Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1419)
Elämä ei ole niin vakavaa eikä vaikeaa, ja kaikesta selviää. Kaikki paranee oman pään sisällä iän myötä.
https://www.heidihalonen.fi/2022/10/40-vuotta-kolkuttaa-mittarissa/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että minusta, siitä elämänjanoisesta, menevästä, nauravasta, virillistä, sosiaalisesta, monista asioista kiinnostuneesta ihmisestä on tullut viiskymppisenä (siihen päälle pks alueella 2 vuoden totaali koronasulun aikana erityisesti) laiska, kyynistynyt, väsynyt, introvertti muista helposti ärsyyntyvä, jota ei oikeastaan erityisesti kiinnosta juuri mikään eikä mitkään tapahtumat tunnu enää juuri miltään.
Sellaisetkin positiiviset jutut joista pitäs olla ihan fiiliksissä aiheuttaa lähinnä
"no ihan kiva juttu, jes" reaktion ja tuokin tunne on tunnin kuluttua ohi.En tiedä edes liittyykö tämä ikään vai olenko vaan jotenkin masentunut, tai olenko sairastanut tietämättäni koronan joka on tehnyt tuhojaan aivoissani, vai missä syy.
Tunnistan aivan saman ilmiön, aivan voisi olla omat ajatukset sanoitettuna tuossa. Onko tämä masennusta vai joku ikääntymisen aiheuttama kyynistyminen. Herään usein yöllä ja eka ajatus on että en kestä että pian on aamu ja joudun heräämään päivään ja kaikkeen mitä siihen liittyy. Kuolemaa en toivo, yksi terveyteen liittyvä säikähdys osoitti sen mutta elämänILO on hävinnyt lähes tyystin. Hirveää pinnistelyä kaikki.
Huomannut sen, että kiirettä pitää pitää, jos aikoo tehdä asioita. Ei voi lykätä, että sitku. Toisaalta tässä elämäntilanteessa on tullut paljon rajoittavia tekijöitä. Kun lapset ovat jo pois kotoa ja ajatteli, että nyt voi tehdä jo mitä haluaa, niin eiköhän puoliso hommannut kysymättä koiran, joka sitoo aivan älyttömästi.
Olen elämäni ehtiopuolella nyt 71-vuotiaana. Toimintakykyni on vähentynyt huomattavasti viime vuosina. Vielä viisi vuotta sitten liikuin joka päivä ainakin lenkin verran, nyt pitää pakottaa itsensä liikkeelle. Kirjojen lukeminen on jäänyt ihan minimiin, ystäviä ja sukulaisia tuntuu kuolevan jatkuvasti tai sitten heitä on siirtynyt hoivakoteihin. Juttukavereita ei ole enää niin paljon, joka masentaa. Masennusta lisää myös väsymys, jonka ( ja koronan) takia harrastukset ovat jääneet. En ole käynyt leffassa kolmeen vuoteen ja vain kerran teatterissa. Aamulla kolottaa aina jostakin. Kotitöitä en oikein jaksa enää tehdä samalla tehokkuudella kuin ennen ja kaikki jää viime tippaan. Kurtut naamalla ei järkytä, mutta pissan lirahtaessa housuun aivastaessa ketuttaa kovasti. Vaipat eivät ole kivoja ja tasapainokin on järkyttävän heikkoa. Tikkaille pitää nousta varovaisesti, metsäpolulla pitää koko ajan olla tarkkana ettei kompastuisi ja luunmurtumien pelko kaatuessa on noussut.
Toisaalta en ole kovinkaan ahdistunut Ukrainan sodasta, koronasta ( vaikka tiedostan olevani riskiryhmäläinen) tai ilmastonmuutoksesta. Olen kokenut elämäni aikana niin monta katastrofia, että nämä nykyiset ovat vain sivujuonteita elämässä. Television tietokilpailuja seuratessani ihmettelen, mikseivät koulutetutkaan nuoret tiedä itsestään selviä asioita, mutta toisaalta kamppailen tietokoneiden kanssa, samoin kuin uusien koneiden käyttäminen on vuosi vuodelta hankalampaa myös heikentyneen näön ja muistin kanssa.
Toisaalta on aivan ihanaa, kun ei tarvitse elää työelämän muutoksissa eikä miettiä jatkuvatko työt. Eikä kaupoissakaan tarvitse käydä ostelemassa vaatteita, kun kaappeihin on keräytynyt työaikana ostettuja vaatteita tarpeeksi. Kolmen viime vuoden aikana olen istanut vain alusvaatteita ja muutamia sukkapareja täydennykseksi varastoihin.
se kuinka nopeasti elämä menee, yhdessä hujauksessa. Juuri olin parikymppinen, nyt 54.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minuakin ihmetyttää edellisen vastauksen juttu, että ihmisten tietämys eli yleissivistys on nykyään tosi huonoa. Ei tunneta kirjallisuutta, historiaa, maantiedettä, politiikkaa. Tämä tuntuu pelottavalta. Ihmisistä on tullut todella pinnallisia. Vaarana tässä on, etteivät he ymmärrä pohtia asioiden taustoja ja tulevat helposti huijatuiksi. Myös arviot asioista ovat pintapuolisia ja johtavat helposti vääriin ratkaisuihin.
