Lue keskustelun säännöt.
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Olet oikeassa. Vauvahan traumatisoituu tuollaisista vieraista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Vauvan syntymä ei ole arkinen tapahtuma. Vauvan tapaaminen ensi kerran ei ole arkipäiväinen kaverin treffaaminen. On paljon lukihäiriöisiä kommentoijia.
Kyllä se on arkinen, ellei kyseessä ole ristiäiset/nimiäiset. Ja tässä ketjussa myös väitetään että AINA, siis ihan AINA, "kylään mennessä" pitää olla tuliaisia. Tyhjin käsin ei toisen kotiin saisi mennä ikinä missään tilanteessa. Aivan naurettavaa teennäisyyttä.
Vauvan syntymä ei ole arkinen kaverin treffaaminen. Vauvan tapaaminen ensimmäistä kertaa ei ole arkinen tapahtuma, vaan ainutkertaista.
Ymmärrän, ettet halua ilahduttaa kaveriasi vauvan syntymän johdosta. Olet vain rasittava kaveri, jonka seuraa siedetään jostain syystä jonkin aikaa.Joo en minä siellä synnytyksessä mukana ole :D Kaverin tapaaminen, myös vaikka mukana olisi vauva, on arkinen tapahtuma. Ristiäiset on erikseen. Jostain syystä minulla on paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa nimenomaan kyläillään ihan aktiivisesti ja arkisesti, koska kaverit ovat minulle oleellinen osa elämää. Mutta ketju ehkä koskee niitä, jotka ovat sysänneet ystävät syrjään ja odottavat vain jotain vauvan palvontaa kaikilta.
Millainen ihminen ei ilahdu ilahduttaessaan vastasyntyneen perhettä huomioimalla edes pienesti uutta vauvaa? Oletko kasvanut tunnekylmien ihmisten ympäröimänä?
Veikkaanpa, että sinut sysätään melko pian syrjään noin toimiessasi.
Ai että ihan syrjään sysätään, kun kaveripiirissä yleisestikään ei ole pönöttäjiä :D Kukaan ei puolin eikä toisin vaadi mitään. Kavereita tavataan, joskus kotioloissa ja joskus julkisissa tiloissa. Ei ole mitään lahjomisvaatimuksia eikä pukukoodeja jne.
Tajuutsä, että aihepiiri koskee vastasyntyneen ensitapaamista, eikä sun kaveripiirin tapaamiskäytäntöjä.
Alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan, että sulla on jonkin asteinen kehitykseen liittyvä vamma.
Sinä se et tajua, että nuo ovat sama asia. Vauva tai ei, niin kyseessä on kaverin tapaaminen. Sehän ap:takin varmaan hiertää, kun ei itse ymmärrä, ettei se ole mikään juhlan paikka kun joku läheinen tulee käymään, vaikka hänellä onkin uusi vauva.
Mitä enemmän luen tämän kirjoittajan juttuja, sitä varmempi olen, että tämä kirjoittaja on lapseton mies (tai isä, joka on kotona täysi lapanen).
Kun nainen menee tapaamaan ystäväänsä, joka on juuri synnyttänyt vauvan, se ensimmäinen vierailu pyörii todellakin sen vauvan ympärillä. Ei siksi, että se olisi jotenkin ihmeellistä ja upeaa, vaan koska se vauva on käytännössä äidissään kiinni, vaatii aika lailla jatkuvaa hoitoa/huomiota, ja äiti on juuri kokenut jotakin täysin mullistavaa ja haluaa todennäköisesti puhua siitä ystävälleen. Äidin elämä on mennyt kertarysäyksellä uusiksi, mihinkään omaan ei ole aikaa/energiaa ja (jos kyseessä on ensimmäinen vauva) todennäköisesti äiti on myös vähän peloissaan/huolissaan muutoksesta.
Vain mies olisi käsityksessä, että vauva vaan ilmestyy paikalle ja sitten jatketaan hengailua kuten ennenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".
Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri
pointti on juuri se, ettei KENENKÄÄN tarvitse stressata kauheasti. En toivoisi, että ystävät taaperoiden kanssa laittavat keskenään pöytää koreaksi ja itse ilmestyn viinipullon kanssa. Ja sama työmaa itselle vuorostaan. Yhdessä voi tehdä. Koska halutaan nähdä. Ei tarvitse stressata ehtimisestä, ei tarvitse olla valmista. Sovitaan mitä tuodaan ja jaetaan vastuuta. Ei vuorotellen, vaan yhdessä. Ja katsos, siinähän se lapsiperheen arki istuu kuvioon, eikä ole poikkeusrankka tilanne, kenellekään. Vastavuoroisuus on helppoa, koska se on se lähtökohta alunperinkin. Keskustellaan miten tehdään ja ylimalkaiset odotukset (ja stressi) jää pois.
Eri ystäväpiireissä varmasti toimii erilaiset kuviot. Itse en halua kutsua, enkä mennä kylään, niin että olohuoneen keskellä on pyykkiteline, ruokapöydällä murusia ja yhdesä kokkaillaan makaroonilaatikkoa.
Ystäviä ehtii tavata sen verran harvoin, että hetkestä tekee mielellään arjesta eroavan, miellyttävän illan. Siistimpi koti, hyvää ruokaa ja mahdollisuus keskittyä ystävien seuraan. Toki emännällä ja isännällä on vähän kiireisempää, siksi vuorotellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että oikein sinisen tai punaisen kukkakaupan kimpun, eikä missään nimessä lähikaupan neljän euron kimppua. Aika ulkokultaista, kuten koko tuliaishommakin.
Tämä!! Ja on niin umpivanhoillista toi jako tyttöihin ja poikiin eli sinisiin tai punaisiin!! Sukupuolinarratiivirummutus alkaa näemmä jo kehdossa!!
No onneksi saatiin eilen kuulla uutisissa, että alkaakin oikein koulussa tämä lukuisten identiteettien opetus. Lapset eivät saa olla enää lapsia, poikia ja tyttöjä! Mitä kummallisemman näköisiä tyyppejä ilmestyy kouluun ja niiden elämisen tuskaan pitää kaikkien osallistua.
Paras on mielestäni kun tuodaan rahaa tullessa. Koska rahaa menee kyllä lapseen. Esim 50€ ei varmasti lapsettomalta ole liikaa vaadittu tuliaisena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt muutama vähempiälyinen ei ole tajunnut mitä tarkoittaa "mennä vauvaa katsomaan".
Se ei tarkoita sitä yhdeksättä kertaa, eikä kuudettatoista kertaa, vaan sitä ENSIMMÄISTÄ kertaa, kun perhettä käydään ONNITTELEMASSA uudesta perheenjäsenestä.
Nämä vähempiälyiset ovat kyllä nähneet kaupoissa vauvaonnittelukortteja, mutta eivät ole osanneet yhdistää niitä tosielämään.
Kun mennään onnittelemaan uuden ihmisen syntymää ja kahden muun ihmisen vanhemmiksi tuloa, viedään onnittelulahja. Edes se kortti.
On todella itsekästä mennä vierailulle ajatuksella: "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!"
Hyvät tavat opitaan kotoa ja voi vain kuvitella millaiset vanhemmat näillä ihmisillä on ollut.
AP on mielestäni oikeassa. Ja eihän hän vaatinut itselleen kukkakaupan kimppua, mutta antoi näille itsekkäille kommetoijille vaan tiedon, että on olemassa kohteliaitakin ihmisiä, jotka ottavat vauvaperheen tunteet huomioon muistamalla EDES JOTENKIN.
Tämä on kuinka minäkin ajattelen. Voisi olla minun kirjoittama. Olen täysin samaa mieltä.
Kirjoittaa luultavasti sama henkilö, joka kirjoitti tuonkin, jota nyt muka toisena kommentoi :D
Tuo teksti kertoo kirjoittajansa itsekkyydestä. Ei hyvistä tavoista. Ei siitä miten jotkut eivät osaa käyttäytyä. Ei siitä, että toiset olisivat itsekkäitä. Ei todellakaan. Se kertoo vain, ja ainoastaan kirjoittajansa itsekkyydestä. Puhuu oikein jopa tunteista. Mutta puhuu vain omista tunteistaan. Teksti kertoo järkyttävän suuresta ymmärtämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan. Aika surullista, että jollakin on noin itsekeskeisiä vanhempia. Itsekeskeisyydestä kertoo myös se, että luulee tietävänsä miten muut ajattelee. Esim. "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!" Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus. Kertoo itsekeskeisyydestä, ja siitä, että ajattelee pääsääntöisesti pahaa ihmisistä. Tuskin niitä kavereitakaan ihan tungokseksi asti riittää...
