Lue keskustelun säännöt.
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1419)
Mistä Arvasit, että on Syntymäpäiväni !Tänään tiistaina 6.9.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä kypsässä 81 vuoden iässä harmittaa lähinnä lihaskunnon vähittäinen heikkeneminen. Halkojen klapeiksi sahaaminen ei suju enää niin hyvin kuin aiemmin, eikä niiden pilkkominenkaan. Johtuneeko siitä, että nykykirveet tulleet tylsemmiksi? Lisäharmina ovatkin sitten erilaiset säryt. Onneksi pää kuitenkin pelaa ja muisti on kirkas, kuinkas muuten.
Se, että on odottanut vanhempana kaiken olevan hyvin. Lainat maksettu. Lapset koulutettu ja töissä. Mutta ikäkaverit kuolee siellä ja täällä. Seuratut julkkikset kupsahtelee maailmalla. Omat vanhemmat kuolee pikkuhiljaa ja siitä näkee mikä on itsellä edessä kahdenkymmenen vuoden viiveellä. Lähtee näkö, liikuntakyky ja kaikkea muuta kivaa.
Lapsena odotti, että kasvaisi isoksi. Ei kannattaisi odottaa.
Se ihmetyttää kuinka helposti väsähtää.Yksi meno tai toimitettava asia päivässä riittää.Tulee herättyä niin aikaisin aamulla ja aamuyöstä valvottua välillä,päiväunet maistuu silloin tällöin.Ikääkin on kyllä jo paljon yli eläkeiän.
Huomaa entistä selvemmin sen ketkä sinusta välittävät oikeasti,kaikki turhat tuttavuudet karsiutuu,ei se määrä vaan se laatu.Minusta sanonta,ikä on vaan numeroita on naurettava.Ikä tuo mukanaan kaikenlaista,mm.sairauksia,omia ja omien vanhempien.....itse jäin juuri eläkkeelle ja tuntuu siltä että minä vai? Ei sitä osaa mieltää itseään vanhuuseläkeläiseksi kun mieli on jotain ihan muuta.....mutta en anna iän rajoittaa tekemisiäni,pitää vaan muistaa se ettei ihan kaikkea kannata kokeilla,kyllä ne fysiikan lait tulee vastaan.Hyvältä tuntuu,ja sitä toivoo itselleen kymmeniä vuosia lisää koska elämä on ihanaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että ei jaksa bilettää joka viikonloppu. Krapula kestää monta päivää.
On vastuussa omasta elämästä. Samalla pelottaa ja samalla vapauttavaa. Joskus silti toivoisi olevan vasta lapsi ilman huolen häivää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä, että viisikymppisenä ei "tunnu" yhtään sen vanhemmalta kuin alta kolmikymppisenä.
Oma tahto ja ihmisarvo. Kyllä olin pahan panemana kynnysmattona puoli vuosisataa. Nyt kun on tullut netti ja tietoa, on ikää ja aika alkaa käydä vähiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se yllätti miten hauskaa elämä on nelikymppisenä! Tanssin vapautuneesti, laulan ihan estoitta karaokessa, uskallan sanoa mielipiteeni. Sillä ei ole enää itselle väliä miten miehet katsovat minua niin pukeudun miten huvittaa, useimmiten mukaviin vaatteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka hirveästi väsyttää koko ajan.
Totta tuokin. Nukkuisin mielellään joka työpäivän jälkeen päiväunet, mutta sitten ei saa unta illalla. Vietän sängyssä vähintään 8 tuntia yössä. Uni ei virkistä samalla tavalla kuin parikymppisenä. Työpäivä väsyttää, toisaalta vapaapäiväkin väsyttää. Kesämökillä vasta väsyttääkin. Saatan tehdä jotain pientä hommaa, vaikka latoa polttopuita liiteriin tai siivota. Sitten kun istahdan lepotuoliin terassille, huomaankin nukahtaneeni siihen.
Ja kuinka kokonaisvaltainen se väsymys huonosti nukutun yön jälkeen onkaan! Nuorena sitä väsyneenä vain haukotteli, mutta nykyään tuntuu että käy todella hitaalla eikä oikein näekään kunnolla ja välillä jopa puhuminen on hankalaa.
Pahinta on, että ne hyvät yöunet vie vähän yksi jos toinenkin asia eikä sekään takaa kunnon yöunia että pitää tiukasti kiinni rytmistä eikä tee mitään jonka jo kokemuksesta tietää olevan ihan myrkkyä nukkumiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pelkäsin, että kaikki naiset muuttuvat samanlaisiksi narisijoiksi kuin äitini, muttei musta onneksi
tullutkaan :D
Hänellä on aina joku naisflunssa tai vääränlainen puhelin, milloin on vääränlaiset verhot, naapuri on paska, ainaista valitusta ja lista on loputon.
