Lue keskustelun säännöt.
Suurten ikäluokkien lihavuusfobia/trauma
28.08.2022 |
Oletteko huomanneet saman, että heti sodan jälkeen syntyneet kommentoivat toisten painoa ja pitävät hoikkuutta ihmistä määrittelevänä asiana?
Minä tunnen suurta ikäluokkaa vanhempieni/sukuni, mutta myös ystävieni vanhempien kautta, ja sama kaava toistuu aina. Mistähän johtuu?
Kommentit (78)
Oma 77-vuotias äitini oli nuorena todella hoikka ja edelleen yrittää laihtua, aina kesäisin iloitsee kun on muutama kilo mökillä ollessa tippunut ja suree syksyllä/talvella kun on lihonut muutaman kilon kotosalla ollessa...Ja ei siis ole lihava, pari kiloa ns ylimääräistä.
Mun mielestäni jotenkin surullista, että vielä vanhanakin pitää tuolla tavalla murehtia muutamasta kilosta :( Ja muistaa kyllä kauhistella nykynuorten lihomista ja nimenomaan naisten lihomista. Isäni tietysti vaikuttanut asiaan, koska on aina äänekkäästi tuonut esille oman halveksuntansa "mätisäkkejä" kohtaan (miesten läskit ei isääni tietenkään häiritse, ainoastaan naisten kilot)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole huomannut, ja voin oikeastaan itsekin katsoa kuuluvani suuriin ikäluokkiin, viimeisiin niistä. Tässäkin voi olla paikallisia eroja. Ei meillä ole tapana arvostella toisten painoa vaan useammin kuulee jonkun puhuvan omasta painostaan kuin jonkun muun.
Vierailija kirjoitti:
Äiti on tällainen. Sodan lopussa syntynyt. Koko elämäni valitellut omaa painoaan kun "pitäisi saada pari kiloa pois" tai julistanut miten on onnistunut laihtumaan pari kiloa. Tätä jatkuu vieläkin. Lisäksi kyttää toisten vatsanseutua, mun myös, muka huomaamatta, mutta kuitenkin niin, että helppo huomata. Kaikkea muutakin epäsuoraa vihjailua. Tosi raskasta.
Raskasta. Ja täysin rajatonta toimintaa. Mutta hankalahan niitä rajoja on huomata, kun heitä itseään on samalla lailla loukattu vuosia. Naiset nyt varsinkin on pelkkää riistaa olleet vuosikymmenien saatossa, pelkkiä arvostelun kohteita sekä miesten ETTÄ TOISTEN NAISTEN puolesta.
Äitini ja äidin sisaret, kaikki syntyneet 1930-1940 -luvuilla, kaikki vihasivat naisia ja erityisesti lihavia naisia. En tiedä mistä pimeyden ytimestä se viha kumpusi.
Minua äitini alkoi inhota, kun kuukautiseni alkoivat, koska menin "pilalle". Samalla alkoi myös jatkuva painon kyttääminen ja lihomisesta varoittelu. Hän oli itse alle 50 kg, langanlaiha ja voimaton. Vanhuuden tullessa kuihtui muutamassa vuodessa luurangoksi ja hiipui pois. Byebye, ei ole ollut ikävä.
Tuttua huttua. Sairainta on, että kehon arvostelu alkaa vauvasta. Varmaan keskosena syntynyt kaksikiloinen olisi ihanne. Meidän kolmen ja puolen kilon molemmin puolin olleet vauvat olivat lihavia ja varo, ettei ne tuosta liho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja se on suuri ilon aihe, että nykyiset elintavat ovat kuin suoraan roomalaisista bakkanaaleista eli ylensyödään ja maataan divaaneilla.
