19v muuttamassa pois kotoa ja nyt tuli riita siitä, mitä saa ottaa mukaansa

Saa ottaa kaiken omasta huoneestaan jos haluaa. Astioita en pysty antamaan, kun niitä itsellänikin niukasti. Liinavaatteista voi ottaa ne mitkä ostettu hänelle. Tuen kyllä kodin hankinnoissa sitten sen verran, kun pystyn. Itse lähdin aikoinaan lähes tyhjin käsin.

Meillä lapsi otti mukaansa työpöydän, työtuolin, sähköpianon ja yhden avohyllyn. Sänkyä ei ottanut, koska halusi leveämmän, johon mahtuu poikaystävänsä kanssa. Uutena hänelle ostettiin sänky, ruokapöytä + 4 tuolia, kapea kirjahylly parilla laatikolla, lipasto ja pari seinään kiinnitettävää vaatetankoa. 

Lapsi ei muuttanut toiselle paikkakunnalle, joten ei tarvittu mitään yösijaa hänelle muuton jälkeen. Muutimme miehen kanssa lapsen vanhaan huoneeseen, joka oli meidän makuuhuonetta isompi. Pienemmästä makuuhuoneesta tuli miehelle työhuone. Ei näillä neliöhinnoilla ole varaa pitää mitään tyhjiä ylimääräisiä huoneita. 

Vierailija kirjoitti:

Olen siirtänyt rahaa lasten tilille, kun muuttivat pois opiskelemaan. Huonekalut jäivät vanhaan kotiin. Olisivat voineet ottaa mukaansakin, mutta kiva oli laittaa uutta ensimmäiseen omaan asuntoon. Olen yrittänyt olla tarkkana lahjaveron suhteen. Ei kannata tilille laittaa yli 4000 euroa kolmen vuoden aikana. Tuskin tätä tarkasti kukaan seuraa, mutta valtio verottaa muutenkin jo ihan tarpeeksi. Kotona käydessä annan käteisenä käyttörahaa, niin ei verokarhu tunge karvaista tassuaan lasten tukemiseen.

Se lahjaveron alaraja on jo vuosikausia ollut 5000€, eli 4999€/3v voit lahjoittaa verovapaasti. Elatuslahjoja voit antaa tämän lisäksi, helpommin se sujuu maksamalla lasten laskuja heidän puolestaan. Huonekaluissa ei ole tuota aikarajaa edes. Voit ostaa vaikka joka kuukausi muutamalla tonnilla huonekaluja. 

Olen vähemmistössä. Mielestäni vanhempi saa päättää mitä lapsi voi ottaa mukaansa.

Itse silti ostaisin tärkeimmät huonekalut lapselle uutena tai käytettynä. Käytettyihin liittyy nykyään vain paha lutikkariski. Jos kaikki huonekalut viedään pois, missä lapsi aikoo nukkua tullessaan kotiin vierailemaan? Vaatekaappi on meillä kiinteä, sitä ei voisi ottaa mukaan.

Lapsi muutti omilleen vain vaatteet ja hlökoht. tavarat mukanaan. Ei halunnut vanhoja kalusteitaan, ne siirtyivät nuoremmalle sisarukselle. Joitain muitakin tavaroita tarjottelin, mutteivat kelvanneet. Osti omilla rahoillaan kaikki tarvitsemansa kalusteet, tekstiilit ja astiat. Jälkikäteen me vanhempina siirsimme tililleen könttäsumman rahaa. Ei tuota pyytänyt eikä olettanut, mutta halusimme auttaa, ja nuori ilahtui.

Vanhojen kalusteiden mukaan antaminen tulee usein halvemmaksi kuin uusien ostaminen. Jokainen vanhempi toki kukkaronsa varassa toimii. Tärkeintä lienee, että nuori tuntee saavansa apua ja kannustusta.

Poika vei kaikki huoneestaan. Annoin astioita mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko ap riidanhaluinen?

Saattaa olla, mutta hän on myös provokaattori.

Toki vanhempi päättää mutta minä vanhempana kun en anna perintöastiastoani niin ostan lapselle lautaset kyllä toiveiden mukaan. Ja olen iloinen jos ottaa huonekalunsa - minä voin laittaa sitten huoneen sellaiseksi kuin haluan. Mutta kun tarjoan niin lapsi saa sanoa haluaako vai ei?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä myin huonekalut lapselle. Sitten ostin niillä rahoilla uusia tilalle

millainen luuseri ottaa rahaa omalta lapseltaan lapselleostetuista tavaroista

Itsekäs ihminen.