Syynä voi olla tavoitteellinen asennemuokkaus koulun ja julkisen keskustelun kautta. Joku ministerihän aikanaan pilkkasi dosentteja, jotka esittivät eriäviä mielipiteitä.
nyt ikää 60 vuotta, silti muna toimii oikein hyvin
tämä on iloisesti yllättänyt
toki olen normaalipainoinen, en tupakoi,harrastan säännölliseti liikuntaa, alkoa harvoin,ja kohtuudella
vaimon seksihalujen hiipuminen sen sijaan huoletta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikä on vain numero. Itse 60 v ei ikä näy muualla kropassa kuin kaulassa ja siihen varaan ajan plastiikkakirurgilta. On kehuttu viehättäväksi ja kymmeniä vuosia nuoremmaksi kuin biologinen ikä. Suvussani on muutenkin iättömiä, ei osaa sanoa minkä ikäinen on. Sitten kuollaan 70 - 80 v saappaat jalassa, täysissä voimissa vaikka maratonilla. Se, että on järjestetty ajatella, että nyt eikä sitku. Ymmärtää elämän rajallisuuden eikä tehdä töitä elämänsisältönä vaikka 70 vuotiaaksi. Elää täysillä eikä vaan olla olemassa. Mikään ei sitten harmita enempää kuin elämätön elämä.
Vierailija kirjoitti:
Miten turhiin asioihin käytti aikaa ja huolehtimista.
Lisäksi,koskaan et tiedä mitä voi olla kulman takana; se voikin koskettaa juuri sinua.
No hyi hitto! Kiitos vaan mielikuvasta 😡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisten ihmisten käytöksen sietäminen on tullut vaikeammaksi!
Se etten muistuta yhtään vanhempiani, mutta olen perinyt äidiltä hyvät asiat, isältä perinyt taiteellisuuden ja kannustuksen, mutta lapsuuden traumoja on raahattu tänne asti, joten jouduin terapiaan kun ymmärsin mitä olin kokenut, en kestänyt niitä. Voin sanoa että paha peittosi hyvän.
Olin itsarin partaalla. Nyt vain veitsenterällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni asia on muuttunut kun on tullut ikää lisää.
Olen 56 vuotias mies, eikä meillä ollut tekemisen puutetta lapsena ja nuorena.
Ulkona tuli vietettyä aikaa niin urheillen kuin muutenkin.
Ei ollut nettejä ja tietokoneita sekä ei juostu muodin perässä vaan oltiin kuin oli mielekästä olla.
Töitä tuli tehtyä jo pienestä alkaen ja töihin menin 16 vuotta täytettyäni ja 40 vuotta on siinä vierähtänyt.
Työttömyys on kuitenkin tullut yllätyksenä Suomeen normaalina elämän muotona. Kyllä Suomessa on töitä paljon ja tekijöitäkin mutta vaatimukset sekä osaaminen on suurin ongelma, joka kertoo millaiseksi maamme on muuttunut. Pahoinvointi yhteiskunnaksi.
Palvelut on huonoja ja tarjolla vain harvoille.
Elämästä on tullut suoriutumista köyhyyden kautta suurelle osalle suomalaisia. Miksi?
Ikärasismi on myös tullut muotiin vaikka siitä ei puhuta. Rakenteellinen syrjintä on ollut suomalaisessa kulttuurissa jo vuosi satojen ajan. Talollinen oli yläluokka ja aatelinen myöskin. Torppari ja maaorja kulttuuri ei ollut muuta kuin parempi osaisten tapana syrjiä ihmisiä ja siitähän tämä kahtia jakoisuus täällä kertoo nykyaikaakin. Tasa-arvoa ei siis ole koskaan ollutkaan. Koulutus ja koulut ovat nostettu esiin, tuomalla sen parantavan taloudellista asemaa ja uraa.
Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut.
Moni tippuukin koko järjestelmän ulkopuolelle syrjinnän kautta edelleenkin.
Tämä syrjintä ei ollut lapsena suoraan koulusta riippuvaista, siellä oli vain pakko käydä. Se ei ollut muuta kuin pakkopullaa, eikä juuri antanut mitää sisältöä mihinkään elämässä sen jälkeen. Ei tosin anna nytkään.
Lastenkodissa kasvaneena syrjintä oli toisenlaista lähinnä henkistä kidutusta ja valheellisia puheita. Niihin kyllä vuosien saatossa tottui kuten kurituksesta kärsivätkin ovat tottuneet. Miten se vaikutti elämään oli toimia päin vastoin kuin mitä muut olivat opettaneet ja tehneet sekä parantaa asioita itse.
