Miksi jotkut vastaavat kaarrellen

Joskus vastaaja on sitä tyyppiä, että kuvittelee kysymyksen perusteella, että kysymys sisältää taka-ajatuksen. Hän ikäänkuin ennakoi tuota kätkettyä kysymystä vastaamalla suoraan siihen. Usein näin tekevät ihmiset ovat omasta mielestään tosi fiksuja ja aina "askeleen edellä", mutta rasittaviahan he ovat.

Esimerkiksi jos kysyt että milloin maito on avattu, he olettavat sinun kysyvän että onko maito vielä juotavaa. Tämä on vielä suhteellisen ok johtopäätös, mutta vähänkin monimutkaisemmissa asioissa usein päädytään mäkeen ja jankkaamaan.

en halua alkaa keskustelemaan kaikesta. ohitan tilanteen, etten ole mielenkiintonen väittelykaveri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi ihmisryhmä on vastuuttaja. Hän kokee olevansa kaikissa tilanteissa toimitusjohtaja, sinua ylempänä. Hän kysyy, vaatii tarkan vastauksen, nojaa vastaukseesi ja jos jokin menee pieleen, vastuuttaa sinut. Laistaa siis itse vastuusta. Se 'suoraselkäisyys' riippuu ihan tilanteesta ja katsontakannasta. Jos olet vastuuttaja, ei ole yllättävää, ettet saa suoria vastuksia.

Mulle tuli tästä mieleen oma tilanteeni, kun olen nyt pikkuhiljaa lopettanut vastailun muiden kysymyksiin. Eli en ole enää google enkä toisten tavaroiden paikkojen muistaja. En vastaa enää vaikka tietäisin missä kyseinen kapistus on. Vastaan että en tiedä, tai että sun pitää nyt sitten varmaan etsiä se. Jos ihmiset eivät ole oppineet 6 vuodessa tietämään itse missä juustohöylää säilytetään, niin sitten se varmaan vain on niin. Minä en enää sen olinpaikkaa kerro.

Mieheni kun kysyy minulta jotain, niin kysyn takaisin että onko tämä kysymys nyt sellainen, että jos vastaan siihen jotain, niin olen sitten vastuussa? Esim. hän kysyy että jätetäänkö jokin ulkonatehtävä työ ensi kesälle. Hän vastaa että ei, kun hän vain kysyy mielipidettäni asiaan, että voiko minun mielestäni jättää vielä tekemättä. Johon minä vastaan että en nyt halua vastata tähän, että hän joutuu nyt itse tekemään sen päätöksen ja elää sitten sen mukaan, ja ottaa ihan itse vastuun miten käy jos hän sen jättää tekemättä.

Vaikeaa on, molemmille, mutta kyllä se tästä.

Kerrotko mielipidettäsi vaikka lomasuunnitelmiin, vai joutuuko miehesi päättämään nekin ja ottamaan vastuun? Miten teillä päätetään että onko seksiä vai ei?

Kysy nätimmin, niin voin vastata. Tuollaiseen ulostukseen en vastaa mitään.

Neutraaleilta nuo kysymykset minun silmääni näyttävät, vaan ehkä turha kysyä kun kerran olet pikkuhiljaa lopettanut kysymyksiin vastaamisen etkä ole googlekaan. Kirjoittamasi perusteella täytynee ymmärtää, ettet vastaa noihin kysymyksiin miehellisikään vaan hän saa googlata?

Tilanne taitaa olla sellainen jossa yksi henkilö, yleensä äiti, on valjastettu koko perheen tietäjäksi. Silloin ainoa keino päästä siitä pois on antaa toisten harjoitella rauhassa sitä etsimistä.

Kyllä! Tämä on ihan silkkaa laiskuutta, joka saattaa parantua palvelutasoa laskemalla.

Autoni joutui ilkivallan kohteeksi muutama vuosi sitten. Näin itse mitä tapahtui mutta en tuntenut tyyppejä. Paikalla oli naapurirapun heppu (sellanen keski-iän ylittänyt yksineläjä). Poliisi oli ottanut naapurilta lausunnon. Kerran törmäsin naapuriin pihalla ja kysyin asiasta. Aina kun kysyin tunsiko hän tekijät ja mikä niitten nimi oli, vastaus oli "kyllä" mutta puhe muuttui nimen kohdalla epämääräiseksi möngerrykseksi. Useita kertoja.

