19v muuttamassa pois kotoa ja nyt tuli riita siitä, mitä saa ottaa mukaansa

Tämä on törkeä trollaus.

Onko oikeasti olemassa noin törppöjä mutseja kuin tämä aloittaja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitus on provo. Ei kukaan voi olla noin tyly. Meillä esikoinen sai mukaansa mitä haluaa. Lisäksi ostin hänelle keittiön pöydän ja tuolit sekä äitini osti hänelle sohvan.

Joutui ostamaan vain haluamansa nojatuolit itse. Silti on alkuun ollut rahat tiukoilla.

Voi kyllä voi. Anoppini ilmoitti miehelleni hänen 18v syntymäpäivänään, että viikko aikaa etsiä asunto. Oli irtisanonut sen hetkisen kämpän ja muuttamassa miesystävänsä omakotitaloon.

Miehen isä sai järjestettyä miehelleni tuttunsa kanssa yksiön oman yksiönsä naapurista. Mukaansa mies sai lautasen ja yhdet aterimet. Isänsä antoi omasta sängystään patjan. Kaverien perheet olivat kuulleet tapauksesta omilta lapsiltaan ja tonkivat kaapeista vanhaa kahvinkeitintä ja kattilaa.

Tapasin miehen pian tuon muuton jälkeen ja oli kyllä aikamoista, kun tyypillä oli lattialla pelkkä patja. Ei siis mitään muuta.

Mies muutti aika pian mun luokse, koska siellä me oltiin koko ajan. Oli kyllä helppo muutto, kun kaikki tavara mahtui yhteen laatikkoon. Patja pistettiin miehen isälle takaisin.

Ja siis tapauksesta aikaa 12v. Eli ei edes mitään vuosikymmeniä vanhoja muistoja.

Mikä on yhteys anoppiin tänäpäivänä?

Hirvee a k k a kun luen.

Minulla tulisi vielä haikeampi olo jos lapsen huonekalut olisivat hänen huoneessaan, vaikka ei enää asu kotona. Parempi on antaa ne mukaan ja aloittaa huone "puhtaalta pöydältä", harrastushuoneeksi/vierashuoneeksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.

Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle

Olen ostanut lapsille myös vaatteita, kenkiä, kaiken maailman juttuja... ruokaakin. Kaikkiko nekin ovat mun?

Kyllä kaikki huonekalut ovat ostettu lasten huoneeseen siten, että ovat heidän. Heidän makunsa mukaan ja käyttötarkoituksensa. Samoin tekstiilit yms.

Tiedän, että keskustelun trollissa trollin kanssa, mutta kun on tylsää.

Ne kuuluu lapsilisään kuten lapsen ruuatkin. Huonekalut ei..

Tarkasta taskut kun lähtee. On voinut jemmata sokeria mukaan

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään pitää lapseni huoneen kalusteita. Mitä minä teen lasten sängyllä ja työpöydällä? En mitään. Toivottavasti edes jotain vie pois eikä jätä minulle noita romuja.

Mitä se sun aikuistunut nuori tekee lastensängyllä tai työpöydällä? Toivottavasti ei mitään vielä moneen vuoteen.

Jep. Tuolla periaatteella lapsi voisi ottaa mukaansa olohuoneen sohvan ja television jos hän on viettänyt paljon aikaa niitä käyttäen. Ei se niin mene![/quote]

No ei tietenkään niitä ota, pösilö!

Kuten ei sinun sänkyäsikään, vaan sen omansa missä on kotonakin nukkunut.

Vai pidätkö lapsenkin sängyn, vaikka et sitä tarvitse?

Ihan pelkästä periaatteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on törkeä. Kalusteet ovat lapsen.

Kyllä ne kalusteet kuuluu sille, joka on ne maksanut. Eli vanhemmalle

Olen ostanut lapsille myös vaatteita, kenkiä, kaiken maailman juttuja... ruokaakin. Kaikkiko nekin ovat mun?

Kyllä kaikki huonekalut ovat ostettu lasten huoneeseen siten, että ovat heidän. Heidän makunsa mukaan ja käyttötarkoituksensa. Samoin tekstiilit yms.