Kun lukee uutisia ja puheita ei ihminen ole siis oppinut mitään menneisyydestä ja toiminta näkyy olevan samaa henkistä kidutusta edelleenkin pahoinvointi yhteiskunnassa.
Suomi ei ole onnellisten ihmisten maa, eikä hyvinvointi valtio ollut koskaan. Siinä ei ole tapahtunut mitään muutosta vanhenemisen kautta.
Ainoa asia mikä on muuttunut, on se että toimin edelleen parantaakseni elämää ympärilläni kaikkien osalta. Heillä on ollut mahdollisuuksia, kokemuksia, yhteistä tekemistä ja mikä parasta heidän arvostus minua kohtaan osoittaa hyvinvoinnin ja arvostuksen olevan asenteesta kiinni.
Katsokaa peiliin ja oppikaa. Elämä on lyhyt eikä sitä kannata hukkaan heittää. Asenne ongelmistahan kaikki,on alkanut. Kukaan ei ole toistaan parempi kuin oma asenne on väärä se on väärä myös monilla muillakin.
Lisäksi en olisi uskonut lapsuudessani että sukupuolisuus ja seksuaalisuus on noussut riidan aiheeksi. Lapsuudessa ei siitä ollut mitään tietoa, nykyään siitä on kaikkialla paljon tietoa. Sekin taitaa johtua epätietoisuudesta ja vanhoista opeista vanhemmilla ihmisillä, kun ne on niin kärttyisiä.
Eli mikään ei ole juurikaan muuttunut vaikka ikää tulee vuosi vuodelta enemmän.
Ehkä asenne muutos olisi tarpeen koulujen opetus suunnitelmaan ja muillekin suotavaa.
Kysyjän itseltänne oletko asenteellinen ja siten syrjintää harjoittava itse. Siitä se muutos alkaa parempaan. Paasikiven sanoin: Tosi asioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Se että läskiä kertyy minullekin. Erittäin hoikka nelikymppiseksi. Nyt 55v. ja lievästi ylipainoinen BMI:n mukaan. Hitto että ällöttää. Muiden läskit ei haittaa, mutta nämä omat kovastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että oon ihan sama tyyppi edelleen
En olisi voinut vielä esim 25 vuotta sitten kuvitella, että kuinka nopeasti tulemme elämään tälläisessä homolesbohypetys-wokeyhteiskunnassa ja päälle vieraslajien katuryöstöt sun muut, ja että niitä pidetään monin tahoin ihan normaalina yhteiskunnan kehityksenä.
Vierailija kirjoitti:
Se, miten oma ajattelu ja elämä on muuttunut juuri sellaiseen kalkkis-suuntaan, mitä ei ikinä olisi kuvitellut tapahtuvan.
Minut on taas yllättänyt se etten mielestäni ole muuttunut kalkkis-suuntaan. Esim edelleen olen sitä mieltä että mopoja jahtaavat poliisit ovat naurettavia pellejä.
Olen myös odotellut milloin alan tykkäämään iskelmistä, toistaiseksi siitä ei ole näkynyt mitään merkkejä.
m52
Vierailija kirjoitti:
Että oon ihan sama tyyppi edelleen
Ok, alapeukuttaja, en oo sama, oon ihan eri ja käyttäydyn kuin eri ihminen ja mulle on jo tilattu muutaman kerran auto ja paarit koska herätän epäilyksiä
Se että aika todellakin LENTÄÄ. Äsken olin 25 ja pirteä, nyt 45 ja torkun sohvalla. Peilistä katsoo vieras naama, hamsterinpussit ja otsarypyt. Yhtenä päivänä säikähdin, kun kävelin selkääni hieroen peilin ohi harmaassa neuletakissa ja näytin mummolta.
Nuorena piti pelätä kaikkea ja kaikkia, mutta vanhempana se on jo mennyt ohitse.
Se että minusta, siitä elämänjanoisesta, menevästä, nauravasta, virillistä, sosiaalisesta, monista asioista kiinnostuneesta ihmisestä on tullut viiskymppisenä (siihen päälle pks alueella 2 vuoden totaali koronasulun aikana erityisesti) laiska, kyynistynyt, väsynyt, introvertti muista helposti ärsyyntyvä, jota ei oikeastaan erityisesti kiinnosta juuri mikään eikä mitkään tapahtumat tunnu enää juuri miltään.
Sellaisetkin positiiviset jutut joista pitäs olla ihan fiiliksissä aiheuttaa lähinnä
"no ihan kiva juttu, jes" reaktion ja tuokin tunne on tunnin kuluttua ohi.
En tiedä edes liittyykö tämä ikään vai olenko vaan jotenkin masentunut, tai olenko sairastanut tietämättäni koronan joka on tehnyt tuhojaan aivoissani, vai missä syy.