Lihavuus on vaarallisempaa kuin huumeiden käyttö, niin tuntuu kummalta, että siitä ei kovin paljon puhuta. Ja kyllä jos olet läski sinun pitää kestää se. Tai tehdä jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut, äitini on ihan samanlainen. Milloin voisin tiputtaa muutaman kilon ja milloin olen taas liian laiha. Itse on kyllä aika pulskassa kunnossa, mutta kommentoi usein myös omaa painoaan, että nyt pitää laihduttaa. Käytännössä aina ollaan laihduttamassa.
Olen 50v ja myönnän että ihannoin hoikkuutta. Olen ollut hoikka koko ikäni ja nuoruudessani ei paljon ylipainoisia näkynyt. Ihmettelen tosiaan lähes päivittäin miten Suomesta löytyy niin paljon lihavia ihmisiä, nuoria pääsääntöisesti. Kyllähän ylipaino useimmiten johtuu huonosta elämänhallinnasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hitsi kun tästä aiheesta ei saa enää edes keskustella avoimesti. Keskustelut poistetaan heti kun joku uskaltaa sanoa jonkun tosiasian ylipainoisista. Syyllistämättä ketään on fakta, että ylipainoisten määrä on hurjasti lisääntynyt, Suomessa suhteessa enemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. Kyse ei ole ulkonäöstä vaan se on myös terveyskysymys, ei ihmistä ole tarkoitettu syömään enemmän kuin kuluttaa. Aiemmin on eletty terveellisemmin, suurin osa ihmisistä oli normaalipainoisia, ehkä vanhemmat ihmiset huomaavat tämän eron nuorempia helpommin, koska ovat nähneet kehityksen huonon suunnan pitemmällä aikajaksolla. Sanokaa mitä sanotte, kyllä ylipaino valitettavasti on piirre mikä näkyy päällepäin ensimmäisenä ja siten määrittää monia isokokoisia.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua huttua. Sairainta on, että kehon arvostelu alkaa vauvasta. Varmaan keskosena syntynyt kaksikiloinen olisi ihanne. Meidän kolmen ja puolen kilon molemmin puolin olleet vauvat olivat lihavia ja varo, ettei ne tuosta liho.
Mielestäni tämä lasten, jopa pienten vauvojen painon arvostelu on sairasta.
Äitini, synt -45, kutsui ystäväni vastasyntynyttä vauvaa läskiksi. Tyttö kehtasi painaa 3800 g.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma 77-vuotias äitini oli nuorena todella hoikka ja edelleen yrittää laihtua, aina kesäisin iloitsee kun on muutama kilo mökillä ollessa tippunut ja suree syksyllä/talvella kun on lihonut muutaman kilon kotosalla ollessa...Ja ei siis ole lihava, pari kiloa ns ylimääräistä.
Mun mielestäni jotenkin surullista, että vielä vanhanakin pitää tuolla tavalla murehtia muutamasta kilosta :( Ja muistaa kyllä kauhistella nykynuorten lihomista ja nimenomaan naisten lihomista. Isäni tietysti vaikuttanut asiaan, koska on aina äänekkäästi tuonut esille oman halveksuntansa "mätisäkkejä" kohtaan (miesten läskit ei isääni tietenkään häiritse, ainoastaan naisten kilot)
Boomerin motto: hoikkana hautaan
Vierailija kirjoitti:
Hitsi kun tästä aiheesta ei saa enää edes keskustella avoimesti. Keskustelut poistetaan heti kun joku uskaltaa sanoa jonkun tosiasian ylipainoisista. Syyllistämättä ketään on fakta, että ylipainoisten määrä on hurjasti lisääntynyt, Suomessa suhteessa enemmän kuin monissa muissa Euroopan maissa. Kyse ei ole ulkonäöstä vaan se on myös terveyskysymys, ei ihmistä ole tarkoitettu syömään enemmän kuin kuluttaa. Aiemmin on eletty terveellisemmin, suurin osa ihmisistä oli normaalipainoisia, ehkä vanhemmat ihmiset huomaavat tämän eron nuorempia helpommin, koska ovat nähneet kehityksen huonon suunnan pitemmällä aikajaksolla. Sanokaa mitä sanotte, kyllä ylipaino valitettavasti on piirre mikä näkyy päällepäin ensimmäisenä ja siten määrittää monia isokokoisia.
