Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1419)
Kuinka nopeasti kroppa voi pettää ja ei olekaan kuolematon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painovoiman vaikutus. Kroppa on muuttunut täysin; mikä oli ennen litteää, on nyt pyöreää ja mikä oli ennen pyöreää, on nyt litteää. Pituus on lyhentynyt useita senttejä. Kun ennen oli pitkä ja laiha kaula, nyt on lyhyt ja paksu. Olen siis aivan normaalipainoinen, ja minua luullaan edelleen järjestään ikäistäni kymmenisen vuotta nuoremmaksi. Mutta niin vaan koko keho on muuttunut mummommaksi...
Olen lukenut jostain, että nuo "mummomaiset" muutokset johtuvat kortisolihormonista. Eli kortisoli häiritsee kehon sokeriaineenvaihduntaa ja saa aikaseksi muutoksia kehossa.
En enää tarkasti muista artikkelia, mutta jotain siinä selitettiin siitä, että kun naisella estrogeeni alkaa hiipua, niin kortisolihormoni kohoaa. Tämä aiheuttaa sen, että elimistö alkaa "syödä" esim. pyllyn ja reisien lihaksien proteiineja ja samalla kerätä rasvaa vyötärölle ja selkään.
Näin tulee "mummomainen" vartalo jossa lantion päällä on isommat jenkkakahvat kuin itse lantio ja pylly on kaksi pientä roikkuvaa pussukkaa lantion alla. Sekä reidet kapenee mutta maha leviää ja vyötärö katoaa.
Tähän auttaa stressitön elämä, kunnon yöunet ja kohtuullinen painoharjoittelu. Tietty terveellinen ruokavalio on huipputärkeä.
Tämä totta. Pullakahvit muuttuu samantien jenkkakahvoiksi.
Se, miten ennen heräsin klo 6, puin lapset ja vein päivähoitoon, sitten kiiruhdin 7:ksi töihin. Klo 16 sama toisinpäin ruokakaupan kautta. Sitten kokkaamaan perheelle päivällistä, jonka jälkeen tiskit, pyykinpesua, lasten iltatoimet nukkumaan. Kotitöitä vielä, sitten neule käteen ja hetkeksi tv:n ääreen jonka jälkeen itse nukkumaan. Aamulla klo 6 sama alusta.
Nykyään eläkkeellä mietin miten ehdin tuon kaiken tekemään. Mutta nuorena oli nopeampi.
Yllätti, että elämä vanhana on hitaampaa ja leppoisampaa.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena en olisi uskonut, että maailma muuttuu näin hirveän ulkonäkökeskeiseksi. Ja etteivät ihmiset tunnu löytävän puolisoa millään vaikka on Tinderit ja kaikki vempaimet.
No näistä tindereistä sun muista se varmaan johtuukin, ettei puolisoa löydy, kun ei kelpuuteta juuri ketään ja haetaan sitä täydellisyyttä. Kun sitä on niin helppo nyt hakea. Ennen oli vähemmän todellista tarjontaa, siksi kiinnostuttiin niistäkin vähistä ja kun mahdollisuus annettiin, niin sieltä se rakkauskin useimmiten löytyi, vieläpä kestävää laatua.
Ulkonäkökeskeisyys on minutkin yllättänyt, siis että se voi mennä ihan mielettömyyksiin asti. Että halutaan maailman isoin takapuoli tai maailman muhkeimmat rinnat ja että suu halutaan pumpata potkupalloksi.
Ihan tässä hirvittää, että mitä on vielä edessä.
Vähän yllätyin kun eräänä päivänä huomasin, etten (ikäni puolesta) kehtaa enää käyttää tyttären, saati tyttärentyttären vaatteita.
Tulin kyllä isoäidiksi aika nuorena, 42v., mutta ehkä nuorisomuoti ei pue 6-kymppistä.😉
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painovoiman vaikutus. Kroppa on muuttunut täysin; mikä oli ennen litteää, on nyt pyöreää ja mikä oli ennen pyöreää, on nyt litteää. Pituus on lyhentynyt useita senttejä. Kun ennen oli pitkä ja laiha kaula, nyt on lyhyt ja paksu. Olen siis aivan normaalipainoinen, ja minua luullaan edelleen järjestään ikäistäni kymmenisen vuotta nuoremmaksi. Mutta niin vaan koko keho on muuttunut mummommaksi...
