Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Viittäkymppiä lähestyessä on lähtenyt into reissata sukulaisten ja tuttujen luo, alkaa tuntua enemmän velvoitteelta kuin kivalta. Ennemmin sitä vapaalla keskittyisi omiin asioihin, kuin lähtisi minnekään. Muutenkaan ei jaksa enää innostua useimmista asioista niinkuin nuorempana.

Massii vaa tulee nii saakelisti lisää.

Että elämää pystyy elämään pitkälti yli 4-kymppiseksi ilman isompia vastoinkäymisiä. Ei ole toteutunut kenenkään ystäväni/sukulaiseni kohdalla, kaikilla on sairauksia tai avioero. Itselläni ei ole vielä kumpaakaan.

Nuorempana ihmettelit kun minun ikäiseni ihmiset jankuttivat,että aika menee niin äkkiä. No niinhän se meneekin! Viikot ja vuodet hupenee ihan käsiin!

Miten juhlimisesta ei palaudu nykyään , tosin ei paljoa juhliminenkaan kiinnostele.

Miten nuorempana pystyi syömään mitä vaan makeaa mielin määrin eikä tuntunut missään. Nyt kaikki vähätkin makea ja rasvainen parkkeeraa välittömästi vyötärölle eikä lähde millään pois.

Miten olen muuttunut täysin äitini näköiseksi. Tätä en nähnyt tulevaksi.

Miten joka paikkaa kolottaa tosi helposti ja kaikki vuosien varrella saadut kolhut muistuttavat olemassaolollaan vähintään jis venyttely on unohtunut, tai on matalapaine. eikä notkeus ole enää parasta a-ryhmää. Minkäänlaisen kunnon eteen täytyy tehdä paljon enemmän töitä.

Ulosannin suodatin on poistunut! Nyt ei paljoa ujostuta vaan uskaltaa sanoa mitä ajattelee ja osaa pitää puoliaan.

Hyväksyy ulkoisen itsensä, ja elämä on hionut särmiä. Turhista eitarvitse nykyään valittaa eikä stressata.

Olen oppinut pyytämään ja antamaan anteeksi ja olemaan ei niin ehdoton. Voi kun olisin osannut jo nuorempana.

Vierailija kirjoitti:

Se, että töitä on todella vaikea saada yli 50-vuotiaana. Nuorempana sain jokaisen työn, jota hain, nyt en mitään, vaikka on kokemusta ja koulutusta ja motivaatiota. Ei auta sekään, että ylläpitää ammattitaitoa työnhaun ohessa. Nuorempi vie paikan aina. Joillekin 50+ työpaikan vaihto vaikuttaa olevan helppoa, mutta suurimmalle osalle ei.

Tämä. Ikäsyrjintä on lyönyt minuakin silmille. Te-toimiston oman asiantuntijan mukaan iällä ei ole merkitystä työnhaussa, mutta on se vaan kumma, ettei koulutettu ja sanavalmis työnhakija saa töitä, laitetaanpas sinut taas uudelle CV-kurssille...

Ihminen käsittelee laajemmin asioita iäkkäämpänä.

Tuo kuulostaa masennuksesta, käy lääkärillä. Surullisuus ei ole luonteenpiirre, vaan reaktio tai oire.

Kuinka paljon keho muuttui vaihdevuosien aikana ja niiden jälkeen, sekä ulkonäöltään että toiminnoiltaan. On kuin asuisi eri kehossa nyt.

N57

En olisi ikinä arvannut, kuinka paljon parempi kunto mulla on nyt 53-vuotiaana kuin 20 vuotta sitten.

Eniten jaksan ihmetellä sitä, ettei naisten itsetunto kohoa iän myötä. Edelleen vaan yritetään saada takaisin nuoruutta, laihdutetaan (ja puhutaan jatkuvasti, että pitäis laihtua), pukeudutaan liian teinisti, meikataan liikaa ja tämä kaikki tehdään...ylläri! Miehiä viehättääkseen. Huh huh.

Kuolemanpelko.Olen aina harrastanut vauhtilajeja.Ratsastusta,laskettelua,moottoripyöräilyä,käynyt huvipuistossa ne pahimmat laitteet...