En vastannut itselleni. Se oli joku muu. Vastaan nyt sinulle:
"Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus."
Minulla on lukutaito. Luin koko ketjun ja luin myös ihmisten kommentit, joissa raivostuttiin siitä, että AP on pettynyt, kun vieraat tulivat vain kahvipöytään muistamatta vauvaa mitenkään. Näitä kommentteja oli USEITA. Jotkut kirkuivat naama punaisena, että AP on itsekäs, kun olisi toivonut jonkinlaista muistamista vierailijoilta. Minusta tuo käytös on se, mikä tässä on "aivan hullu ajatus". Pidetään siis itseään niin tärkeänä verrattuna vastasyntyneeseen, että vaaditaan juuri synnyttäneeltä kahvitarjoilut ja saavutaan tyhjin käsin.
Onneksi suurin osa osaa elää yhteiskunnassa normaalisti ja kylään/juhliin tullessaan tuo jotain. (Vaikka sitä ei olisi pyydetty.)
Kyllä se raivo on ollut molemminpuolista. Näin näissä keskusteluissa usein käy. Johan se raivo paistoi tuosta aloituksestakin.
Ja raivoaminen jatkuu. 😂 Näistä saa hyvää provomateriaalia.
Vierailija kirjoitti:
Paras on mielestäni kun tuodaan rahaa tullessa. Koska rahaa menee kyllä lapseen. Esim 50€ ei varmasti lapsettomalta ole liikaa vaadittu tuliaisena.
Miksi ei samantien 100€?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Että oikein sinisen tai punaisen kukkakaupan kimpun, eikä missään nimessä lähikaupan neljän euron kimppua. Aika ulkokultaista, kuten koko tuliaishommakin.
Joo, mä olen vienyt lähikaupasta jotain. Mutta me ei muutenkaan harrasteta tuollaisia pönötyksiä kavereiden kesken, oli sitten jollain uusi vauva tai ei. Ikää +40v ja elämä on ihanan rentoa. Silloin ap:n ikäisenä, kun esikoinen syntyi, kaikki olikin suurta, ihmeellistä ja tarkkaa. Kyllä se siitä vuosien ja useamman lapsen jälkeen rauhoittuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi esikoinen, ainokainen. Kukaan ei käynyt meitä synnärillä katsomassa, mitä vähän ihmettelin (sisarusten lapsia ollaan kyllä ravattu katsomassa pää kolmantena jalkana, esikoista jopa joulupäivänä kun sattui silloin syntymään). Isovanhemmat tulivat noin viikon päästä katsomaan vauvaa, ja tulivat kahta kättä heiluttaen kuten AP:n esimerkissä.
Ensimmäinen kommentti oli "Laitapa meille kahvit tulemaan" ja seuraava "Eikö teillä ole mitään kahvipöytään?". Olin pyytänyt isovanhempia tuomaan mukanaan 1-koon vaippoja, eivät olleet joutaneet niitä hakemaan. Muita lahjoja en odottanut, mutta rotinoita nyt sentään, varsinkin kun on boomereista kyse ja heillä hyvin tiedossa tämä tapa.
Kyllä tuo loukkasi ja harmittaa edelleen kun asiaa muistelen, vaikka lapsi on jo iso.
Jos sulla oli jo silloin asenne, että kutsut isovanhempia boomereiksi, niin en hirveesti ihmettele miks jäi "rotinat" tuomatta. Kuinka paljon olet itse vuosien varrella loukannut heitä? Se menee vähän niinku kahteen suuntaan noi jutut.
Boomer = baby = suuret ikäluokat eli kertoo minkä ikäisiä ovat, eikä ole loukkaus.
