Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Tää on vaan esimerkki, mutta vastaavia taitoja ja saavutuksia on lukemattomia. Kun olin 15-vuotias, harmittelin miksi vanhempani eivät pakottaneet minua pianotunneille kun olisi niin hieno taito... Kun täytin 20, mietin miksi en aloittanut ihan itse silloin 15-vuotiaana kun nyt osaisin jo 5 vuoden edestä... Sama on jatkunut nyt 30 vuotta ja edelleen ihmettelen, että miksi en aloittanut 5 vuotta sitten kun osaisin enemmän kuin nyt 🤯

Huomata että olen ollut oikeassa niin monessa asiassa koskien esim miestäni. Ajattelin jo 10 vuotta sitten että meidän suhde ei ole normaali, vaikka mies puhui minut aina pyörryksiin ja laittoi meidän ongelmat minun syyksi ja itseaiheutetuksi. Tunnekylmä mies, joka ei muuksi muutu. Kannattaa kuunnella itseään ja omia tuntemuksiaan.

Vierailija kirjoitti:

Huomata että olen ollut oikeassa niin monessa asiassa koskien esim miestäni. Ajattelin jo 10 vuotta sitten että meidän suhde ei ole normaali, vaikka mies puhui minut aina pyörryksiin ja laittoi meidän ongelmat minun syyksi ja itseaiheutetuksi. Tunnekylmä mies, joka ei muuksi muutu. Kannattaa kuunnella itseään ja omia tuntemuksiaan.

Oliko tämä todella suurin yllätys sinulle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomata että olen ollut oikeassa niin monessa asiassa koskien esim miestäni. Ajattelin jo 10 vuotta sitten että meidän suhde ei ole normaali, vaikka mies puhui minut aina pyörryksiin ja laittoi meidän ongelmat minun syyksi ja itseaiheutetuksi. Tunnekylmä mies, joka ei muuksi muutu. Kannattaa kuunnella itseään ja omia tuntemuksiaan.

Oliko tämä todella suurin yllätys sinulle?

Kyllä siinä mielessä, että olen jatkanut vaan suhteessa ja halunnut ajatella hyvää miehestä. Olen rakentanut elämäni tämän ihmisen varaan, on lapset, olen muuttanut muualle jne. Yleensä olen järkevä ja fiksu ja nyt pakko vaan todeta että olen kuunnellut miestäni, enkä niitä omia tuntemuksia ja vaistoani ja olen toiminut vuosia väärin itseäni kohtaan. Kyllä se on yllätys että huomaan olleeni täysin väärässä vuosikausia. Vaikka tavallaan sit kuitenkin oikeassa syvällä sisimmässäni.

Vierailija kirjoitti:

Että muutun isäkseni joka väittää että leputtaa vaan silmiä ja kohta kuorsaa sohvalla niin, että talo tärisee! Hävettää kun tiedän lasten kavereiden nauravan metelille joka minusta lähtee.

Kannattaa tehdä yöpolygrafia uniapnean poissulkemiseksi. Sen hoito virkistää päiviä ja ehkäisee monia sairauksia mukaan lukien aivoinfarkti ja muistin heikentyminen.

Silmitön innostuminen asioista on vähentynyt, kun ymmärtää nykyään realiteetit paremmin. Samoin ymmärrän nykyään miksi vanhojen pariskuntien jutut kuulostavat nuorista tyhmille. Vanhat pariskunnat ovat jo jutelleet suuret yhteiskunnalliset asiat niin monta kertaa, että noihin ei tarvitse enää palata. Jutut pyörivät siis usein typerissä pikkujutuissa, joka on sinällään mukavaa. 

Se, että maailmaa halaavasta hipistä on tullut kyyninen ja helkkarin vihainen hippi. Nuorempana sitä oli avoin ja ystävällinen kaikille naamataulusta riippumatta. Maailmassa ei ole mikään muuttunut vaikka kuinka nuorempana tuli istuttua miekkareissa ja pitämällä asioista mölyä. Asiat on menny vaan huonompaan suuntaan ja se jos mikä vituttaa.

Se, että kaksi päivää ns. viikonloppuvapaa ei riitä enää työviikosta palautumiseen.

N59

Se, kuinka huonosti esim. työelämä kohtelee vanhempia ihmisiä. Luulisi iän ja kokemuksen olevan valttia, mutta mennäänkin nuoruuden ehdoilla...

Olen samanlainen outo lintu ihmisille nyt vanhempana kuin olin nuorena. Tragikoomista.

Sitä miettii yhä enemmän että miksi jatkaa tätä osallistumista tähän näytökseen?

