Tullaan katsomaan vauvaa tyhjin käsin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on nyt muutama vähempiälyinen ei ole tajunnut mitä tarkoittaa "mennä vauvaa katsomaan".

Se ei tarkoita sitä yhdeksättä kertaa, eikä kuudettatoista kertaa, vaan sitä ENSIMMÄISTÄ kertaa, kun perhettä käydään ONNITTELEMASSA uudesta perheenjäsenestä. 

Nämä vähempiälyiset ovat kyllä nähneet kaupoissa vauvaonnittelukortteja, mutta eivät ole osanneet yhdistää niitä tosielämään. 

Kun mennään onnittelemaan uuden ihmisen syntymää ja kahden muun ihmisen vanhemmiksi tuloa, viedään onnittelulahja. Edes se kortti. 

On todella itsekästä mennä vierailulle ajatuksella: "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!"

Hyvät tavat opitaan kotoa ja voi vain kuvitella millaiset vanhemmat näillä ihmisillä on ollut.

AP on mielestäni oikeassa. Ja eihän hän vaatinut itselleen kukkakaupan kimppua, mutta antoi näille itsekkäille kommetoijille vaan tiedon, että on olemassa kohteliaitakin ihmisiä, jotka ottavat vauvaperheen tunteet huomioon muistamalla EDES JOTENKIN.

Tämä on kuinka minäkin ajattelen. Voisi olla minun kirjoittama. Olen täysin samaa mieltä.

Kirjoittaa luultavasti sama henkilö, joka kirjoitti tuonkin, jota nyt muka toisena kommentoi :D

Tuo teksti kertoo kirjoittajansa itsekkyydestä. Ei hyvistä tavoista. Ei siitä miten jotkut eivät osaa käyttäytyä. Ei siitä, että toiset olisivat itsekkäitä. Ei todellakaan. Se kertoo vain, ja ainoastaan kirjoittajansa itsekkyydestä. Puhuu oikein jopa tunteista. Mutta puhuu vain omista tunteistaan. Teksti kertoo järkyttävän suuresta ymmärtämättömyydestä muita ihmisiä kohtaan. Aika surullista, että jollakin on noin itsekeskeisiä vanhempia. Itsekeskeisyydestä kertoo myös se, että luulee tietävänsä miten muut ajattelee. Esim. "MINÄ olen tässä se tärkein! Muut kumartakoot minua, kun ylhäisyydessäni vaivauduin laskeutumaan alemparvoisten alamaisteni matalaan majaan. Palvotkoon he MINUA ja tarjoilkoot MINULLE seitsemän sortin illallisen! MINUN läsnäoloni on tärkeämpää kuin tuon kakaran olemassaolo!" Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus. Kertoo itsekeskeisyydestä, ja siitä, että ajattelee pääsääntöisesti pahaa ihmisistä. Tuskin niitä kavereitakaan ihan tungokseksi asti riittää...

En vastannut itselleni. Se oli joku muu. Vastaan nyt sinulle: 

"Mistä ihmeestä kirjoittaja saa ajatuksen, että kukaan ajattelisi noin? Aivan hullu ajatus."

Minulla on lukutaito. Luin koko ketjun ja luin myös ihmisten kommentit, joissa raivostuttiin siitä, että AP on pettynyt, kun vieraat tulivat vain kahvipöytään muistamatta vauvaa mitenkään. Näitä kommentteja oli USEITA. Jotkut kirkuivat naama punaisena, että AP on itsekäs, kun olisi toivonut jonkinlaista muistamista vierailijoilta. Minusta tuo käytös on se, mikä tässä on  "aivan hullu ajatus".  Pidetään siis itseään niin tärkeänä verrattuna vastasyntyneeseen, että vaaditaan juuri synnyttäneeltä kahvitarjoilut ja saavutaan tyhjin käsin. 

Onneksi suurin osa osaa elää yhteiskunnassa normaalisti ja kylään/juhliin tullessaan tuo jotain. (Vaikka sitä ei olisi pyydetty.)

