Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

plussat:

-ei välitä niin paljon siitä mitä muut ajattelee omista valinnoistaan, tämä on ihanaa

-elämänkokemus, on mukavaa jutella yhdessä toisten kalkkisten kanssa :)

-muisteleminen, on mukavaa kun on jo kilometreja takana ja on mitä muistella

-ennakoitavuus, kun on kilometreja takana, osaa ennakoida tulevaa ja ajatella nenäänsä pidemmälle. osaa hahmottaa kokonaisuuksia ja tehdä valintoja niiden perusteella.

miinukset:

-fysiikan romahtaminen. kun ei ole panostanut liikuntaan vuosiin ,se näkyy ja tuntuu. toisaalta pienikin edistys vielä palauttaa kuntoa aika nopeastikin mikä tuo iloa

-kolotukset kropassa, "ai tuokin nivel/jänne/lihas on olemassa kun sitä särkee!"

-yhteiskunnan ikärasismi, töihin meneminen vaikeutuu ikäsyrjinnän takia

-hiusten lähtö/oheneminen. entisenä paksutukkaisena suren hiustuppoja pesun jälkeen. kroppa myös muuttuu keski-iässä ja entinen unelmavartalo on muisto vain. noh ehkä siitä on kehykset vielä jäljellä! :)

N45

Että siinä missä nuoret näkevät vain juuri sen hetken pukeutumistrendin ja pitävät kaikkia muita tyylejä naurettavina, itse näkee kirkkaasti eri tyylien kierron. Vain muutama vuosi ja sitten on jo taas palannut vaikkapa 1990-luvun lopun muotisuuntaus. Keksitäänköhän vielä aivan uusi pukeutumistyyli ja värimaailma?

Kuoleman läheisyys.

Sitä ei sittenkään ole vanha vaikka on jo 60

Että olisin 53 vuotiaana

Kaunis ja hoikka

varakas

30 vuoden rakkausliitto takana

Omia valintoja

Ei lapsua

Ei jumalaa

Yrityksen perustaminen/vaurastuminen

Vierailija kirjoitti:

Että siinä missä nuoret näkevät vain juuri sen hetken pukeutumistrendin ja pitävät kaikkia muita tyylejä naurettavina, itse näkee kirkkaasti eri tyylien kierron. Vain muutama vuosi ja sitten on jo taas palannut vaikkapa 1990-luvun lopun muotisuuntaus. Keksitäänköhän vielä aivan uusi pukeutumistyyli ja värimaailma?

älä vanha läskimaha sillä itseäsi rasita

rikoo on riskillä ruma

Vierailija kirjoitti:

Että kuinka naisena sitä ei enää olekaan kiinnostava sen jälkeen kun 25 tuli täyteen. Vuosi vuodelta vähenee "markkina arvo" ja nykyään on lähinnä seinäruusu ja joskus joku läski puliukko lähestyy

Oletko lihava?

Ei lihominen tule yllätyksenä..

mikä teitä läskikasoja oikein vaivaa?

Vierailija kirjoitti:

Se että naismaku ei ulkonäön osalta muutu samassa tahdissa kun itselle tulee ikää.

Jos miettii kroppaa, parhaat kropat on parikymppisillä. Tai jopa 17-vuotiailla koska nuoret naiset alkavat olemaan melko muhkuja nykyään. Yhä miellyttää hoikka kroppa mutta pullea peppu ja muodokkaat reidet. Sellaisia ei oman ikäisillä naisilla ole. En tunne ainuttakaan jolla olisi, kaikilla on kroppa muuttunut tasapaksuksi.

Tästä aina puhutaan ja näinhän tutkimuksetkin sanovat, mutta nuorena en sitä tajunnut.

Henkisesti oman ikäisen kanssa natsaa parhaiten, tietysti. Itse asiassa jo kolmekymppisenä ajattelin että 40+ naiset ovat parempaa seuraa kuin kolmekymppiset neuroottiset kodinrakentajat.

Oletko itsekin muhku?

Minulle tuli yllätykseenä vaivat/kivut, jotka estävät jopa liikkumisen joinakin päivinä, ja juoksemaan en enää pysty. Se ahdistaa, kun muuten olisi hyvä meininki.

Vierailija kirjoitti:

Minulle tuli yllätykseenä vaivat/kivut, jotka estävät jopa liikkumisen joinakin päivinä, ja juoksemaan en enää pysty. Se ahdistaa, kun muuten olisi hyvä meininki.

Olen siis 65 v.

Että römpsää riittää vaikka vanhenee.

En kyllä nuorena osannut yhtään ajatella, että henkilökohtaiset kasvihuonekaasujen poistot lisääntyvät niin valtavasti ja samalla poistoäänet kovenevat niin, ettei suhuja voi lainkaan päästellä.

Kohdun ja emättimen seinämien laskeuma voi osua onalle kohdalle.

Vierailija kirjoitti:

Se, että n 50v voi aloittaa täysin uudenlaisen elämän. Huomata myös, että vaikka erilaisia vaivoja ( itselläni nivelkulumat) tulee ja saa , voi elää normaalia elämää. Minua on leikattu sieltä sun täältä ja on tekonivelet polvissa , mutta olen kuntouttanut itseni niin, että kävelen jopa 20 000 ( ylikin) askelta lenkeillä päivittäin. Lenkillä kuuntelen radioita napeista.