Vierailija kirjoitti:

Sukujuhlissa yms käy usein. Joku täti tai serkku tulee puhumaan: "Oletko nähnyt sit-tai-tätä henkilöä / Oletko pärjännyt sen-ja-sen-asian kanssa ?"

Kun en tiedä kenestä tai mistä puhutaan. Kysyjä menee jäi ja vaikenee, alkaa tuijottaa. Sitten poistuu paikalta. Toisesta huoneesta kuuluu sen supinaa "Ei se kehtaa puhua plaaplaa"

Omtuista sakkia.

Tiedän että suku elää eri maailmassa kuin minä. Sukulaisten käsitykset vaikeuttavat joskus elämääni. Mutta miksi alapeukut?

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein ärsyttävintä on sopia jonkun kanssa, että poikkeavat iltapäivällä. Kun se iltapäivä on jollekin klo 13 ja toiselle 17. Näihin yleensä tokaisen (tutuille) suoraan, että sano joku numero! 

Vastaus kysymykseen: en valitettavasti tiedä..

Tuo iltapäivän määritelmä taitaa vielä vaihdella vuodenajan mukaan. Heinäkuussa klo 17 ulkona voi olla valoisa aurinkoinen päivä, mutta tammikuussa klo 17 ulkona on jo pilkkopimeää. Keskitalvella ilta tuntuu alkavan huomattavasti aikaisemmin. Kun puhutaan keskipäivästä tai puolipäivästä, niin se sentään tarkoittaa noin klo 12.

Kun minä sovin kavereitten kanssa tapaamisesta, on selvintä sopia tarkasta kellonajasta tyyliin klo 13:00 (luetaan kolmetoista reikä reikä). Myöhästyminen tarkoittaa sakkominuutteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä vastaan vältellen, jos jotain asiaa tivataan hyökkäävän sävyyn. Oli kyse mistä vain, en halua oikeastaan vastata.

Loistavaa logiikkaa. No ei kai se mikään ihme, että kysyjä alkaa ärsyyntyä, kun ei saa kysymykseensä vastausta. Sano sitten, ettet halua vastata, niin ei tarvitse tuhlata teidän molempien aikaa.

Vähän sama kuin miehet jotka valittaa kun vaimo aina "nalkuttaa". Yleensä kysymys on siitä, että samasta asiasta on kysytty jo useamman kerran, mahdollisesti ukko on luvannut tehdäkin, mutta mitään ei tapahdu. Kyllähän se on ärsyttävää, kun joutuu jatkuvasti muistamaan keskeneräisen asian kun toinen ei ota vastuuta.

Tätä väistelyä kutsutaan passiivis-aggressiivisuudeksi ja se on henkisen väkivallan muoto.

Jos naapuri kysyy, montako lomapäivää minulla vielä oikein on jäljellä (kun olen koko kesän mielestään ollut kotona), niin ei todellakaan ole halua vastata, että 28. Asia ei kuulu kysyjälle lainkaan!

Aika moni kysyy asioita, joita ei oikeasti kysy. "Koska tämä lihapaketti on avattu?" tarkoittaa oikeastaan "Onko tämä liha vielä syötävää?". Miksi ei siis kysy sitä, mikä on oikea ongelma?

Naapurikin voisi kysyä, että oletko työtön vai lomalla, siihenhän hän vastausta haluaa.

Jos naapuri kysyy, niin riippuen naapurisuhteista voi olla kyse small talkista tai sitten ihan oikeasta kiinnostuksesta, jos naapureilla on vaikka tapana viettää aikaa yhdessä ja naapuri miettii jotain pidemmän ajan päässä tapahtuvaa asiaa ja sitä, oletko silloin käytettävissä. Toki saa olla vastaamatta tai vastata epämääräisesti, mutta saa se vastapuolikin olla vastaukseen tyytymätön.

Mitä näihin päiväyksiin ja pakettien avaamisiin tulee niin minä oon just tällainen, joka kysyy milloin paketti on avattu. En halua vastapuolen näkemystä siihen, onko se syötävää hänen mielestään juuri nyt. Saattaa olla, etten ole syömässä lihaa tällä hetkellä vaan pohdin kauanko mulla on aikaa käyttää se/pitääkö pakastaa ym. Tai saatan haluta lihaa nyt, mutta mulla ja tällä jolta kysyn voi olla eriävät näkemykset siitä mikä on vielä syötävää. Tässäkin keskustelussa on joku sanonut, ettei niin välitä päiväyksistä.

