Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta yhtään. Jos esim elokuvissa on seksikohtaus se lähinnä pitkästyttää. Ennen oli hyvin innostunut seksistä. Ikää 60 v. Nainen-

Minulla on päin vastoin, mutta ikääkin 10 vuotta vähemmän kuin sinulla.

Nuorena olin hyvin estynyt. Oma keho ehkä jotenkin hävetti, vaikka silloinhan se juuri oli nätti ja timmi. Lapsuudenkodissa ehkäisyvalistus: meidän suvun naiset tulee helposti raskaaksi, älä ala suhteisiin sellaisten kanssa, joita et voi kuvitella lapsesi isäksi. Jopa seurustelua katsottiin vähän pahalla, että ei kai ne makaa yhdessä. Olin 18-vuotias, kun olin lähdössä poikaystävän kanssa ulkomaille reissuun kuukaudeksi. Äiti sanoi, että katokin, ettet ole pieniin päin, kun Suomeen palaat. Kaikki tuo vaikutti niin, ettei osannut rentoutua ja pelko raskaudesta vaikutti haluihin, vaikka ehkäisy oli kunnossa. Sen reissun jälkeen poikaystävä jätti ja syynä oli varmaan osittain se minun estynyt mieli. Seuraavankin poikaystävän kanssa oli sama ongelma, tai oikeastaan me molemmat oltiin hirveän arkoja. Semmoista peiton alla pimeässä-meininkiä.

Kun lapset oli tehty, halusin, että munajohtimet poikki. Minulla oli kolme lasta ja silti kun menin 33-vuotiaana sterilisaatioon, lääkäri kysyi, olenko ihan varma, etten halua lisää lapsia. Mikä synnytyskone naisen pitää olla? Eiköhän kolme lasta yhdelle äidille ole riittävä määrä? Minun lapset syntyi niin peräkkäin, että olin ihan loppu niiden tappeluun ja meteliin.

Sterilisaatio ei lisännyt avioelämää miehen kanssa, koska en jaksanut ikinä. Olin kroonisesti väsynyt noin 10 vuotta. Ihmettelen edelleen, miten meidän toinen ja kolmas lapsi on voineet edes saada alkunsa, koska niin hiljaista meillä oli sängyssä.

Nyt viimeiset 5 vuotta ovat olleet parasta aikaa sänkytouhuissa ja olen rohkaistunut huomattavasti. Oma kehokaan ei hävetä kuten nuorena. Lapset ei kiipeä samaan sänkyyn keskellä yötä tai huuda äitiä ja isää peittelemään. Huomautuksena siis että meillä asuu kotona enää nuorin lapsi ja muut on aikuisia.

Vierailija kirjoitti:

No sen kyllä ole huomannut, että yli 30v täti on ynseä, penseä ja kyyninen miehiä kohtaan. Nuori teininainen on ihanan iloinen ja naiivi:)

Aivan, teininaisella ei ole kokemuksia miehistä, sillä ynseällä kolmekymppisellä on.

Särkyjä yllättäen

Oksettaa ajatuskin s**stä yök. En vaan voi pakottaa itseäni siihen enää. En tiedä mikä muuttui, varmaan hormonitoiminta. Samaan aikaan suhtautumiseni miehiin on muuttunut. Ennen olin aina vähän varpaillani varautunut erilainen miesten seurassa vaikkapa töissä. Nyt en oikein muista kuka on mies ja kuka nainen. Sukupuoli on menettänyt tietyllä tavalla merkityksensä myös neutraaleissa tilanteissa. Ulkonäön rapistuminen on kyllä yllätys miten rajusti se omallekin kohdalle osui. Olen ihan todella tätiytynyt enkä meinaa oikein tunnistaa itseäni peilistä vaikken ole vielä kovin vanha. Ennen olin tosi nuoren näköinen ikäisekseni mutta se sama mikä teki minusta nuoren näköisen n. 30 v asti tekee minusta nyt vanhemman näköisen. Eli ohut vaalea iho ja pyöreähkö olemus. Meikkaaminen kyllästyttää kun naama on pussittava pöhö säkki. Kaikki roikkuu kuin buldogilla. Ja se elämännälkä on mennyttä. Joskus muistan millaista se oli, vaikka jostain biisistä ja oikein vihloo sisältä muistaa millainen olin. Kyllä mä siis koen muuttuneeni myös sisäisesti, en vain ulkoisesti. Se on huojentavaa että kun mikään ei oikein tunnu miltään ei ole ongelmaa sanoa suoraan asioita tai jännittää oikeastaan mitään. En jaksaisi uutta kierrosta mutta eipä tämä keski-ikä mitään kulta-aikaa ole.

