Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Se kuinka ärsyttäviä omat lapset osaavat olla.

Se miten samannäköiseksi massaksi n 50-60v naiset muuttuvatkaan.

Se yllätti että tosiaankin siirryin siinä 46-48 v jakkupuvusta joustavaan trikoopuseroon ja neuletakkiin, joustavampiin housuihin ja matalakantaisiin kenkiin.

Ei enää tyköistuvia paitapusetroita ja kapeakärkisiä avokkaita. Ei buutseja eikä pillifarkuja. Nyyh 🥺

Mukavuudenhalu voittaa.

nuorena olin ujopiimä, kamalaa menna täyteen huoneeseen ja yrittää jutella. Ei onnitrunut, kuuntelin vaan sujuvasti, ainakin uuden- lue- mieheni suvun seurassa. Nyt uskallan av ata suuni ja keskustella tuntemattomien kin kanssa. ei ne pure

Se, ettei ole mitään vaivoja ja jaksamisongelmia, enkä tarvi edes lukulaseja. Ikää on 48 nyt. Ihan samanlaiseksi tunnen oloni kuin 20 vuotta sitten. Enkä ole todellakaan elänyt terveellisesti vaan ihan päinvastoin ja ylipainoakin on jotain 50 kg.

Se, että viisikymppisenä ei vielä ole oikeasti ollenkaan vanha.

Luulin että allergiat voivat heikentyä kun ikää tulee lisää.

No ei käynyt niin minun kohdalla.

46-vuotiaana tuli takaisin todella pelottavat yliherkkyysoireet ja ne ilmenevät huulien, suun limakalvojen ja nielun turpoamisena.

Tälläkin hetkellä reaktio päällä ja oon kahden vaiheilla pistänkö Epipenin vai odotanko vielä hetken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tahto ja ihmisarvo. Kyllä olin pahan panemana kynnysmattona puoli vuosisataa. Nyt kun on tullut netti ja tietoa, on ikää ja aika alkaa käydä vähiin.

Tämä harmittaa itseäkin aivan vietävästi. Nyt kun on vihdoin aidosti päässyt tutustumaan itseensä ja omiin kiinnostuksen kohteisiin niin hups, sitä onkin jo ihan liian vanha moneen asiaan eikä elämää voi enää aloittaa alusta, jotta voisi elää sellaisen omannäköisen elämän.

Julminta on ehkä se, että edessä on kaikella todennäköisyydellä vielä useampi vuosikymmen, mutta silti enää tässä iässä niitä aiempia "valintojaan" ei voi muuttaa tai aloittaa enää ns. puhtaalta pöydältä vaan loppuelämänkin joutuu elämään monelta osin ihan yhtä väärin kuin tähänkin asti.

Jotenkin sitä kummasti on alkanut ymmärtää näitä villiintyjiä, jotka viisikymppisenä pistää kaiken aiemman pirstaleiksi.

Täytyy sanoa, että olen onnellisessa asemassa, kun omat unelmani ovat sellaisia, että niitä voi toteuttaa vielä viisikymppisenäkin. Toki paheksujat paheksuu, mutta niin he tekevät joka tapauksessa, teen minä mitä hyvänsä.

Se, ettei viikonloppuna enää saa nukutuksi pitkään. Mikä on ärsyttävää, kun kerrankin saisi nukkua aamulla heräämättä kellon pirinään.

Ja se, että yöllä on käytävä vessassa.

Vasta 35v tajusin, että voin kuolla milloin vain.

Kyllä vaan hyvät asiat tuntuu ja vaikuttaa, minä 68 v. Vaikka upea kassapalvelu.

Jotenkin noloa, mutta ei oikeastaan mikään. Tunnen oloni ihan samaksi kuin 16-vuotiaana. Ei sairauksia, ei kolotuksia. Sama paino. Mieli tuntuu melko samalta, ainoastaan vaan tietty ujous on hävinnyt. En vieläkään ole mikään esille haluava persoona, mutta en pelkää tai jännitä jos täytyy vaikka pitää puhe. Voin lähteä minne vaan ex tempore. Mikään ei ole niin kovin vakavaa.

Ihan kiva on vanheta.

N49

.

1.) se, että 50:nen ei olekaan niin vanha kuin miltä se 20:nä näyttää tai vaikuttaa

.

2.) seksi on parempaa 50:nä jos tai kun löytää partnerin jonka kanssa kemiat toimii ja mukaan saadaan myös kaikki tunteet ja aistit

.

3.) Naisia on 50:nä huomattavasti enemmän kuin 20:nä.

- parhaana päivänä ollut 4 eri naista

- paras viikko 10 eri naista

- paras kk 23 eri naista

.

Ollille kurkkuja kirjoitti:

.

1.) se, että 50:nen ei olekaan niin vanha kuin miltä se 20:nä näyttää tai vaikuttaa

.

2.) seksi on parempaa 50:nä jos tai kun löytää partnerin jonka kanssa kemiat toimii ja mukaan saadaan myös kaikki tunteet ja aistit

.

3.) Naisia on 50:nä huomattavasti enemmän kuin 20:nä.

- parhaana päivänä ollut 4 eri naista

- paras viikko 10 eri naista

- paras kk 23 eri naista

.

Mikä typerä isomahainen sonni oletkaan. Hyi. Naisparat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää ei sinänsä ole yllätys, mutta asia, jota en nuorempana tullut ajatelleeksi. Jossain kohtaa miehet lakkaavat katsomasta perääsi. Ne harvat kerrat kun mies kadulla katsoo silmiin, hän kääntää katseensa nopeasti pois. Olen 45-vuotias nainen, joten ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.

Mites te muta naiset olette asian kokeneet?

En ole havainnut tällaista vaikka olen sinua vuoden vanhempi. Juhlatamineissa miehet ihailevat, lenkkivaatteissa saan mennä rauhassa.

Minulla taas on ihan toisenlainen naisen näkökulma ilmiöön, sillä miehet ei ole koskaan katsoneet minuun päinkään. Siis oikeasti, luultavasti heteromiehet näkee mut ikään kuin yhtenä miehistä, lapsista tai/ja vanhuksista. En varmaan tule ikääntyessäni edes huomaamaan mitään eroa miesten käytöksessä, paitsi ehkä sen, että mieskassat alkaa teitittelemään ja varkaat vilkuilemaan käsilaukkuani.

Olen 27

Ennen meni yksi paketti kortsuja illassa, nyt yksi kortsu.

Muutuin ulkonäköni osalta nuoremmasta aikuisesta keski-ikäiseksi tantaksi ihan muutamassa vuodessa ja huomasin tässä viime keväänä, että nuoriso ja nuoret aspat on nykyään ihan munankuorilla seurassani. Käytökseni ei ole muuttunut, mutta eiköhän tämä ilmiö kerro enemmän keski-ikäisistä ihmisryhmänä, kuin pelkästään minusta, tai nuorisosta

Vierailija kirjoitti:

Että aina väsyttää

Ja joka päivä kolottaa jostakin uudesta paikasta entisten lisäksi. Mikään oire/kipu ei myöskään enää mene ohi ajan kanssa eikä etenkään lepäämällä kuten nuorena.

Nuorena en todellakaan osannut ajatella, että tulee aika jolloin on muita sukupuolia kuin mies ja nainen. Se jako oli ennen niin päivänselvä.

TÄMÄ: Mies kun tulee tiettyyn ikään

niin ei sillä pelaa mikään...

Ei tuota olisi nuorena uskonut.