Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Oikeastaan sellaisia asioita ei ole, jotka olisivat yllättäneet. Ehkä se, miten vaikeaa on oman vanhenemisen hyväksyminen, mutta en ole varma onko sekään yllättävää. En juurikaan ajatellut koko asiaa nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

plussat:

miinukset:

-fysiikan romahtaminen. kun ei ole panostanut liikuntaan vuosiin ,se näkyy ja tuntuu. toisaalta pienikin edistys vielä palauttaa kuntoa aika nopeastikin mikä tuo iloa

-kolotukset kropassa, "ai tuokin nivel/jänne/lihas on olemassa kun sitä särkee!"

-hiusten lähtö/oheneminen. entisenä paksutukkaisena suren hiustuppoja pesun jälkeen. kroppa myös muuttuu keski-iässä ja entinen unelmavartalo on muisto vain. noh ehkä siitä on kehykset vielä jäljellä! :)

N45

Ihan rakkaudella, olethan käynyt lääkärissä ja tarkistuttanut veriarvot? Lihasheikkous, kolotukset ja tukan oheneminen ovat mm kilpirauhasoireita. Itselle tuli diagnoosi yllärinä.

Kuuntelin tänään radiosta kun kaksi kakskymppistä puhui ongelmistaan. Heille oli vaikeaa esimerkiksi suojatien yli käveleminen, kun heitä nolotti mennä röyhkeästi omalla vuorollaan yli. Kun mitä se autoilijakin ajattelee nyt heistä. Hui sentään.

Halusin sanoa heille, että elämä helpottaa vanhemmiten: kun olet 50 v, et enää mieti kuinka paheksuttavaa sinun on noudattaa liikennesääntöjä(!)

Turha häpeä poistuu vanhemmiten. Jos olisin opettaja, opettaisin tämän kaikkea nolosteleville lapsosille: elämä helpottuu ja sinusta tulee rohkea ja huoleton. Täytyy vaan jaksaa ensin se kaikki nuoruuden vaikeus.

N50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kuinka naisena sitä ei enää olekaan kiinnostava sen jälkeen kun 25 tuli täyteen. Vuosi vuodelta vähenee "markkina arvo" ja nykyään on lähinnä seinäruusu ja joskus joku läski puliukko lähestyy

Voi apua, oletko edes oppinut rakastamaan itseäsi?

En tiedä mitä haet takaa

Se, ettei enää jaksa kuten esim parikymmentä vuotta sitten jaksoi. Ja että on tullut kömpelömmäksi. Esim lattialta selinmakuulta pystyyn nouseminen kestää kuusikymppisenä kauemmin kuin parikymppisenä. Eikä siedä enää istuskella polvillaan lattialla. Eikä jaksa enää juosta niinkuin nuorena. Näitä en parikymppisenä tiennyt.

Ja että pään sisällä tuntee itsensä aivan samaksi kuin parikymppisenä. Toivottavasti kuitenkin on edes hitusen viisaampi.

Se, että kun salilla pyllistelee ja joku tuijottaa niin se ei haittaa mua yhtään. Enemmänkin naurattaa. N 47

Jotenkin luulin, että kuolisin nuorempana. Siis esimerkiksi syöpään tm. joskus nelikymppisenä, mutta niin ei käynyt. Se on ihan myönteinen yllätys. Sitten se yllätti, että tavallisessa leikkipuiston keinussa tulee huono olo. Ja se, ettei monilla lapsiperheellisillä kavereilla ole edelleenkään aikaa nähdä, vaikka lapset ovat yläasteella tai jo aikuisia. Tai ainakin ne näkemiset on edelleen heidän aikataululla, kuten lasten ollessa pieniä, mutta vain kerran puolessa vuodessa. Se nuoruusaika kun vietettiin paljon aikaa yhdessä ei ole enää palannut. Toisaalta useilla lapsettomilla kavereilla aikaa on aina ollut ja on edelleen. Erikoista. Mitä lapsiperheissä tapahtuu mikä vie vapaa-ajan lopullisesti? Tai se vietetään vain perheen ja perhetuttujen kanssa.

