Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä minulle oikein on tapahtunut? Nainen 40.v
27.08.2022 |
Olen kahden lapsen perheenäiti ja ihmettelen syvästi omaa olotilaani tällä hetkellä.
Olen jotenkin todella matalissa tunnelmissa, tuntuu ettei mikään enää tuota aitoa mielihyvää tai innostusta. Koen jollain tavalla syvää häpeää, en tiedä edes mistä ja ihmiset ympärillä tuntuvat todella epäkiinnostavilta ja jutut tympeiltä.
Koen olevani väsynyt, nuutunut ja tympääntynyt vähän kaikkeen. Ei jaksaisi oikein mitään, ei ainakaan ponnistella ja raataa minkään eteen.
Ulkonäöstä huolehtiminen kiinnostaa, pukeutuminen, hyvän olon takia liikkuminen ja sisustaminen. Töissä käyn ja toivon että minimillä saan tienattua palkan, ei jaksa sielläkään mitään urakiitoa suunnitella, päinvastoin jos voisi jäädä pois niin jäisin. Opiskelu kiinnostaisi enemmän.
En tiedä olenko masentunut vai mikä minua vaivaa. Välillä ahdistaa niin paljon että korvissa humisee. Taustalla on vaikeita vuosia ja ongelmia sekä parisuhteessa, taloudessa ja ystävyyssuhteissa. Myös lähipiiri on jättänyt perheemme ns. oman onnemme nojaan huomattuaan että meillä on ollut vaikeaa. Se tietyllä tapaa yksin jääminen vaikeuksien keskellä aiheutti jopa eräänlaista traumaoireilua, jota varmasti kannan vielä tässä nykyhetken päällä mukana.
Mistä tähän ahdistavaan olotilaan voisi hakea apua?
Kommentit (28)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä se lähipiiri kokonaan. Huonot tutut ja kaverit eivät ole pakollisia. Niistä on hyvä hankkiutua eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vaihdevuodet alkanut?
Veikkaisin myös jotain hormonaalista. Paljon riippuu hormonitasapainosta, miten koemme ja tunnemme asiat.
Masennus?
Joskus voi alkaa nii hiipien, ettei itsekkään huomaa. Nukutko hyvin? Nautitko hyvästä ruoasta, ulkoiletko?
Itsellä vaikea masennus alkoi tolkuttomalla unettomuudella. Kaikki oli hyvin, mitään syytä masennukseen ei ollut. Viimein en voinut vastata puhelimeen, mennä ulos. 2vk sairaalassa - ect-hoito ainoa, mikä tehosi. Aivoissa jotkut siirtäjäaineet vaan sekaisin.
Nyt estolääkitys, kaikki ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulemma väsymys vähentää ihmisen empatiakykyä jopa 80% joten syy voi olla ehkä siellä? Kun on väsynyt tulee itsekkääksi eikä muut ihmiset kiinnosta.
Käy verikokeissa, ihan B12 puutoskin voi tehdä tuota. Ja oletko varma ettet ole masentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos alkoholia tulee juotua, niin se kannattaa jättää pois. Alkoholi aiheuttaa pitemmän päälle tuollaisia oireita.
Ap: "Taustalla on vaikeita vuosia ja ongelmia sekä parisuhteessa, taloudessa ja ystävyyssuhteissa. Myös lähipiiri on jättänyt perheemme ns. oman onnemme nojaan huomattuaan että meillä on ollut vaikeaa. Se tietyllä tapaa yksin jääminen vaikeuksien keskellä aiheutti jopa eräänlaista traumaoireilua, jota varmasti kannan vielä tässä nykyhetken päällä mukana."
Tuo voisi kyllä selittää paljon mm. niitä nykyisiä häpeän tunteita ja eristäytymishalua ihmisistä (= ihmiset eivät kiinnosta).
Keskusteluavusta saattaisi olla apua.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ollut samaa leipiintymistä vähän kaikkeen 4kympin kieppeillä. Lapsia myös kaksi, miestä ei ole. Oli kanssa vaikeita vuosia, taloudellisia ongelmia, aviero jne. muutaman vuoden sisällä. Olin niin väsynyt, ettei omaan hyvinvointiin ollut mitään paukkuja. Ehkä se on vaan sitä väsymystä vaikeista vuosista ja siitä kestää toipua. Lisäksi kun on vaikeaa pitää vaan sinnitellä, hoitaa lapset, työt yms. eikä ole aikaa vaan olla niin varmaan sitten kun on niin se väsymys iskee vasta kunnolla.
