Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut vastaavat kaarrellen
Tälläkin viikolla olen yrittänyt kysyä opettajalta koulun suorittamiseen liittyvää asiaa wilmassa useita kertoja. Olen toistanut saman kysymyksen, mahdollisimman selkeästi ja silti saamani vastaukset eivät vastaa kysymykseen.
Joskus olen huomannut paljon samanlaista "ohi kysymyksen" vastaamista omassa suvussani.
Esim. Äitini tekee tätä. Jos kysyn milloin vaikkapa jokin lihapaketti on avattu, vastaa "ihan hyvää se on.". Jos toistan kysymyksen "ei siitä kauaa ole" tai "millonkahan se nyt oli" jne sen sijaan että sanoisi "eilen", "viime viikolla" tai vaikkapa ihan vain "en tiedä" tai en muista.
Siis eihän kaikkeen aina voi (tai kehtaa) suoraan vastata mutta kun jatkuvasti vastaukset on luokkaa "ei vastaa kysymykseen".
Jos joku ei saanut kiinni niin tarkoitan sitä että esittäessäni kysymyksen johon yleensä on tapana vastata suoraan, menee vastaus jotenkin aiheen vierestä.. ja sitä suoraa vastausta ei saa vaikka kysymyksen toistaa ja pyydät suoraa vastausta.
Kyse ei ole tilanteista, joissa olisi esim. noloa vastata suoraan.
Onko tämä ns. kulttuurikysymys vai onko joillakin vaan vaikeuksia ymmärtää, mitä heiltä yritetään kysyä?
Ja juu ei ole kaikkien kanssa tällaista ongelmaa eli en usko johtuvan minusta.
Joskus ärsyttää ja turhauttaa ihan todenteolla kun ei tiedä vastaako henkilö tietämättömyyttään vai tarkoituksella väärin.
Jos haluan tietää montako omenaa (tai vaikkapa lomapäiviä) on jäljellä, en tee mitään sillä tiedolla "on niitä jäljellä". Niin, montako niitä oli? "Kyllä niitä oli". Aha, asia selvä! Kyllä minä tiesin että oli, mutta kun en kysynyt sitä.
Miksi vastataan kaarrellen silloinkin kun se ei ole tarpeen eikä siitä ole hyötyä? Se hukkaa molempien aikaa ja energiaa.
Kommentit (749)
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus vastaaja on sitä tyyppiä, että kuvittelee kysymyksen perusteella, että kysymys sisältää taka-ajatuksen. Hän ikäänkuin ennakoi tuota kätkettyä kysymystä vastaamalla suoraan siihen. Usein näin tekevät ihmiset ovat omasta mielestään tosi fiksuja ja aina "askeleen edellä", mutta rasittaviahan he ovat.
Esimerkiksi jos kysyt että milloin maito on avattu, he olettavat sinun kysyvän että onko maito vielä juotavaa. Tämä on vielä suhteellisen ok johtopäätös, mutta vähänkin monimutkaisemmissa asioissa usein päädytään mäkeen ja jankkaamaan.
Miksi kysyt milloin maito on avattu? Onko se sinun kirjoissasi small talkia vai mitä? Mitä tet sillä tiedolla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhlissa yms käy usein. Joku täti tai serkku tulee puhumaan: "Oletko nähnyt sit-tai-tätä henkilöä / Oletko pärjännyt sen-ja-sen-asian kanssa ?"
Kun en tiedä kenestä tai mistä puhutaan. Kysyjä menee jäi ja vaikenee, alkaa tuijottaa. Sitten poistuu paikalta. Toisesta huoneesta kuuluu sen supinaa "Ei se kehtaa puhua plaaplaa"
Omtuista sakkia.
Tiedän että suku elää eri maailmassa kuin minä. Sukulaisten käsitykset vaikeuttavat joskus elämääni. Mutta miksi alapeukut?
Joo, kyllä niitä sukulaisia on. Miksi tivaat vihamielisesti?
