Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mikä on ollut itsellesi suurin yllätys siinä, kun ikää on tullut lisää?
Kommentit (1417)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuorena mä pelkäsin vanhenemista mutta nyt olen tajunnut että elämä paranee koko ajan mitä vanhemmaksi tulee
Se että ihmiskunta muuttuu koko ajan vain tyhmemmäksi. Tai ehkä sitä ei vaan lapsena tajunnut eikä ihmiset tuolloinkaan olleet sen fiksumpia.
Että minusta alkaa tulla pikkuhiljaa just sellainen, mitä nuorena ajattelin, ettei minusta ikinä tule :-(
Lihava, väsynyt, tympääntynyt, kiukkuinen, kyynistynyt, kotona viihtyjä joka ei todallakaan jaksa olla ihmisvilinässä, elämänpiiri pienenee ja aina vaan vähemmän tapahtuu mitään uutta, mielenkiintoista ja jännittävää.
Teininä aika tuntui matelevan, nykyään kaikesta mitä luuli tekevänsä vuosi kaksi sitten on kulunut 8-10 vuotta aikaa. Kankeus ja väsymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää ei sinänsä ole yllätys, mutta asia, jota en nuorempana tullut ajatelleeksi. Jossain kohtaa miehet lakkaavat katsomasta perääsi. Ne harvat kerrat kun mies kadulla katsoo silmiin, hän kääntää katseensa nopeasti pois. Olen 45-vuotias nainen, joten ei kai tässä mitään ihmeellistä ole.
Mites te muta naiset olette asian kokeneet?En ole havainnut tällaista vaikka olen sinua vuoden vanhempi. Juhlatamineissa miehet ihailevat, lenkkivaatteissa saan mennä rauhassa.
Mitä ihmeen juhlatamineita nykypäivänä käytetään?
Vierailija kirjoitti:
Tunteet ja elämän jano hiipuvat, eikä niitä enää saa takaisin.
Just näin, sama fiilis täälläkin.
On enää todella vähän asioita mistä innostuu (tai ei ollenkaan).
Saattaahan se olla että korona-ajan sulku 2 v passivoi just siinä iässä, että enää ei vaan kiinnosta mikään. Kaipaan sitä elämää mitä sitä ennen oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten lähes extrovertista nuoresta iloisesta ihmisten seurassa viihtyvästä nuoresta minästä on tullut +50v enenevässä määrin introvertti (ehkei ihan täysin prototyyppiä, mutta sinne suuntaan).
Ehkä se että näin 40+ ikäisenä mua ei vielä fyysiset vaivat mitenkään hidasta, siitä huolimatta etten ole erityisemmin pitänyt itsestäni huolta. Hyvät geenit? En tunne yhteyttä niihin ikätovereihin joilla aina joku paikka renkkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samana päivänä jolloin täytin 50 alkoi virtsankarkailu. Uskomatonta mutta totta. Mietin että olisiko syynä ollut psyykkinen juttu tuon ajotuksen suhteen.
Mulla ei ollut virtsankarkailun kanssa mitään ongelmaa, ennen kuin 50-v papakokeessa käskettiin ruveta harjoittamaan lantionpohjanlihaksia. No rupesin, ja virtsa rupesi karkailemaan.
Etten saa edelleenkään mielestäni nuoruuden rakkauttani.
En olisi ikinä kuvitellut sillon -96 kun viimeksi vielä molemmat vapaana nähtiin, että tulet pyörimään jollain tapaa mielessäni (ja sydämessäni) koko elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhakyynikko kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä suurin yllätys, mutta oikeasti luulin joskus teininä, että kaikki +40v kuuntelee Eino gröniä ja tapani Kansaa ja tanssivat kukkamekoissa. No nyt itse keski-ikäisenä kuuntelen yhä sitä samaa örinämusaa kuin silloin nuorena ja se sama Obituaryn virttynyt paita päällä yhä. Lievästi kauhtunut kyllä.
Tajusin, että ne raskaamman musan kuuntelijat ovat siis nyt keski-ikäisiä.Oikea asenne!
Ajattele, miten sitten hieman myöhemmin Elohopeakerhon päiväkerhoissa ei tosiaankaan kuunnella ja leikitä Hämä-hämähäkkiä, vaan ihan toisenlaista matskua.
Toivottavasti ohjaajien opetus ottaa huomioon muuttuneet tosiasiat, eikä pidä harmaita panttereita kolmevuotiaan tasolla.
Soita Paranoid!
Koskahan ne noissa vanhusten hoitokodeissa huomaisivat, että nykyajan vanhukset eivät ole kaikki Tapio Rautavaaran tai Olavi Virran kuuntelijakuntaa tai vanhojen kotimaisten elokuvien suurkuluttajia. Koskaan siellä ei kuule esim. Irwinin lauluja tai katsella telkkarista Sppedy Gonzales tai Star Trek -elokuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä se että näin 40+ ikäisenä mua ei vielä fyysiset vaivat mitenkään hidasta, siitä huolimatta etten ole erityisemmin pitänyt itsestäni huolta. Hyvät geenit? En tunne yhteyttä niihin ikätovereihin joilla aina joku paikka renkkaa.
10 vuotta elämässä eteenpäin, niin johan riittää remppaa.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä typerämmiltä muut ihmiset tuntuvat ja sitä vaikeampaa heidän kanssaan keskusteleminen on. Monet sellaisetkin ihmiset, joita ennen pidin älykkäinä, vaikuttavat nykyään ihan hölmöiltä, enkä viitsi edes yrittää selittää heille mitään, kun ei asia kuitenkaan mene perille.
Se, että minua kohdellaan yhä kuin pikkulasta ja ylitseni kävellään mennen tullen, vaikka olen jo yli nelikymppinen.
Ei nyt varsinaisesti liity ikään tai ole sen syy, mut on yllättänyt miten yksinäinen minusta on tullut vanhemmiten.
En olisi ikinä uskonut esim joskus 30-40 vuotiaana missä tilanteessa olen nyt (ollut jo viimeiset 7 v).
Kuinka vähän kiinnostaa muiden jutut/mielipiteet.
En vaan välitä.
Alue: Aihe vapaa
Olet vielä kovin nuori. 15 vuoden päästä sullakin on mahakumpare, kankikin voi vielä kovettua Viagraa syömällä.