Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1417)
Miten nopeasti rupsahdin ihan nätistä niin rumaksi, ettei tee mieli ihmisten ilmoilla liikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kuinka samanlainen olen kuin 18-vuotiaana. Maha vähän kasvanut, stressaan asioista vähemmän ja tiedän jonkin verran enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Parta alkoi yhtäkkiä kasvaa, vaikka luulin, että minulla ei koskaan kasva. Sitä vastoin hiukset ovat hieman harvenneet, tosin eivät huomattavasti. Oli tiukka paikka, kun huomasin asian ensimmäisen kerran vuosia sitten. Kai elimistökin sitten säikähti että ei hitto, jäbälle on pakko saada jostain edes parta, ei tuosta muuten mitään tule.
Vielä ei kunnon puolesta olla setiydytty. Harrastan liikuntaa aktiivisesti ja monipuolisesti, ylipainoa ei ole, tupakkaa en polta. m38
Lempeä itseironia on kovin harvinaista, ja viehättävää :)
Se miten eniten v*tuttaa kaikki, ja tunnen itseni ikälopuksi hamsteriposkeksi. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se että maailma on tosi epäoikeudenmukainen ja ihmiset ovat kieroja. Nuorena sinisilmäisenä en tätä uskonut :).
Nuorena olin kyllä paljon pessimistisempi ja kyynisempi. Lähes kaikissa ihmisissä ihmisissä on enemmän hyvää kuin huonoa. Toisaalta en kyllä enää edes haaveile mitenkään poikkeuksellisen hienojen ihmisten kohtaamisesta, kaikki ovat omalla tavallaan itsekkäitä ja kapeakatseisia. Toki myös minä itse.
Minä olen tavannut muutaman aidosti hyvän ihmisen. Tuo on nostanut rimaani. Onneksi yksi noista hyvistä ihmisistä on vaimoni
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naiset ei tyydy työttömään mieheen, koska nainen haluaa kokemuksia, jotka maksavat rahaa.
Kunnollinen mies on vielä viisikymppisenäkin naisia kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tää ei sinänsä ole yllätys, mutta asia, jota en nuorempana tullut ajatelleeksi. Jossain kohtaa miehet lakkaavat katsomasta perääsi. Ne harvat kerrat kun mies kadulla katsoo silmiin, hän kääntää katseensa nopeasti pois. Olen 45-vuotias nainen, joten ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.
Mites te muta naiset olette asian kokeneet?
Joo, ja nuorena sitä mietti, onko mussa jotain vikaa, kun miehet tuijottavat. Että onko ripsiväri poskella tai hameenhelma jäänyt takaa ylös.
Vierailija kirjoitti:
Että lääkärit, opettajat jne näyttää ihan lapsilta kun on itse tarpeeksi paljon vanhempi.
Ja että makean syömisestä tulee oksettava olo.
Tuo ensimmäinen pätee minullakin mutta toinen ei vielä.
Pankkivirkailijakin näytti viimeksi koululaiselta mielestäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se ettei näin 35vnä ole enää tärkeää että minusta pitäisi mahdollisimman moni ja että olisin miellyttävä ja ymmärtäväinen laupias samarialainen kuten nuorempana koin tärkeäksi. Paskat!
Välit poikki vaan ja estoja päälle, en uhraa enää yhtäkään minuuttia elämästäni epämiellyttäville ystäville, joiden edesottamuksista saan vatsanväänteitä (pettämiset, pervoseikkailut, tunnin kestoiset oma napa-vuodatukset). Uskallan myös sanoa syyn tälle jos kysyvät, ihmiset vastatkoot valintojensa seurauksista, ei minun tarvitse varjella heidän uskomuksiaan siitä että ovat vielä ihan kelpo ihmisiä, jos eivät ole. On oikeasti todella vapauttavaa, kun tarvittaessa useamman vuoden ystävyydenkin SAA tarvittaessa heittää romukoppaan.
Yksi asia ainakin, ettei vieraiden miesten minkäänlainen huomio voisi vähempää kiinnostaa.
Pukeutumisen osalta se, miten paljon nautin peittävästä pukeutumisesta vaikka mainittavaa ylipainoa ei ole.
Olen myös alkanut ajatella asioita siten että mahdollisesti elän enää parikymmentä vuotta ja mihin haluan käyttää jäljellä olevan aikani, esim. ihmissuhteiden osalta, yhtäkään kitisijää en enää kuuntele vaan olen siivonnut ne pois ihmissuhteistani lopullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että elämässä ei ole mikään muu varmaa kuin kuolema.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei sinänsä ole yllätys, mutta asia, jota en nuorempana tullut ajatelleeksi. Jossain kohtaa miehet lakkaavat katsomasta perääsi. Ne harvat kerrat kun mies kadulla katsoo silmiin, hän kääntää katseensa nopeasti pois. Olen 45-vuotias nainen, joten ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.
