Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Toisten mielipiteet omista tekemisistäni jaksaa kiinnosta vuosi vuodelta vähemmän, perhe toki eri asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Isäni totesi aikoinaan että jos 50 vuotiaana ei aamulla koske mihinkään niin olet kuollut. Olen samaa mieltä nyt 51 vuotiaana.

Kuollut olen sitten. 54 on lasissa, eikä kolota sitten niin mistään. Korkeintaan kahvihammasta joskus.

Suomalaisilla miehillä on puolella 58 vuoden i'ässä elämää merkittävästi haittaava vamma tai sairaus. Naisilla se on 10 vuotta vanhempana puolella.

Ruotsissa miehilläkin tuo ikä on noin 10 vuotta korkeampi.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena en todellakaan osannut ajatella, että tulee aika jolloin on muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Se jako oli ennen niin päivänselvä.

Onhan hermafrodiitteja aina ollut, sekä lapsia, joiden sukuelimistä ei voi päätellä onko tyttö vai poika anatomialtaan (ja ne on yleensä korjattu vanhempien päätöksen mukaan).

Sukupuolen merkitys on vain laajentunut, anatomiasta sosiaaliseksi konstruktioksi.  Se on se muutos, jota harva näki menneinä vuosikymmeninä, eli sukupuolen voi päättää vapaasti ja vaihtaa sitä vaikka tunnin välein. Sukupuoli voi olla myös muuta kuin mies tai nainen, eli vaikka taisteluhelikopteri.

Kuinka yhtäkkiä kaipaa hiljaisuutta ja rauhaa ja asumaan muualle kerrostalosta ja kaupungin keskustasta lähelle vettä, luontoa ja metsää.

Tuli yllätyksenä että olen työkyvytön, näkövammainen kipukroonikko+impotentti jo ennen kuin täytin 30v. Olen kuitenkin raitis ja omaan terveelliset elämäntavat (normaalipaino ja 5-7h liikuntaa viikossa)

Myös miesten parasta ennen päivää on siinä 22-24v ilmeisesti.

M31v

Kuinka kehnosti liikakilot saa pois +40 vuotiaana.

Että lapset vanhenevat.. Sanoin tässä leikillään esikoiselleni (40v vanha) että näyttää että olet kohta saanut minut iässä kiinni :) . Vastaus oli kyllä että koita nyt muistaa äiti että olet aina minua 20 vuotta vanhempi.

Se yllätti että painoa tosiaan tulee helpommin nyt kohta 34 vuotiaana ! Olen aina ollut tosi pieni ja hoikka... voinut syödä ihan mitä vaan ja isoja määriä. Nyt on asiat toisin. Surku :D

Ja yllätti myös miten ihanaa elämä on nyt ! Olin nuorena epävarma rassukka ja nyt tuntuu että olen löytänyt oman paikkani. Olen tullut rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi. Teini-ikä ja aikuistuminen oli niin kamalaa aikaa mulle

Luulin teininä että unettomuuteen saa toimivat lääkkeet aikuisena. Väärin meni hyvän aikaa, kyllä ne eläkkeelle mieluummin pistivät. En tiennyt että se on oikeasti tuurista kiinni kuka niitä saa enkä sitäkään, että myös mulla kävi lopulta säkä. Ahdistuksen kanssa puolestaan luulin että se on jotakin niin isoa, että mä en sellaisia tunne. Tuurihan se tässäkin kävi ymmärtää, että pari vuosikymmentä mulla oli vain huono tuuri. Että mun ahdistukseen löytyy ikivanhoja lääkkeitä, niitä vaan ei haluttu antaa.

Kamalinkin työpäivä voittaa sen tuskan tunteen, mitä eläkkeellä koin.

Vierailija kirjoitti:

Se yllätti että painoa tosiaan tulee helpommin nyt kohta 34 vuotiaana ! Olen aina ollut tosi pieni ja hoikka... voinut syödä ihan mitä vaan ja isoja määriä. Nyt on asiat toisin. Surku :D

Ja yllätti myös miten ihanaa elämä on nyt ! Olin nuorena epävarma rassukka ja nyt tuntuu että olen löytänyt oman paikkani. Olen tullut rohkeammaksi ja sosiaalisemmaksi. Teini-ikä ja aikuistuminen oli niin kamalaa aikaa mulle

Luin taannoin muistaakseni dailymailista että tutkijat ovat ehkä löytäneet syyn siihen, miksi keski-iässä alkaa kiloja kertymään.

Keski-iässä keho ei enää hyödynnä hiilihydraatteja kuten nuorena.

Kun 30 lävähtää mittariin, niin pitäis alkaa vähentämään leivän, pastan ja sokerin syöntiä, jos haluaa pysyä hoikkana.