Tämä on asiaa. Olen samaa mieltä jälleen kanssasi. Normaaleilla ihmisillä on tapana viedä jotain mennessään kyläilemään. Erityisesti silloin, kun lapsi on syntynyt, ja häntä mennään katsomaan ensimmaistä kertaa. Se kuuluu hyviin tapoihin, ja on kohteliasta. Se ilahduttaa vauvan vanhempia, ja myös lahjan antajaa normaaleissa piireissä.

Näille tyhjin käsin kyläilijöille tuskin montaa kertaa kutsua tulee jatkossa. On sellainen ihmistyyppi, joka ei mitenkään voi älytä, miksi toisia ihmisiä pitäsi ilahduttaa. Tämän tyyppisillä henkilöillä on järjestään joitain muita ongelmia elämässä.

Tiedän lähipiiristä kaksi tapausta, jotka tunnen pitkältä ajanjaksolta. Molemmilla on persoonallisuushäiriö ja aggressiivista käytöstä. Toisella lisäksi rikostuomioita ja vainoharhaisuutta. Nämä kaksi eivät koskaan vastavuoroisesti ole tuoneet mitään esim. juuri vauvaa tullessaan tapaamaan. Nämä kaksi sen sijaan ovat usein kerjänneet milloin lahjoituksena omien lasteni tarvikkeita, esim. lastenvaunut, turvaistuin olisi pitänyt lahjoittaa, vaikka odotin jo toista lasta 7 kuukaudella. Toinen kerjää rahaa lainaksi ja pahoinpitelee ihmisiä.

Just joo. Aivan älytöntä lätinää. Kirjoitat varmaan itse kommentteja omaan aloitukseen ja kauppaat omaa ajatusmaailmaasi ainoaksi oikeaksi......normaalit ihmiset....ensimmäistä kertaa....voivoi on sulla vaikeeta. Voi sitä ystävät toistensa luona ilman lahjojakin vierailla, oli vauvoja tai ei, juotiin kahvia tai ei. Peace 🤣🤣

Nykyään vietetään baby showereita, joihin tuodaan lahjoja. Ristiäisiin tuodaan lahjoja. Miksi pitäisi vielä tuoda erikseen kun tulee katsomaan vauvaa? Ymmärrän kyllä, että muistetaan, mutta tuntuu, että nykyaikana kiinnitetään huomiota liikaa tuliaisiin kuin siihen yhdessäoloon.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon vienyt jos oon ollut ees jotenkin kohtuullisissa varoissa. En oo vienyt, jos ei oo itselläkään meinannut rahat riittää ruokaan, mutta täytyykin vastedes vaan pysytellä poissa vauvaperheistä ettei tuu tuoreelle äidille paha mieli.

Siis kuinka huonot rahankayttotaidot taytyy olla ettei ole rahaa lainkaan, ja olettaa etta silla aitiyslomalla olevalla aidilla on rahaa maarattomat maarat palvella vieraita jotka olettavat etta kahvi ja pulla loytyy poydasta! Ja aikaa ensinnakaan juosta kaupassa, leipoa. Ei ehka kannata rahapulassa menna sinne vauvaperheen luo tuommoisella asenteella.

Tästäkin ketjusta ois kaikkien parempi vaan mennä töihin

Huonoa käytöstä vierailtasi. Vauvaperheeseen ei tarvitse mennä kyläilemään vaan vain pikaisesti onnittelemaan. Vauvaa muistetaan pienellä lahjalla ja perheelle viedään vaikkapa sämpylöitä ja kahvipaketti tms.

Bingokahvipaketti voisi olla hyvä.

Rotinat (ruokalahja) on kyllä kaunis perinne. Toivottavasti ei sekin kohta ole jo mennyttä perinnettä.

Rotinat todellakin kunniaan. Arvostan suuresti niitä harvoja läheisiä, jotka ovat tuoneet kahvipöytätarjottavat tai jopa ruokaa vauvan synnyttyä. Kukista ja krääsästä ei niin väliä, vaikka toki nekin on vastaan otettu. Tyhjin käsin tulijat osoittavat käytöstapojensa puutteen, myötätunto heille siitä vajavaisuudesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.

Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D

Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D

Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.

Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse  kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.

"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.

Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.

"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".

Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri

pointti on juuri se, ettei KENENKÄÄN tarvitse stressata kauheasti. En toivoisi, että ystävät taaperoiden kanssa laittavat keskenään pöytää koreaksi ja itse ilmestyn viinipullon kanssa. Ja sama työmaa itselle vuorostaan. Yhdessä voi tehdä. Koska halutaan nähdä. Ei tarvitse stressata ehtimisestä, ei tarvitse olla valmista. Sovitaan mitä tuodaan ja jaetaan vastuuta. Ei vuorotellen, vaan yhdessä. Ja katsos, siinähän se lapsiperheen arki istuu kuvioon, eikä ole poikkeusrankka tilanne, kenellekään. Vastavuoroisuus on helppoa, koska se on se lähtökohta alunperinkin. Keskustellaan miten tehdään ja ylimalkaiset odotukset (ja stressi) jää pois.

Eri ystäväpiireissä varmasti toimii erilaiset kuviot. Itse en halua kutsua, enkä mennä kylään, niin että olohuoneen keskellä on pyykkiteline, ruokapöydällä murusia ja yhdesä kokkaillaan makaroonilaatikkoa.

Ystäviä ehtii tavata sen verran harvoin, että hetkestä tekee mielellään arjesta eroavan, miellyttävän illan. Siistimpi koti, hyvää ruokaa ja mahdollisuus keskittyä ystävien seuraan. Toki emännällä ja isännällä on vähän kiireisempää, siksi vuorotellaan.

Nuo perustelut ymmärrän ja tosiaan riippuu tyylistä, mikä sopii. Itse en voi samaistua tuohon, että olisi häiritsevän sotkuista, kodinhoitohuoneet on pyykkejä varten ja pöydän pyyhkäisee sekunneissa. Yhdessä kokkaillaan jotain vähän "vaativampaa", kun on enemmän tekijöitä ja makuja. Joku ehkä valitsee tuon laatuajan, mikä johtaakin helposti siihen, että "ystäviä nähdään sen verran harvoin". Minusta laatuaikaa on se, että nähdään rennommissa puitteissa niin usein, että voidaan nähdä ihan se arkikin. Jakaa sekin oikeasti. Toki joskus on kiva viettää iltaa erikseen aikuisporukassa, mutta harvemmin kukaan jaksaa/pystyy. Helpompaa, kun ei tarvitse erikseen siivota lapsia alta pois ja kukaan ei oikeasti jaksa valvoa edes.

Mun ex parasystävä tuli kattomaan vastasyntynyttä ilman mitään tuomisia ja jossai vaiheessa kaivo laukustaan vauvanvaatteita ja esitteli niitä et osti ne sen kummipojalle😂😂 oli kai loukkaantunut, kun en halunnu kummeja lapselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.

Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D

Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D

Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.

Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse  kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.

"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.

Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.

"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".

Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri

pointti on juuri se, ettei KENENKÄÄN tarvitse stressata kauheasti. En toivoisi, että ystävät taaperoiden kanssa laittavat keskenään pöytää koreaksi ja itse ilmestyn viinipullon kanssa. Ja sama työmaa itselle vuorostaan. Yhdessä voi tehdä. Koska halutaan nähdä. Ei tarvitse stressata ehtimisestä, ei tarvitse olla valmista. Sovitaan mitä tuodaan ja jaetaan vastuuta. Ei vuorotellen, vaan yhdessä. Ja katsos, siinähän se lapsiperheen arki istuu kuvioon, eikä ole poikkeusrankka tilanne, kenellekään. Vastavuoroisuus on helppoa, koska se on se lähtökohta alunperinkin. Keskustellaan miten tehdään ja ylimalkaiset odotukset (ja stressi) jää pois.

Eri ystäväpiireissä varmasti toimii erilaiset kuviot. Itse en halua kutsua, enkä mennä kylään, niin että olohuoneen keskellä on pyykkiteline, ruokapöydällä murusia ja yhdesä kokkaillaan makaroonilaatikkoa.