Meillä lapset saa viedä mitä haluavat. Meillä on kaikkea tarpeeksi. Ja kyllä meidän lapsilla on järkeä sen verran, että sitä ainoaa sohvaa eivät ole olleet viemässä. Vaan juurikin oman huoneensa tavarat. Jostain yksittäisestä nojatuolista ovat kysyneet saisivatko sen. Kaapeista ovat myös saaneet lautasia ja kattiloita. Ne kauhtuneimmat ovat kelvanneet aivan hyvin.

Ja edelleen meillä toimii tämä sama systeemi. Lapseni eivät ole montaa huonekalua ostaneet itse. Jos olen vaihtanut sisustusta (esim vaihdoin sohvan pienempään jotta sain pianon) niin meidän sohva meni esikoiselle, jonka sohvan otti pikkuveli, jonka sohva meni nuorimmalle, joka oli tuolloin muuttamassa pois kotoa.

En koe jääväni tässä mitenkään tappiolle. Päinvastoin. Pääsen turhista tavaroista eroon ja lapset saa mitä tarvitsevat.

Meillä saivat mukaan kaiken minkä halusivat ja uusiakin huonekaluja, kodinkoneita ym. ostettiin. Siis me vanhemmat ostettiin. Järkevää ja kivaa antaa kaikki minkä voi, koska verottaja vie niin paljon joka käänteessä. Kuolemassakin.

On saanut omansa ottaa mukaansa. Sitten on itse valitsenut kaupasta muut tavarat ja minä olen maksanut. Tottakai omalle lapselle, kun on mahdollisuus.

Vierailija kirjoitti:

Olen vähemmistössä. Mielestäni vanhempi saa päättää mitä lapsi voi ottaa mukaansa.

Itse silti ostaisin tärkeimmät huonekalut lapselle uutena tai käytettynä. Käytettyihin liittyy nykyään vain paha lutikkariski. Jos kaikki huonekalut viedään pois, missä lapsi aikoo nukkua tullessaan kotiin vierailemaan? Vaatekaappi on meillä kiinteä, sitä ei voisi ottaa mukaan.

Mä ainakin hyökkäsin lasten huoneiden kimppuun ja tein niistä sellaisia huoneita kun haluan. Yksi on edelleen lastenhuoneena, koska vanhimmalla oli jo kolme lasta kun nuorin muutti kotoa. Siellä on leluja ja kirjoja eri ikäisille lapsille ja saavat siellä levittäytyä miten haluavat. Siellä on myös kaksi vuodesohvaa, jotta voivat yökyläillä.

Keskimmäisen huone on kirjastohuone. Siellä on myös sängyiksi taitettavat tuolit ja lisäksi kunnon sohva, johon joku voi majoittua. Kolmannen huoneen kohtalosta en ole vielä päättänyt. Sinnekin tulee kyllä huonekaluja, joihin saa majoitettua ihmisiä.

Haluan että kaikki lapseni perheineen voivat tulla vaikka koko jouluksi kylään. Siksi on parempi muuttaa tilat sellaisiksi, että heidät kaikki saa mahdutettua.

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat ovat kuin ap. Hirveän pihejä, mitään eivät lapselleen halua antaa. Joululahjakin on jotain tyyliin kahvipaketti.

Heitä ei myöskään saa häiritä omilla huolillaan. Ärsyyntyvät siitä, jos kaverilla on huolia, ongelmia tai tarvitsisi apua.

En ole keksinyt mikä idea tuollaisessa suhtautumistavassa on. En ole keksinyt siihen mitään muuta järkeä kuin itsekkyys.

Tuollaisille lapsi on rasite. Eivät olisi halunneet aikoinaan lasta, ja nyt ovat ihan viimeisillä metreillä, kohta pääsevät rasitteesta eroon. Vähän kuin asuntolaina.

Vierailija kirjoitti:

Saa ottaa kaiken omasta huoneestaan jos haluaa. Astioita en pysty antamaan, kun niitä itsellänikin niukasti. Liinavaatteista voi ottaa ne mitkä ostettu hänelle. Tuen kyllä kodin hankinnoissa sitten sen verran, kun pystyn. Itse lähdin aikoinaan lähes tyhjin käsin.

Sillehän ei mitään voi, jos ei oikein ole mistä antaa. Lapsetkin sen yleensä kyllä ymmärtää. Mutta ihmetyttää sellaiset, jotka voisivat antaa, mutta eivät anna, koska heilläkään ei ollut mitään. Miksi sellainen kurjuus halutaan sille omallekin lapselle ihan tieten tahtoen?

