Lue keskustelun säännöt.
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä nämä muutamat hokevat, että on ok mennä ilman tuliaisia katsomaan vauvaa. Ei se vaan ole, vaikka kuinka niin hokisitte. Se osoittaa vaan omat käytöstapojenne puutokset, ei muuta.
Juuri näin.
Mitäs käytöstapoja teillä on? Kirjoitusten perusteella ei paljonkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä olisi kohteliasta tuoda vauvalle jotain tuliaisia. Ei sen tarvitse olla kallista, riittää edes että toisi vaikka helistimen ja tutin, jokainen oman rahatilanteen mukaan. Ei tarvitse tuoda vanhemmille mitään suklaata eikä kahvipöytään mitään, kunhan muistaa sitä vauvaa.
Minä taas toivoin, että eivät missään nimessä toisi mitään ylimääräistä tavaraa. Asuttiin pienissä neliöissä ja kaikkea oli jo tarpeeksi. Ja toisen lapsen kohdalla liikaakin. Parempi tulla tyhjin käsin, kukat ihana ja ruoka mahtavaa. Toisaalta kyllä myös osaan viestiä itse tarpeeni kavereille. Kun sopivat tulevansa, kerroin että tervetuloa ja ihanaa jos tuotte ruokaa :D Sanoin myös suoraan että en aio keittää kahveja, mutta saavat vapaasti laittaa itse, jos haluavat. Hyvin toimi.
Vierailija kirjoitti:
Paras on mielestäni kun tuodaan rahaa tullessa. Koska rahaa menee kyllä lapseen. Esim 50€ ei varmasti lapsettomalta ole liikaa vaadittu tuliaisena.
Miksi minun pitäisi lapsettomana kustantaa sinun ja lapsesi kuluja? :D sen takia on lapsilisät ja se puolisokin varmasti töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
Juuri näin. Kyllähän sitä opiskeluaikoina saatettiin piipahdella aivan spontaanisti, mutta lasten kanssa arki on kuitenkin sen verran hektistä, että vierailut sovitaan. Vauvan syntymää en todellakaan kutsuisi arkiseksi. Se on valtava elämänmuutos vanhemmille. Synnytys jo itsessään on ihmeellinen tapahtuma, eikä varmaan kukaan tuore äiti pidä sitä jonain arkisena pikku juttuna. Kirjoista voi lukea, jos ei tiedä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on mielestäni kun tuodaan rahaa tullessa. Koska rahaa menee kyllä lapseen. Esim 50€ ei varmasti lapsettomalta ole liikaa vaadittu tuliaisena.
Miksi minun pitäisi lapsettomana kustantaa sinun ja lapsesi kuluja? :D sen takia on lapsilisät ja se puolisokin varmasti töissä.
Koska joku on tehnyt lapsen, joka vaikkapa hoitaa sinua tulevaisuudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
Juuri näin. Kyllähän sitä opiskeluaikoina saatettiin piipahdella aivan spontaanisti, mutta lasten kanssa arki on kuitenkin sen verran hektistä, että vierailut sovitaan. Vauvan syntymää en todellakaan kutsuisi arkiseksi. Se on valtava elämänmuutos vanhemmille. Synnytys jo itsessään on ihmeellinen tapahtuma, eikä varmaan kukaan tuore äiti pidä sitä jonain arkisena pikku juttuna. Kirjoista voi lukea, jos ei tiedä asiasta.
Se on arkinen asia muille ihmisille. Tuskin se vanhemmille sitä onkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paras on mielestäni kun tuodaan rahaa tullessa. Koska rahaa menee kyllä lapseen. Esim 50€ ei varmasti lapsettomalta ole liikaa vaadittu tuliaisena.
Miksi minun pitäisi lapsettomana kustantaa sinun ja lapsesi kuluja? :D sen takia on lapsilisät ja se puolisokin varmasti töissä.
Koska joku on tehnyt lapsen, joka vaikkapa hoitaa sinua tulevaisuudessa.
Tai sitten hänestä tulee alkoholisti. You never know.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi esikoinen, ainokainen. Kukaan ei käynyt meitä synnärillä katsomassa, mitä vähän ihmettelin (sisarusten lapsia ollaan kyllä ravattu katsomassa pää kolmantena jalkana, esikoista jopa joulupäivänä kun sattui silloin syntymään). Isovanhemmat tulivat noin viikon päästä katsomaan vauvaa, ja tulivat kahta kättä heiluttaen kuten AP:n esimerkissä.