Ystäviä ehtii tavata sen verran harvoin, että hetkestä tekee mielellään arjesta eroavan, miellyttävän illan. Siistimpi koti, hyvää ruokaa ja mahdollisuus keskittyä ystävien seuraan. Toki emännällä ja isännällä on vähän kiireisempää, siksi vuorotellaan.

Jatkan vielä, että kyllähän siitä pikkuisen syntyy stressiä, kun siivoilee ja laittaa ruokaa isommalle porukalle, mutta yhtä lailla stressaisi muut ihmiset keittiössäni kokkailemassa ja vieraat arjen kaaoksen keskellä. 

Itse en koe tätä "pönötykseksi", eikä todennäköisesti kukaan lähipiiristäkään, muuten he varmasti olisivat jättäytyneet pois yhteisistä kinkereistä. Käyttäytymissäännöt antavat raamit, joiden sisällä toimia, niin että tilanne on tuttu ja selkeä kaikille. Pönötykseltä se tuntuu vain, jos säännöt ovat itselle vieraita. 

Hämmästyttää, ketä ihmiset tapaavat jos on niin muodollista, ettei heitä salli keittiöön tai on joku arkiminä ja edustusminä. Onhan sekin etiketissä, että emäntää mennään auttamaan keittiöön, ainakin kysytään. Meillä lähinnä niin, että "missä on teillä pannut" tai "laitanko nämä servetit?". Ollaan kuitenkin hyviä ystäviä, eikä tarvitse istua jalat supussa sohvalla ja puhella säästä.

Kuulostaa, ja olenkin joskus havainnut, että joillekin muiden tapaaminen on enemmän esiintymistä ja imagonluontia kuin aidosti yhdessä olemista. Ei edes hirveästi kiinnosta muut, vaan miltä minä ja elämäni muille näyttää. Ei ikään kuin pystytä menemään pintaa syvemmälle ja muodollisuus on se, millä operoidaan kanssakäymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vähän tuhma kirjoitti:

Noin vaativulle veisin tarkoin mietittynä lahjana koronan tai apinaruton kyllästämän Ainu-pupun.

Olisipa typerä lahja viattomalle vauvalle. Jo tuo ajatuskin on kuvottava.

Eihän muutaman viikon tai kuukauden ikäinen lapsi edes aina tunnista vieraita, eikä odota niiltä kalliita lahjoja.

Mutta tuo kommentoija tuo Ainu-pupun, mikä on virusten kyllästämä. Niinhän tuo älypää kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.

Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D

Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D

Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.

Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse  kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.

"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.

Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.

"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".

Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri

pointti on juuri se, ettei KENENKÄÄN tarvitse stressata kauheasti. En toivoisi, että ystävät taaperoiden kanssa laittavat keskenään pöytää koreaksi ja itse ilmestyn viinipullon kanssa. Ja sama työmaa itselle vuorostaan. Yhdessä voi tehdä. Koska halutaan nähdä. Ei tarvitse stressata ehtimisestä, ei tarvitse olla valmista. Sovitaan mitä tuodaan ja jaetaan vastuuta. Ei vuorotellen, vaan yhdessä. Ja katsos, siinähän se lapsiperheen arki istuu kuvioon, eikä ole poikkeusrankka tilanne, kenellekään. Vastavuoroisuus on helppoa, koska se on se lähtökohta alunperinkin. Keskustellaan miten tehdään ja ylimalkaiset odotukset (ja stressi) jää pois.

Eri ystäväpiireissä varmasti toimii erilaiset kuviot. Itse en halua kutsua, enkä mennä kylään, niin että olohuoneen keskellä on pyykkiteline, ruokapöydällä murusia ja yhdesä kokkaillaan makaroonilaatikkoa.

Ystäviä ehtii tavata sen verran harvoin, että hetkestä tekee mielellään arjesta eroavan, miellyttävän illan. Siistimpi koti, hyvää ruokaa ja mahdollisuus keskittyä ystävien seuraan. Toki emännällä ja isännällä on vähän kiireisempää, siksi vuorotellaan.

