Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?

Vierailija kirjoitti:

Se, että kropan hidas rappeutuminen alkaa jo kolmekymppisenä, vaikka aina on ollut terveelliset elintavat, ei ylipainoa jne. Tuntuu että joka kuukausi hajoaa joku uusi asia, jonka en edes tiennyt voivan mennä rikki.

Minulla fyysinen vanheneminen alkoi siinä 48-vuoden kohdalla.

Ensimmäinen oire oli tarve silmälaseille, sitten harmaantuivat hiukset. Sitten alkoi tulla krapula saunaoluen määrän ylittäessä 0,4 litraa.

Ja sitten alkoi hidas hiipuminen, fyysinen suorituskykyni on laskenut sellaiset 20% aikaisempaan, rasistuksesta toipumiseen voi mennä aikaisemman parin tunnin sijaa pari vuorokautta sekä reaktioni ovat hidastuneet. 

 Mutta onneksi mitään fyysistä hajoilemisia ei ole sattunut ja siitä olen hyvin onnellinen.

Noin muuten asenne on muuttunut aika notkahtamattomaksi, isompikaan yllätys ei aiheuta muuta kuin toteamuksen: "Tällaista tänään". Mikäli asialle tarvitsee tehdä jotain, niin sitten teen mitä voin ja se siitä.

Nuoruuteen verrattuna mikään ei juuri hävetä ja jotenkin elän enemmän hetkessä kiinni. Ymmärrä, että olen jo kuollut, vaikka jalkani eivät sitä vielä tiedä. Tämä ei kuitenkaan estä suunnittelemasta elämää pidemmällä tähtäimellä.

Toistaiseksi menee siis vielä oikein hyvin, katsotaan uudestaan kymmenen vuoden kuluttua.

Miten se hyväkin näkö alkaa huonontua 40 v jälkeen.

Upeat aamuerektiot ihastuttavat myös vaimoani.

Luulin nuorempana kärkkään sanavalmiuteni olevan pysyvä luonteenpiirre, mutta nykyään tajuan sen johtuneen mustavalkoisesta ja yksinkertaiseksi vedetystä ajattelutavasta. Luulin olevani hyvinkin avarakatseinen, silti lauoin "totuuksia". Nykyään suhtaudun asioihin vähän rauhallisemmin, sillä ymmärrän että asioiden taustat ovat vähän monimutkaisempia. Mietin hetken, ennenkuin reagoin, vaikka sanavalmis olen edelleen. Joillain menee kyllä toisinpäin.

Olen yllättynyt myös siitä kuinka erilaisilla tavoilla ihmiset vanhenee, eli mitkä asiat henkilön persoonassa on niitä vahvistuvia ja mitkä haihtuu pois. Esimerkiksi kolme ystävystä jotka kaikki ovat nuorena vaikka innokkaita jossain järjestötoiminnassa, tykkäävät shoppailla kirppareilla ja käyvät paljon juhlimassa. Viidentoista vuoden päästä kahta ei enää kiinnosta järjestöhommat, vaan pitää niitä vähän lapsellisina, mutta toinen edelleen kiertää innoissaan kirppareita, muttei jaksa juurikaan käydä viihteellä. Toisella menojalka vipattaa edelleen, muttei todellakaan ostaisi enää mitään kirpputorilta, kuten ei myöskään järjestöaktiivi, joka tosin nykyään halveksuu baareissa istumista.

Ja sitten vielä se kankeus, alkoi jo ennen kuin täytti neljäkymmentä. Kokoajan saa olla voimistelemassa.

Kaikki vaatteet kiristää silloin tällöin eli kun herään, on vatsa turvoksissa.  Toisina päivinä ihan kuin treenaisin jatkuvasti .Eli ruoansulatus muuttuu!

Että ikä on vain numero. Olen 50 vuotiaana suunnilleen yhtä hyvässä kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Eikä tarvitse tehdä edes mitään ihmeellistä, vaan syödä terveellisesti, liikkua aktiivisesta ja levätä riittävästi. Tuntuu siltä, että tässä on vähintään 20 vuotta edessä ennen kuin ikä oikeasti alkaa painamaan.

se, kuinka typeräksi tämä maailma on muuttunut. en pidä ihmisistä. kerran tässä männäviikolla näin naapurin, ja heti tuli vähän oksua suuhun. mieli halajaa metsiin, missä muita immeisiä ei näy eikä kuulu. siellä on hyvä. 