Luulin että elämä tasoittuu harmoniseksi, mitä enemmän vanhenee. Ehkä joillakin niin käykin.

Kuten moni muukin on sanonut, sellainen tietynlainen hälläväliä asenne. Ei siis kiinnosta oikeastaan yhtään mitä muut ihmiset ajattelevat ja kaikenmaailmaan "roolin" vetäminen on unohtunut. Olen todella paljon rennompi. Esim. nuoruudessa, jos joku käytti jotain tarkoituksellisen monimutkaista kapulakieltä, niin aina vain teeskentelin ymmärtäni, koska olisi noloa myöntää etten olisi. Nykyään vain pamautan suoraan, että "Älä siinä kapulakieltä mongerra, vaan sano ihan suomeksi niin kaikki tajuaa." Yksi noista kapulakielen mongertajista paljastui sellaiseksi, joka itseasiassa stressaa muiden mielipiteitä, joten yritti tuolla hienolla kielellä esittää fiksumpaa. 

Olen koko ikäni harrastanut tanssia, pilatesta ja joogaa ja ajatellut, että mulla on kohtuuhyvä "kehotietoisuus".

Näin keski-ikäisenä olen huomannut, kun aamulla nousen sängystä, että olen kuin joku "koottava figuuri" tai picasson maalaus. Eli tuntuu kuin kaikki ruumiinosat olisi aamulla "pois paikoiltaan".

Niska-hartiaseudulla on krapula, kumpikin jalka tuntuu "vasemmalta jalalta" ym.

Ikään kuin joutuisi "kokoamaan kehonsa" uudelleen joka aamu.

Paitsi että keho tuntuu aamulla jäykältä ja kankealta, niin myös peiliin ei enää huvita katsoa: "aamunaama" on surkeaa todellisuutta eikä mikään myytti: pöhöttynyt, eloton, juonteet on esillä ja silmäpussit on sekä ylä- että alaluomella. Ne kyllä häviää päivän aikana mutta aamulla herätessä keho ja kasvot tuntuu 10 vuotta vanhemmilta.

Itse olin kovin onnellinen ja tyytyväinen arkeeni ja sinut vanhenevan itseni kanssa, seksielämäkin runsasta. Kaikki vaan voi muuttua ykskaks, eli mieheni päätti 30 yhteisen vuoden jälkeen, että haluaa erota. Nyt kerään itseäni kasaan ja yritän löytää elämästäni jotain hyvää, mutta vaikeata on. Mökkeiltiin, veneiltiin, sienestettiin yms miehen kanssa yhdessä ja mitään niistä en pysty tekemään yksin (mökki+vene miehen suvun ja sienipaikoille en pääse ilman autoa + ajokorttia). On oikeesti päiviä kun toivoisin, että ei tarvitsisi enää herätä. Yksinäisyys ja ikävöinti tekee todella pahaa. Oltiin mieheni kanssa ystäviä ennen yhteen menoa, eli tunnettu yli 35 vuotta. Älkää ikinä ajatelko vaikka olisi kuinka olisi riidaton ja seksiäkin sisältävä suhde, että ei voisi käydä niin että toinen lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vaihdevuodet alkoi 50v loppu 65v. Hiton hikoilua/palelua kiusallinen vaiva. Ei auttanut mikään lääke. Limakalvot alkoi kuivua, gynnäriltä Vagifemmiä on auttanut hyvin. Univaikeuksia ei maita iltauni. Pyörit ja pyörit sängyssä. Väsymys päivisin. Nukahtamis tai unilääkettä avuksi. 50v saimme lapsenlapsia. Onneksi ei ole tarvinnut hoitaa vaan tapailla sattumanvaraisesti ihan muutaman tunnin. Töissä ollessa tuntui nuorempien kasaavan ikävämpiä hommia niskaani. Ajattelin, että ihan sama mitä duunissa tekee, ei tarvinnut päteä eikä halua loistaa lainkaan. 

Iho kuivuu, alkaa roikkumaan, kun gollageeni häipyy. Maksaläiskät kukkii. Hiukset ohenee. Meikit näyttää suttuisilta. 

Ruuat ja kahvi närästää, alkoholi huimaa, ei ole nälkä tai sitten ahmin herkkuja. 

Silmät ja kuulo heikkenee. Sairauksia puhkeaa ja nivelet paukkuu ja särkee. Jäykistyvät mokomat ei pääse lattialta ylös eikä rappujen kävely ole mukavaa. 

Hampaat hajoaa. 

Terkkari ei hoida mitään, kun olet eläkkeellä. Saat aikoja kolmenkuukauden päähän. joka vaivaan sanotaan: Ota särkylääkettä. Käydessäsi sitten yksityisellä sanotaan: Olet käynyt privaatilla haha jostain on apu haettava. 