“Boomer” is also, evidently, an insult to an older person, who may or may not technically be a baby boomer.
Ja loukkauksena sen ikäluokan ihmiset sen myös tuppaavat ottamaan. Ja vähintäänkin halventavana sitä ilmaisua myös käytetään. Se että käyttää ko. ilmaisua kertoo käyttäjän asenteesta.
Sen, että loukkaako jokin sana tai teko, määrittelee sanan tai teon kohde, ei sanan käyttäjä tai teon tekijä.
Kyllä, tuo "boomer" on loukkaava, vähättelevä sana. Sen sijaan, jos joku sanoo "suuret ikäluokat" kuvaa paremmin Suomen tilannetta ja on hyväksytty yleiseen käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt muutama vähempiälyinen ei ole tajunnut mitä tarkoittaa "mennä vauvaa katsomaan".
Se ei tarkoita sitä yhdeksättä kertaa, eikä kuudettatoista kertaa, vaan sitä ENSIMMÄISTÄ kertaa, kun perhettä käydään ONNITTELEMASSA uudesta perheenjäsenestä.
Nämä vähempiälyiset ovat kyllä nähneet kaupoissa vauvaonnittelukortteja, mutta eivät ole osanneet yhdistää niitä tosielämään.
Kun mennään onnittelemaan uuden ihmisen syntymää ja kahden muun ihmisen vanhemmiksi tuloa, viedään onnittelulahja. Edes se kortti.
On todella itsekästä mennä vierailulle ajatuksella: "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!"
Hyvät tavat opitaan kotoa ja voi vain kuvitella millaiset vanhemmat näillä ihmisillä on ollut.
AP on mielestäni oikeassa. Ja eihän hän vaatinut itselleen kukkakaupan kimppua, mutta antoi näille itsekkäille kommetoijille vaan tiedon, että on olemassa kohteliaitakin ihmisiä, jotka ottavat vauvaperheen tunteet huomioon muistamalla EDES JOTENKIN.
Tämä on kuinka minäkin ajattelen. Voisi olla minun kirjoittama. Olen täysin samaa mieltä.
Kirjoittaa luultavasti sama henkilö, joka kirjoitti tuonkin, jota nyt muka toisena kommentoi :D
Tuo teksti kertoo kirjoittajansa itsekkyydestä. Ei hyvistä tavoista. Ei siitä miten jotkut eivät osaa käyttäytyä. Ei siitä, että toiset olisivat itsekkäitä. Ei todellakaan. Se kertoo vain, ja ainoastaan kirjoittajansa itsekkyydestä. Puhuu oikein jopa tunteista. Mutta puhuu vain omista tunteistaan. Teksti kertoo järkyttävän suuresta ymmärtämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan. Aika surullista, että jollakin on noin itsekeskeisiä vanhempia. Itsekeskeisyydestä kertoo myös se, että luulee tietävänsä miten muut ajattelee. Esim. "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!" Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus. Kertoo itsekeskeisyydestä, ja siitä, että ajattelee pääsääntöisesti pahaa ihmisistä. Tuskin niitä kavereitakaan ihan tungokseksi asti riittää...
En vastannut itselleni. Se oli joku muu. Vastaan nyt sinulle:
"Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus."
Minulla on lukutaito. Luin koko ketjun ja luin myös ihmisten kommentit, joissa raivostuttiin siitä, että AP on pettynyt, kun vieraat tulivat vain kahvipöytään muistamatta vauvaa mitenkään. Näitä kommentteja oli USEITA. Jotkut kirkuivat naama punaisena, että AP on itsekäs, kun olisi toivonut jonkinlaista muistamista vierailijoilta. Minusta tuo käytös on se, mikä tässä on "aivan hullu ajatus". Pidetään siis itseään niin tärkeänä verrattuna vastasyntyneeseen, että vaaditaan juuri synnyttäneeltä kahvitarjoilut ja saavutaan tyhjin käsin.
Onneksi suurin osa osaa elää yhteiskunnassa normaalisti ja kylään/juhliin tullessaan tuo jotain. (Vaikka sitä ei olisi pyydetty.)