Olen lukenut jostain, että nuo "mummomaiset" muutokset johtuvat kortisolihormonista. Eli kortisoli häiritsee kehon sokeriaineenvaihduntaa ja saa aikaseksi muutoksia kehossa.
En enää tarkasti muista artikkelia, mutta jotain siinä selitettiin siitä, että kun naisella estrogeeni alkaa hiipua, niin kortisolihormoni kohoaa. Tämä aiheuttaa sen, että elimistö alkaa "syödä" esim. pyllyn ja reisien lihaksien proteiineja ja samalla kerätä rasvaa vyötärölle ja selkään.
Näin tulee "mummomainen" vartalo jossa lantion päällä on isommat jenkkakahvat kuin itse lantio ja pylly on kaksi pientä roikkuvaa pussukkaa lantion alla. Sekä reidet kapenee mutta maha leviää ja vyötärö katoaa.
Tähän auttaa stressitön elämä, kunnon yöunet ja kohtuullinen painoharjoittelu. Tietty terveellinen ruokavalio on huipputärkeä.Tämä totta. Pullakahvit muuttuu samantien jenkkakahvoiksi.
No mulla on aina ollut pullukka pehva, ja sellainen se on edelleen. Olen jo 71 v. ja edelleen pyöreäpyllyinen. Milloinka se tuosta oikein rupsahtaa niiksi tyhjiksi pussukoiksi? Saisi jo sen tehdä, että edes joskus elämässä hamekin laskeutuisi kauniisti takaa. Lantio ei ole levinnyt, mutta mahaan on tullut makkaroita, joita ei ollut koskaan ennen. Ja missä vaiheessa mulle on ilmestyneet ne allit? Mullahan on aina ollut ohuet narukädet. Onko mulle kasvanut lisää nahkaa?
Niitä ryppyjä tulee vaikka tuntisit itsesi edelleen nuoreksi. Aikaa ei voi huijata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se että miten paljon aikaa tuli tuhlattua Internetin turhiin keskusteluihin ja väittelyihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltei kaikki ketjussa mainitut muutokset on osuneet omallekin kohdalle ja ne kaikki jotka ei, odottaa taatusti vain tapahtumistaan kunhan ikää tulee lisää.
Harmi, että selkeästi suurin osa näistä on ainoastaan negatiivisia muutoksia vaikka katsoisi miltä kantilta ja vaikuttaa fyysiseen oloon sekä jaksamiseen. Se kun ei haittaa, ettei enää jaksa bilettää tai ei alkoholi maistu, kun ne ei tärkeitä asioita ole koskaan olleetkaan mutta se harmittaa, että enää ei jaksa liikkua, tehdä ja ulkoilla kuten nuorempana vaan rasitus tuntuu pitkään ja osa omista lempilajeista on täytynyt jo korvata pehmeämmillä ja kevyemmillä kun nivelet ei kestä.
Pitäisi tietysti miettiä niitä positiivisia yllätyksiä, mitä ikä on tuonut tullessaan. Kai niitäkin nyt jotain on. No se ei ole yllätys, että kuukautiset loppuu, mutta positiivinen asia se on. Mulla oli koko ikäni ihan järkyttävän runsaat ja kivuliaat menskat. Tuntui että jatkuvasti sai niitten kanssa häärätä. Ja oli kuin kiveen kirjoitettu, että aina kun oli joku tärkeä juttu tai ulkomaanmatka tms. niin aina mulla kuukautiset just silloin.
Ja on tullut itselle rohkeutta, en ole enää ihan niin kova jännittämään enkä puhumaton tuppisuu, ventovieraillekin osaan jo puhua ihan ex tempore.
Hyväksyn ihmiset, siis kaikenlaiset ihmiset, ihan eri tavalla kuin nuorempana kun olin hyvin jyrkkä asenteissani.
Luonto on tullut tärkeämmäksi, nautin luonnosta ja huomaan sen monimuotoisuuden ihan eri tavalla kuin ennen. Olen alkanut tykätä myös talvista, joita ennen vihasin. Minusta tuntuu, että noteeraan enemmän kauniit maisemat ja pidän kauniina myös sellaisia maisemia, mitkä ennen oli vaan ei mitään. Nyt voin katsella ruohonkorttakin pitkän aikaa ja ihastella sen kauneutta.
Ja pikkulapset ei ärsytä enää yhtään, päinvastoin.
