseen pitänyt mukanaan entisiä säätöjään ja yhden illan irtosuhteitaan niin on hyvä kysyä ettei suotta opettele hetken säädön nimeä.