Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Vierailija kirjoitti:

Että näytän tismalleen samalta kuin yli 15 vuotta sitten. Olen aidosti ihmeissäni ja niin on kaikki muutkin!

Hei tiedän tämän ihmistyypin. Eivät tunnut muuttuvan/vanhenevan millään vaan pysyvät ihan samannäköisinä montakymmentä vuotta. Sitten se tapahtuukin tosi lyhyessä ajassa, muutamassa vuodessa rupsahtaa naama ja keho, ja yhtäkkiä ovatkin vähintään ikäisensä näköisiä. Mistähän tämäkin johtuu? Jostain geeneistä kai.

Tiedä sitten kumpi on parempi, vanhentua tasaisesti koko ajan vai yhtäkkisesti romahtaa.

Koen olevani ensimmäistä kertaa onnellinen vasta nyt +35 v.-iässä, mutta se on ihan ok. Näin sen piti ehkä mennäkin. Sekä fyysinen että henkinen kunto on ehkä parhaimmillaan ikinä, ja tulevaisuus tuntuu valoisalta. Jos olisin teininä tai parikymppisenä tiennyt, että menee vielä kauan kärsiessä itsetuhoisuudesta ja masennuksesta, en olisi jaksanut. Päivä kerrallaan sinnitellessä olen kuitenkin saanut rakennettua oman hyvinvoinnin perustan uudelleen peruskallioksi, jonka tunnen kannattelevan, vaikka mitä vaikeuksia tulisikaan vielä eteen.

Elän edelleen yksin ja saatan jäädä lapsettomaksi, mikä oli suuri pelko ja surun aihe nuorempana. Iän myötä olen sen kuitenkin hyväksynyt ja huomannut, kuinka hyvän elämän voi rakentaa myös yksin. Auttoi paljon, kun opettelin luomaan terveen yhteyden muihin ihmisiin ja luottamaan toisten hyväntahtoisuuteen. On ihanaa huomata, kuinka elämä tuntuu nyt parantuvan kokoajan ja kaikkea hyvää tulee lisää, kun nuorempana päinvastoin tulevaisuus vaikutti valintojen myötä luopumiselta ja päätymiseltä johonkin tiettyyn pisteeseen.

Parasta on, että uskon vielä löytäväni rakastavan elämänkumppanin, joka ihan aidosti pitää minusta. Uskon, että jollekin voin ihan oikeasti olla se tärkein ihminen, enkä pelkästään tilapäinen kokeilu. On ilahduttavaa, että lopulta kuitenkin ne pienet aistittavat asiat elämässä tuntuvat merkittävimmiltä: toisen hyväksyvä katse, lämmin muki kädessä kirpeässä syyssäässä, suklaa, ihastuksesi ujo hymy, musiikki, joka tuo kyyneleet silmiin.

Että olenkin yksin, nukkumaan meno on päivän paras hetki ja ettei huvita lähteä enää mihinkään.

Se, että ei haluaisi olla päivääkään nuorempi. Vanheneminen on kivaa.

Mielenrauha, mitä nuorempana ei ollut.

Kaikki. Olen nyt 61 ja tiedostan kyllä että kuolema on enää 10-40 vuoden päässä mutta toisaalta eläkkeellä vois tehdö jotain kivaa.

Kivaa on että en ole kovinkaan pihalla, ja se että fyysinen suorituskyky ei ole juurikaan laskenut. Ja tuskin henkinenkäännpaöjon. Elämänkokemus on hyvä.

Se että susta tulee katkera

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että näytän tismalleen samalta kuin yli 15 vuotta sitten. Olen aidosti ihmeissäni ja niin on kaikki muutkin!

Hei tiedän tämän ihmistyypin. Eivät tunnut muuttuvan/vanhenevan millään vaan pysyvät ihan samannäköisinä montakymmentä vuotta. Sitten se tapahtuukin tosi lyhyessä ajassa, muutamassa vuodessa rupsahtaa naama ja keho, ja yhtäkkiä ovatkin vähintään ikäisensä näköisiä. Mistähän tämäkin johtuu? Jostain geeneistä kai.

Tiedä sitten kumpi on parempi, vanhentua tasaisesti koko ajan vai yhtäkkisesti romahtaa.

Jeps, sitten se rupsahdus tapahtuu kuukaudessa ja karseeta katsottavaa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki. Olen nyt 61 ja tiedostan kyllä että kuolema on enää 10-40 vuoden päässä mutta toisaalta eläkkeellä vois tehdö jotain kivaa.