Ensimmäinen kommentti oli "Laitapa meille kahvit tulemaan" ja seuraava "Eikö teillä ole mitään kahvipöytään?". Olin pyytänyt isovanhempia tuomaan mukanaan 1-koon vaippoja, eivät olleet joutaneet niitä hakemaan. Muita lahjoja en odottanut, mutta rotinoita nyt sentään, varsinkin kun on boomereista kyse ja heillä hyvin tiedossa tämä tapa.
Kyllä tuo loukkasi ja harmittaa edelleen kun asiaa muistelen, vaikka lapsi on jo iso.
Jos sulla oli jo silloin asenne, että kutsut isovanhempia boomereiksi, niin en hirveesti ihmettele miks jäi "rotinat" tuomatta. Kuinka paljon olet itse vuosien varrella loukannut heitä? Se menee vähän niinku kahteen suuntaan noi jutut.
Boomer = baby = suuret ikäluokat eli kertoo minkä ikäisiä ovat, eikä ole loukkaus.
Suomessa vauvabuumi oli vuosina 1945-1950 eli jos kyseessä ei ole heti sodan jälkeen syntynyt ihminen niin boomeri nimitys on vain haukkumasana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi esikoinen, ainokainen. Kukaan ei käynyt meitä synnärillä katsomassa, mitä vähän ihmettelin (sisarusten lapsia ollaan kyllä ravattu katsomassa pää kolmantena jalkana, esikoista jopa joulupäivänä kun sattui silloin syntymään). Isovanhemmat tulivat noin viikon päästä katsomaan vauvaa, ja tulivat kahta kättä heiluttaen kuten AP:n esimerkissä.
Ensimmäinen kommentti oli "Laitapa meille kahvit tulemaan" ja seuraava "Eikö teillä ole mitään kahvipöytään?". Olin pyytänyt isovanhempia tuomaan mukanaan 1-koon vaippoja, eivät olleet joutaneet niitä hakemaan. Muita lahjoja en odottanut, mutta rotinoita nyt sentään, varsinkin kun on boomereista kyse ja heillä hyvin tiedossa tämä tapa.
Kyllä tuo loukkasi ja harmittaa edelleen kun asiaa muistelen, vaikka lapsi on jo iso.
Jos sulla oli jo silloin asenne, että kutsut isovanhempia boomereiksi, niin en hirveesti ihmettele miks jäi "rotinat" tuomatta. Kuinka paljon olet itse vuosien varrella loukannut heitä? Se menee vähän niinku kahteen suuntaan noi jutut.
Boomer = baby = suuret ikäluokat eli kertoo minkä ikäisiä ovat, eikä ole loukkaus.
Suomessa vauvabuumi oli vuosina 1945-1950 eli jos kyseessä ei ole heti sodan jälkeen syntynyt ihminen niin boomeri nimitys on vain haukkumasana.
Isäni on nii sanottu "boomeri", mutta en minä häntä sillä nimellä kutsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Vauvan syntymä ei ole arkinen tapahtuma. Vauvan tapaaminen ensi kerran ei ole arkipäiväinen kaverin treffaaminen. On paljon lukihäiriöisiä kommentoijia.
Kyllä se on arkinen, ellei kyseessä ole ristiäiset/nimiäiset. Ja tässä ketjussa myös väitetään että AINA, siis ihan AINA, "kylään mennessä" pitää olla tuliaisia. Tyhjin käsin ei toisen kotiin saisi mennä ikinä missään tilanteessa. Aivan naurettavaa teennäisyyttä.
Vauvan syntymä ei ole arkinen kaverin treffaaminen. Vauvan tapaaminen ensimmäistä kertaa ei ole arkinen tapahtuma, vaan ainutkertaista.
Ymmärrän, ettet halua ilahduttaa kaveriasi vauvan syntymän johdosta. Olet vain rasittava kaveri, jonka seuraa siedetään jostain syystä jonkin aikaa.Joo en minä siellä synnytyksessä mukana ole :D Kaverin tapaaminen, myös vaikka mukana olisi vauva, on arkinen tapahtuma. Ristiäiset on erikseen. Jostain syystä minulla on paljon hyviä ystäviä, joiden kanssa nimenomaan kyläillään ihan aktiivisesti ja arkisesti, koska kaverit ovat minulle oleellinen osa elämää. Mutta ketju ehkä koskee niitä, jotka ovat sysänneet ystävät syrjään ja odottavat vain jotain vauvan palvontaa kaikilta.