Se, että luulin olevani hyväkuntoinen, kun sain vielä pari vuotta sitten 5 "tähteä" kuntotesteistä verrattuna ikäisiini. Nyt polvet prakaa, maton reunat korkealla jne. Mieli olisi vielä nuoren, mutta totuus on ihan muuta. Askeliin on tullut varovaisuus. totuus on vaan se, etten enää pärjää. Se veetuttaa.

Ikää kun tulee lisää niin ymmärtää esimerkiksi liikunnan merkityksen hyvinvoinnille ja liikkuvuudelle. Parissa päivässä alkaa kangistua jos ei liikuttele itseään.

Harrastan enduroa sekä motocrossia ja vanhenemisen myötä kuvioon on tullut pelko luiden murtumisesta tai muuten loukkaantumisesta kun paraneminen kestää paljon kauemmin kuin nuorempana.

Meno on hidastunut paljon kun ei tunne enää itseään kuolemattomaksi.

Se, miten nopeasti muutuin työelämässä tytöstä yli-ikäiseksi rouvaksi, melkein vanhukseksi. Mihin se väliaika katosi? Ilmeisesti pariin vanhempainvapaavuoteen.

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei ole mitään vaivoja ja jaksamisongelmia, enkä tarvi edes lukulaseja. Ikää on 48 nyt. Ihan samanlaiseksi tunnen oloni kuin 20 vuotta sitten. Enkä ole todellakaan elänyt terveellisesti vaan ihan päinvastoin ja ylipainoakin on jotain 50 kg.

Voin kirjoittaa ihan päinvastaisen tarinan. Olen aina elänyt ja syönyt terveellisesti En ole ylipainoinen. Olen harrastanut urheilua monta kertaa viikossa, hyötyliilkkunut työmatkat, portaat jne. Olen kuitenkin onnistunut haalimaan itselleni joukon sairauksia, jotka vaikuttavat elämään ja ovat usein tyypillisiä juuri päinvastaista elämäntapaa noudattaville.

Astma tuli alla kolmikymppisenä ja lääkitystä on pitänyt säätää usein. Henkeä ahdistaa joskus urheillessa ja puuskutan ja vingun liikkeelle lähdettäessä varsinkin kylmällä ilmalla ja pakkasella ennen kuin keuhkot lämpenevät. Vatsaportti on rakenteellisesti tosi löysä ja refluksi alkoi vaivata jo samassa iässä.

Polvi loukkaantui urheilitapaturmassa ollessani 35 ja se on leikattu useita kertoja ja nivelrikko vaivaa. Myös toinen polvi on alkanut oireilla. Hendityustier ovat rakenteellisesti ahtaat ja olen ihana kuorsnnut. Bruksismia varten tehty purukisko vielä pahentaa kuorsaamista.

Läheisten syövät ja lapsen lapsuusaikainen vakava sairaus ovat lisäksi aiheuttaneet vakavan uniongelman ja olen välillä aivan poikki ja uupunut. Onneksi urheilu on auttanut jaksamaan vaikeina aikoina.

Monesti ärsyttää kun kaltaiseni ihmiset usein paasaavat elämäntapojen merkityksestä ja siitä että pelkät elämäntavat takaisivat terveyden ja ehkäisisivät kaikki sairaudet. Omasta kokemuksesta voin sanoa että sattumalle ja perimälle et kauheasti voi mitään.

Mutta urheilijahan ei tervettä päivää näe ja iloinen täytyy olla etteivät omat sairaudet onneksi ole vakavia.

Että mitään hauskuutta ja helppoutta ei tullutkaan kun sai lapset isoiksi ja omilleen.

