Lue keskustelun säännöt.
Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin
Meille syntyi vähän aikaa sitten tyttövauva ja perhettä/ystäviä on käynyt vauvaa katsomassa. Olen varautunut vieraisiin ja jokaiselle kävijälle keittänyt kahvit ja leiponut tarjottavaa. Mutta vieraat ovat tulleet lähes jokainen tyhjin käsin. Mitä hittoa. Itse kun käyn katsomassa lähipiirin vauvoja, niin vien kukkakaupan (ei lähikaupan 4e ruusupuskan, joka on eilinen jo ostaessa) kukkakimpun (sinisenä tai punaisena), lahjan vauvalle, lahjan äidille (yleensä jotain suklaata) sekä rotinoita eli tarjottavaa kahvipöytään, ettei juuri synnyttäneen tarvitse murehtia mitä laittaa pöytään. Lisäksi viivyn max 2 tuntia, sillä vauva vaatii huomiota ja imetystä, enkä tahdo häiritä perheen rauhaa liikaa. Olen 28v, joten minulle nuorena ihmisenä nämä ovat ihan selkeitä sääntöjä, kun mennään vauvaa katsomaan. Olenko typerä, kun olen hieman loukkaantunut näistä tyhjin käsin tulleista? Lisäksi lähes jokaista on joutunut muistuttamaan käsien pesusta ja terveenä tulemisesta, kun tullaan vastasyntyneen kotiinraivostuttavaa.
Kommentit (1406)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".
Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
Miten tämä tarinasi liittyy ketjun aiheeseen, joka on vastasyntyneen ensitapaaminen?
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin jos menen katsomaan kaverin uutta taloa tai koiranpentua tai toisinpäin. En ole ajatellut viedä mitään enkä kyllä oleta saavanikaan mitään.
Ehkä kyseessä on kulttuuriero? Olen itse alle 30v ja pk-seudulta ja kuulin tässä ketjussa ensimmäistä kertaa termin rotinat.
Mitä ihmettä, kyllä minä vien uuteen taloon tuparimuistamisen ja uudelle lemmikille vaikka lelun tms. En mitään kallista, mutta jotain pientä, jolla noteerataan että nyt on tapahtunut iso muutos isäntäväen elämässä. Uudelle vauvalle ilman muuta samoin, rotinat + pieni muistaminen ja kortti. En ole edes mikään etikettipönöttäjä vaan sosiaalisesti aika kömpelö introvertti, ja tämä toimintatapa on itsestäänselvyys.
N36, Espoo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
Miten tämä tarinasi liittyy ketjun aiheeseen, joka on vastasyntyneen ensitapaaminen?
Ihan selvästi vastasin edelliseen viestiin, joka oli myös tässä ketjussa jostain syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanko oikeasti jossain on olemassa ihminen, joka menee vastasyntyneen ihmisen taloon sellaisella asenteella, että siellä nyt sattuu ihan sattumalta nyt olemaan uusi vaippaikäinen eikä sen kummempaa? Onko kyse jonkinlaisesta kirjolla olevasta ihmisestä? Kysyn ihan tosissani, sattuu tällä hetkellä ympärillä sattuu pyörimään tälläisiä ihmisiä. Hyviä tyyppejä, mutta enemmän tai vähemmän pihalla sosiaalisista kuvioista ja tahattomasti antavat välillä vaikutelman, että muiden asiat (kuten vastasyntyneet lapset) eivät ole kovin tärkeitä tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".
Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri
Löisin vaikka vetoa, että tämä "joku grillaa" -kirjoittaja on mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin jos menen katsomaan kaverin uutta taloa tai koiranpentua tai toisinpäin. En ole ajatellut viedä mitään enkä kyllä oleta saavanikaan mitään.
Ehkä kyseessä on kulttuuriero? Olen itse alle 30v ja pk-seudulta ja kuulin tässä ketjussa ensimmäistä kertaa termin rotinat.
Mitä ihmettä, kyllä minä vien uuteen taloon tuparimuistamisen ja uudelle lemmikille vaikka lelun tms. En mitään kallista, mutta jotain pientä, jolla noteerataan että nyt on tapahtunut iso muutos isäntäväen elämässä. Uudelle vauvalle ilman muuta samoin, rotinat + pieni muistaminen ja kortti. En ole edes mikään etikettipönöttäjä vaan sosiaalisesti aika kömpelö introvertti, ja tämä toimintatapa on itsestäänselvyys.