Nyt olen oikeasti työeläkkeellä. Elämä on silti mahdollisuuksia täynnä vaikka ikä lisääntyy. Ajattelin liittyä johonkin eläkeläisten yhdistykseen ja sitä kautta tulee uutta ja erilaista elämään. Matkoja, tapahtumia jne. Käymme kyllä normaalisti teatterissa, konserteissa, festareillakin jne.

Hyvät ystävät ovat ikuisia ja yhteydenpito toimii tapaamisissa ja pitkissä puheluissa.

Neuvon kaikille, että eläkää mahdollisimman täyttä ja normaalia elämää, niin kauan kun vähänkin kuntoa riittää. Liikkukaa, kävelkää, sillä liikunta varsinkin luonnossa auttaa moneen vaivaan ja voi seurata luontoa samalla.

Kotonakaan ei tule aika pitkäksi. Luen paljon, katson sarjoja/ elokuvia Netflix, C- More, Areena jne. Musiikkia YouTube:sta. Elämä jatkuu ja maistuu edelleen ja kun jokin asia tuntuu painavan pyrin ajattelemaan, että kuitenkin minulla on asiat hyvin ja paljon paremmin, kuin jollain toisella huono- osaisella. Olen kiitollinen 🙏

Hieno asenne!

Pitäisi yrittää olla kiitollisempi.

Miksi ihmiset haluaa luonnossakin liikkuessaan kuunnella korvanapeista jotakin älämölöä? Itse ulkoillessani vaikutun luonnon äänistä; linnuista, eläimistä, tuulen suhinasta ja huminasta, veden solinasta, laineiden paukkeesta kalliota vasten jne.

läskin saa pyytämättäkin kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että kuinka naisena sitä ei enää olekaan kiinnostava sen jälkeen kun 25 tuli täyteen. Vuosi vuodelta vähenee "markkina arvo" ja nykyään on lähinnä seinäruusu ja joskus joku läski puliukko lähestyy

Oletko lihava?

En ole.

Vierailija kirjoitti:

Se on surullista katsottavaa, kun aika moni on hirveällä meiningillä rakentanut omaa elämäänsä, mutta unohtanut ne tärkeimmät asiat eli hyvät ihmissuhteet (erityisesti se parisuhde) ja suhde itseen. Ja sitten keski-iässä ollaan pulassa, kun on rakennettu itselle häkki, josta ei tunnu olevan ulospääsyä. Eli on asunnot, autot, mökit, kiireiset urat ja lapset sekä paljon velkaa. Ja se parisuhde ihan viturallaan, se ei tunnu olevan korjattavissa eikä siitä voi lähteä, koska on rakennettu tämä kokonaisuus. Ja töissä ei viihdytä ja sitä ei voi taas vaihtaa, koska on nämä lainat ja tietty elintaso. 

Sitten kärvistellään ja aletaan hakemaan kaikenlaisia toksisia vaihtoehtoja, kuten pettäminen tai avoimet suhteet, jne. 

Tämä. Olen 43.v perheenäiti ja juuri tuossa häkissä, lisänä kauhea ikäkriisi.. Tosin ei ole mökkiä eikä kauheasti asuntolainaa, mutta parisuhde voinut huonosti jo pidempään ja ero ollut mielessä. Lasten ja yhteisen omaisuuden takia eroaminen tuntuu kuitenkin hankalalta. Lähdin vielä nelikymppisenä opiskelemaan työn ohessa uutta alaa, kun en viihtynyt edellisessä työssäni. Nyt olen viimein löytänyt mieluisan työn entiseltä alalta ja viimeisen vuoden aikana olen huomannut ihastuneeni työkaveriin.. Olemme molemmat varattuja ja nyt syksyllä suutelimme työpaikan juhlissa. Vaikka tiedän, ettei suhteestamme työkaverin kanssa voisi tulla mitään, olen miettinyt miksi kärvistelen näin huonossa avioliitossa. Viimeiset reilut 15 vuotta olen elänyt vain lapsille. Nyt kun lapset ovat teini-ikäisiä ja omaa aikaa on enemmän, niin olen alkanut miettimään mitä minä haluan. Tuntuu, että haluamme avioliitossa nykyisin täysin eri asioita.

Elämä on oikeasti juuri niin ihanaa kuin siihen itse haluaa asennoitua. Jos on jatkuva negis niin onhan se raskasta. Itsetuntemusta on riittävästi eikä kaikki ole niin vakavaa. Osaa luopua turhasta. Jännää on sekin ettei kaikki kypsy samaan tahtiin. Jotkut jämähtää teineiksi. Sekin on ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Että kuinka naisena sitä ei enää olekaan kiinnostava sen jälkeen kun 25 tuli täyteen. Vuosi vuodelta vähenee "markkina arvo" ja nykyään on lähinnä seinäruusu ja joskus joku läski puliukko lähestyy

Voi apua, oletko edes oppinut rakastamaan itseäsi?