Syyt alkavat loppua. Yhteiskunta menee vain yhä enemmän ja enemmän päin helvettiä koko ajan.

Tämä leffa ei enää kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Liikkumisen vaikeudet yllättäneet.

Jos jotain nuorelle itselleni kertoisin, niin älä urheile niin, että paikat hajoaa, koska kaikki vanhat vammat alkaa keski-iässä vaivata. Kaaduin luistelutreeneissä jäällä 16-vuotiaana, polvi operoitiin, ja nyt kun se vanha vamma vaivaa, ei enää olekaan kukaan kiinnostunut, mitä seuraavaksi operoidaan.

Minulla pyörähti myös nilkka ympäri eri lajissa A-junioritasolla ja silloin jätettiin nivelsiteet korjaamatta, kun en osannut vaatia. Nyt viisikymppisenä nilkka on mahdoton riesa. En jaksa edes selittää, miten se vaikuttaa liikkumiseen ja tekemiseen. Miksi oli pakko nuorena tavoitella mitalisijoja oman terveyden kustannuksella. Ei urheiluilla itseään elätä kuin harva. Silloin luulin, että minusta tulee ammattilaisurheilussa ja ura kestää lopun ikää.

Olen sairaanhoitaja ja tietenkin ottaa päähän, kun fyysinen työ on takkuamista vuosikymmenten takaisten vammojen takia.

Sama täällä. Polvissa vaikeat rustovauriot ja nivelrikkoa pukkaa jo nelikymppisenä. Ja tällähän ei tehdä oikein mitään. Syynä raju urheilu nuorena.

Lähentelen viittäkymmentä. Yllätyksenä on tullut erilaisten selkä ja nivelkipujen merkittävä lisääntyminen.

Niin kuluneita paikat eivät ole että tarvitsisin leikkaushoitoa tai muuta vastaava.

Mutta joka päivä sattuu ja kolottaa jossain, polvissä, lantiolla, niskassa, käsivarsissa, rinnassa jne.

Kun mietin, niin viimeisestä "pikku-kivuttomasta" päivästä taitaa olla jo muutama vuosi.

Toivottavasti tämä ei tästä enää pahene. Sillä aion matkustaa ja viettää aktiivisempia päiviä nyt kun on vihdoin varaa. 😯

Se on yllättänyt että ihmiset haluavat vain hyötyä sinusta eikä varsinaisesti viettää aikaa yhdessä. Esim. kaivinkoneen kuljettajalla, sähkömiehellä riittää kyllä kavereita mutta ei kotiäidillä.

Se että tasa-arvo on täyttä hölynpölyä vielä vuonna 2023.

Olen seitemissäkymmenissä oleva eläkeläismummo. Ja minua hämmästyttää se että joku miespuolinen henkilö voi nostaa sykettä, eikä vain hetkeksi vaan pitkäaikaisesti. Luulin että kun vanhenen niin toinen sukupuoli lakkaa kiinnostamasta.

Vierailija kirjoitti:

Se, miten julkinen terveydenhuolto kohtelee.

Olet heille p askaa paketissa, kelvoton, tyhmä, tarpeeton roska, joka joutaa k uolla mahdollisimman nopeasti, häiritsemästä muita. Ja tämä ei ole liioittelua. Pikemminkin kaunistelua.

Oikeita tutkimuksia ei tehdä, eikä löydöksiä hoideta. Virallisesti oletetaan, että henkilöllä on vain muisti ongelmia. Ei kuunnella ollenkaan, eikä välitetä. Vaikka HUS:ssa olisi tehty tutkimuksia, ei niitä noteerata terveyskeskuksessa. Tämä on heillä pitkäaikainen tietoinen valinta, eikä liity osaamattomuuteen, Tämä on minusta julmaa. Eihän ihminen lakkaa olemasta ihminen, kun ikää tulee.

Miten elämänlaatu on huonontunut. Totaalinen yksinäisyys ja masennuksen seurauksena kaikki autoimmuunisairaudet, jotkin vakavimmasta päästä. Mihinkään et saa apua, et edes yksityiseltä silmälääkäriltä.

Olet yksin, joka suhteessa. Yksin ilman apua tai tukea.

Oletekko muuten huomaneet apteekkien asennemuutoksen? Puolueettomuus puuttuu ja tilalla lääkemyönteisyys jollekin merkille.

Vierailija kirjoitti:

Olen seitemissäkymmenissä oleva eläkeläismummo. Ja minua hämmästyttää se että joku miespuolinen henkilö voi nostaa sykettä, eikä vain hetkeksi vaan pitkäaikaisesti. Luulin että kun vanhenen niin toinen sukupuoli lakkaa kiinnostamasta.