Vierailija kirjoitti:

Jokapäiväiset kivut, jostain ain kolottaa.

Totta, eikä jaksa tehdä edes kotihommia entiseen tapaan, jo imurointi on voimille käypää.

Ärsyttää saamattomuus, mutta pakko on ollut oppia ja luovuttaa.

Kropan jäykistyminen, pitäisi venytellä ja jumpata

Vierailija kirjoitti:

Että ikä on vain numero. Olen 50 vuotiaana suunnilleen yhtä hyvässä kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Eikä tarvitse tehdä edes mitään ihmeellistä, vaan syödä terveellisesti, liikkua aktiivisesta ja levätä riittävästi. Tuntuu siltä, että tässä on vähintään 20 vuotta edessä ennen kuin ikä oikeasti alkaa painamaan.

Sinulla on sitten varmaan mielenkiintoinen ,taattu työpaikka?

Kaikki viisikymppiset eivät ole yhtä hyvässä asemassa työttömänä ja jopa sairaana.

Vierailija kirjoitti:

Miten se hyväkin näkö alkaa huonontua 40 v jälkeen.

Ja kuinka nopeasti se tapahtuukaan.

Elokuvissa oli ennen ihanaa kun ihmiset saivat toisensa. Nyt ajattelen, että voi raukat mikä arki teillä on edessä muutaman vuoden kuluttua.

Viihdyn enemmän yksin, en kaipaa muiden hyväksyntää.

Luulin että myöhemmin tottuu siihen että iho rypistyy ja tulee harmaita, mutta ei siihen totu. Suoraan sanottuna v**uttaa ryppyinen naama. Jos olisin rikkaampi niin kirurgi saisi siloittaa rypyt.

Vierailija kirjoitti:

Elokuvissa oli ennen ihanaa kun ihmiset saivat toisensa. Nyt ajattelen, että voi raukat mikä arki teillä on edessä muutaman vuoden kuluttua.

Mitä tämä tarkoittaa? Sinulle tullut yllätyksenä että elämä ei olekaan samanlaista kuin elokuvissa? Ei tainnut oma liitto sitten olla kummoinen :(

Suoraan sanottuna nyt hämmästyttää lähinnä se, että työelämässä mikään ei muutu kouluaikoihin verrattuna. Se on ihan kuin lastentarha jossa pätevät lait siitä kuka on suosittu ja kuka ei, kenellä on parhaimmat kaverisuhteet jne. Luulin että ihmiset aikuistuis ikääntyessään tässä suhteessa, mutta ei.

Vierailija kirjoitti:

Suoraan sanottuna nyt hämmästyttää lähinnä se, että työelämässä mikään ei muutu kouluaikoihin verrattuna. Se on ihan kuin lastentarha jossa pätevät lait siitä kuka on suosittu ja kuka ei, kenellä on parhaimmat kaverisuhteet jne. Luulin että ihmiset aikuistuis ikääntyessään tässä suhteessa, mutta ei.

Samaa olen ajatellut ja ihmetellyt.

Samankaltainen koululiusaaminen tapahtuu vaan sivistyneemmässä muodossa työpaikkakiusaamisena ja valtapeli on silmin nähtävää jossa ovelat ja häikäilemättömät pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Se miten kusella käyntiin kuluu nykyään neljä kertaa enemmän aikaa kuin 30 vuotta sitten.

M56

Tämä!

Ja se, että siellä pitää käydä neljä kertaa useammin.

Se miten ei oikein innostu enää mistään +55v kaikki se mitä esim taloudellisessa tai muuten mahdollisuuksieni rajoissa on toteutettu ja tulee fiilis että tässäkö tää nyt oli, eikä oikein mitään uutta enää tule elämään (muutakun vadtoinkäymisiä mitä ihmeellisimmissä asioissa).

Vierailija kirjoitti:

Ei tullut ylipainoiselle tyypillistä mahaa vaikka muut sanoi aina 5 vuoden välein parikyt vuotta sitten että "kyllä ne kilot alkaa kertymään."

Kanki on edelleen kivi kova vaikka olen jo 35 rajapyykin ylittänyt.

Ei kai täs muuta..

Kyllä se siitä kehittyy.

Oot junnu vielä.