Kun saimme kaksi lastamme niin molemmilla kerroilla myös miespuoliset ystävämme malttoivat tuskin odottaa että pääsevät katsomaan vauvaa. Vastasyntyneitä vauvoja pääsee näkemään tosi harvoin ja kyllähän ne ystävien ja muiden läheisten vauvat kiinnostavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
Juuri näin. Kyllähän sitä opiskeluaikoina saatettiin piipahdella aivan spontaanisti, mutta lasten kanssa arki on kuitenkin sen verran hektistä, että vierailut sovitaan. Vauvan syntymää en todellakaan kutsuisi arkiseksi. Se on valtava elämänmuutos vanhemmille. Synnytys jo itsessään on ihmeellinen tapahtuma, eikä varmaan kukaan tuore äiti pidä sitä jonain arkisena pikku juttuna. Kirjoista voi lukea, jos ei tiedä asiasta.
Se on arkinen asia muille ihmisille. Tuskin se vanhemmille sitä onkaan.
Minä en ainakaan pidä kaverieni lasten syntymiä minään arkisina juttuina. Kaikkea muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
Juuri näin. Kyllähän sitä opiskeluaikoina saatettiin piipahdella aivan spontaanisti, mutta lasten kanssa arki on kuitenkin sen verran hektistä, että vierailut sovitaan. Vauvan syntymää en todellakaan kutsuisi arkiseksi. Se on valtava elämänmuutos vanhemmille. Synnytys jo itsessään on ihmeellinen tapahtuma, eikä varmaan kukaan tuore äiti pidä sitä jonain arkisena pikku juttuna. Kirjoista voi lukea, jos ei tiedä asiasta.
Se on arkinen asia muille ihmisille. Tuskin se vanhemmille sitä onkaan.
Minä en ainakaan pidä kaverieni lasten syntymiä minään arkisina juttuina. Kaikkea muuta.
Se, että lapsia syntyy on aika arkinen asia. Ei se sitä kaikille tietenkään ole. Mukavahan niitä vesseleitä on seurailla, mutta ei se minulle mikään suuri tapahtuma ole.
Mä olisin onnellinen jo siitä, että joku tulisi katsomaan mua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan se älytöntä yleensäkään kyläillä ilman tuliaisia. Mutta myös naurettavaa loukkaantua, jos ei mitään saa.
Noin vaativulle veisin tarkoin mietittynä lahjana koronan tai apinaruton kyllästämän Ainu-pupun.
Vähän tuhma kirjoitti:
Noin vaativulle veisin tarkoin mietittynä lahjana koronan tai apinaruton kyllästämän Ainu-pupun.
Olisipa typerä lahja viattomalle vauvalle. Jo tuo ajatuskin on kuvottava.
Vierailija kirjoitti:
Vähän tuhma kirjoitti:
Noin vaativulle veisin tarkoin mietittynä lahjana koronan tai apinaruton kyllästämän Ainu-pupun.
Olisipa typerä lahja viattomalle vauvalle. Jo tuo ajatuskin on kuvottava.
Eihän muutaman viikon tai kuukauden ikäinen lapsi edes aina tunnista vieraita, eikä odota niiltä kalliita lahjoja.
Osa kirjoittaa asiaa hyvin ja sitten on niitä tahallista loukkauksia ja tyhmyyksiä ja latelevia outoja ja vihamielisiä. Miksi ne tulee joka ketjuun luomaan negatiivista ilmapiiriä ja riitaa? Käsitelkää omat ongelma asianne ensin ja oppikaa käyttäytymään oikein. Pahuutenne kostautuu itsellenne.
Vierailija kirjoitti:
Ei nykynaiset, alle kolmikymppiset edes tunne sanaa rotinat.
Eikä heillä muutoinkaan ole käytöstapoja.Ja kyllä se riittää, jos tuo kukkakimpun, tai vauvalle jonkun lelun, tai kovakantisen kirjan tai bodyn, ja lisäksi jotain kahvileipää.
Ei mahdottomia voi vaatia, eikä kukaan edes tarvitse nykyisin mielettömiä määriä ruokaa ja leivonaisia.
Ennen vanhaan oltiin köyhiä ja aina kun uusi lapsi syntyi, naapurit toi ne rotinat, leipää ja nisua, perunoita, lihaakin jos sitä sattui ylimääräistä olla.
Ennen oli ennen, nyt on nyt.
Veikkaan että aloitus oli sun tekemä ja olet joku yli 70-vuotias psykoottinen haahka, joka vihaat omaa sukupuoltasi, koska sut on siihen kasvatettu.
Minä en ole ainakaan noin moukka. Nähtävästi lahjat kiinnostaa, mutta ihmiset ei. Varsinkaan, jos on kehitysvamma en.