Nuo perustelut ymmärrän ja tosiaan riippuu tyylistä, mikä sopii. Itse en voi samaistua tuohon, että olisi häiritsevän sotkuista, kodinhoitohuoneet on pyykkejä varten ja pöydän pyyhkäisee sekunneissa. Yhdessä kokkaillaan jotain vähän "vaativampaa", kun on enemmän tekijöitä ja makuja. Joku ehkä valitsee tuon laatuajan, mikä johtaakin helposti siihen, että "ystäviä nähdään sen verran harvoin". Minusta laatuaikaa on se, että nähdään rennommissa puitteissa niin usein, että voidaan nähdä ihan se arkikin. Jakaa sekin oikeasti. Toki joskus on kiva viettää iltaa erikseen aikuisporukassa, mutta harvemmin kukaan jaksaa/pystyy. Helpompaa, kun ei tarvitse erikseen siivota lapsia alta pois ja kukaan ei oikeasti jaksa valvoa edes.

Kaikilla ei ole kodinhoitohuoneita, vaan moni vauvaperhekin asuu kaksiossa, missä kuivataan myös vauvan pyykkiä.  Grillijuhliakin on todella vaikea järjestellä pienessä kodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis onko teille oikeasti kavereiden luona käyminen juhlallinen tapahtuma tai jotain mitä tarvitsee hyvittää tuliaisilla? Minun tuttavapiirissä kavereiden luona kyläillään ihan arkisesti, kahvia jos juodaan niin se keittää ja tarjoaa jonka luona ollaan. Jos ollaan pidempään, niin laitetaan yhdessä ruokaa (sovitaan vaikka etukäteen kuka tuo mitäkin tai käydään yhdessä kaupassa) ja jaetaan kulut, tai vaikka tilataan ruokaa jne.

Ei mitään muodollisia kahvikutsuja harrasteta. Sanokaa nyt vielä, että katatte kahvipöytään ne naurettavan pienet kupit aluslautasineen :D

Liekö jotain maaseudun juttuja nämä, että vierailu on jotenkin virallisempaa? Aina väitetään että maalla ollaan rentoja, mutta selvästi ei... Ehkä kavereita ei ole tai niiden luona käydään niin harvoin, että se tuntuu jotenkin erikoiselta? Teitittelettekö myös kavereita, kuuluuko kursailu ja small talk ohjelmaan myös? :D

Ei vaan kun sitten oikeasti kasvetaan aikuiseksi, se arkipäivä lapsiperheessä on yleensä niin hektistä työn ja perheen vaatimusten kanssa, että ne kaverijuhlat jäävät taakse. Muistan toki itsekin sen, miten liikuttiin kaveriporukassa, istuttiin iltaa, tehtiin ruokaa jne. jne.

Mutta nyt lapsiperheessä ne vierailut muissa perheissä menevät yleensä kutsun kautta, et voi mennä vain yllättäen piipahtamaan ystävien luokse, että nyt minä tulin. Yllättäen menen itse  kyllä sisareni luokse, kun tiedän ja tunnen hänet ja perheensä hyvin. Muiden kanssa sovitaan vierailut ja laitetaan tarjottavat. Ja kyllä useimmat tuovat tullessaan kukkia ja viinipullon.

"Kun oikeasti kasvetaan aikuiseksi" :'D Ylemmyydentunto voi liittyä aikuisuuteen, mutta mikään kriteeri se ei ole. Riippuen ystävyyssuhteen laadusta, toteutuu rento yhdessäolo myös lapsiperheellisillä. Kaikki eivät edes jaksa ylläpitää (se hektinen elämä) pönötyssuhteita.

Yhdessä tekeminen ja muodollisuuksien välttäminen tekee yhdessäolosta helpompaa ja säästää kortilla olevaa aikaa yhdessäololle kestitsemisen ja lahjakaupoilla juoksun sijaan. Joku vaikka grillaa ja muut katsoo lapsia, helppoa. Jutellaan samalla. Sitten yhdessä syömään, ilman että kenellekään syntyy erityinen järjestelyvastuu. Helppoa ja mukavaa.

"Joku vaikka grillaa" "muut katsoo lapsia".