Tämä on asiaa. Olen samaa mieltä jälleen kanssasi. Normaaleilla ihmisillä on tapana viedä jotain mennessään kyläilemään. Erityisesti silloin, kun lapsi on syntynyt, ja häntä mennään katsomaan ensimmaistä kertaa. Se kuuluu hyviin tapoihin, ja on kohteliasta. Se ilahduttaa vauvan vanhempia, ja myös lahjan antajaa normaaleissa piireissä.
Näille tyhjin käsin kyläilijöille tuskin montaa kertaa kutsua tulee jatkossa. On sellainen ihmistyyppi, joka ei mitenkään voi älytä, miksi toisia ihmisiä pitäsi ilahduttaa. Tämän tyyppisillä henkilöillä on järjestään joitain muita ongelmia elämässä.
Tiedän lähipiiristä kaksi tapausta, jotka tunnen pitkältä ajanjaksolta. Molemmilla on persoonallisuushäiriö ja aggressiivista käytöstä. Toisella lisäksi rikostuomioita ja vainoharhaisuutta. Nämä kaksi eivät koskaan vastavuoroisesti ole tuoneet mitään esim. juuri vauvaa tullessaan tapaamaan. Nämä kaksi sen sijaan ovat usein kerjänneet milloin lahjoituksena omien lasteni tarvikkeita, esim. lastenvaunut, turvaistuin olisi pitänyt lahjoittaa, vaikka odotin jo toista lasta 7 kuukaudella. Toinen kerjää rahaa lainaksi ja pahoinpitelee ihmisiä.Sulla toistuu puheessa toi normaali aika monta kertaa. Sinäkö normaalin määrittelet? Vaiko sinä yhdessä kaltaistesi, käytetäänkö sanaa normaalien kanssa? :D Hieno toi tarina kyllä. Vähän yksinkertainen kyllä. Ja lapsellinen. Ja luultavasti ihan vaan keksitty tarina. :D :D
Hyvä, ja kohtelias käytös on jotain ihan muuta kuin ulkokultainen lahjominen ja tekohymyt. Ja kyllähän sen kaikki tietää, ne kaikkein suurimmat normien ja tapojen vaalijat on tasan niitä suurimpia selän takana pahan puhujia. Edessä hymyillään, ja kohta toisen kanssa juorutaan muiden asioista ja arvostellaan. Ihmisiä jotka ovat taipuvaisia kateellisuuteen ja ilkeyteen. Johan sen tämänkin ketjun kommenteista huomaa.
Sulla kyllä toistuu tuo sana kyllä. Sun tarinassa toistuu kyllä tuo sana tarina. Vähän yksinkertainen tarina kyllä sulla. :D
Noniin. Näköjään pääsit jutuissasi alakoulun tasolle. :D :D Tai sitten et edes tajunnut miksi nostin sanan normaali esiin. Kerro kumpi? Kerrokerro. Ehkä todistinkin jotain sitten pointistani.
Sä et tajunnut nyt pointtia. Sun tarina oli kyllä ihan muuten jees tarina kyllä. Mut ehkä sitten, kun pääset apukoulusta, niin tajuut pointin kyllä. :D :D :D
Ai että! :D Ihan hillitöntä. Kokeillaanko vielä kumpi saa enemmän nauruhymiöitä tähän? Mutta ihan vakavasti puhuttuna, tuskin tähän tarvii paljon enempää sanoa. Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ottaa. Tai jotain sellasta vaikka. Kokeillaako, että ootko myös sellanen, että on ihan pakko saada viimeinen sana? Odotan innolla.
Olet aivan oikeassa siinä, ettei sulta voi kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu. Onko sulla paha vamma sanan normaali suhteen? Onko sinua ehken sanottu epänormaaliksi? Käytkö terapiassa sen takia? Missä vaiheessa tämän sanan sietokykysi meni? Ei tuo kyllä ihan normaalia ole, huomasin sen tarinastasi.:D :D :D
Arvasin. I rest my case. ;)
It´`s more normal. :)
Mä en oo vienyt koskaan mitään, mutta en kyllä ole odottanut tarjoilujakaan. Enkä viivy yli puolta tuntia. Vien sitten vauvalle tavaraa kun alkaa olla selvää mitä tarvitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykynuoriso ei ainakaan petä, niillä on käsissä ainakin se puhelin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".
Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri
pointti on juuri se, ettei KENENKÄÄN tarvitse stressata kauheasti. En toivoisi, että ystävät taaperoiden kanssa laittavat keskenään pöytää koreaksi ja itse ilmestyn viinipullon kanssa. Ja sama työmaa itselle vuorostaan. Yhdessä voi tehdä. Koska halutaan nähdä. Ei tarvitse stressata ehtimisestä, ei tarvitse olla valmista. Sovitaan mitä tuodaan ja jaetaan vastuuta. Ei vuorotellen, vaan yhdessä. Ja katsos, siinähän se lapsiperheen arki istuu kuvioon, eikä ole poikkeusrankka tilanne, kenellekään. Vastavuoroisuus on helppoa, koska se on se lähtökohta alunperinkin. Keskustellaan miten tehdään ja ylimalkaiset odotukset (ja stressi) jää pois.
Eri ystäväpiireissä varmasti toimii erilaiset kuviot. Itse en halua kutsua, enkä mennä kylään, niin että olohuoneen keskellä on pyykkiteline, ruokapöydällä murusia ja yhdesä kokkaillaan makaroonilaatikkoa.
Ystäviä ehtii tavata sen verran harvoin, että hetkestä tekee mielellään arjesta eroavan, miellyttävän illan. Siistimpi koti, hyvää ruokaa ja mahdollisuus keskittyä ystävien seuraan. Toki emännällä ja isännällä on vähän kiireisempää, siksi vuorotellaan.
Jatkan vielä, että kyllähän siitä pikkuisen syntyy stressiä, kun siivoilee ja laittaa ruokaa isommalle porukalle, mutta yhtä lailla stressaisi muut ihmiset keittiössäni kokkailemassa ja vieraat arjen kaaoksen keskellä.
Itse en koe tätä "pönötykseksi", eikä todennäköisesti kukaan lähipiiristäkään, muuten he varmasti olisivat jättäytyneet pois yhteisistä kinkereistä. Käyttäytymissäännöt antavat raamit, joiden sisällä toimia, niin että tilanne on tuttu ja selkeä kaikille. Pönötykseltä se tuntuu vain, jos säännöt ovat itselle vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Vauvan syntymä ei ole arkinen tapahtuma. Vauvan tapaaminen ensi kerran ei ole arkipäiväinen kaverin treffaaminen. On paljon lukihäiriöisiä kommentoijia.
Kyllä se on arkinen, ellei kyseessä ole ristiäiset/nimiäiset. Ja tässä ketjussa myös väitetään että AINA, siis ihan AINA, "kylään mennessä" pitää olla tuliaisia. Tyhjin käsin ei toisen kotiin saisi mennä ikinä missään tilanteessa. Aivan naurettavaa teennäisyyttä.
Vauvan syntymä ei ole arkinen kaverin treffaaminen. Vauvan tapaaminen ensimmäistä kertaa ei ole arkinen tapahtuma, vaan ainutkertaista.
Ymmärrän, ettet halua ilahduttaa kaveriasi vauvan syntymän johdosta. Olet vain rasittava kaveri, jonka seuraa siedetään jostain syystä jonkin aikaa.Joo en minä siellä synnytyksessä mukana ole :D Kaverin tapaaminen, myös vaikka mukana olisi vauva, on arkinen tapahtuma. Ristiäiset on erikseen. Jostain syystä minulla on paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa nimenomaan kyläillään ihan aktiivisesti ja arkisesti, koska kaverit ovat minulle oleellinen osa elämää. Mutta ketju ehkä koskee niitä, jotka ovat sysänneet ystävät syrjään ja odottavat vain jotain vauvan palvontaa kaikilta.
Millainen ihminen ei ilahdu ilahduttaessaan vastasyntyneen perhettä huomioimalla edes pienesti uutta vauvaa? Oletko kasvanut tunnekylmien ihmisten ympäröimänä?
Veikkaanpa, että sinut sysätään melko pian syrjään noin toimiessasi.