Hokasin, että naisten kalliit voidepurnukat ovat silkkaa huijausta ja rahastusta. Leikkauttamaan naamaa en lähtisi vaikka ois varaakin. Kosteusvoide tuntuu hyvältä kuivalle iholle. Muu on humpuukia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruokahalun katoaminen. Järkyttävän helppoa olla syömättä.. Töissä pärjää hyvin kahvilla ja omenalla päivässä. Nuorempana oli pakko syödä säännöllisesti, jotta jaksoi. Onhan tässä sekin hyvä puoli, että rahaa säästyy, kun ei arvitse käydä ulkona syömässä.
Minulla just toistepäin, joskus nuorempana pärjäsin pelkän banaanin ja kaakaon voimalla 8 tuntia putkeen. Nykyään siinä 10-11 maissa alkaa heikottamaan ellen saa sämpylää tai muuta proteiinipitoista heti. Tekee enemmän ja enemmän mieli jotain jenkkityylistä aamupalaa... pekonia, munakokkelia, pannukakkuja yms. Nuorempana en pystynyt aamulla kunnolla edes syömään sillä pahoinvointi vaivasi jos edes yritti leipää syödä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltei kaikki ketjussa mainitut muutokset on osuneet omallekin kohdalle ja ne kaikki jotka ei, odottaa taatusti vain tapahtumistaan kunhan ikää tulee lisää.
Harmi, että selkeästi suurin osa näistä on ainoastaan negatiivisia muutoksia vaikka katsoisi miltä kantilta ja vaikuttaa fyysiseen oloon sekä jaksamiseen. Se kun ei haittaa, ettei enää jaksa bilettää tai ei alkoholi maistu, kun ne ei tärkeitä asioita ole koskaan olleetkaan mutta se harmittaa, että enää ei jaksa liikkua, tehdä ja ulkoilla kuten nuorempana vaan rasitus tuntuu pitkään ja osa omista lempilajeista on täytynyt jo korvata pehmeämmillä ja kevyemmillä kun nivelet ei kestä.
Pitäisi tietysti miettiä niitä positiivisia yllätyksiä, mitä ikä on tuonut tullessaan. Kai niitäkin nyt jotain on. No se ei ole yllätys, että kuukautiset loppuu, mutta positiivinen asia se on. Mulla oli koko ikäni ihan järkyttävän runsaat ja kivuliaat menskat. Tuntui että jatkuvasti sai niitten kanssa häärätä. Ja oli kuin kiveen kirjoitettu, että aina kun oli joku tärkeä juttu tai ulkomaanmatka tms. niin aina mulla kuukautiset just silloin.
Ja on tullut itselle rohkeutta, en ole enää ihan niin kova jännittämään enkä puhumaton tuppisuu, ventovieraillekin osaan jo puhua ihan ex tempore.
Hyväksyn ihmiset, siis kaikenlaiset ihmiset, ihan eri tavalla kuin nuorempana kun olin hyvin jyrkkä asenteissani.
Luonto on tullut tärkeämmäksi, nautin luonnosta ja huomaan sen monimuotoisuuden ihan eri tavalla kuin ennen. Olen alkanut tykätä myös talvista, joita ennen vihasin. Minusta tuntuu, että noteeraan enemmän kauniit maisemat ja pidän kauniina myös sellaisia maisemia, mitkä ennen oli vaan ei mitään. Nyt voin katsella ruohonkorttakin pitkän aikaa ja ihastella sen kauneutta.
Ja pikkulapset ei ärsytä enää yhtään, päinvastoin.
Samoja havaintoja. Luonto, erityisesti Suomen luonto ja sen kauneus on minullekin viime vuosina ihanasti avautunut.
Nuorempana sitä kai mennä touhotti niin vauhdilla, ettei kerennyt pysähtyä katselemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltei kaikki ketjussa mainitut muutokset on osuneet omallekin kohdalle ja ne kaikki jotka ei, odottaa taatusti vain tapahtumistaan kunhan ikää tulee lisää.
Harmi, että selkeästi suurin osa näistä on ainoastaan negatiivisia muutoksia vaikka katsoisi miltä kantilta ja vaikuttaa fyysiseen oloon sekä jaksamiseen. Se kun ei haittaa, ettei enää jaksa bilettää tai ei alkoholi maistu, kun ne ei tärkeitä asioita ole koskaan olleetkaan mutta se harmittaa, että enää ei jaksa liikkua, tehdä ja ulkoilla kuten nuorempana vaan rasitus tuntuu pitkään ja osa omista lempilajeista on täytynyt jo korvata pehmeämmillä ja kevyemmillä kun nivelet ei kestä.