Ja pointti oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni kysyy asioita, joita ei oikeasti kysy. "Koska tämä lihapaketti on avattu?" tarkoittaa oikeastaan "Onko tämä liha vielä syötävää?". Miksi ei siis kysy sitä, mikä on oikea ongelma?
Ei tarkoita, koska sinun mielipidettä ei kysytty, vaan faktatietoa. Jotta voi muodostaa oman mielipiteen, joka saattaa erota sinun mielipiteestäsi. Tämä on jo ketjussa käsitelty useaan otteeseen.
No miksi sinä sitten kysyt milloin se on avattu, jos et siksi että haluat tietää onko se meilestäsi vanhaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Nyt tänne tuli joku kotilääkäri diagnostisoimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika moni kysyy asioita, joita ei oikeasti kysy. "Koska tämä lihapaketti on avattu?" tarkoittaa oikeastaan "Onko tämä liha vielä syötävää?". Miksi ei siis kysy sitä, mikä on oikea ongelma?
Ei tarkoita, koska sinun mielipidettä ei kysytty, vaan faktatietoa. Jotta voi muodostaa oman mielipiteen, joka saattaa erota sinun mielipiteestäsi. Tämä on jo ketjussa käsitelty useaan otteeseen.
No miksi sinä sitten kysyt milloin se on avattu, jos et siksi että haluat tietää onko se meilestäsi vanhaa?
Korkki?
Tunnistan niin hyvin tämän kaartelun!
Mm oma äitini on mestari siinä, mutta tässä esimerkiksi:
-Kävimme katsomassa (halusin jonkun tutun mukaan, jotta saan toisen ihmisen mielipiteen asunnon rempasta yms) pari v sitten minulle yhtä uutta asuntoa.
Olin sen suhteen siis todella kahden vaiheilla, äitini ei ottanut mihinkään kantaa vaan oli näytössä sitä mieltä, että päätä itse eikä sanonut mihinkään mitään suoraan.
Tämä toki aiheutti hämmennystä, koska olin pyytänyt hänet mukaan nimenomaan antamaan jonkun muun mielipiteen..
Äitini vastasi vain kaarrellen ihan kaikkeen mitä kysyttiin (hänen mielipiteitään) asunnosta, kävin siellä sitten myöhemmin yhden tutun kanssa vielä.
Myöhemmin äitini oli kuulemma sanonut (jälkeenpäin kuultuna) isälleni, että paskat hän mitään kantaa mihinkään ottaa ettei tule sanomista jos asunto ei miellytä.
Tämä luonnollisesti aiheutti minulle aika epätodellisen olon kun kuulin asiasta, miksi edes alunperin tuli mukaani jos ei kiinnostanut?
Eikä todellakaan ole ainoa kerta kun äitini toimii näin - jos häneltä mielipidettä kysytään, niin suoraa vastausta on lähes mahdoton saada.
Mitään isoja riitoja tms ei ole ollut, mikä selittäisi asiaa.
Eli en ymmärrä, en oikeasti.
Luonnollisesti tämä vaikuttanut asioiden kysymiseen/kertomiseen äidilleni ja sitten äitini toimesta ihmetellään kun en puhu mistään tärkeästä enää..
Huoh, kertoisinkin asioitani ja kysyisinkin neuvoja välillä, jos joskus voisi suoraan vastata johonkin jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sukujuhlissa yms käy usein. Joku täti tai serkku tulee puhumaan: "Oletko nähnyt sit-tai-tätä henkilöä / Oletko pärjännyt sen-ja-sen-asian kanssa ?"
Kun en tiedä kenestä tai mistä puhutaan. Kysyjä menee jäi ja vaikenee, alkaa tuijottaa. Sitten poistuu paikalta. Toisesta huoneesta kuuluu sen supinaa "Ei se kehtaa puhua plaaplaa"
Omtuista sakkia.
Tiedän että suku elää eri maailmassa kuin minä. Sukulaisten käsitykset vaikeuttavat joskus elämääni. Mutta miksi alapeukut?
