Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1419)
Ollut stressaavaa keväästä alkaen. Nyt elokuussa huomasin, että mulla on ensimmäiset harmaat suortuvat otsahiuksissa ja kun katsoin pari päivää sitten vähän tarkemmin niin taitaa olla vähän enemmänkin harmaata myös takahiuksistossa. Ja tähän samaan kesän syssyyn on nyt pilden limakalvot alkaneet kuivua. Siis ei elämä, pitääkö kaiken tulla rytinällä yhtä aikaa? Mitään kauheaa yöhikoilua ei ole, mutta sen verran kroppa ilmoittelee muutoksista, että joko nyt tunnen vaihdevuosien oikeasti tekevän työtään kehoparassani tai sitten minulla uusi muutaman vuoden takainen kilpirauhasen liikatoiminta (jossa myös näitä lämmönsäätelyn vaihteluita). Pari vuotta sitten lähti ihan hirveäsi hiuksia päästä. Vanhuus ei himputti soikoon tule yksin.
N47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
716 Sama minulla Mies jätti 5kk sitten yllättäen, hänellä toinen. Olen edelleen täysin rikki, itken koko ajanja olen äärettömänsurullinen. En olisi ikinä uskonut, ettänäin käy. En olisi halunnuterota, rakastan häntä edelleen ja olisin halunnut edes mahdollisuuden. Hain eilen kodista loppuja tavaroita ja kysyin suoraan olisiko hän kanssani, jos heille tulisi ero. Hän vastasi ettei olisi. Kaikki toivo on nyt viety, olen mustassa kuplassa, en näe valoa enkä tukevaisuutta. Koen valtaava tuskaa, yksinäisyyttä ja kaipausta, elämä on nyt ohi. En olisi uskonut että minulle käy näin, olen ollut tyhmäjs sinisilmäinen.
Miten niitä ukin ja mummon mainitsemia vaivoja vaan tulee ja fyysiset suoritukset vaikeutuu jne....
No se, että tukka lähtee vaikka olen n a i n e n ! Ei sitä olis nuorena uskonut että näin käy. Eikä auta vitamiinit tai hivenaineet.
Lisäksi maan vetovoima aiheuttaa yleistä rupsahdusta. Tästä selviää vain huumorimielellä.
Nuorena en olisi uskonut, että maailma muuttuu näin hirveän ulkonäkökeskeiseksi. Ja etteivät ihmiset tunnu löytävän puolisoa millään vaikka on Tinderit ja kaikki vempaimet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Painovoiman vaikutus. Kroppa on muuttunut täysin; mikä oli ennen litteää, on nyt pyöreää ja mikä oli ennen pyöreää, on nyt litteää. Pituus on lyhentynyt useita senttejä. Kun ennen oli pitkä ja laiha kaula, nyt on lyhyt ja paksu. Olen siis aivan normaalipainoinen, ja minua luullaan edelleen järjestään ikäistäni kymmenisen vuotta nuoremmaksi. Mutta niin vaan koko keho on muuttunut mummommaksi...
Olen lukenut jostain, että nuo "mummomaiset" muutokset johtuvat kortisolihormonista. Eli kortisoli häiritsee kehon sokeriaineenvaihduntaa ja saa aikaseksi muutoksia kehossa.
En enää tarkasti muista artikkelia, mutta jotain siinä selitettiin siitä, että kun naisella estrogeeni alkaa hiipua, niin kortisolihormoni kohoaa. Tämä aiheuttaa sen, että elimistö alkaa "syödä" esim. pyllyn ja reisien lihaksien proteiineja ja samalla kerätä rasvaa vyötärölle ja selkään.
Näin tulee "mummomainen" vartalo jossa lantion päällä on isommat jenkkakahvat kuin itse lantio ja pylly on kaksi pientä roikkuvaa pussukkaa lantion alla. Sekä reidet kapenee mutta maha leviää ja vyötärö katoaa.
Tähän auttaa stressitön elämä, kunnon yöunet ja kohtuullinen painoharjoittelu. Tietty terveellinen ruokavalio on huipputärkeä.
Se, että minäkin vanhenen En olisi ikinä uskonut😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parasta oli se, että seksihalut loppuivat. Jotenkin hyvin vapauttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Parasta oli se, että seksihalut loppuivat. Jotenkin hyvin vapauttavaa.
Loppuisivatkin. Nyt kun lähti mies 30 yhteisen vuoden jälkeen niin olen ihan pulassa. Alkaa nuo lelutkin tympii, kyllä sitä kaipaisi ihmisen kosketusta ja lämpöä.
N50v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämää elämää. . Onko tämä toivottua elämää mitä elän?
Luulin, että tässä iässä olisi jotain vanhuuden vaivoja, kulli ei seisoisi jne. Mistään tällaisesta ei ole kyllä mitään viitettäkään. Olen tietenkin aina syönyt terveellisesti ja harrastanut liikuntaa. Erityisesti olen pitänyt huolta lihaskunnosta koska se edesauttaa liikkuvuuden säilymistä mahdollisimman pitkään. Liikunta on tietysti edellytys myös aivojen hyvinvoinnille. No, kaikkihan nämä tietävät. Itselleni on siis yllätys kuinka hyvässä kunnossa olen. Etenkin kun vertaa pari-kolmekymppisten miesten kuntoon nykyisin. M52
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä tuntuu helpommalta
Vielä muutamia vuosia sitten murehdin, että yhden parhaan ystäväni kanssa meni välit poikki. Vuosien ajatustyö sai minut hyväksymään asian, ja ymmärsin, että oikeasti oltiin tekohengitetty jo vuosia ennen välirikkoa.