Tiedän, että keskustelun trollissa trollin kanssa, mutta kun on tylsää.

Ja kun olen niitä vaatteita ja leluja ja muita kirpparlla myynyt vuosien varrella, niin eipä ole tullut mieleenkään että tilittäisin rahat lapselle. Päinvastoin lisää olen joutunut laittamaan sitä mukaa nun kasvaa. Mopo rekisteröitiin meidän vanhempien nimiin, niin eipä ole epäselvää että on vain lainassa. Onko teillä muilla joka lapsella pinnasängystä lähtien tavarat tallessa jotta voi ottaa ne mukaansa opiskelukämppään? Tai nuoremmat sisarukset maksaneet vuokraa esikoiselle turvaistuimesta? Tuskinpa ;)

Ne sopivat hyvin vierashuonekäyttöön.[/quote]

Toivottavasti sulla ( kuten joillaan muillakaan täällä) ei ole oikeasti lapsia, jos laitat satunnaiset vieraat oman lapsesi edelle.

Luulet olevinasi "hauska", sen sijaan törppö trollaaja.

Senkö halusit kuulla?

No oletko sanonut nuorelle aikoinaan, kun olet ostanut sängyn, pöydän yms hänen huoneeseensa, että nämä ovat vain ns. "lainakalusteita". Vai annoitko ymmärtää, että ne ostettiin lapselle eli käydään ostamassa sinulle uusi sänky?

Kyllähän oletus on, että kun lapsella oma huone, niin siellä olevat tavarat myös hänen. Ellei ole siellä esim.perheelle yhteiseksi ostettua pleikkaria yms.

Ja kun nuori muuttaa omilleen, ei tuo sänky ja vaatekaappi ole ainoita ostettavia tuotteita. Kyllä ne säästörahat kuluu jo pitkälti esim.keittiön varustamiseen.

Pakkoko sinunkaan on heti saada tyhjentyvä huone kuntoon! Säästä ja osta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä myin huonekalut lapselle. Sitten ostin niillä rahoilla uusia tilalle

Kai sentään pyysit enemmän kuin mitä itse maksoit?

Ap kuulostaa ihan entiseltä esimieheltäni. Tuo työelämän kiertopalkinto kertoi monen muun kummallisen tarinan lisäksi ylpeyttä äänessään myös sen, kuinka oli laittanut tyttärensä maailmalle, jotta "tämä oppisi huomaamaan, että vessapaperikin maksaa." Vessapaperia vähäarvoisempana tuo piti myös työntekijöitä. Onneksi ylempänä organisaatiossakin huomattiin, että kiertopalkinto on aika ojentaa seuraavalle. Sääliksi käy lasta, joka on saanut tuollaisen äidin. 

Ovatko nämä valittajat samoja vanhempia, jotka valittavat kuinka itsekkäitä lapsettomat ovat?

Vierailija kirjoitti:

Meillä minä myin huonekalut lapselle. Sitten ostin niillä rahoilla uusia tilalle

Onko näin köyhiä ihmisiä olemassa että alentuvat tällaiseen?

Itse muutin 20-vuotiaana kotoa, en ottanut mukaan kalusteita, ei ollut edes puhetta sellaisesta. Vanhemmat ostivat minulle uudet kalusteet soluhuoneeseen, johon muutin. Sängyn, kirjoituspöydän ja kirjahyllyn ostivat. Kirjoituspöydän tuoli oli ehkä joku vanha kotoa. Muita kalusteita ei tarvittu, koska solussa oli keittiöjutut valmiina. Muut jutut mitä sain kotoa: kaikki omat vaatteet ja muut omat tavarat tietysti, keittiövälineitä sain ihan minimitarvikkeet, siis yhden haarukan, yhden lusikan, yhden veitsen, yhden matalan ja yhden syvän lautasen jne. Jonkun uuden paistinpannun ehkä ostivat, joku kattila kai tuli kotoa. Kuppeja mulla oli varmaan enemmän kun oli osa jotain lahjoiksi saatuja. Kannettavan tietokoneen sain myös kotoa muuttaessani vanhempien piikkiin, ja se oli siis mun ensimmäinen tietokone ikinä, ei ollut kotona asumisaikana koko taloudessa minkäänlaista tietokonetta (muutin kotoa siis 2000-luvun puolivälissä). Telkkaria ei ostettu, ei mulla ollut sellaista kotoa muutettuani vuosiin enkä oikeastaan sitä kaivannutkaan.