Vierailija kirjoitti:

Yleensä se menee niin, että jos tunnet saavasi kysymyksiisi paljon "kierteleviä" vastauksia niin silloin muut ihmiset kokevat kysymystesi olevan jatkuvasti ns. "ladattuja" ja/tai agressiivisesti retorisia. He yrittävät välttää konfiktia kanssasi.

Niin, ihmeellistä kiertelyä. Oikeastihan elämä on pelkkää kaurismäkeä:

Matti Pellonpää: Haluutsä kuonoos?

Jukka-Pekka Palo: En

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikkein ärsyttävintä on sopia jonkun kanssa, että poikkeavat iltapäivällä. Kun se iltapäivä on jollekin klo 13 ja toiselle 17. Näihin yleensä tokaisen (tutuille) suoraan, että sano joku numero! 

Vastaus kysymykseen: en valitettavasti tiedä..

Tuo iltapäivän määritelmä taitaa vielä vaihdella vuodenajan mukaan. Heinäkuussa klo 17 ulkona voi olla valoisa aurinkoinen päivä, mutta tammikuussa klo 17 ulkona on jo pilkkopimeää. Keskitalvella ilta tuntuu alkavan huomattavasti aikaisemmin. Kun puhutaan keskipäivästä tai puolipäivästä, niin se sentään tarkoittaa noin klo 12.

Kun minä sovin kavereitten kanssa tapaamisesta, on selvintä sopia tarkasta kellonajasta tyyliin klo 13:00 (luetaan kolmetoista reikä reikä). Myöhästyminen tarkoittaa sakkominuutteja.

Exän perheessä oli hauska tapa. Kun jotain sovittiin heille jäi oikeus muuttaa sopimusta mielensä mukaan mutta muille ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Hallitukselle esitetyt välikysymykset ovat kyllä ladattuja ja avoimen vihamielisiä kysymyksiä, niiden tarkoitushan on kaataa hallitus.

Helmikuussa 2022

"Mihin kansallisiin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta energian kallistuminen ei vaaranna kotitalouksien ostovoimaa ja toimeentuloa, "

Minusta tässä menee kaksi asiaa sekaisin. Ymmärsin että ladattu kysymys on sellainen, johon vastaamalla häviät aina, vastaatpa mitä tahansa tyyliin juurikin, että et voi vastata oikein kysymykseen siitä, oletko jo lakannut hakkaamasta vaimoasi. Kaikki vihamieliset kysymykset eivät ole tällaisia. Hallituksen saamat välikysymykset ovat vihamielisiä totta kai mutta niihin on mahdollista vastata myös niin, että selättää sen vihamielisen kysymyksen. Mutta voihan olla, että vihamielinen ja ladattu kysymys ovat sama asia. Mutta itse näen selvän pesäeron sellaisessa kysymyksessä, joka on vihamielinen ja sitten sellaisessa, joka on "ansa", johon vastaaminen aiheuttaa joka tapauksessa tappion.

Kertomalla tulevista toimenpiteistään hallitus myöntää, että kotitalouksien toimeentulo on vaarassa, mikä siis tässä on ansana. Hyvä välikysymys täytyy kumminkin tehdä niin, ettei ansa ole liian läpinäkyvä. Liittyy vielä sen verran keskusteluun että jotkut kokee niitä ansoja kysymyksissä missä niitä ei oikein ole, eivätkä pysty sen takia vastaamaan yksinkertaisiinkaan kysymyksiin, mikä on rasittavaa. Ja on myös semmoisia kysymyksiä joissa ansa on.

Sehän on kiistämätön itsetäänselvyys, että monien kotitalouksien toimeentulo on vaarassa, joten ei tuo ole kuvaamasi ladattu kysymys.