En myöskään jaksa olla enää kenellekään kateellinen, katkera tai vihainen mistään.
Elämä muuttuu koko ajan oman näköiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta oli se, että seksihalut loppuivat. Jotenkin hyvin vapauttavaa.
Loppuisivatkin. Nyt kun lähti mies 30 yhteisen vuoden jälkeen niin olen ihan pulassa. Alkaa nuo lelutkin tympii, kyllä sitä kaipaisi ihmisen kosketusta ja lämpöä.
N50v.
Mistähän tällaisia naisia löytyy kun törmäään vain niihin jotka ovat tuhonneet seksihalunsa hormonaalisella ehkäisyllä (eivätkä tajua sitä itse) tai sitten ei muuten vain paneta. Mikäli haluaisin kämppäkaverin niin olisin äijäporukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuuskymppinen
- olen ihan yhtä hyväku toinen kuin kolmekymppisenä ja psrempikuntoinen kui 18-vuotiaana, tosin sairaudet ja kivut paranevat hitaammin.
- seksi on mahtavaa, tosin tarvii liukkaria js viagraa. Hyvästi spontaanius.
- olen kiltimpi, hyvöksyvämpi ja rennompi, tunnen lähimmäisenrakkautta.
- ujous on kadonnut. Voin pitää ex tempore-puheen johtokunnalle. Yksi syy on se että ei tarvitse esittää fiksumpaa kuin. Voi puhua totta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuorena en todellakaan osannut ajatella, että tulee aika jolloin on muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Se jako oli ennen niin päivänselvä.
Onhan hermafrodiitteja aina ollut, sekä lapsia, joiden sukuelimistä ei voi päätellä onko tyttö vai poika anatomialtaan (ja ne on yleensä korjattu vanhempien päätöksen mukaan).
Sukupuolen merkitys on vain laajentunut, anatomiasta sosiaaliseksi konstruktioksi. Se on se muutos, jota harva näki menneinä vuosikymmeninä, eli sukupuolen voi päättää vapaasti ja vaihtaa sitä vaikka tunnin välein. Sukupuoli voi olla myös muuta kuin mies tai nainen, eli vaikka taisteluhelikopteri.
Tässä ei mielestäni ole kenelläkään muulla, kuin sillä ihmisellä mitään päätettävää, jokainen olkoon sellainen ihminen kuin haluaa, ei kuulu minulle.
Itse olen 58v ja mielestäni on hyvä, että asenteet vapautuvat tämän suhteen. Kenenkään ei pitäisi joutua selittelemään, tai häpeämään omaa olemistaan, ainakaan tässä suhteessa.
Nuorena nauratti kun sanoivat, että vanhana ei tarvii kuin leipää ja lämmintä. Mutta nyt se on niin totta kuin olla voi!
Moni muukin vanhempien sanonta on käynyt toteen.
Vierailija kirjoitti:
Painovoiman vaikutus. Kroppa on muuttunut täysin; mikä oli ennen litteää, on nyt pyöreää ja mikä oli ennen pyöreää, on nyt litteää. Pituus on lyhentynyt useita senttejä. Kun ennen oli pitkä ja laiha kaula, nyt on lyhyt ja paksu. Olen siis aivan normaalipainoinen, ja minua luullaan edelleen järjestään ikäistäni kymmenisen vuotta nuoremmaksi. Mutta niin vaan koko keho on muuttunut mummommaksi...
Vihaan näitä muutoksia. Aina niissä paikoissa kehoa joihin ei voi oikein itse vaikuttaa. Enkä myöskään halua mummo-salibodya.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parasta oli se, että seksihalut loppuivat. Jotenkin hyvin vapauttavaa.
Loppuisivatkin. Nyt kun lähti mies 30 yhteisen vuoden jälkeen niin olen ihan pulassa. Alkaa nuo lelutkin tympii, kyllä sitä kaipaisi ihmisen kosketusta ja lämpöä.
N50v.Mistähän tällaisia naisia löytyy kun törmäään vain niihin jotka ovat tuhonneet seksihalunsa hormonaalisella ehkäisyllä (eivätkä tajua sitä itse) tai sitten ei muuten vain paneta. Mikäli haluaisin kämppäkaverin niin olisin äijäporukassa.
Missä vaiheessa rakastettu aviopuoliso muuttuu kämppäkaveriksi? Siihenkö se kaikki hyvä päättyy, kun seksi loppuu? Minusta tuntuu, että meille ei ole käynyt noin ikävästi. Me on ehditty 40 yhteisen vuoden aikana vähän nu....kin ja kokea ihanaa seksiä ja rakkaus on säilynyt. Nyt on uusi aikakausi menossa, ja paremmaksi menee koko ajan. Jos toisesta tuntuu, että tämä ei sittenkään riitä, niin voi vapaasti lähteä suhteesta.
No se tietysti, että niin sitä vain minäkin vanhenen. Kun minähän luulin, että joo toki ihmiset vanhenee, mutta just MINÄ en. Aika pitkään sitä muuten pysyykin samannäköisenä siinä, kun jotain 30 täyttää, menee lähelle viittäkymppiä että ei huomaa itsessään mitään muutoksia, eikä niin kovasti toisissakaan. Eikä kuntokaan muutu miksikään, jos nyt ei vallan pahasti sairastu.
Sitten alkaa ne muuttumiset, väistämättä... voi tana ja kele.
Tässäkö tämä elämä oli.......