Muutin siis opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja soluun, joten oletus oli että tulen kaikiksi lomiksi kotiin, jolloin tarvitsin vanhaa huonettani kalusteineen kotona vielä paljon. Ja niinhän se olikin. Nykyään lähes 40-vuotiaana tarvitsen niitä yhä silloin kun siellä yötä olen.

Ei ole tullut mieleenkään kieltää aikuistuvaa kotoa muuttavaa nuorta ottamasta taevitsemaansa tavaraa/huonekaluja mukaan.

Tosin kissan viemisen kielsin, koska kissa on ensisijaisesti minun lemmikki :)

Kaikkea sitä vastaan tulee, kun vanhaksi elää....

Vierailija kirjoitti:

Itse muutin 20-vuotiaana kotoa, en ottanut mukaan kalusteita, ei ollut edes puhetta sellaisesta. Vanhemmat ostivat minulle uudet kalusteet soluhuoneeseen, johon muutin. Sängyn, kirjoituspöydän ja kirjahyllyn ostivat. Kirjoituspöydän tuoli oli ehkä joku vanha kotoa. Muita kalusteita ei tarvittu, koska solussa oli keittiöjutut valmiina. Muut jutut mitä sain kotoa: kaikki omat vaatteet ja muut omat tavarat tietysti, keittiövälineitä sain ihan minimitarvikkeet, siis yhden haarukan, yhden lusikan, yhden veitsen, yhden matalan ja yhden syvän lautasen jne. Jonkun uuden paistinpannun ehkä ostivat, joku kattila kai tuli kotoa. Kuppeja mulla oli varmaan enemmän kun oli osa jotain lahjoiksi saatuja. Kannettavan tietokoneen sain myös kotoa muuttaessani vanhempien piikkiin, ja se oli siis mun ensimmäinen tietokone ikinä, ei ollut kotona asumisaikana koko taloudessa minkäänlaista tietokonetta (muutin kotoa siis 2000-luvun puolivälissä). Telkkaria ei ostettu, ei mulla ollut sellaista kotoa muutettuani vuosiin enkä oikeastaan sitä kaivannutkaan.

Muutin siis opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja soluun, joten oletus oli että tulen kaikiksi lomiksi kotiin, jolloin tarvitsin vanhaa huonettani kalusteineen kotona vielä paljon. Ja niinhän se olikin. Nykyään lähes 40-vuotiaana tarvitsen niitä yhä silloin kun siellä yötä olen.

Meidän lapselle ostettiin kunnollinen ergonominen työtuoli silloin kun hän meni kouluun ekalle luokalle. Kun hän muutti kotoa pois lukion jälkeen, hän otti sen tuolin mukaansa. Nyt hän on kohta jo 22-vuotias ja edelleen hänellä on se tuoli käytössään. 

Tuo tuoli maksoi muistaakseni 360€ silloin kun se ostettiin, vuonna 2007. Nyt kun olen nähnyt, että se on kestänyt hyvänä jo 15 vuotta, raaskin ostaa itsellenikin samanlaisen. Nyt sen hinta on jo 500€. Näin jälkeenpäin katsottuna saatiin halvalla tuo koululaisen työtuoli!

Vierailija kirjoitti:

Onko oikeasti olemassa noin törppöjä mutseja kuin tämä aloittaja?

On ja vielä törpömpiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä todellakin pitää tuossa vaiheessa itsenäistyä ja hankkia ihan itse omat kalusteet

Miksi? Hänellehän on jo ostettu, juuri nuo.

Teen itsenäistymisikäisten nuorten kanssa töitä, ja eniten ihmetyttää nämä vanhemmat, jotka haluavat omalle lapselleen mahdollisimman vaikeaa alkua.