En jaksa puhua puhelimessa kuin max. 5 minsaa ja siinäkin on 4,5 min. liikaa. Heippa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siihen kuinka nopeasti tuleekin likinäköiseksi eikä hämärässä näe oikein mitään.
Tämä on raivostuttavaa ja tekee tavallaan väsyneeksi kun ei näe kunnolla tehdä asioita, lukea jotain infoa paketeista tai puhelimesta.
Jep. Tulee väsyneeksi ja tavallaan ärtyneeksikin eikä oikein enää edes huvitakaan tehdä mikään missä pitäisi nähdä kunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ikää on yli 40, niin mieli on silti nuori. Jotenkin sääli, että kroppa vanhenee, mutta ei tunne oloa lähellekään niin vanhaksi. Tämä ihmetyttää eniten.
Sama. Itseasiassa just kun alkaa vasta olla kunnolla sinut itsensä kanssa ja tuntee itsensä niin sitten alkaakin kroppa tulla esteeksi/hidasteeksi. On siis selkeästi aiempaa kankeampi/kömpelömpikin vaikka kuinka lisää venyttelyä ym, mutta etenkin väsyy hurjan nopeasti aiempaan verrattuna.
Nuorena halusi olla huomaamaton ja vanhana saa kyllä jo tulla huomatuksikin.
En lapsena ymmärtänyt että 60% palkasta tulee menemään muiden elättämiseen. Suurimmaksi osaksi juoppojen ja muiden laiskojen.
2023 tilanne vielä huononee. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Oma tahto ja ihmisarvo. Kyllä olin pahan panemana kynnysmattona puoli vuosisataa. Nyt kun on tullut netti ja tietoa, on ikää ja aika alkaa käydä vähiin.
Tämä harmittaa itseäkin aivan vietävästi. Nyt kun on vihdoin aidosti päässyt tutustumaan itseensä ja omiin kiinnostuksen kohteisiin niin hups, sitä onkin jo ihan liian vanha moneen asiaan eikä elämää voi enää aloittaa alusta, jotta voisi elää sellaisen omannäköisen elämän.
Julminta on ehkä se, että edessä on kaikella todennäköisyydellä vielä useampi vuosikymmen, mutta silti enää tässä iässä niitä aiempia "valintojaan" ei voi muuttaa tai aloittaa enää ns. puhtaalta pöydältä vaan loppuelämänkin joutuu elämään monelta osin ihan yhtä väärin kuin tähänkin asti.
Jotenkin sitä kummasti on alkanut ymmärtää näitä villiintyjiä, jotka viisikymppisenä pistää kaiken aiemman pirstaleiksi.
Mieli jaksaisi vielä vaikka mitä, mutta kun kroppa (reilu 60 v) ei pysy perässä 😡. Aina jotain paikkaa kolottaa ja kun juuri on pääsyt taas liikunnan ja lenkkeilyn makuun, brakaa polvet/lonkat/nilkat jne. Ja siihen se taas jää. Liike on lääke, sanotaan, mutta kun sattuu niin hemmetisti. Siitä tulee ärtyneeksi. Toisaalta sanotaan, että jos joku paikka ei aamulla sängystä noustessa satu, ei ole enää elossa!
En jaksa enää vieraita siinä määrin kuin aiemmin. Meillä on aina ollut ovet auki ja paljon vieraita ja juhlia. Nyt ei vaan enää huvittaisi, menee viikko toipumiseen vaikka olisi juhlinut selvin päin ( kuten nykyään melkein aina) tai kuukausia, kun keho ilmoittaa säryillä ja kolotuksilla, että nyt oli liikaa touhua. Juuri nyt on se tilanne, olen ihan uupunut kestittyäni lähes koko kevään ja kesän vieraita ja se ilmenee fyysisinä oireina.
Ihan kohta opettelen sanomaan tiukasti EI! Viihdyn entistäkin paremmin yksin omassa rauhassa, miehenkin lähetän välillä pois muutamaksi päiväksi, vaikka hän niin ihana onkin.
Että vuosien kertyessä näytän ulkoisesti ikätovereitani paljon paremmalta.
Himot ja halut ei vaan vähene vaikka yli 45 ja piuhat katkottu.
Olis vaan sellanen nainen joka jaksais...