Ai että ihan syrjään sysätään, kun kaveripiirissä yleisestikään ei ole pönöttäjiä :D Kukaan ei puolin eikä toisin vaadi mitään. Kavereita tavataan, joskus kotioloissa ja joskus julkisissa tiloissa. Ei ole mitään lahjomisvaatimuksia eikä pukukoodeja jne.
Tajuutsä, että aihepiiri koskee vastasyntyneen ensitapaamista, eikä sun kaveripiirin tapaamiskäytäntöjä.
Alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan, että sulla on jonkin asteinen kehitykseen liittyvä vamma.
Sinä se et tajua, että nuo ovat sama asia. Vauva tai ei, niin kyseessä on kaverin tapaaminen. Sehän ap:takin varmaan hiertää, kun ei itse ymmärrä, ettei se ole mikään juhlan paikka kun joku läheinen tulee käymään, vaikka hänellä onkin uusi vauva.
Kehitysvammaisille on varmaan omat ketjut.
Vierailija kirjoitti:
Mä en oo vienyt koskaan mitään, mutta en kyllä ole odottanut tarjoilujakaan. Enkä viivy yli puolta tuntia. Vien sitten vauvalle tavaraa kun alkaa olla selvää mitä tarvitaan.
Eikö yhtään edes nolota, kun et vie mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Vauvan syntymä ei ole arkinen tapahtuma. Vauvan tapaaminen ensi kerran ei ole arkipäiväinen kaverin treffaaminen. On paljon lukihäiriöisiä kommentoijia.
Kyllä se on arkinen, ellei kyseessä ole ristiäiset/nimiäiset. Ja tässä ketjussa myös väitetään että AINA, siis ihan AINA, "kylään mennessä" pitää olla tuliaisia. Tyhjin käsin ei toisen kotiin saisi mennä ikinä missään tilanteessa. Aivan naurettavaa teennäisyyttä.
Vauvan syntymä ei ole arkinen kaverin treffaaminen. Vauvan tapaaminen ensimmäistä kertaa ei ole arkinen tapahtuma, vaan ainutkertaista.
Ymmärrän, ettet halua ilahduttaa kaveriasi vauvan syntymän johdosta. Olet vain rasittava kaveri, jonka seuraa siedetään jostain syystä jonkin aikaa.Joo en minä siellä synnytyksessä mukana ole :D Kaverin tapaaminen, myös vaikka mukana olisi vauva, on arkinen tapahtuma. Ristiäiset on erikseen. Jostain syystä minulla on paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa nimenomaan kyläillään ihan aktiivisesti ja arkisesti, koska kaverit ovat minulle oleellinen osa elämää. Mutta ketju ehkä koskee niitä, jotka ovat sysänneet ystävät syrjään ja odottavat vain jotain vauvan palvontaa kaikilta.
Millainen ihminen ei ilahdu ilahduttaessaan vastasyntyneen perhettä huomioimalla edes pienesti uutta vauvaa? Oletko kasvanut tunnekylmien ihmisten ympäröimänä?
Veikkaanpa, että sinut sysätään melko pian syrjään noin toimiessasi.
Ai että ihan syrjään sysätään, kun kaveripiirissä yleisestikään ei ole pönöttäjiä :D Kukaan ei puolin eikä toisin vaadi mitään. Kavereita tavataan, joskus kotioloissa ja joskus julkisissa tiloissa. Ei ole mitään lahjomisvaatimuksia eikä pukukoodeja jne.
Tajuutsä, että aihepiiri koskee vastasyntyneen ensitapaamista, eikä sun kaveripiirin tapaamiskäytäntöjä.
Alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan, että sulla on jonkin asteinen kehitykseen liittyvä vamma.
Sinä se et tajua, että nuo ovat sama asia. Vauva tai ei, niin kyseessä on kaverin tapaaminen. Sehän ap:takin varmaan hiertää, kun ei itse ymmärrä, ettei se ole mikään juhlan paikka kun joku läheinen tulee käymään, vaikka hänellä onkin uusi vauva.
Mitä enemmän luen tämän kirjoittajan juttuja, sitä varmempi olen, että tämä kirjoittaja on lapseton mies (tai isä, joka on kotona täysi lapanen).