N47

50-v. kun tuli täyteen, niin alkoi selvästi enempi väsyttämään, tulla pikkuvaivoja ja rupsahtaa. Ja ne alkoi ihan yhtäkkiä ja sumassa, kuin olisi herännyt yhtenä aamuna johonkin painajaiseen. Yhtäkkiä vain tajusi, että tuntuu pahalta ja näyttää pahalta. Luulin aina, että vasta myöhemmällä iällä, ehkä vasta n. 60-v:na ja pikkuhiljaa alkaisivat ongelmat ja ulkonäössäkin selvemmät muutokset. Mutta katin kontit.

Se että lääkärit tahalleen valehtelevat diagnooseja ja tekevät rikoksia. Myös muut viranomaiset.

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut ylipainoiselle tyypillistä mahaa vaikka muut sanoi aina 5 vuoden välein parikyt vuotta sitten että "kyllä ne kilot alkaa kertymään."

Kanki on edelleen kivi kova vaikka olen jo 35 rajapyykin ylittänyt.

Ei kai täs muuta..

Mikä ihmeen rajapyykki tuo 35 muka on? Jos noin nuorella olisi jo potenssiongelmia, jotka ei ole psyykkisiä (esim. jännittäminen, keskittymisen puute), tai johdu esim. alkoholinkäytöstä, tai vaikka masennuksesta sitä passitettaisiin todennäköisesti hormoni-, tai sydäntutkimuksiin. Joko alhainen testosteroni, tai sydän/verisuonisairaus voisi olla taustalla. Ikääntymisestä tulevat häiriöt tulevat sitten paljon myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Että seksi on mahtavampaa yli kuusikymppisenä. Nuorena luulin, ettei tässä iässä sitä edes harrasteta. Kuinka olin väärässä.

Miehen kanssa ihmetellään samaa ja ollaan jo yli 70, ilman apukeinoja jaksaa ja kykenee.

Nuorena luuli, että eihän yli 50 v enää kykene eikä halua🥰

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta yhtään. Jos esim elokuvissa on seksikohtaus se lähinnä pitkästyttää. Ennen oli hyvin innostunut seksistä. Ikää 60 v. Nainen-

Nainen, joka nauttii seksistä on h...a:) mummuikäinenhän sinä jo olet.

Mainitsemasi h... ei nimenomaan nauti vaan tekee sitä rahasta. Ilmeisesti et tiedä ko tern.min merkitystä.

Seksi voi olla työ ja kukapa työstä täysin nauttisi.

Itse en kyllä osaamattoman miehen kanssa seksistä nauttisi, mutta taitava mies saa naisen nauttimaan, väität mitä tahansa.

T. Seksistä nauttiva yli 70 v mummo.

Vierailija kirjoitti:

50-v. kun tuli täyteen, niin alkoi selvästi enempi väsyttämään, tulla pikkuvaivoja ja rupsahtaa. Ja ne alkoi ihan yhtäkkiä ja sumassa, kuin olisi herännyt yhtenä aamuna johonkin painajaiseen. Yhtäkkiä vain tajusi, että tuntuu pahalta ja näyttää pahalta. Luulin aina, että vasta myöhemmällä iällä, ehkä vasta n. 60-v:na ja pikkuhiljaa alkaisivat ongelmat ja ulkonäössäkin selvemmät muutokset. Mutta katin kontit.

Mulla sama, mutta ikää on vasta 45. Koen rupsahtaneeni ihan yhtäkkiä. Rypyt ilmestyivät ihan yllättäen ja niitä on paljon ja syviä. 

Toinen, mikä tuli yllätyksenä on hoivavastuu. Puolisoni on tutkimuksissa, pelkään vakavaa sairautta. Samaan aikaan olen ymmärtänyt myös vanhempieni olevan jo siinä iässä, että alkavat tarvitsemaan apua. Tähän saakka olin luullut, että elämä uraohjuksena jatkuisi eläkeikään saakka ja sit olis aikaa itselle. Mutta nyt huomaankin "olevani perillä". Enää ei ole kiire mihinkään, täytyy vaan koittaa nauttia siitä mitä nyt on.  

Vierailija kirjoitti:

Seksi ei kiinnosta yhtään. Jos esim elokuvissa on seksikohtaus se lähinnä pitkästyttää. Ennen oli hyvin innostunut seksistä. Ikää 60 v. Nainen-

Jep, samaten action-leffat puuduttaa, leuat meinaa naksahtaa haukottelusta. Ei jaksa enää teinitouhuja yhtään.

Ja seksikohtausten päälleliimaus tympäisee ja toisaalta huvittaa - kaipa ne aina on ollut päälleliimattuja. Mutta kun on nähnyt aikoinaan 60- ja 70-luvun leffat, ei jonkun GoTin  pikkupornostelut edes naurata. Ne haukotuttaa.