Maailmantilanne muuttui niin paskaksi, että elämästä nauttiminen on mahdotonta. Ensin sulkivat paikkoja ja nyt leikkaavat loputkin pois. Esim. kuoroharrastuskin loppuu, kun kuoro lopetetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

plussat:

miinukset:

-fysiikan romahtaminen. kun ei ole panostanut liikuntaan vuosiin ,se näkyy ja tuntuu. toisaalta pienikin edistys vielä palauttaa kuntoa aika nopeastikin mikä tuo iloa

-kolotukset kropassa, "ai tuokin nivel/jänne/lihas on olemassa kun sitä särkee!"

-hiusten lähtö/oheneminen. entisenä paksutukkaisena suren hiustuppoja pesun jälkeen. kroppa myös muuttuu keski-iässä ja entinen unelmavartalo on muisto vain. noh ehkä siitä on kehykset vielä jäljellä! :)

N45

Ihan rakkaudella, olethan käynyt lääkärissä ja tarkistuttanut veriarvot? Lihasheikkous, kolotukset ja tukan oheneminen ovat mm kilpirauhasoireita. Itselle tuli diagnoosi yllärinä.

Kiitos vinkistä, ehkä se olisi hyvä juttu tarkistuttaa kilppariarvot. 

En lapsena ja nuorena ymmärtänyt yhtään kun äiti valitteli, että jostain seinästä käy veto. En siis itse tuntenut sitä ja ärsytti se vedosta valittaminen. No nyt sitten itse olen se "Hyi, käypä kylmä veto...hrrr"-tyyppi. Muutenkin alan päivä päivältä muistuttaa enemmän äitiäni ja vain niissä negatiivisissa piirteissä.

Ihmisviha on vaan kasvanut. Se on vaan sellaista ajatusta kuinka typeriä ja ahneita me ihmiset ollaan. Ja omaan napaan tuijottajia. Ihminen pedoista pahin.

Että näytän tismalleen samalta kuin yli 15 vuotta sitten. Olen aidosti ihmeissäni ja niin on kaikki muutkin!

Vierailija kirjoitti:

Se, ettei enää jaksa kuten esim parikymmentä vuotta sitten jaksoi. Ja että on tullut kömpelömmäksi. Esim lattialta selinmakuulta pystyyn nouseminen kestää kuusikymppisenä kauemmin kuin parikymppisenä. Eikä siedä enää istuskella polvillaan lattialla. Eikä jaksa enää juosta niinkuin nuorena. Näitä en parikymppisenä tiennyt.

Ja että pään sisällä tuntee itsensä aivan samaksi kuin parikymppisenä. Toivottavasti kuitenkin on edes hitusen viisaampi.

Minua on taas näin kuusikymppisenä hämmästyttänyt, miten vähän fysiikkani on muuttunut. Teen edelleen kaikkea sitä mitä ennenkin, eikä mihinkään koske. Etuna se, että kuukautiset jäivät pois, helpottaa elämää kovasti.

Hyvät geenit ilmeisesti, koska elintapojani en voi tilanteesta kiittää.

Se, että vieläkin rakastuu ihanasti. Noh, ei se ole mikään yllätys oikeastaan eikä liity edes tähän aiheeseen mitenkään.

On vaan pakko päästä jakamaan se, että olen aika ihastunut / rakastunut mieheen. ja hänkin vihjailee pitävänsä minusta. Ihana tunne , romanttiset ajatukset meistä kahdesta pyörivät päässäni, käveltäisiin yhdessä metsässä ja välillä suukoteltaisiin ja pidettäisiin kädestä. ja kuiskuteltaisiin jotain höpöhöpöjuttuja toistemma korvaan ja kikateltaisiin yhdessä . mieskin on jo lähes kuusikymppinen mutta iätön ja nuorekas ajattelultaan. olen hyvin mieltynyt hänen persoonaansa. voisin nyt pitää luennon tästä mutta tässä kaikki. Kiitos ja anteeksi

N45

Miten noinkin nuoret tytöt ja pojat saavat olla oikeina lääkäreinä.