19v muuttamassa pois kotoa ja nyt tuli riita siitä, mitä saa ottaa mukaansa

Lapsi saa ottaa mukaansa, jos haluaa tai sitten ostetaan uudet uuteen kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus on provo. Ei kukaan voi olla noin tyly. Meillä esikoinen sai mukaansa mitä haluaa. Lisäksi ostin hänelle keittiön pöydän ja tuolit sekä äitini osti hänelle sohvan.

Joutui ostamaan vain haluamansa nojatuolit itse. Silti on alkuun ollut rahat tiukoilla.

Voi kyllä voi. Anoppini ilmoitti miehelleni hänen 18v syntymäpäivänään, että viikko aikaa etsiä asunto. Oli irtisanonut sen hetkisen kämpän ja muuttamassa miesystävänsä omakotitaloon.

Miehen isä sai järjestettyä miehelleni tuttunsa kanssa yksiön oman yksiönsä naapurista. Mukaansa mies sai lautasen ja yhdet aterimet. Isänsä antoi omasta sängystään patjan. Kaverien perheet olivat kuulleet tapauksesta omilta lapsiltaan ja tonkivat kaapeista vanhaa kahvinkeitintä ja kattilaa.

Tapasin miehen pian tuon muuton jälkeen ja oli kyllä aikamoista, kun tyypillä oli lattialla pelkkä patja. Ei siis mitään muuta.

Mies muutti aika pian mun luokse, koska siellä me oltiin koko ajan. Oli kyllä helppo muutto, kun kaikki tavara mahtui yhteen laatikkoon. Patja pistettiin miehen isälle takaisin.

Ja siis tapauksesta aikaa 12v. Eli ei edes mitään vuosikymmeniä vanhoja muistoja.

Meillä on nuorille ostettu ja koottu keittiötarvikkeita sun muuta omaa kotia varten. Huonekaluja on hankittu ajatuksella, että voisi toimia omassa kodissa. Myös isovanhemmilla on nuorten kanssa yhdessä katsottuja huonekaluja ja tarvikkeita säästössä. Olisi aika uskomaton tilanne laittaa oma nuori vaatesäkki kainalossa maailmalle. Siellä ensimmäisessä kodissa, kun ei ole yhtikäs mitään. Kyllä siinä saa säästöjään käyttää nuori, jos alkaa hankkia tarvikkeita kerralla.

Itse en saanut kotoa mukaan huonekaluja enkä juuri muutakaan, vanhemmat vähävaraisia. Silloin haalin välttämättömimmän ja mitä satuin löytämään roskalavoilta, kierrätyskeskuksesta ja kirppareilta. Oli ankea koti se ensimmäinen ja toinenkin. Jouduin myös ottamaan opintolainaa ihan pakollisiin kodin hankintoihin.

Oma esikoinen muuttaa nyt naapurikaupunkiin opiskelemaan. Ottaa omasta huonestaan mitä haluaa ja mitä uuteen kämppään sopii, ja saa kotoa ottaa asioita, kodin tekstiilit, mitä tarvitsee. Kaikki muu hankitaan yhdssä, ja itsestään selvää on että me vanhemmat maksamme. Sanomattakin selvää on, ettei hänen tarvitse säästöjään näihin hahnkintoihin käyttää.