Yksi psykologinen muutos. Ajattelin aina, että se on helpotus, kun saa lapset kasvatettua isoksi ja sitten päästää maailmalle omilleen. Ja pah! Ensinnäkin murrosikä. Tarvitseeko enemmän sanoa. Valvot yöllä huolissasi, milloin teini tulee, onko ihan kunnossa, onko sen kaverit ok. Tietysti toivoo, että löytää seurustelukumppanin, jos itse nuori niin toivoo. Sitten toivoo, ettei koko ihmistä olisi ikinä ilmestynyt kuvioihin, kun oma nuori itkee silmät päästään, kun poika/tyttöystävä jätti tai petti. Sitten kun muuttaa omilleen ja viet viimeistä muuttokuormaa, itket äitinä itse ikävää ja ihmettelet, mihin vuodet meni ja koet yksinäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Kuvittelin, että kanssaihmiset olisivat jo aikuistuneet, ja että heistä olisi helpompi löytää vihdoin samanhenkinen seurustelukumppani. Hups, eipäs ollutkaan.

Eikä sekään vielä riitä! Myös tuon toisen pitäisi oivaltaa, että samanhenkisyys ei ole itsestäänselvyys.

Luulin olevani kovin viisas keski-ikäisenä. Vaikka tietoa ja elämänkokemusta on kertynyt, niin samalla ymmärrän kuinka vähän kukaan ymmärtää yhtään mistään.

Maailma ja ihmisten tyhmyys vituttaa yhä vaan enemmän. Rikkaiden ihmisten suihkarisaastutus ja muu saastuttava perseily erityisesti raivostuttaa. Niille pitäisi asettaa rajat niin että lopulta sillä ylimääräisellä rahalla ei tee oikein mitään.

Vierailija kirjoitti:

Luulin olevani kovin viisas keski-ikäisenä. Vaikka tietoa ja elämänkokemusta on kertynyt, niin samalla ymmärrän kuinka vähän kukaan ymmärtää yhtään mistään.

Ainoastaan fiksu tajuaa olevansa tolkuttoman tyhmä.

Että aika menee ihan älyttömän nopeasti. Nuorena jotenkin luuli pysyvänsä aina nuorena ja vanheneminen tapahtui vain joillekin muille. Nyt yhtäkkiä olen kohta 50. Mihin se aika hujahti? 

Ja edelleen olen mieleltäni ihan nuori. En yhtään semmonen tylsä tantta, kuten muut ikäiseni :D 

Vasta "aikuistuneena" minut on yllättänyt moni asia..

Itse olen 21v ja tunnen oloni usein paljon vanhemmaksi opiskelu/työkavereideni seurassa.  35v pomoni vaikuttaa hyvin lapselliselta ja "teinimäiseltä". 

Itseä ei kiinnosta alkoholi, eikä biletys yhtään. Minua ei myöskään kiinnosta yhtään mitä muut minusta ajattelee tai mitä he tekevät. Mielummin olen yksin, kuin huonossa seurassa, sillä huono seura tekee kaltaisekseen.  Mieluiten istun kotona teekuppi kädessä, lukien sisustuslehteä kasvonaamio naamalla.

Ikääntyminen ei minua mitenkään suoranaisesti pelota, tietenkin toivon että oma ja läheisten terveys pysyy hyvänä.  Tiedostan myös ettei ikääntymistä voi estää, mutta silti haluan nyt nuoresta iästä lähtien pitää hyvää huolta itsestäni (Terveellinen ruokavalio, arkiliikunta (kävely ja pyöräily), ihonhoito (aurinkovoide ja retinolin käyttö). Yritän myös säästää ja pitää raha-asiosta huolta, sillä on tärkeää ajatella myös huomista pidemmälle. 

Toivon että olen 60-vuotiaana eli noin 40 vuoden päästä samanlainen kuin nytkin. Energinen ihminen joka jaksaa innostua uusista asiosta. Rakas puoliso ja läheiset tuossa iässä olisivat myös ihana lisä..

Ikää vasta 26, mutta tuntuu, että olen nähnyt jo tarpeeksi. Yli puolet elämästä lukuisia mielenterveysongelmia ja fyysinen kunto on huono, kolottaa, kaikkialle särkee, sattuu ja ei jaksa. Ei taivu mihinkään, selkä rutisee kävellessä ja tuolilta noustessa naksuu jalat.

Muistikaan ei pelaa, unohtelen aivan liikaa.

Kyllä sitä jo pitkään on odottanut, että joutaisi täältä pois.

Vielä lisään että en ajattele itseäni mitenkään kuolemattomana vaikka olen näin nuori. Terveys voi pettää milloin vain, siksi on tärkeää säästää rahaa, koska ei tiedä millainen hoito tässäkään hyvinvointivaltiossa on enää tulevaisuudessa.  Tärkeintä elämässä ovat asiat joita ei voi rahalla ostaa.