Varautukaa hyvät ihmiset vanhuuteen suurella rahapussilla ja säästöillä. Apuja ei saa muutoin lainkaan. 

Oletko myös

pienituloinen?

lihava?

tätityylinen?

Hmmm...olen 57 vuotias ja miehet katsovat vastaan tullessa silmiin hymyillen ja olenpa jokusen tavannut kääntyvän katsomaan perään. Luulen sen kyllä enemmänkin johtuvan omasta asenteesta kuin siitä, että olisin ylimaallisen kaunis..:)

Se vanhenemisessa hämmentää, kuinka eri tahtia se eri ihmisillä tapahtuu.

Tossa vuosi sitten, kun kaikki kuntoilukeskukset oli kiinni ympäri maailmaa, monet "julkkis-personaltrainerit" tekivät youtubeen jumppavideoita kannustaakseen ihmisiä kotikuntoiluun.

David Kirsch, joka on kuuluisa supermallien ja muiden tähtien henkilökohtainen valmentaja, teki yhdessä jumppavideon asiakkaansa ja "bestiksensä" Liv Tylerin kanssa.

Liv Tyler on 45-vuotias, mutta näyttää kasvoiltaan ja keholtaan kolmekymppiseltä. Hän on todella hoikka ja siro.

Yllätys oli, että hän tunnusti inhoavansa liikuntaa. Hän ei kunnolla edes jaksanut vetää läpi jumppaohjelmaa, joka oli omasta mielestäni superkevyt, tyyliin mun lähemmäs 80v. isoäitikin olisi vetänyt sen läpi paremmin.

Jo pienikin liikunta sai hänet läkähtymään.

Sitten kun Kirsch puhui terveellisestä ravinnosta tyyliin: "sokerista, hedelmistä ja vaaleista, kuiduttomista jauhoista kannattaa pysyä erossa", Liv parkaisi tyyliin: "pystyn päivällä olemaan erossa makeasta, mutta illalla tulee makeannälkä ja ahmin makeisia".

Aamun hän aloittaa pannukakuilla koska ne on ihania ja lapset rakastaa niitä ja kai hedelmiä voi syödä, vaikka ne on täynnä hedelmäsokeria, kun onhan niissä jotain vitamiineja?".

Sitten kasvojen hoito on tyyliin: pesee kasvonsa silloin tällöin ja laittaa aamulla kasvonaamion jonka antaa vaikuttaa tehdessään lapsille aamiaista.

Sai sen käsityksen että hän syö epäterveellisesti, ei juurikaan liiku, on rapakunnossa mutta näyttää nuorelta ja upealta siitä huolimatta.

Taannoin luin jutun näistä vuosituhannen vaihteen supermalleista, jotka edelleen ovat upean näköisiä esim. Cindy Crawford ja Elle Macpherson ym.

Alkoi ihan huimata heidän päiväohjelmansa: aamulla parin tunnin juoksulenkki ja iltapäivällä pari tuntia kuntosalia tai muuta raskasta lihaskuntotreeniä. Ruokavalio oli jotain makrobioottista luomuruokaa. Kananrintaa, sellerinvarsia ja ituja ja juomaksi vettä jossa sitruunaa.

Siis noi 50v. mallit vetää todella askeettista ja kurinalaista elämää. Esim. alkoholi ja sokeri on ehdoton no no, koska se pilaa ihon.

En uskonut elämäni olevan näin ihanaa ja onnellista vielä eläkeiässä.

Ja olen myös terveempi, tyytyväisempi, onnellisempi ja myös mukavampi ihminen läheisille.

Ja mikä parasta, ulkoinen olemus vain paranee, kun lähinäkö heikkenee, eikä enää näe mitä peilistä näkyy. Se on armollista.

Se, etten enää jaksa aloittaa koko elämää alusta opintoja myöten. Hyväksyn siten aiempia valintojani nykyään osaksi tulevaisuutta helpommin. Nuorena sitä hylkäsi jonkin asian suorin tein, koska oli vielä koko elämä edessä.

Ei inspiroi olla vastavalmistunut viiskymppinen, joten jatkan elämääni tällä tavoin hautaan saakka. Ulkomaille olen muuttamassa kyllä, joten vielä jotain jaksaa.

Painovoiman vaikutus. Kroppa on muuttunut täysin; mikä oli ennen litteää, on nyt pyöreää ja mikä oli ennen pyöreää, on nyt litteää. Pituus on lyhentynyt useita senttejä. Kun ennen oli pitkä ja laiha kaula, nyt on lyhyt ja paksu. Olen siis aivan normaalipainoinen, ja minua luullaan edelleen järjestään ikäistäni kymmenisen vuotta nuoremmaksi. Mutta niin vaan koko keho on muuttunut mummommaksi...