Onkohan nämä teidän tapaamiset helppoja lähinnä niille, jotka eivät jatkuvasti ole tämä "joku" tai "muut"? Aika usein tällaisilta hyvin rennoilta ihmisiltä puuttuu vastavuoroisuus ja käytöstavat ja sitten ihmettelevät mitä muut stressaavat niin kauheasti. :D -Eri

pointti on juuri se, ettei KENENKÄÄN tarvitse stressata kauheasti. En toivoisi, että ystävät taaperoiden kanssa laittavat keskenään pöytää koreaksi ja itse ilmestyn viinipullon kanssa. Ja sama työmaa itselle vuorostaan. Yhdessä voi tehdä. Koska halutaan nähdä. Ei tarvitse stressata ehtimisestä, ei tarvitse olla valmista. Sovitaan mitä tuodaan ja jaetaan vastuuta. Ei vuorotellen, vaan yhdessä. Ja katsos, siinähän se lapsiperheen arki istuu kuvioon, eikä ole poikkeusrankka tilanne, kenellekään. Vastavuoroisuus on helppoa, koska se on se lähtökohta alunperinkin. Keskustellaan miten tehdään ja ylimalkaiset odotukset (ja stressi) jää pois.

Eri ystäväpiireissä varmasti toimii erilaiset kuviot. Itse en halua kutsua, enkä mennä kylään, niin että olohuoneen keskellä on pyykkiteline, ruokapöydällä murusia ja yhdesä kokkaillaan makaroonilaatikkoa.

Ystäviä ehtii tavata sen verran harvoin, että hetkestä tekee mielellään arjesta eroavan, miellyttävän illan. Siistimpi koti, hyvää ruokaa ja mahdollisuus keskittyä ystävien seuraan. Toki emännällä ja isännällä on vähän kiireisempää, siksi vuorotellaan.

Nuo perustelut ymmärrän ja tosiaan riippuu tyylistä, mikä sopii. Itse en voi samaistua tuohon, että olisi häiritsevän sotkuista, kodinhoitohuoneet on pyykkejä varten ja pöydän pyyhkäisee sekunneissa. Yhdessä kokkaillaan jotain vähän "vaativampaa", kun on enemmän tekijöitä ja makuja. Joku ehkä valitsee tuon laatuajan, mikä johtaakin helposti siihen, että "ystäviä nähdään sen verran harvoin". Minusta laatuaikaa on se, että nähdään rennommissa puitteissa niin usein, että voidaan nähdä ihan se arkikin. Jakaa sekin oikeasti. Toki joskus on kiva viettää iltaa erikseen aikuisporukassa, mutta harvemmin kukaan jaksaa/pystyy. Helpompaa, kun ei tarvitse erikseen siivota lapsia alta pois ja kukaan ei oikeasti jaksa valvoa edes.

Kaikilla ei ole kodinhoitohuoneita, vaan moni vauvaperhekin asuu kaksiossa, missä kuivataan myös vauvan pyykkiä.  Grillijuhliakin on todella vaikea järjestellä pienessä kodissa.

No toki. Sitä huvittavampana näyttäytyy tuo viisastelu oikeista aikuisista. Ehkä oikeat aikuiset voivat jo ottaa vähän rennommin, kun kaksioissa emännöidään ja isännöidään _illalliskutsuja_ erityisen hektisen arjen keskellä.

No tietenkään ei ole ok mennä ilman. Ei tulisi itselleni mieleenkään ( joskin olen sitä mieltä että äidille nyt ei kukan lisäksi tarvitse viedä yhtään mitään, vien itse yleensä kukan, jotain syötävää pöytää ja vauvalle esim bodyn tms) mutta suurin osa ihmisistä nyt on vaan itsekeskeisiä ja ajattelemattomia.

Ok

Eipä ollut hyvä bisnes tämä vauvahommakaan. Koittakaa keksiä jotain spesiaalia ensikerralla.

materialismia.. kutsutaanko vieraita kylään, että saa lahjoja?

Pitäkää tunkkinne (vauvanne).

Meille syntyi vauva helmikuussa. Perhe ja kaksi kaveripariskuntaa on käynyt katsomassa. Loput n. 10 'kaveria' ei ole paljon kiinnostanut, vaikka kutsuttu on. Ollaan ilmeisesti niin tylsiä ihmisiä :(