Jos ja kun olet elämäsi aikana joutunut kohtaamaan huonoa käytöstä vastatessasi suoraan ja rehellisesti jollekin, niin onko ihme että vuosien mittaan sinusta saattaa kehkeytyä sellainen "ihmisten miellyttäjä"? Oisko vika kuitenki niissä jotka ei kritiikkiä loppujen lopuksi kestä..? Vaikka vastaat ystävälliseen sävyyn asioista ja siltikin saat vastaan veemäisyyttä, niin mitä ihmettä? Miksei asioista voi sanoa ilman hyökkäävää asenetta. T. Se joka useimmiten kohtaa hyökkäävää asenetta :(

Kuinka reagoit suoriin vastauksiin? Ehkä siinä voisi olla itsereflektion paikka. Ihmiset eivät tohdi vastata juuri sinulle suoraan, koska reagoit jotenkin erikoisesti. Sitä voi olla itse vaikea huomata. Itse olen ainakin huomannut, että tiettyjen tyyppien kysymyksiin pitää vastata harkiten, että pysyy tilanne mukavana.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka reagoit suoriin vastauksiin? Ehkä siinä voisi olla itsereflektion paikka. Ihmiset eivät tohdi vastata juuri sinulle suoraan, koska reagoit jotenkin erikoisesti. Sitä voi olla itse vaikea huomata. Itse olen ainakin huomannut, että tiettyjen tyyppien kysymyksiin pitää vastata harkiten, että pysyy tilanne mukavana.

Sama. Jotkut ihmiset ovat todella hankalia ja heidän kanssaan joutuu miettimään että mitä vastaa tai puhuu milloinkin. Joillakin vaan tuntuu olevan luonnevikoja aika reippaasti ja ne kilteimmät joutuvat kärsimään.

Mulla on juuri tällainen äiti, joka kiertelee ja kaartelee. Eikä pelkästään kysymyksissä, vaan ihan jo normaali keskustelu on sellaista aiheen ympärillä pyöriskelyä ja jaarittelua, ettei siinä ota selvää enää mistä alunperin oli kyse kun kauan kuuntelee. Ja jos kysymyksiä kysyy, niin suoraa vastausta ei meinaa saada kuin painostamalla, mitä en taas halua tai jaksa painostaa kun ei ole vaivan arvoista. Mitään muistisairautta hänellä ei ole todettu ja iän puolesta sellainen olisi vielä epätodennäköistä, vaikka periaatteessa mahdollista.

Täällä on ollut paljon esimerkkejä jotka osuu ihan omaan elämääni ja ymmärrän hyvin AP:n turhautumisen. Itse tykkään kysyä melko suoria kysymyksiä, joihin haluaisin vastauksen mielellään heti tai sitten haluan tietää, josko saan siihen vastauksen vähän myöhemmin.

Esim. "Lähdetkö viikon päästä lauantaina mukaan tapahtumaan X?

Vastaus: Kyllä/En, En osaa sanoa, laitan viestiä huomenna/päivänä X kun tiedän olenko vapaalla silloin.

Jos vastaus sen sijaan on jotain tyyliin "Pertti on silloin viikonloppuna kalassa ja Maija menee mummolle viikoksi ja mulla on vapaata ensi tiistaina, ajattelin käydä silloin alennusmyynnissä. Kello kahdeksalta alkaa tv-sarja ensi viikolla ja se tulee maanantaina ja perjantaina, aiotko katsoa sitä? Se on kuulemma tosi hyvä!"

Ehkä sitten olen jotenkin vaikea ja vaativa, mutta tällä tavalla minulle asiat hoituvat kaikkein nopeiten ja pääsen eteenpäin enkä jää siihen yhteen kysymykseen kiinni, jos joudun toistamaan itseäni tai kysymään saman asian eri tavoin kunnes kaikkia vähän ärsyttää. Tämä kaartelijoiden ihmistyyppi on ikävä kyllä melko yleinen. Olen sairaalassa töissä ja törmään siihen säännöllisesti kun haastattelen ihmisiä. Alkaa tulla tarinaa mummon sydänvaivoista kun kysyn miten ihminen itse jaksaa, tai kerrotaan miten varpaaseen on sattunut sen jälkeen kun aamulla kolautti sen pöydän jalkaan ja minä kysyin juuri että onko lääkkeiden aloittamisen jälkeen ollut vielä selkäkipua. Menee vastaanottoaika täysin harakoille, kun joudun sieltä kummin kaimojen tarinoiden alta kaivelemaan niitä syitä, miksi ihminen on nyt paikalla ja miten hänen asiansa edistyvät ja jos kysyn jotain tulevaisuuteen liittyvää, niin saan olla kiitollinen jos viimeisen viiden minuutin aikana saan mitään käsitystä siitä onko kyseinen henkilö halukas osallistumaan jatkohoitoon/menemään verikokeisiin suoraan vastaanotolta/ottamaan omaisen mukaan seuraavalle vastaanotolle ym.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni kysyy asioita, joita ei oikeasti kysy. "Koska tämä lihapaketti on avattu?" tarkoittaa oikeastaan "Onko tämä liha vielä syötävää?". Miksi ei siis kysy sitä, mikä on oikea ongelma?