Vierailija kirjoitti:

Olen siirtänyt rahaa lasten tilille, kun muuttivat pois opiskelemaan. Huonekalut jäivät vanhaan kotiin. Olisivat voineet ottaa mukaansakin, mutta kiva oli laittaa uutta ensimmäiseen omaan asuntoon. Olen yrittänyt olla tarkkana lahjaveron suhteen. Ei kannata tilille laittaa yli 4000 euroa kolmen vuoden aikana. Tuskin tätä tarkasti kukaan seuraa, mutta valtio verottaa muutenkin jo ihan tarpeeksi. Kotona käydessä annan käteisenä käyttörahaa, niin ei verokarhu tunge karvaista tassuaan lasten tukemiseen.

Sen antamasi rahamäärän lisäksi saat täysin laillisesti maksaa lapsesi laskuja, esim. vuokra, puhelin, sähkö jne. Jos annat rahaa laskuihin, se on lahja, mutta opiskelevan lapsen laskujen maksaminen itse suoraan on täysin sallittua. On hyvä myös huomata, että lapsi saa ottaa vastaan sen liki viisi tonnia vaikka kuinka monelta ihmiseltä, siis sinä voit antaa sen summan, toinen huoltaja, jokainen isovanhempi, kummi, naapurin kummin kaima...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vanhemmat ovat kuin ap. Hirveän pihejä, mitään eivät lapselleen halua antaa. Joululahjakin on jotain tyyliin kahvipaketti.

Heitä ei myöskään saa häiritä omilla huolillaan. Ärsyyntyvät siitä, jos kaverilla on huolia, ongelmia tai tarvitsisi apua.

En ole keksinyt mikä idea tuollaisessa suhtautumistavassa on. En ole keksinyt siihen mitään muuta järkeä kuin itsekkyys.

Tuollaisille lapsi on rasite. Eivät olisi halunneet aikoinaan lasta, ja nyt ovat ihan viimeisillä metreillä, kohta pääsevät rasitteesta eroon. Vähän kuin asuntolaina.

Mua aina säälittää ne lapset, joille osuu tuollaiset vanhemmat. Ei se lapsi valinnut syntyä. Näillä on kyllä melko usein sitten paras kaveri tai puoliso, jonka perhe vähän niinkuin adoptoi tuon itsekkäiden vanhempien lapsen. Ei nyt ehkä tavaraa anna, mutta auttavat huolissa.

Vierailija kirjoitti:

Lapset kun lähtee 18-vuotiaana maailmalle niin mukana seuraa lasku aiheuttamistaan kustannuksista. Oletan että maksavat takaisin kaiken korkoineen.

Minäkin olen laittanut tarkalleen ylös kaiken. Esimerkiksi tuo ratsastus on pirun kallis harrastus. Eipä riitä lapsilisä siihen, pelkät tunnit maksavat 1500 euroa vuodessa ja varusteet päälle. Sen lisäksi partiokamppeet, leirimaksut jne. Riittää lapsella pulitettavaa nuoruuden ilottelusta.

En kyllä koe että lapsen huoneeseen, lapselle käyttöön hankitut kalusteet olisivat hänen. Kyllä ne on maksajan. Ja yhdessä katsotaan mitä vanhemmat haluavat antaa ja mikä lapselle mukaan kelpaa. Toisaalta meillä on esim koulupöytä osana olkkarin kaapistoa, en minä siitä menisi palasta antamaan mukaan, ja kokonaisuus ei mihinkään yksiöön sovi.

Ja jos vaikka hyväkuntoiset pussilakanat ei opiskelijakämppään kuosinsa vuoksi kelpaa, niin en kyllä toisiakaan ostaisi.

Sänky (patja ja tyyny) työpöytä, siivous, ruuanvalmistus, tietokone on ne kohteet joissa mun kukkaronnyörit avautuu opiskelijalle helpoimmin.

Toivottavasti kaikki "epäitsekkäät" vanhemmat tässä(kin) ketjussa ymmärtävät, että lapsi ei välttämättä halua kotoa sitä pohjaan palanutta kattilaa, tummanharmaiksi ja ruskealaikukkaiksi muuttuneita veitsiä, jotka äiti itse on aikoinaan kotoansa saanut mukaansa, lyttyyn 15 vuodessa nukuttua patjaa tai kauhtuneita verhoja ja lakanoita. Silti se lapsi olisi onnellinen, jos saisi uusia tarvikkeita. Moni tekopyhä vanhempi konmarittaa vanhat ryjänsä lapsen mukaan.