Joo, kyllä niitä sukulaisia on. Miksi tivaat vihamielisesti?
Ja pointti oli?
Joo kyllä on ollut kuuma kesä, etenkin monille vanhuksille, eivät meinaa tykätä, vaikeeta on monella, eikä sitä oikeen tiedetä että mistä se johtuu. Sullekin on vastattu moneen kertaan eikä vaan vastaukset näytä kelpaavan, mitä jos kertoisit minkälaisen vastauksen haluat niin välttyisit jänkkäämiseltä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.
Tämä varmaan voi olla tosiaan traumareaktio, kuten joku tuossa sanoi mutta kyllä tämä on myös klassinen esimerkki valtapelistä, joka itse asiassa ei ala siitä kysymyksestä vaan siitä, että vastapuoli tulkitsee, että nyt toinen käskyttää (tai on "hyökkäävä"). Sitten sitä oma autonomiaa puolustetaan passiivis-aggressiivisella vastahyökkäyksellä eli ollaan vastaamatta tai vastataan väärin tai kiemurrellaan tilanteesta jotenkin muuten.
Ongelma on, että se tivaaminen ja hyökkäävyys, mistä tässäkin puhutaan, on todella usein vain sen tulkitsijan omassa päässä.
Oma kokemukseni on, että tällaiset henkilöt kokevat ihan minkä tahansa kysymyksen hyökkäykseksi, jota vastaan oman itsekunnioituksen vuoksi on ryhdyttävä taistoon mutta tosiaan passiivis-aggressiivisin keinoin, jotta vastarinnasta ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen. Hirmuisen raskasta on tällaisten ihmisten kanssa olla tekemisissä.
Kyllä tämä yleensä on alaknut jo paljon aiemmin, sen kysyjän toimesta.
sun vika, sano koulukiusaaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan niin hyvin tämän kaartelun!
Mm oma äitini on mestari siinä, mutta tässä esimerkiksi:
-Kävimme katsomassa (halusin jonkun tutun mukaan, jotta saan toisen ihmisen mielipiteen asunnon rempasta yms) pari v sitten minulle yhtä uutta asuntoa.
Olin sen suhteen siis todella kahden vaiheilla, äitini ei ottanut mihinkään kantaa vaan oli näytössä sitä mieltä, että päätä itse eikä sanonut mihinkään mitään suoraan.
Tämä toki aiheutti hämmennystä, koska olin pyytänyt hänet mukaan nimenomaan antamaan jonkun muun mielipiteen..
Äitini vastasi vain kaarrellen ihan kaikkeen mitä kysyttiin (hänen mielipiteitään) asunnosta, kävin siellä sitten myöhemmin yhden tutun kanssa vielä.
Myöhemmin äitini oli kuulemma sanonut (jälkeenpäin kuultuna) isälleni, että paskat hän mitään kantaa mihinkään ottaa ettei tule sanomista jos asunto ei miellytä.
Tämä luonnollisesti aiheutti minulle aika epätodellisen olon kun kuulin asiasta, miksi edes alunperin tuli mukaani jos ei kiinnostanut?
Eikä todellakaan ole ainoa kerta kun äitini toimii näin - jos häneltä mielipidettä kysytään, niin suoraa vastausta on lähes mahdoton saada.
Mitään isoja riitoja tms ei ole ollut, mikä selittäisi asiaa.
Eli en ymmärrä, en oikeasti.
Luonnollisesti tämä vaikuttanut asioiden kysymiseen/kertomiseen äidilleni ja sitten äitini toimesta ihmetellään kun en puhu mistään tärkeästä enää..
Huoh, kertoisinkin asioitani ja kysyisinkin neuvoja välillä, jos joskus voisi suoraan vastata johonkin jotain.