Ei tarkoita, koska sinun mielipidettä ei kysytty, vaan faktatietoa. Jotta voi muodostaa oman mielipiteen, joka saattaa erota sinun mielipiteestäsi. Tämä on jo ketjussa käsitelty useaan otteeseen.

Politiikassahan tämä on viety huippuunsa, katsokaapa vaikka kyselytunteja, joissa ministerit väistävät kysymykset latelemalla papukaijan tavoin mainostoimistojen ja ajatushautomoiden tuottamia latteuksia/emävaleita.

Vierailija kirjoitti:

Musta toi on huono esimerkki ladatusta kysymyksestä. Siis tuo "Aiotko lopettaa vaimosi hakkaamisen" -tyyppinen esimerkki. Tuo on klassikko, johon viitataan joka paikassa mutta kukaan ei ole oikeasti koskaan nähnyt missään esitettävän noin räikeää kysymystä. Vai muistaako joku jonkun ihan oikean todellisen elämän esimerkin? En minä ainakaan. Esimerkkinä kyseisen kysymyksen voima on heikko, koska se on tarkoitusta varten väkisin väännetty keinotekoinen esimerkki.

Ilkeitä vastaajan ahtaalle laittavia kysymyksiä totta kai on, mutta jos aikoo esittää ladatusta kysymyksestä oikean esimerkin, voi huomata, että sellaista on todella vaikea löytää. Sen sijaan niistä tilanteista kaikki löytävät esimerkkejä, kun vastapuoli päättää tulkita täysin viattoman kysymyksen vihamieliseksi (eli ilmeisesti ladatuksi?). Näissä tilanteissa kyse on yleensä kysymyksen vastaanottajan omista epävarmuuksista tai huonoista elämänkokemuksista ja sitä myöden kyvyttömyydestä luottaa enää ihmisiin. Mutta se ei ole kysyjän vika.

Olin kaverini kanssa terassilla ja hän yhtäkkiä kysyi jotain sen tapaista kuin "miten kauan aiot vielä lipitellä tuota juomaasi?". Tässä oli kyllä selvä lataus, että olin käyttänyt siihen juomiseen hänen mielestään liikaa aikaa eikä siihen ollut mielestäni syytä vastata mitään minuuttimäärää. Kaverini itsekin myönsi ko. ajatuksen kysymyksen taustalla.

Muuten olen toki itsekin sitä tyyppiä, että ärsyttää kiertelevät, mielipiteitä sisältävät vastaukset selkeisiin kysymyksiin. Jos tarvitsen vaikka tarkan lähtöajan metrolle (jatkoyhteyden takia vaikka), niin en hyödy eri sanoin toistellusta vastauksesta, että kyllä niitä menee usein. Mielummin sanoo vaan, että valitettavasti en tiedä, kun itselläni ei ole niin minuutin päälle.

Näitä kiertelijöitä on myös työelämässä, sen sijaan että sanoisivat suoraan toiveensa tai mielipiteensä, he haluavat pitää kiertelypalaverin, jossa asiaa kierrellään. Olen siitä todella harmissani, koska he vievät työaikaani. Ilmeisesti heillä itsellään on aikaa palaveripullan mussuttelulle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.

Seuratkaapa!

Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".

En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..

Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem

Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.

Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.

Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.

Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".

Ap

Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.