N36, Espoo
Uuteen taloon aina pieni tuparilahja, ensimmäisellä vierailulla uuden tuttavan luo muutenkin usein kukkapuska tai pieni huonekasvi (jos tiedän tykkäävät). Uudelle vauvalle rotinat ja kenties pieni lahjakin riippuen tilanteesta. Jos kutsuttu syömään, viini tai jälkkäri. Muuten esimerkiksi joku pieni suklaalevy tai kahvipaketti. Jos vaikka naapurin kanssa jatkuvasti kyläiltäisiin, ei toki joka kerta tarvitse jotain viedä mutta silloin tällöin.
Uudelle lemmikille ei ole minulla ollut tapana erikseen viedä mitään, kun en tiedä eläimistä tarpeeksi jotta osaisin viedä oikeanlaista. Silloinkin toki isäntäväelle jotain. Ja tottakai tuomisten koko rahatilanteen mukaan, ajatus on tärkein.
N30, Helsinki
Vierailija kirjoitti:
Että oikein sinisen tai punaisen kukkakaupan kimpun, eikä missään nimessä lähikaupan neljän euron kimppua. Aika ulkokultaista, kuten koko tuliaishommakin.
Tämä!! Ja on niin umpivanhoillista toi jako tyttöihin ja poikiin eli sinisiin tai punaisiin!! Sukupuolinarratiivirummutus alkaa näemmä jo kehdossa!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".
Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri
pointti on juuri se, ettei KENENKÄÄN tarvitse stressata kauheasti. En toivoisi, että ystävät taaperoiden kanssa laittavat keskenään pöytää koreaksi ja itse ilmestyn viinipullon kanssa. Ja sama työmaa itselle vuorostaan. Yhdessä voi tehdä. Koska halutaan nähdä. Ei tarvitse stressata ehtimisestä, ei tarvitse olla valmista. Sovitaan mitä tuodaan ja jaetaan vastuuta. Ei vuorotellen, vaan yhdessä. Ja katsos, siinähän se lapsiperheen arki istuu kuvioon, eikä ole poikkeusrankka tilanne, kenellekään. Vastavuoroisuus on helppoa, koska se on se lähtökohta alunperinkin. Keskustellaan miten tehdään ja ylimalkaiset odotukset (ja stressi) jää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".
Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri
Löisin vaikka vetoa, että tämä "joku grillaa" -kirjoittaja on mies.
Ei muuten ole meidän piireissä välttämättä. Tuli vaan esimerkkinä mieleen kesäisistä tapaamisista. Sama toki koskee mitä vain valmistelua, hoituu helpommin kun osa juoksee lasten perässä ja osa kokkaa/laittaa esille sillä aikaa. Kokeilkaapa. T. edellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nykynaiset, alle kolmikymppiset edes tunne sanaa rotinat.
Eikä heillä muutoinkaan ole käytöstapoja.Ja kyllä se riittää, jos tuo kukkakimpun, tai vauvalle jonkun lelun, tai kovakantisen kirjan tai bodyn, ja lisäksi jotain kahvileipää.
Ei mahdottomia voi vaatia, eikä kukaan edes tarvitse nykyisin mielettömiä määriä ruokaa ja leivonaisia.
Ennen vanhaan oltiin köyhiä ja aina kun uusi lapsi syntyi, naapurit toi ne rotinat, leipää ja nisua, perunoita, lihaakin jos sitä sattui ylimääräistä olla.
Ennen oli ennen, nyt on nyt.
Juu ihan kun vastasyntyneen kanssa ehtisi leipoa ja kestitä vieraita. Itsellä oli silloin ainakin pelkkä selviytymismoodi päällä ja ainoa asia mikä vauvan lisäksi pyöri päässä, oli nukkuminen. Milloin saa seuraavan kerran nukkua kokonaisen tunnin putkeen vai saako enää koskaan ja sitä rataa.
Selviytymismoodi päällä, mutta silti pitää saa ihmisiä kyläilemään. Ei ihme että elämä on niin vaikeeta että kaikesta pitää olla vikisemässä. Leipoa? Mitä?! :D Sekö on jokin automaatio, että leipoa sitten perkele pitäisi jos ei pitkoja tuoda? :D :D Kyllä löytyy pakastimesta pullaa sitten, vaikka ei nukkua ehdikään kun kokoajan pitää vieraita kestitä, leipoa, pakastaa pitkoja, ja kahvitella ja sitte ei nukuta ainakaan. Mitä jos uudet äidit keskittyis lapseensa? Ne kasvattamisen taidot kun tuntuu nykyään muutenkin olevan hukassa. Toki, jos on tohon malliin ite lapsena tungettu, niin vaikea sitä omaansakaan on järkeväksi, tai ainakaan onnelliseksi ohjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.
Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D
Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D
Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.
Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.
"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.
Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.
"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".
Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri
Löisin vaikka vetoa, että tämä "joku grillaa" -kirjoittaja on mies.
Ei muuten ole meidän piireissä välttämättä. Tuli vaan esimerkkinä mieleen kesäisistä tapaamisista. Sama toki koskee mitä vain valmistelua, hoituu helpommin kun osa juoksee lasten perässä ja osa kokkaa/laittaa esille sillä aikaa. Kokeilkaapa. T. edellinen.
En huomannut tuota _kirjoittajaa_. Joo, en ole mies, eikä grillaajakaan aina :D Grillaus on kuitenkin paljon rennompaa kuin vauhdikkaan lapsikatraan kaitseminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon vienyt jos oon ollut ees jotenkin kohtuullisissa varoissa. En oo vienyt, jos ei oo itselläkään meinannut rahat riittää ruokaan, mutta täytyykin vastedes vaan pysytellä poissa vauvaperheistä ettei tuu tuoreelle äidille paha mieli.
Selitystä selitystä. Kyllä vähävarainenkin jostain repii 2 euroa viemisiä varten ellei halua olla moukka.
Vierailija kirjoitti:
Ihanko oikeasti jossain on olemassa ihminen, joka menee vastasyntyneen ihmisen taloon sellaisella asenteella, että siellä nyt sattuu ihan sattumalta nyt olemaan uusi vaippaikäinen eikä sen kummempaa? Onko kyse jonkinlaisesta kirjolla olevasta ihmisestä? Kysyn ihan tosissani, sattuu tällä hetkellä ympärillä sattuu pyörimään tälläisiä ihmisiä. Hyviä tyyppejä, mutta enemmän tai vähemmän pihalla sosiaalisista kuvioista ja tahattomasti antavat välillä vaikutelman, että muiden asiat (kuten vastasyntyneet lapset) eivät ole kovin tärkeitä tms.
Kirjolla oleva ihminen? Onko sulla jotain heitä vastaan? Luultavasti, kun muutenkin tykkäät selkeästi ihmisiä arvottaa. Sosiaaliset kuviot? Sinäkö niiden säännöt määräät? Jos noin sun "ympärillä pyörivät" ihmiset, tai kaverit vituttaa, niin vaihda hyvä ihminen kaveripiiriä. Aikä järkijättöistä hengailla ihmisten kanssa ketkä ärsyttää. Muista kertoa uusille tutuillesi sitten sun sosiaaliset säännöt, ja voitkin jäädä odottamaan sitä jonoa, joka sun oven taakse muodostuu, kun kaikki haluaa alkaa sun ystäviksi.
Vauvaa voi käydä katsomassa ilman lahjuksiakin. Itse olen näin tehnyt ja olen myöskin kertonut omaa vauvaamme katsomaan tulleille että ei kiitos lahjontaa..läheisten ja ystävien seura on parasta ja se että he niin halutessaan voivat auttaa esim.viemällä vauva ulkoilemaan muuloinkin kun tutustumiskertana..pienellä kun ei koskaan ole liikaa rakastavia,turvallisia ja huolehtivia aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi esikoinen, ainokainen. Kukaan ei käynyt meitä synnärillä katsomassa, mitä vähän ihmettelin (sisarusten lapsia ollaan kyllä ravattu katsomassa pää kolmantena jalkana, esikoista jopa joulupäivänä kun sattui silloin syntymään). Isovanhemmat tulivat noin viikon päästä katsomaan vauvaa, ja tulivat kahta kättä heiluttaen kuten AP:n esimerkissä.
Ensimmäinen kommentti oli "Laitapa meille kahvit tulemaan" ja seuraava "Eikö teillä ole mitään kahvipöytään?". Olin pyytänyt isovanhempia tuomaan mukanaan 1-koon vaippoja, eivät olleet joutaneet niitä hakemaan. Muita lahjoja en odottanut, mutta rotinoita nyt sentään, varsinkin kun on boomereista kyse ja heillä hyvin tiedossa tämä tapa.