On hyvä, että sulla on asioita mitkä kiinnostaa ja opiskele ihmeessä vaikka vaan vähän töiden ohella. Pidä niistä kiinni. Mä kävin psykoterapeutilla pari vuotta, mutta en koe, että siitä oli ihmeemmin apua. Aika on auttanut ja oma pohdiskelu ja armollisuus itseä kohtaan. Musta on ihan luonnollista, että asiat ei tunnu samoilta aina ja välillä tympääntyy. Muiden jutut tuntuu kyllä edelleen melko tylsiltä, vaikka voinkin jo muuten paremmin.
Voi tehdä jotain päätöksiä harkiten elämän eri osa-alueilla, että olisi vähän tyytyväisempi elämään tai etsii sitä. Esim. tuttavapiiri (kuka on aito), mikä some on haitallinen tai hyvä, asuinpaikka, asunto (jos mahdollista), ympäristön taso, parisuhde, kiinnostukset, menot, elämäntyyli, arvot, uskomukset > tiedonhaku jne. Talous on toinen osio ja asia, se onkin hankalampi, paitsi jos olet yrittäjähenkinen tai "yliaktiivinen" tms. Aikuisena voit tehdä omia päätöksiä keiden seurassa olet tai jos joku tuttava jätti, voi yrittää olla ilman sitä. Äiti on varmaan luotettavampi osittain joissakin asioissa, kuin tuttava Liisa tai Heikki. Toki vieraissakin ihmisissä on joskus ihania ja hädässä ratkaisu löytyy. Miten parisuhde vaikuttaa ja voiko olla samalla itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Masennus?
Joskus voi alkaa nii hiipien, ettei itsekkään huomaa. Nukutko hyvin? Nautitko hyvästä ruoasta, ulkoiletko?Itsellä vaikea masennus alkoi tolkuttomalla unettomuudella. Kaikki oli hyvin, mitään syytä masennukseen ei ollut. Viimein en voinut vastata puhelimeen, mennä ulos. 2vk sairaalassa - ect-hoito ainoa, mikä tehosi. Aivoissa jotkut siirtäjäaineet vaan sekaisin.
Nyt estolääkitys, kaikki ok.
Nääh. Kuulostaa siltä, että ap kaipaa muutosta elämäänsä. Kokee turhauttavaksi työn, joka ei kiinnosta ja arki on puuduttavaa. Kaipaa henkisiä virikkeitä näköjään kun opiskelu innostaisi.
Ulkonäöstä huolehtiminen kiinnostaa, pukeutuminen, hyvän olon takia liikkuminen ja sisustaminen. Töissä käyn ja toivon että minimillä saan tienattua palkan, ei jaksa sielläkään mitään urakiitoa suunnitella, päinvastoin jos voisi jäädä pois niin jäisin. Opiskelu kiinnostaisi enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sua vaivaa sama joka suurta osaa maailman ihmisistä. Jenkeissä tälle ilmiölle on keksitty termi "SILENT QUITTING" Eli tehdään töissä vaan välttämätön ettei saa kenkää. Miksi tehdä enemmän kun ei saa paljonkaan enempää palkkaa ja ura ei kuitenkaan näytä kummoiselta vaikka tekisi mitä.
Yksi mikä vaikuttaa mielialaan on lisäaineet ja saasteet. Sille on joku nimikin kun saa niitä liikaa. Voi tulla vakaviakin oireita. Aiheuttaa väsymystä ja jaksamattomuutta. Paasto auttaa ja tietenkin prosessoidun ruuan, kuten einesten ja leivän välttely.
Planeetat varmaan väärissä kulmissa. Odota niiden siirtyvän.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi en ole nainen🙂
mies54v
Niin, kiitä onneasi vaan. Naisethan ne joutuu elämään sinun kaltaistesi sovinististen tomppelien kanssa. Ei ihme että masentaa ja tuntuu raskaalta.
Minusta tuo on ihan luonnollinen reaktio, että muut ihmiset eivät kiinnosta jos on tullut jätetyksi oman onnensa nojaan just silloin kun on vaikeaa. Työhösi ja arkeesi kuulostat tosi tympääntyneeltä. Tylsää työtä varmaan jaksaisi paremmin, jos vapaalla asiat olisivat hyvin ja mieli positiivinen. Mutta jos työ ottaa päähän ja yksityiselämässäkin paljon murheita, niin tottakai se alkaa tuntua raskaalta. Sun kannattaisi nyt vaan alkaa suunnitella sellaisia asioita, joita voisit elämässäsi parantaa tai muuttaa, jotta olo paranisi. Opiskelu kuulostaa hyvältä idealta. Ja kannattaa vieläkin enemmän järjestää aikaa noille asioille, jotka sinulle ovat mieleisiä. Voisko se opiskelu liittyä vaikka tuohon sisustamiseen, mistä muutenkin olisit innostunut?
Alue: Aihe vapaa
Vaihdevuodet alkanut?