Lapsena päähän hakatuista voi tulla tuommoisia, ovat saaneet turpiinsa jos ovat mitään sanoneet. Narsistin lapsilla ei ole helppoa, kun vain mielistely kelpaa ja muusta rangaistaan. Täälläkin näitä vaikuttaa olevan, ehkeivät pysty missään muualla tuomaan ajatuksiaan esiin ja täällä sitten uskaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus vastaaja on sitä tyyppiä, että kuvittelee kysymyksen perusteella, että kysymys sisältää taka-ajatuksen. Hän ikäänkuin ennakoi tuota kätkettyä kysymystä vastaamalla suoraan siihen. Usein näin tekevät ihmiset ovat omasta mielestään tosi fiksuja ja aina "askeleen edellä", mutta rasittaviahan he ovat.
Esimerkiksi jos kysyt että milloin maito on avattu, he olettavat sinun kysyvän että onko maito vielä juotavaa. Tämä on vielä suhteellisen ok johtopäätös, mutta vähänkin monimutkaisemmissa asioissa usein päädytään mäkeen ja jankkaamaan.
Miksi kysyt milloin maito on avattu? Onko se sinun kirjoissasi small talkia vai mitä? Mitä tet sillä tiedolla?
Varmuuden vuoksi on kyllä hyvä olla vastaamatta, totta! Sitä tiedä mitä se hullu sillä tiedolla tekee, voi vaikka raportoida Putinille tai saada raivokohtauksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.
Tässähän ongelma oli nimenomaan yhden ihmisen kanssa.
Arvasin, että joku ehdottaa tällaista. Mutta kun esim. tämä opettajakin on sellainen jota en ole koskaan eläessäni aiemmin tavannut tai hänellr jutellut, en edes tiedä miltä hän näyttää.
Ja esim. tää äidin tapa vastailla ärsyttää myös ainakin veljeäni.
Tulee aina semmoinen olo yritetäänkö tässä huijata/pissata linssiin tai manipuloida. En usko että tuommoinen on aina tahallista.
Ja ois hyvä nähdä sekin, että tuollainen vastailutapa nimenomaan lisää niitä konflikteja ja luottamus rapisee. Siis en mä ainakaan itse jaksa sitä että joka asiasta täytyy jauhaa pitkän mutkan kautta ennen kuin pääsee jatkamaan elämäänsä.
Pelkkä "en tiedä" tai "en osaa vastata" riittää, jos ei jostain syystä halua vastata ollenkaan. Kaikki muu imee voimat. Mulla on tollasten keskustelujen jälkeen jo ihan fyysisesti "väsytetty" olo.
Vähän sama olo kuin joskus kun pitää siivota jokin asia uudestaan ja uudestaan.. ei sitä jaksa! Muutakin tekemistä olis kuin odottaa vastausta kysymykseen joka ei ole monimutkainen.
Ap
Oletko sä siis neuronkirjolla? Miksi ihmeessä hoet samaa kysymystä, kun voit päättää että kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus tarkoittavat sinulle tästä lähtien ettei vastaaja tiedä, tai osaa vastata.
"Kaikki muu paitsi mieleisesi vastaus"... ei hyvää päivää. Jotkut tosiaan näkee aggressiota kaikkialla.
Jos kysyn "mitä kello on" ja vastaat "kellotaulu on keltainen", niin onko silloin kellonaika "mieleiseni vastaus", jota et periaatteesta halua antaa?
Tuossa ei ole mitään järkeä.
a) Tuo oli looginen.
b) Et ymmärrä.
Sanoisin että a että b.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos äitisi tivaisi jotain turhaa kysymystä ja syyttää, ei olisi varmaan mukava vastailla. Mutta jos opettajilta pitäisi saada vastaus, osa ei saa koskaan, ilmeisesti kiire tai eivät saa /osaa auttaa. Jolloin kokematon oppilas voi tehdä väärin työn ja saa melkein hylätyn. Tulee väärin tulkituksi. Joillakin on vältteleviä serkkuja tai tuttuja, mutta silloin itse kai häipyy. En tiedä miksi perheenjäsen tekisi niin, ellei ole lapsi.