Kyllä tuo loukkasi ja harmittaa edelleen kun asiaa muistelen, vaikka lapsi on jo iso.
Jos sulla oli jo silloin asenne, että kutsut isovanhempia boomereiksi, niin en hirveesti ihmettele miks jäi "rotinat" tuomatta. Kuinka paljon olet itse vuosien varrella loukannut heitä? Se menee vähän niinku kahteen suuntaan noi jutut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on nyt muutama vähempiälyinen ei ole tajunnut mitä tarkoittaa "mennä vauvaa katsomaan".
Se ei tarkoita sitä yhdeksättä kertaa, eikä kuudettatoista kertaa, vaan sitä ENSIMMÄISTÄ kertaa, kun perhettä käydään ONNITTELEMASSA uudesta perheenjäsenestä.
Nämä vähempiälyiset ovat kyllä nähneet kaupoissa vauvaonnittelukortteja, mutta eivät ole osanneet yhdistää niitä tosielämään.
Kun mennään onnittelemaan uuden ihmisen syntymää ja kahden muun ihmisen vanhemmiksi tuloa, viedään onnittelulahja. Edes se kortti.
On todella itsekästä mennä vierailulle ajatuksella: "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!"
Hyvät tavat opitaan kotoa ja voi vain kuvitella millaiset vanhemmat näillä ihmisillä on ollut.
AP on mielestäni oikeassa. Ja eihän hän vaatinut itselleen kukkakaupan kimppua, mutta antoi näille itsekkäille kommetoijille vaan tiedon, että on olemassa kohteliaitakin ihmisiä, jotka ottavat vauvaperheen tunteet huomioon muistamalla EDES JOTENKIN.
Tämä on kuinka minäkin ajattelen. Voisi olla minun kirjoittama. Olen täysin samaa mieltä.
Kirjoittaa luultavasti sama henkilö, joka kirjoitti tuonkin, jota nyt muka toisena kommentoi :D
Tuo teksti kertoo kirjoittajansa itsekkyydestä. Ei hyvistä tavoista. Ei siitä miten jotkut eivät osaa käyttäytyä. Ei siitä, että toiset olisivat itsekkäitä. Ei todellakaan. Se kertoo vain, ja ainoastaan kirjoittajansa itsekkyydestä. Puhuu oikein jopa tunteista. Mutta puhuu vain omista tunteistaan. Teksti kertoo järkyttävän suuresta ymmärtämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan. Aika surullista, että jollakin on noin itsekeskeisiä vanhempia. Itsekeskeisyydestä kertoo myös se, että luulee tietävänsä miten muut ajattelee. Esim. "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!" Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus. Kertoo itsekeskeisyydestä, ja siitä, että ajattelee pääsääntöisesti pahaa ihmisistä. Tuskin niitä kavereitakaan ihan tungokseksi asti riittää...
En vastannut itselleni. Se oli joku muu. Vastaan nyt sinulle:
"Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus."
Minulla on lukutaito. Luin koko ketjun ja luin myös ihmisten kommentit, joissa raivostuttiin siitä, että AP on pettynyt, kun vieraat tulivat vain kahvipöytään muistamatta vauvaa mitenkään. Näitä kommentteja oli USEITA. Jotkut kirkuivat naama punaisena, että AP on itsekäs, kun olisi toivonut jonkinlaista muistamista vierailijoilta. Minusta tuo käytös on se, mikä tässä on "aivan hullu ajatus". Pidetään siis itseään niin tärkeänä verrattuna vastasyntyneeseen, että vaaditaan juuri synnyttäneeltä kahvitarjoilut ja saavutaan tyhjin käsin.
Onneksi suurin osa osaa elää yhteiskunnassa normaalisti ja kylään/juhliin tullessaan tuo jotain. (Vaikka sitä ei olisi pyydetty.)
Tämä on asiaa. Olen samaa mieltä jälleen kanssasi. Normaaleilla ihmisillä on tapana viedä jotain mennessään kyläilemään. Erityisesti silloin, kun lapsi on syntynyt, ja häntä mennään katsomaan ensimmaistä kertaa. Se kuuluu hyviin tapoihin, ja on kohteliasta. Se ilahduttaa vauvan vanhempia, ja myös lahjan antajaa normaaleissa piireissä.