Muutamat kommentit aivan jäätävää luettavaa. Lapsi pihalle kun täyttää 18 vuotta? Ennen oli korkeampi täysikäisyysraja jonka jälkeen lähdin heti. Mukana oli kaksi vanhaa matkalaukkua joissa vain vaatteita. Rahaa ei minulle annettu ja itsellä oli muutama satanen mummonmarkkoja siihen aikaan. Saksaan lähdin ja työpaikka oli siellä. Aluksi asuin kirkon  tyttöasuntolassa, huone aina kahdelle tytölle yhdessä. Onneksi sattui kiva saksalainen tyttö kaveriksi. Vanhemmat eivät pitäneet mitään yhteyttä. Äiti huusi lähtiessä, että kakara käsivarrella ei sitten tartte kotio tulla. Jäätävää oli ollut ilmapiiri muutenkin kotona. Isä huusi päivittäin, että heille ei jää penniäkään rahaa kun syömme ja kulutamme heidän rahansa. Äiti säesti että saatte olla kiitollisia, että teillä on näin hyvät vanhemmat. Muutama vuosi sitten vanhemmat edesmenneet, mutta en ikinä heille anteeksi anna. Veljeni ja minä kasvoimme kouluikään asti mummolassa 30 km päässä vanhemmista. Eivät käyneet katsomassa eivätkä maksaneet köyhälle mummolle ja papallekaan koskaan mitään hoidosta. Onneksi oli sisua ja pärjäsin, nykyään olen eläkkeellä edelleen ulkomailla velattomassa ok-talossa asustellen. En ole katkera, minulla on ollut ja on hyvä elämä. Suomea en koe kotimaakseni, olen onnellinen, että pääsin sieltä pois. 

Meillä oli ostettu lapselle tavaraa jo koko teini-iän, sillä ajatuksella että voi viedä omaan kotiinsa. Esimerkiksi leveämpi sänky.

Sitten muutamia isompia hankintoja siirrettiin lapsen muuttoon, niin lapsi sai vanhat kotiinsa.

Astioita ja ruuanlaittotarvikkeita oli annettu muutama vuosi lahjaksi.

Meillä oli tilanne, jossa lapsi ei suostunut hakemaan mihinkään opiskelemaan. Laitettiin hänet sitten maksamaan asumisestaan, sai hanttihommia ja maksoi meille vuokraa, aika ison osan tuloistaan. No alkoi sitten opiskelut maistua ja kun opiskelupaikkakunnalta sai asunnon, niin annettiin ottaa kaikki tavaransa mitkä halusi mukaan ja maksettiin hänelle takuuvuokra ja annettiin vielä ne vuokrarahat säästöstä hänelle mukaan.

Vierailija kirjoitti:

No minä sain 16 vuotiaana mukaan säkkituolin, peiton, tyynyn ja kattilan.

Puoli vuotta nukuin säkkituolissa ennenkuin sain kerättyä rahat omaan kunnon sänkyyn, toisaalta kotonakin olin nukkunut vuosia hetekalla ohuella petarilla.

Ei siihen puutteeseen kuole, mukiksi kelpaa vanha lasipurkki ja ruuan voi syödä vaikka suoraan kattilasta.

Raskasta se kuitenkin oli, ja tässä materialismia arvostavassa maailmassa aika ärsyttävääkin.

Olin aina kuvitellut että aikuisena on nätisti kaapissa lautaset samaa sarjaa ja pyyhkeet uusia ja paksuja eikä reikäisiä ja kulahtaneita.

Pitää olla pitkäjänteinen ja suunnitella hankinnat aina kuukausi kerrallaan.

T: N29

Edullisia astioita löytyy esim. kirpputoreilta.

Usein just ne mukit on melkoisen halpoja.

Ja jopa joissain kaupoissa on niitä halvempiakin astioita, siellä Arabian ja Iittalan sekä Muumimukien vierellä.

Mutta kukin tavallaan, enkä mitenkään väheksy tapaasi.

Isommat hankinnat sitten asia erikseen (kuten sängyt sun muut, vaikka niitäkin voi löytyä edullisesti).

Oletko siis ostanut nämä huonekalut lapsellesi vai tehnyt hänelle selväksi, että esim hänen sänkynsä on vain lainassa sinulta? Lapsilisätkin olet varmasti antanut lapsesi käyttöön/säästänyt ne kaikki hänelle/hommannut koko summalla hänelle tarvikkeita, kun noin tarkka omaisuudesta olet.

Ei tulisi mieleenkään omia lasten tavaroita/myydä niitä heille, ne ovat heidän ei mun. Samoin kuin en vielä nyt lapsuudenkodistani mitään, mikä oli vähänkin epäselvää olivatko ne mun. Sängyn ja hyllykön sain, yhden pöydän palautin takaisin.