Miksi sitä vastausta ylipäätään on jouduttava tivaamaan? Jos mä haluan tietää montako omenaa on kaapissa jäljellä niin mulle riittää esim. "Varmaan 3 tais siellä olla".
Kerro mulle, mihin tarvitsen vastausta "on niitä omenia". Kyllä mä tiedän, että siellä kaapissa on omenia.. en kai muuten kysyiskään montako niitä siellä on?
Yhtä järkevää olisi jos kysyisin montako salamaa näkyy tutkassa ja mulle vastattaisiin "on se ukostanut". Ihan tosi!
Jos taas ei halua vastata, voi käyttää vaikka "en tiedä"-korttia.
Laske itse omenasi sieltä kaapista, miksi minun pitäisi laskea ne. Yhtä lailla tiedän, että siellä on omenia, mutten tiedä montako.
Teetät siis työt muilla sen sijaan, että itse viitsisit laskea. Sitähän nuo ap:n kaikki esimerkit ovat.
Ei vaan nimenomaan en pääse itse jatkamaan hommia tai välittämään tietoa muille sitä tarvitseville.
Tää omena-juttu oli vain esimerkki siitä, miten keskustellaan. En syö omenoita.
On tosi vaikea tietää vaikkapa miten joku kouluun liittyvä asia tulis suorittaa jos siitä ainoa tietävä ei sitä kerro.
Ja homeista kalaa en halua syödä vaikka se olisi toisen mielestä "hyvää". Mitä siis kysyjä hyötyy sillä ettei kerro vastausta?
ApNo miksi et kysy että onko kala homeessa, tai katso ja aistinvaraisesti tutki että onko se homeessa? Kuten arvasin, kysymyksesi sisältää piilomerkityksen siitä että kala ei olisi hyvää. Kalahan ei päivämääriä katso, joten se voi olla hyvää, tai olla pilalla.
Jos ihminen ei kykene sanomaan minä päivänä joku kalapaketti on avattu, niin mikä saa sinut luulemaan, että hän kykenee sanomaan, onko se homeessa vai ei?
Mutta jos kysyjä haluaa tietää jonkun toisen ihmisen mielipiteen homeeseen kalassa hän kysyy sitä. Onko sinusta tämä kala homeessa? Ei, milloin paketti on avattu. Jos kysyjä kysyy jotain hän haluaa siihen vastauksen, ei johonkin toiseen kysymykseen.
Nämä kaartelijat haluavat jostain syystä määritellä itse sen kysymyksen omiin kuvitelmiin ja luuloihin perustuen ja vastaavat sitten siihen.
Jos kysyn montako litraa maitoa on, haluan tietää määrän. Jos haluan tietää riittävä se toisen mielestä pullantekoon. Kysyn riittääkö maito pullataikinaan.
Vastaajien ei tarvitse keksiä itse mikä mahtaa olla kysymys, vaikka sitä he tekevät jostain syystä. Riittää, että kuuntelevat ja vastaavat.
Itse olen ratkaissut ongelman juuri sillä, että sanon suoraan, etten kysynyt onko kala homeessa, enkä onko se syötävää, vaan milloin itse paketti on avattu ja sitten alan luettelemaan. Eilen, edellispäivänä, sitä edellisenä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle vastaisin vielä, että sille opettajalle kirjoittaisin, että kiität aiemmista vastauksista ja sitten laitat hänen vastauksen siihen ja sitten ja sanot ettei se valitettavsti ollut se mitä halusit tietää ja sitten vielä suorempia kysymyksiä
Ehkä jopa monivalintoja. Onko se tämä vai tämä.
Valittelee kuinka joudut häiritsemään, mutta vastaukset ovat liian epäselviä ja pyydät tarkennusta.
Opettajille maksetaan siitä, että he tekevät työnsä. Heidän tehtävä on vastata. Jopa niihin tyhmin kysymyksiin. Se ei ole opettamista sanoa, että otat itse selvää.
Eihän tuollaisista vastauksista ole mihinkään, en jaksaisi jauhaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.
Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.