Näille tyhjin käsin kyläilijöille tuskin montaa kertaa kutsua tulee jatkossa. On sellainen ihmistyyppi, joka ei mitenkään voi älytä, miksi toisia ihmisiä pitäsi ilahduttaa. Tämän tyyppisillä henkilöillä on järjestään joitain muita ongelmia elämässä.
Tiedän lähipiiristä kaksi tapausta, jotka tunnen pitkältä ajanjaksolta. Molemmilla on persoonallisuushäiriö ja aggressiivista käytöstä. Toisella lisäksi rikostuomioita ja vainoharhaisuutta. Nämä kaksi eivät koskaan vastavuoroisesti ole tuoneet mitään esim. juuri vauvaa tullessaan tapaamaan. Nämä kaksi sen sijaan ovat usein kerjänneet milloin lahjoituksena omien lasteni tarvikkeita, esim. lastenvaunut, turvaistuin olisi pitänyt lahjoittaa, vaikka odotin jo toista lasta 7 kuukaudella. Toinen kerjää rahaa lainaksi ja pahoinpitelee ihmisiä.
Sulla toistuu puheessa toi normaali aika monta kertaa. Sinäkö normaalin määrittelet? Vaiko sinä yhdessä kaltaistesi, käytetäänkö sanaa normaalien kanssa? :D Hieno toi tarina kyllä. Vähän yksinkertainen kyllä. Ja lapsellinen. Ja luultavasti ihan vaan keksitty tarina. :D :D
Hyvä, ja kohtelias käytös on jotain ihan muuta kuin ulkokultainen lahjominen ja tekohymyt. Ja kyllähän sen kaikki tietää, ne kaikkein suurimmat normien ja tapojen vaalijat on tasan niitä suurimpia selän takana pahan puhujia. Edessä hymyillään, ja kohta toisen kanssa juorutaan muiden asioista ja arvostellaan. Ihmisiä jotka ovat taipuvaisia kateellisuuteen ja ilkeyteen. Johan sen tämänkin ketjun kommenteista huomaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille syntyi esikoinen, ainokainen. Kukaan ei käynyt meitä synnärillä katsomassa, mitä vähän ihmettelin (sisarusten lapsia ollaan kyllä ravattu katsomassa pää kolmantena jalkana, esikoista jopa joulupäivänä kun sattui silloin syntymään). Isovanhemmat tulivat noin viikon päästä katsomaan vauvaa, ja tulivat kahta kättä heiluttaen kuten AP:n esimerkissä.
Ensimmäinen kommentti oli "Laitapa meille kahvit tulemaan" ja seuraava "Eikö teillä ole mitään kahvipöytään?". Olin pyytänyt isovanhempia tuomaan mukanaan 1-koon vaippoja, eivät olleet joutaneet niitä hakemaan. Muita lahjoja en odottanut, mutta rotinoita nyt sentään, varsinkin kun on boomereista kyse ja heillä hyvin tiedossa tämä tapa.
Kyllä tuo loukkasi ja harmittaa edelleen kun asiaa muistelen, vaikka lapsi on jo iso.
Jos sulla oli jo silloin asenne, että kutsut isovanhempia boomereiksi, niin en hirveesti ihmettele miks jäi "rotinat" tuomatta. Kuinka paljon olet itse vuosien varrella loukannut heitä? Se menee vähän niinku kahteen suuntaan noi jutut.
Boomer = baby = suuret ikäluokat eli kertoo minkä ikäisiä ovat, eikä ole loukkaus.
Ei ole ollut tuollaista enää opiskeluvuosien jälkeen, vierailemme vain kutsuttuna. Kukaan ei kutsu kahville, vaan yleensä illalliselle, brunssille tai johonkin juhlaan. Ihan satunnaisesti saattaa tulla tilanne, jossa päädytäänkin jonkun luokse ja tilataan yhdessä ruokaa.
Yleensä emäntä/isäntä esittää kutsun kotiin tai mökilleen ja tarjoaa ruokaa ja juomia. Kutsuja(t) on siivonnut kotinsa, ostanut ruuat ja viinit, laittanut ruokaa ja kattanut pöydän. Vierailla on siihen verrattuna helppo homma käväistä Alkossa ja kukkakaupassa.
Asiaan tietysti myös kuuluu, että vieraita kutsutaan suurin piirtein vastavuoroisesti, niin että jokainen vuorollaan saa olla vieraana. Näin toimitaan meidän keski-ikäisessä, keskiluokkaisessa ystäväpiirissä pk-seudulla.