Tämä on kyllä totta, että nykyään sekä naisissa että miehissä ikäluokkaan katsomatta valtaosa on ylipainoisia. Jopa hyvin nuoret lapset saattavat olla jo todella ylipainoisia. En ymmärrä tätä nykyistä lihavuuden ihannointia ja puolustelua kaiken maailman kehopositiivisuudella (sehän on siis ihan lihavien keksimä juttu, joka ei hoikille kuulu ollenkaan). Mulle on siis sinällään ihan sama, jos joku haluaa ja tykkää olla lihava, itsehän läskinsä kantaa, mutta itselle on helpompaa olla hoikka. Tiedän, koska pulskempikin olen ollut ja valitsen koska vaan hoikkuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut. Oma 7-kymppinen äitini saattoi tavatessamme heittää heti ensimmäisenä jotain tyyliin "kauhea kuinka sinä oletkaan lihonut", vaikka painoni ei olisi muuttunut grammaakaan. Hän tosin ymmärsi lopettaa, kun tarpeeksi monta kertaa ärähdin että tuollainen kommentointi on todella tökeröä.
Nykyään äiti tosin kommentoi joka tapaamisella, että minä saan pian sydänkohtauksen, koska joku hänen enonkumminkaimansa oli kuollut nuorella iällä sydänkohtaukseen. Olen kuitenkin itse terve ja nuori ihminen, eikä minulla ole koskaan todettu sydämessä mitään vikaa, joten en tiedä mistä tämä sydänkohtauspakotus kumpuaa. Ärsyttävää se on joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut. Oma 7-kymppinen äitini saattoi tavatessamme heittää heti ensimmäisenä jotain tyyliin "kauhea kuinka sinä oletkaan lihonut", vaikka painoni ei olisi muuttunut grammaakaan. Hän tosin ymmärsi lopettaa, kun tarpeeksi monta kertaa ärähdin että tuollainen kommentointi on todella tökeröä.
Nykyään äiti tosin kommentoi joka tapaamisella, että minä saan pian sydänkohtauksen, koska joku hänen enonkumminkaimansa oli kuollut nuorella iällä sydänkohtaukseen. Olen kuitenkin itse terve ja nuori ihminen, eikä minulla ole koskaan todettu sydämessä mitään vikaa, joten en tiedä mistä tämä sydänkohtauspakotus kumpuaa. Ärsyttävää se on joka tapauksessa.
Niin ja lisään tähän vielä, että äitini on itse ollut lähes koko aikuisikänsä reippaasti ylipainoinen. Eli tämä painokritiikki ei kuitenkaan suuntaudu häneen itseensä, vain muihin ihmisiin.
Se kun herkkujen syömiseen pitää olla "lupa". Useimmiten "ei saisi" mutta sunnuntain kunniaksi, juhlan kunniaksi, jos joku tarjoaa, juhlissa kun ollaan jne. Aina tarvitaan joku ajatusketju joka selittää miksi tänään "saa" syödä kääretorttupalan vaikka yleensä "ei saa".
Vierailija kirjoitti:
Se kun herkkujen syömiseen pitää olla "lupa". Useimmiten "ei saisi" mutta sunnuntain kunniaksi, juhlan kunniaksi, jos joku tarjoaa, juhlissa kun ollaan jne. Aina tarvitaan joku ajatusketju joka selittää miksi tänään "saa" syödä kääretorttupalan vaikka yleensä "ei saa".
No ei joka päivä kannata vetää kääretorttua, se on selvää. Ihan perusjuttuja tuollaiset.
Voihan puhelin mikä typo, piti kirjoittaa BMI 18-19.... ei 29 :D