"Onko tämä se sinun UUSI miehesi?"
Mitä tuohon nyt vastaisi. Olemme olleet yhdessä 7 vuotta, mutta kysyjä selkeästi viittaa kysymyksellään johonkin kun sana uusi on pitänyt ujuttaa lauseeseen mukaan.
Jos sanon että kyllä on, niin samalla myönnän jotain, mitä en ehkä oikein itsekään tiedä myöntäväni. Mönnän mieheni olevan uusi minulle, joka viittaa siihen että vanha mieheni on jäänyt jonnekin. Ja että mieheni on uusi vielä 7v jälkeen, niin arvolataus vaan vahvistuu.
Voin vastata myös että hän ei ole mikään uusi mies, vaan olemme olleet yhdessä jo 7 vuotta. Joka taas työntää pientä piikkiä kysyjän suuntaan takaisin.
"Ei ole, hän on vanha mieheni"
jos sinulla on ollut nykyistä miestäsi ennen joku toinen mies, niin silloinhan se nykyinen on uusi miehesi. Toki pitäisi kysyä muodossa "onko tämä se nykyinen miehesi" "uusiN miehesi" - muotokin ehkä menisi juuri ja juuri, monelle sanat uusin ja uusi ovat synonyymejä, joten....
Neutraaleinta olisi olla kysymättä mitään vaan todeta "jaa tuonko siis olet löytänyt tämän iltapäivän mieheksi "
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Voi eihän se ole ollenkaan noin yksinkertaista!
- Onko tämä kala avattu eilen?
- Ihan hyvä se on!
- Niin oliko se eilen avattu?
- Se on ihan syömäkelpoista!
- Juu juu, onko tämä eilen avattu?
- Enhän minä nyt muista, mutta kyllä sitä voi vielä käyttää!Tai:
- Onko kaapissa kahvimaitoa?
- Kahviin voi laittaa myös kermaa tai jäätelöä!
- Onko maitoa?
- Mummi keittää tosi hyvää kahvia, ei sen kanssa tarvita maitoa!
Aargh, tätä harjoittaa koko Savo. Lisää vain murre.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa asetella kysymys niin, että vastaukseksi ei käy kuin "kyllä" tai "ei".
Voi eihän se ole ollenkaan noin yksinkertaista!
- Onko tämä kala avattu eilen?
- Ihan hyvä se on!
- Niin oliko se eilen avattu?
- Se on ihan syömäkelpoista!
- Juu juu, onko tämä eilen avattu?
- Enhän minä nyt muista, mutta kyllä sitä voi vielä käyttää!Tai:
- Onko kaapissa kahvimaitoa?
- Kahviin voi laittaa myös kermaa tai jäätelöä!
- Onko maitoa?
- Mummi keittää tosi hyvää kahvia, ei sen kanssa tarvita maitoa!Aargh, tätä harjoittaa koko Savo. Lisää vain murre.
Se on jutustelua, vanhan äitini kanssa meillä on tuontapaista jutustelua usein. Ei siinä mitään, onhan se sosiaalista kanssakäymistä. Täytyy vaan hyväksyä ettei suoria kysymyksiä kannata esittää. Kun tuli asiakysymysten paikka niin on tosin harmillista kun ei voida mistään sopia tarkkaan. Siinä menee sitten esmes suvussa olleet mökit myytyä alihintaan vieraille, kun ei kommunikaatio toimi. Harmittaa se viimeisin mökki, kun olisin sen halunnut ostaa omaan käyttöön, mutta vastaukset oli että joojoo, ja se meni halvemmalla vieraalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap olen samanlainen kuin sinä. Ja olen saanut haukut monet kerrat elämäni aikana koska olen milloin mitäkin. Vaikea, jankuttaja, riidan aiheuttaja, teen tahallani jotain yms.
Eli neuronkirjolla.
Todellako? Selittäisitkö minkä vuoksi ajattelet niin?
Alue: Aihe vapaa
Tuossa ei ole mitään järkeä.