Pitäisi tietysti miettiä niitä positiivisia yllätyksiä, mitä ikä on tuonut tullessaan. Kai niitäkin nyt jotain on. No se ei ole yllätys, että kuukautiset loppuu, mutta positiivinen asia se on. Mulla oli koko ikäni ihan järkyttävän runsaat ja kivuliaat menskat. Tuntui että jatkuvasti sai niitten kanssa häärätä. Ja oli kuin kiveen kirjoitettu, että aina kun oli joku tärkeä juttu tai ulkomaanmatka tms. niin aina mulla kuukautiset just silloin.
Ja on tullut itselle rohkeutta, en ole enää ihan niin kova jännittämään enkä puhumaton tuppisuu, ventovieraillekin osaan jo puhua ihan ex tempore.
Hyväksyn ihmiset, siis kaikenlaiset ihmiset, ihan eri tavalla kuin nuorempana kun olin hyvin jyrkkä asenteissani.
Luonto on tullut tärkeämmäksi, nautin luonnosta ja huomaan sen monimuotoisuuden ihan eri tavalla kuin ennen. Olen alkanut tykätä myös talvista, joita ennen vihasin. Minusta tuntuu, että noteeraan enemmän kauniit maisemat ja pidän kauniina myös sellaisia maisemia, mitkä ennen oli vaan ei mitään. Nyt voin katsella ruohonkorttakin pitkän aikaa ja ihastella sen kauneutta.
Ja pikkulapset ei ärsytä enää yhtään, päinvastoin.
Sanotaan, että ihminen on kuin viini: vanhetessaan joko paranee tai muuttuu etikaksi. Sinusta on tullut ihanaa viiniä!
Että kadotan täysin mielenkiintoni joihinkin juttuihin jotka aikoinaan olivat niin tärkeitä.
En ärsyynny jos anoppi näpäyttää. Enää ei jaksa suuttua oikein mistään. :)
Että suurin osa ihmisistä on yksinkertaisesti tyhmiä. Tämä on ollut iso yllätys miten paljon se asia häiritsee.
Jotenkin lapseni ja nuorena se ei häirinnyt ollenkaan samalla tavalla, vaikka esim koulussakin olin aina luokkani parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Näköjään noin 40 ikävuoden kohdalla tunne-elämäsi kuolee. Sen jälkeen ei mikään enää liikuta ja saat vain muistella sitä kun joskus oli jotain. Olipa raskasta sekin.
Pashat kuole! Nuorempana olisin voinut surutta tappaa kaikenlaisia eläimiä ja moisia ihmisiä turpaan. Haukkuminen oli helppoa ja olla inhottava toisia kohtaan.
Nyt ikää reilut 50v. Enää en pysty tappamaan edes hämähäkkiä. Sääsket juuri ja juuri. En vihaa ihmisiä ja puhu pashaa kenestäkään. Jos joku menestyy olen onnellinen siitä enkä kadehdi kuten ennen. Pystyn helposti auttamaan keitä hyvänsä. Ennen en taatusti olisi laittanut tikkua ristiin sen vuoksi. Avustan ehkäpä liiankin auliisti oman jaksamiseni kustannuksella.
Paljon muuta mitä en ikinä olisi itsestäni löytyvän vanhana verraten siihen parikymppisten minääni! En tiedä miten ja miksi aika koulusi minusta tämmöisen. Elämä on ihmeellistä.
Hyvät päivän jatkot vaan kaikille!
Se, että olen hyvässä asemassa hyvällä palkalla - ilman minkäänlaista koulutusta... ja kohta eläkkeellä!
No voi helkutti, olet vielä noin nuori! Pahempi se on jos mies lähtee sitten kun olet 70. Sitten et enää ketään viriiliä löydä mutta toisaalta ei ole niitä halujakaan. Mutta joillain kai on, kun olen huomannut, että jotkut vanhat naisetkin vielä vaan haalii itselleen uuden miehen, vaikka sitten vanhan ja raihnaisenkin, kunhan vaan pitää mies saada.
Sinä saat uuden miehen alta aikayksikön, kun vaan pistät sen vaihteen päälle. Tuossa iässä on vielä ihan kelvollinen ja kauniskin.