Kivaa on että en ole kovinkaan pihalla, ja se että fyysinen suorituskyky ei ole juurikaan laskenut. Ja tuskin henkinenkäännpaöjon. Elämänkokemus on hyvä.

"Henkinenkäännpaöjön" kertoo hienoisesta laskeumasta.

Se on yllättävää, että nelivitosena naisena voi näyttää hyvältä ja vetävältä miesten suunnalta. joka iässsä se tuntuu hyvältä saada miehen huomiota. olo on kuin nuorella tytöllä sen suhteen :)

ja siitä hyvä aasinsilta siihen, että seksuaalisuus ei kato mihinkään ikääntyessäkään , päinvastoin

Vierailija kirjoitti:

Että vaikka itse ikääntyy, niin nuoret naiset kiinnostuu edelleen.

Nuoret naiset haistavat kyllä rahasammon, jos sellainen osuu kohdalle.

Se, että tunnen sisäisesti olevani nuorempi kuin kuusikymppinen eli unohdan ikäni. Tämä ei tarkoita, että yrittäisin esim. käyttäytyä jotenkin nuorekkaasti vaan jotain sellaista, että sisäinen minä on nuorempi tai tuntuu nuoremmalta kuin ikänumerot.

Tajusin vasta 45v, että voin kuolla koska vaan esim. sairauskohtauksen. Eikä se ole omaa syytä.l

Mieli pysyy nuorena, joiltain osin samanlaisena kuin vaikkapa 18-vuotiaana, mutta kroppa vanhenee... Itseään ei koe niin vanhaksi, mitä ikävuodet on. Oonkin päättänyt, etten enää ajattele ikääni, vaan elän niin kuin hyvältä tuntuu.

Eniten olen ollut yllättynyt siitä miten nolliin kiinnostus työelämää, yhteiskuntaa ja muita ihmisiä kohtaan on pudonnut näin viidenkympin paikkeilla. Total evvk. Vähän jopa harmittaa että koronasta mentiin näin vähällä yli, joku miinus 2 miljoonaa henkeä olis ollut mun mielestä Suomessakin kiva mutta ei

Miten itseluottamus on kaavanut vuosi vuodelta. Ja itsevarmuus. Jo alle 30v ei voinut vähempää kiinnostaa enää mitä muut minusta ajattelee.

Myös ihmisviha. Ihmisten käsittämätön itsekkyys saa v*tutuksen nousemaan usein. Minäminäminä.

Töiden jälkeen on vain parasta päästä kotiin hiljaisuuteen vaimon ja lemmikkien luo, arkisin ei todellakaan jaksa muuta sosiaalisuutta. Töissä kun joutuu olemaan sosiaalinen lähes 7,5h päivässä. Se on todella väsyttåväå. Nuorempana tuli lähdettyä usein vielä jonnekin. Nyt lähinnä lenkille metsään rentoutumaan.

Se että ikääntyessä viikonloppuna parasta on hyvät yöunet! Kun herää klo 5.15 joka päivä niin bilettäminen ei tulisi mieleenkään varsinkaan perjantaisin, kun on aivan katki ja ennen kymmentä usein sängyssä. Muutenkin alkoholinkäyttö jäänyt lähes kokonaan koska ei kiinnosta se monen päivän toipuminem krapulasta.

N36

Et kaikki miehet pettää kun aopiva tilaisuus, tarpeeksi kiinnostava tyyppi, baari-illat altistaa pahasti näihin. Nuorena sinisilmäisenä tätä ei uskonut.

Se että yksi ihmiselämä menee aivan hujauksessa ohi ja kun vähän alkaa jotain itsestään oppia on jotenkin myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

Et kaikki miehet pettää kun aopiva tilaisuus, tarpeeksi kiinnostava tyyppi, baari-illat altistaa pahasti näihin. Nuorena sinisilmäisenä tätä ei uskonut.

Mulla päinvastainen kokemus kun ikää tulee lisää.

Se kuinka nopeasti aika kuluu ja elämä ei todellakaan ole ikuista. Kuinka tärkeitä ne läheiset rakkaat ihmiset ovat ja kuinka tärkeää on viettää aikaa heidän kanssaan. Elämässä tärkeintä on juuri rakkaus, maallinen mammona jää kirkkaasti sen jälkeen. Olen nyt 50 vuotias.