Asia selvä, ei ole minulle tuttu termi. Oletin sen tarkoittavan jotain sellaista, että se jolta kysytään uskoo joutuvansa jotenkin huonoon asemaan vastatessaan kysymykseen ja pelkojensa vuoksi väistelee minkä kerkiää. Ehkä tuo on jokin poliittinen termi, itse viittasin lähinnä siihen, kun täällä aiemmin ehdotettiin että kenties kiertelijä pelkää kysyjän reaktiota.. mutta se mahdollinen reaktiohan voi olla ihan kierteltelijän oma olettamus eikä kysyjä välttämättä suhtaudu vastaukseen kielteisesti. Varsinkaan jos tämä ei tunne henkilöä jolta kysyy.

On aika ikävää olettaa negatiivista toisista ihmisistä. Itsekin kyllä sorrun siihen välillä.

Ap

Niin sorrut. Pelkäät reaktiota jos kysyt että onko ruoka pilalla, ja siksi kysyt että milloin se on tehty. Eli kierrät oikeaa kysymystä ja oletat että vastaaja suhtautuu kysymykseen niin että koet että se täyty kysyä eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikissa ajankohtaisohjelmissa ja poliitikkojen haastatteluissa on juuri tämä ilmiö. Haastattelija kysyy kysymyksen: onko vai ei, johon pitäisi vastata: on/ei, mutta vastaaja aloittaa kierrellen ja kaarrellen lavean selitysten kimaran, koskaan selvään tappiin pääsemättä.

Seuratkaapa!

Nojaa, poliitikoille usein esitetään ladattuja kysymyksiä tyyliin "oletko lopettanut vaimosi hakkaamisen".

En tiedä poliitikoista tai tv-ohjelmista, mutta..

Tiedättekö, tuo vaikutelma "ladatuista kysymyksistä" ja siihen liittyvät pelot on oikeastaan aina sen kuulijan omaa tulkintaa. Siis silloinkin kun siellä kysymyksen takana voi olla ihan oikeasti jokin taka-ajatus, mutta myös silloin kun siellä ei olem

Siis me kaikkihan tulkitsemme tilanteita omista ennakkoluuloistamme ja olettamuksistamme käsin! Itsekin huomaan joskus silloin tällöin katsovani tilanteita omista peloista ja epävarmuuksistani käsin.

Te jotka välttelette niitä kysymyksiä koska oletatte että kysyjä hakee niillä jotain tiettyä pointtia niin kannattaa ehkä pohtia siitä ajatuksesta, että "onko tämä totta?". Jos nousee jokin pelko sieltä, että jos vastaan näin tai näin, niin se suuttuu tai kysyy sitten tuota.. se voi olla teidän oma pelko joka puhuu.

Vaikka tunnistan kyllä tuon tivaaja-ilmiönkin. Sellaisiakin suvusta löytyy. Ehkä tuo sitten on jokin opittu reaktio, jota sovelletaan sitten kaikkiim kysyjiin riippumatta siitä, onko se tarpeen vai ei. Ehkä se on vaan huono tapa.

Mutta hämmentävä tapa se on. Ei sillä että olisin itse mitenkään täydellinen. En vaan oikeasti joskus jaksa jotain kissa-hiiri-leikkiä kun tarvin vaan lyhyen vastauksen ja se voi olla vaikka se "en tiedä".

Ap

Esimerkki 'ladattu kysymys' tarkoittaa kysymystä, joka sisältää väitteen. Jos vastaat kysymykseen suoraan ja sellaisenaan, hyväksyt samalla väitteen oikeaksi. Tällainen on mielen manipulointia eikä kyse ole mistään omista tulkinnoista.

Oikein kiero ladattu kysymys konstruoidaan siten, että siihen liittyvä arvolataus on mahdollisimman vaikeasti havaittavissa. Jotkut sitten ovat kuulevinaan niitä latauksia lähes joka kysymyksessä. Tässäkin keskustelussa joku oli sitä mieltä että kysymys "milloin kalapaketti on avattu" pitää sisällään arvolatauksen että kala olisi jo vanhaa. Narsistinen henkilö voi pitää tuollaista kysymystä erittäin loukkaavana ja raivostua. Tasapainoisen persoonan pitäisi kyllä mielestäni pystyä kohtaamaan tuommoinen kysymys ihan neutraalina tai ainakin vastaamaan siihen vaikkei neutraalina pitäisikään.

 No aloittajahan jo myönsi että kalapaketin aukaisusta kysyminen sisältää hänellä sen oletuksen että se on vanhaa.