Kun nainen menee tapaamaan ystäväänsä, joka on juuri synnyttänyt vauvan, se ensimmäinen vierailu pyörii todellakin sen vauvan ympärillä. Ei siksi, että se olisi jotenkin ihmeellistä ja upeaa, vaan koska se vauva on käytännössä äidissään kiinni, vaatii aika lailla jatkuvaa hoitoa/huomiota, ja äiti on juuri kokenut jotakin täysin mullistavaa ja haluaa todennäköisesti puhua siitä ystävälleen. Äidin elämä on mennyt kertarysäyksellä uusiksi, mihinkään omaan ei ole aikaa/energiaa ja (jos kyseessä on ensimmäinen vauva) todennäköisesti äiti on myös vähän peloissaan/huolissaan muutoksesta.
Vain mies olisi käsityksessä, että vauva vaan ilmestyy paikalle ja sitten jatketaan hengailua kuten ennenkin.
Luultavammin joku nyt provoilee olan takaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Vauvan syntymä ei ole arkinen tapahtuma. Vauvan tapaaminen ensi kerran ei ole arkipäiväinen kaverin treffaaminen. On paljon lukihäiriöisiä kommentoijia.
Kyllä se on arkinen, ellei kyseessä ole ristiäiset/nimiäiset. Ja tässä ketjussa myös väitetään että AINA, siis ihan AINA, "kylään mennessä" pitää olla tuliaisia. Tyhjin käsin ei toisen kotiin saisi mennä ikinä missään tilanteessa. Aivan naurettavaa teennäisyyttä.
Vauvan syntymä ei ole arkinen kaverin treffaaminen. Vauvan tapaaminen ensimmäistä kertaa ei ole arkinen tapahtuma, vaan ainutkertaista.
Ymmärrän, ettet halua ilahduttaa kaveriasi vauvan syntymän johdosta. Olet vain rasittava kaveri, jonka seuraa siedetään jostain syystä jonkin aikaa.Joo en minä siellä synnytyksessä mukana ole :D Kaverin tapaaminen, myös vaikka mukana olisi vauva, on arkinen tapahtuma. Ristiäiset on erikseen. Jostain syystä minulla on paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa nimenomaan kyläillään ihan aktiivisesti ja arkisesti, koska kaverit ovat minulle oleellinen osa elämää. Mutta ketju ehkä koskee niitä, jotka ovat sysänneet ystävät syrjään ja odottavat vain jotain vauvan palvontaa kaikilta.
Millainen ihminen ei ilahdu ilahduttaessaan vastasyntyneen perhettä huomioimalla edes pienesti uutta vauvaa? Oletko kasvanut tunnekylmien ihmisten ympäröimänä?
Veikkaanpa, että sinut sysätään melko pian syrjään noin toimiessasi.
Ai että ihan syrjään sysätään, kun kaveripiirissä yleisestikään ei ole pönöttäjiä :D Kukaan ei puolin eikä toisin vaadi mitään. Kavereita tavataan, joskus kotioloissa ja joskus julkisissa tiloissa. Ei ole mitään lahjomisvaatimuksia eikä pukukoodeja jne.
Tajuutsä, että aihepiiri koskee vastasyntyneen ensitapaamista, eikä sun kaveripiirin tapaamiskäytäntöjä.
Alkaa pikkuhiljaa vaikuttamaan, että sulla on jonkin asteinen kehitykseen liittyvä vamma.
Sinä se et tajua, että nuo ovat sama asia. Vauva tai ei, niin kyseessä on kaverin tapaaminen. Sehän ap:takin varmaan hiertää, kun ei itse ymmärrä, ettei se ole mikään juhlan paikka kun joku läheinen tulee käymään, vaikka hänellä onkin uusi vauva.
Ke-hi-tys-vam-mai-sil-le on varmaan omat ketjut.
Vierailija kirjoitti:
Nykynuoriso ei ainakaan petä, niillä on käsissä ainakin se puhelin...
Se on kasvanut kiinni. Eipä vahingossakaan tarvitse kommunikoida toisten ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
Juuri näin.
Arvasin. I rest my case. ;)