Minulla taas toisinpäin; olen ihmetellyt miten aikaisin vastakkainen sukupuoli lakkaa kiinnistomasta.

T. Nelikymppinen nainen, lapset tehtynä.

Alkoholi alkoi maistua oikein kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Alkoholi alkoi maistua oikein kunnolla.

Minulle ei maistu yhtään. Humalassa olin pari kertaa 30 vuotta sitten. Ihmettelen alkon ohi kulkiessa sitä värikästä ja runsasta pullovalikoimaa myymälän täydeltä, jossa kassoilla on oikein jono. Aikuisten karkkikauppa, mutta minua ei kiinnosta se yhtään.

Elämän seestyminen on yllättänyt. Minulla oli nuorena levottomuutta. Ensimmäisen kerran 15-vuotiaana rakastuin vähän pahaan poikaan. Olen piilottanut hänellä olleita tavaroita, joita hän ei ollut ainakaan ostanut. Olen juonut pullollisen kirkasta 15-vuotiaana ja sammunut metsään. Kun heräsin, oli viety takki ja loput vähät rahat. Kun pääsin siitä suhteesta eroon, ei se levottomuus loppunutkaan.

Kerran liftattiin ystävän kanssa festareille, vaikkei ollut lippua, rahaa eikä tietoa paluukyydistä. Vanhemmille valehtelin meneväni ystävän sukulaisille lapsenvahdiksi. Kuunneltiin rokkia alueen ulkopuolelta ja nukuttiin yö joidenkin ihan vieraiden ihmisten teltassa. Kohokohta oli päästä livahtamaan toisena rokkipäivänä alueelle ja sitten pysyteltiin tungoksessa, ettei jäädä kiinni. Bajamajojen luona oli järjestyksenvartijoita, joten pissattiin vaan jonnekin pusikkoon. Eikä syöty mitään, kun jännättiin, jäädäänkö kiinni.

Olen myös karannut kotoa. Olin 17 v. Ystävät lähti viikonlopuksi leirintäalueelle, jossa oli live-musaa iltaisin kahvilassa. Minun alkoi tehdä niin mieli mukaan, että karkasin huoneen ikkunasta yläkerrasta ja palotikkaita pitkin alas. Muistelen jättäneen keittiöön jonkin lapun, että lähdin patikkaretkelle x:n kanssa, tulen iltaan mennessä. Se oli siis keskellä yötä, ehkä puolen yön aikaan kun karkasin, mutta ennakoin, että lappu löydetään aamulla. Polkupyörällä poljin 17 km. Kesällä on valoisaa. Se oli mahtava reissu. Ja riski myös, koska siihen aikaan ei ollut edes kännyköitä, eikä kukaan olisi tiennyt missä olen, jos jotain olisi sattunut. Ei ne kaverit leirintäalueella tienneet myöskään, että olen tulossa sinne

Saman kesän lopussa vanhemmat oli viikon Kreikassa. Minulla oli 3 päivän bileet. Porukkaa tuli ja meni. Meiltä kotoa oli myös viety tavaraa, esim. äidin hajuvesiä ja isän konjakit. Joku oli oksentanut valkoiselle persialaismatolle. Isosiskoni tuli viikonloppuna, jolloin bileet oli ohi ja yhdessä siivottiin. Voi sitä haukkumisen määrää. Hän oli 8 vuotta vanhempi ja pahempi nalkuttamaan kuin vanhemmat.

Nuorena tuntui, että aina oltava meno päällä. Nyt on ihanaa, kun ei tarvitse. Kotiviikonloppu tai veneellä kesäisin päiväksi saareen ja saunominen siellä kaikessa rauhassa, se on ihan parasta.

No kolotuksia on tullut monenlaisia. Se ei oikeastaan yllätä. Ei se johdu.pelkästään iästä vaan siitä että ei lenkkeile eikä käy salilla eikä varsinkaan venyttele.

Yllättävää on että minusta on tullut aika suopea. Ymmärrän monenlaisia näkemyksiä, aatteita, uskontoja ja ihmisten vähän oudompiakin mielipiteitä ja jopa mielihaluja.

Uskallan itsekin ajatella asioita loppuun saakka ja myös haastaa omia luuttuneita mielipiteitäni. Koen riemua siitä että henkinen suorituskykyni on kunnossa.

Myös itsetuntoa on tullut lisää vaikka vastaavasti ulkonäkö on kärsinyt.