Ihan typerä syy riidellä itsenäistyvän lapsensa kanssa tavaroista.

Ohjaa lapsi sossuun. Saa maksusitoumuksen kauppaan, jolla voi ostaa huonekalut, jos niitä ei ole. Voitte sitten yhdessä myydä vanhat huonekalut ja puolittaa voitot.

Trolololoo

Ap on trolli. Ei kukaan ole noin ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.

Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle

Mitähän ne vanhemmat tekee jollain teinitytön menkkapatjalla ja teinipojan tumputetulla patjalla? Antaa viedä pois vaan.

Trolololo lollolo lollolo loo.

Noin niinkuin jutidisestihan ne huonekalut ovat sen lapsen omaisuutta, ellei ole jotenkin sanoilla ja teoilla osoitettu, että niitä ei ole hankittu hänen käyttöönsä, vaan esimerkiksi vierashuoneen kalusteiksi, joita lapsi käyttää vain väliaikaisesti. Näyttötaakka tällaisesta tavallisesta poikkeavasta järjestelystä on tietysti vanhemmalla, joka vaatii lapsen kalusteita itselleen.

Kun tytär muuttaa joskus pois, niin saa ottaa kaikki omat tavaransa, sekä kaapista valita astiat sun muut tarvittavat mukaansa. En tarvitse yksin paljon tavaroita ja ihan hyvä vaan, kun menee niitä tarvitsevalle.

Jos et anna viedä huonekaluja ja tavaroita, aiotko sitten kompensoida asiaa jotenkin, esim. maksamalla nuoren laskuja tai auttamalla muuten taloudellisesti kun nuoren omaan elämiseen säästämät rahat ovat sinun vaatimuksestasi menneet arjessa selviytymisen ja oman elämän rahoittamisen sijaan huonekaluihin?

Itse olen jokaiselle kolmelle lapselle aloittanut omaan kotiin tavaroiden hankkimisen siinä kohtaa kun täyttivät 15-vuotta. Kalusteet omaan huoneeseen on ostettu sillä ajatuksella, että vie mukanaan. Lisäksi olen avustanut esim. sohvan ostamisessa. Kodinkoneet olen velvoittanut ostamaan itse sekä sellainen sisustustavaran, joka ei ole mitenkään välttämätöntä. Myös perussiivousvälineet olen ostanut.

Kotiin olen hankkinut vuodesohvaa tms. jotta on nukkumapaikka kun tulevat kotiin. Ensimmäisen vuoden aikana kävivät usein, mutta pikkuhiljaa sitten oma elämä vie mennessään eikä niin usein enää tulla lapsuudenkotiinsa.

No en anna hänen huonekalujaan mukaan, koska meillä on mietitty sisustus tietyllä tavalla ja ne huonekalut ovat olennainen osa tässä (mukana on esim suvussa kulkenutta perintötavaraa, ei mikään ikean bulkkitavara ole kyseessä).

Sen sijaan mennään yhdessä huonekalukauppaan ja valitaan nuoren makuun järkevä ja kohtuuhintainen perustavara, kuten sänky, sohva ja ruokapöytä, jotta pääsee alkuun. Voi sitten myöhemmin sisustaa ja koristaa lisää itse.

Vierailija kirjoitti:

Trolololo lollolo lollolo loo.

Noin niinkuin jutidisestihan ne huonekalut ovat sen lapsen omaisuutta, ellei ole jotenkin sanoilla ja teoilla osoitettu, että niitä ei ole hankittu hänen käyttöönsä, vaan esimerkiksi vierashuoneen kalusteiksi, joita lapsi käyttää vain väliaikaisesti. Näyttötaakka tällaisesta tavallisesta poikkeavasta järjestelystä on tietysti vanhemmalla, joka vaatii lapsen kalusteita itselleen.

Ei vaan maksajan omaisuutta ellei ole antanut alunperin lahjaksi..

Joo, ne ovat sinun, mutta et sinä niillä mitään tee.