Mites te muta naiset olette asian kokeneet?No mulle ei o väliä yhtään katsooko miehet perään vai ei. Elämässä muutakin kuin se mitä muut minun ulkokuorestani ajattelevat. Kaipa mulla hyvä itsetunto niinkuin pitäisi jo 47 v ollakin elämänkokemuksen myötä.
Yksin muttei yksinäinen.
Kadulla kontaktia ottavat nuoret miehet ovat ainoastaan feissareita. Keski-ikäisellä naisella oletetaan olevan rahaa ja halua lahjoittaa kaikenmaailman järjestöille.
Ei kiitos - jos jotain jää säästöön, sijoitan se omien eläkepäivien turvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se että vihaan itseäni, tätä mummo naamaa ja että oikeasti olen ilmaa miehille. Kaikki tuijottaa vaan mun 16v tytärtä.
N37
Sama. Olen todella kateellinen tytölleni.
Itkettää..
No olen vasta 31, mutta olen huomannut, että en osaa tuntea itseäni tietyn ikäiseksi. Olin siis 18 tai 31, niin ihan samalta tuntuu. Peilikuva vaan muuttuu. Onkohan tunne vielä sama, kun olen vaikka 60? Eli olen luullut, että kolmekymppisenä tunnen itseni kolmekymppiseksi, nelikymppisenä nelikymppiseksi... Mutta ei, ei tunnu miltään.
Kukaan ei kysy enää papereita. Baarissa ei kukaan lähesty. No joo, nykyään sitä käy baarissa sen kerran vuodessa, ei käytä enää mitään biletoppeja tai korkkareita, ei ole ympärikännissä ja seurustelee, niin ihmekös ettei enää saa miehiltä huomiota.
Vuodet menee TODELLA nopeeta. En voi uskoa, että ylioppilaaksi pääsystäni on jo 12 vuotta. Mihin ne vuodet vaan katoaa?
Vartalo alkaa roikkua. Naama alkaa roikkua. Suunta on alaspäin ellei sitten itse tee jotain. Ja siltikin vaan vanhenet.
Vanhemmat vanhenee silmissä. On jotenkin surullista, että ne, jotka ovat olleet sinua vahvempia ja pitäneet sinusta huolta, alkavat haurastumaan ja väsymään.
Itsetunto on paljon parempi kuin teininä tai parikymppisenä.
Ei enää jaksa bilettää aamuun saakka. Eikä ylipäänsä kiinnosta.
Että elämä ei ole koskaan mennyt kuten olisin halunnut. Kun taaksepäin katsoo, niin raskaasta vuodesta yhä raskaampaan on elämä kulkenut.
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia ainakin, ettei vieraiden miesten minkäänlainen huomio voisi vähempää kiinnostaa.
Pukeutumisen osalta se, miten paljon nautin peittävästä pukeutumisesta vaikka mainittavaa ylipainoa ei ole.
Olen myös alkanut ajatella asioita siten että mahdollisesti elän enää parikymmentä vuotta ja mihin haluan käyttää jäljellä olevan aikani, esim. ihmissuhteiden osalta, yhtäkään kitisijää en enää kuuntele vaan olen siivonnut ne pois ihmissuhteistani lopullisesti.
Ihan kuin olisin itse kirjoittanut!
Vierailija kirjoitti:
Se miten kusella käyntiin kuluu nykyään neljä kertaa enemmän aikaa kuin 30 vuotta sitten.
M56
Tai sama aika mutta neljä kertaa useammin
Vierailija kirjoitti:
Se kuinka samanlainen olen kuin 18-vuotiaana. Maha vähän kasvanut, stressaan asioista vähemmän ja tiedän jonkin verran enemmän.
Jossain sukujuhlissa säpsähdin kun haukottelin keski-ikäisten tylsille jutuille ja tajusin yhtäkkiä niiden olevan minua nuorempia.
Tunnen kyllä itseni aikuiseksi mutta korkeintaan juuri 30v täyttäneeksi vaikka kalenteri inttää tuon tapahtuneen viime vuosituhannella.
Nuorena olin kyllä paljon pessimistisempi ja kyynisempi. Lähes kaikissa ihmisissä ihmisissä on enemmän hyvää kuin huonoa. Toisaalta en kyllä enää edes haaveile mitenkään poikkeuksellisen hienojen ihmisten kohtaamisesta, kaikki ovat omalla tavallaan itsekkäitä ja kapeakatseisia. Toki myös minä itse.