Nykyään pelkään kokoajan,että sattuu jotain.Vauhdikkain lajini on tällä hetkellä puutarhanhoito😂

Että alkaa ihmettelemään että mihin se aika katoaa kun nuorempana ei edes huomannut ajan kulua..

En olisi uskonut että 45 vuotiaana viehätän 25 vuotiaita naisia! Ja he arvostavat kokemusta. Ilman muuta olen parempi nyt kuin 20 vuotta sitten.

Muuten yllättävää että en ole yhtään viisastunut tai kypsynyt. Kohta 50 ja kujeet kuin pikkupojalla.

Miten v mäiseksi monet ihmiset muuttuvatkaan, nekin jotka ennen oli ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Asia, jota en muista aikoinaan mistään lukeneeni tai edes kuulleeni, on se, että nenäni ja kaluni kasvavat edelleen. Tietysti hitaasti mutta kuitenkin.

Myös korvat jatkavat kasvamista.

Nuorena (tai nuorempana, joskus 18-22) rakastin pukeutua maskuliinisiin ja tummiin vaatteisiin, haaveilin tatskoista ja lävistyksistä ja mulla oli punainen tukka. Luovuin tästä kaikesta, palasin blondiksi ja ostin perus kukkapaitani ja siniset farkkuni Prismasta, ihan siksi että "no mitäs sitten kun olen 30-40 -vuotias perhemamma, enhän minä nyt TÄLTÄ voi näyttää!!!"

Olen nyt jopa hurjat ja ikäloput 28 vuotta (sarkasmia havaittavissa), ja olen luojan kiitos tajunnut että ikä ei määritä MITENKÄÄN tyyliäni. Aika pinnallinen oppi, tiedän, mutta se on ollut tosi vapauttavaa. Olen palannut takasin punaiseen tukkaani, isoihin bändipaitoihini ja maihareihini koska minä haluan. Ja oikeastaan mitä "vanhemmaksi" on tullut, sitä selvemmäksi on käynyt kuinka vaan sillä on väliä että minä haluan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se, että uuden oppimiseen menee enemmän aikaa kuin nuorena.

Sama minullakin. Opiskelen italiaa, koska italial. ystäviä, mutta hidasta on. Ottaa päähän etten nuorena opiskellut enemmän kieliä.

Aloitin 53-vuotiaana uuden kielen opettelemisen ja pääsin nopeasti (n. 3kk) sille tasolle, että pystyin lukemaan kirjoja sanakirja apunani. Sitten luin paljon kirjoja ja aloin katsoa tv-sarjoja k.o. kielellä ja vuoden kuluttua aloittamisesta osasin kieltä jo ihan hiton hyvin.

Pointtini on se, että ei se ikä, vaan ne itselle sopivat oppimismenetelmät ja itsevarmuus. Ei vanhana ole aikaa hidastella jossakin työväenopiston kursseilla!

Nainen-64 kirjoitti:

Eniten jaksan ihmetellä sitä, ettei naisten itsetunto kohoa iän myötä. Edelleen vaan yritetään saada takaisin nuoruutta, laihdutetaan (ja puhutaan jatkuvasti, että pitäis laihtua), pukeudutaan liian teinisti, meikataan liikaa ja tämä kaikki tehdään...ylläri! Miehiä viehättääkseen. Huh huh.

Me taidamme elää ihan eri kuplissa.   

Vierailija kirjoitti:

Miten ihanaa on olla yli 70 vuotta vanha - ja yhä hengissä ja kävelykykyinen ja ajatuksenpoikasiakin esiintyy. Ja saa nukkua kun nukuttaa ja puuhata jotain mukavaa kun ei nukuta. Herätystä aamulla ei tarvitse, eikä kiire ole koskaan. Ruoka on herkullista ja kävely mäntymetsässä ihanaa kaikille aisteille.

Mukavaa päivää kaikille!

En tiedä onko se tämä kuusikymppisyys ja siihen liittyvä hormonitoiminnan hiipuminen, vai aikaisempi meditointiharrastus, joka on nyt vihdoin antanut kyvyn nauttia hetkistä kaikilla aisteilla. Löylyn puraisu iholla ja saunan tuoksu, valon heijastuminen, puiden varjot ja värit, raitiovaunun kolina.. ei tämä ennen näin mahtavaa ollut!

Se että suurin osa ihmisistä on oikeasti aika tyhmiä.