Huomaako jo pienestä lapsesta, jos hän on poikkeuksellisen älykäs?

Kyllä ajattelisin näin että näkee. Tietysti ylpeän äidin lailla pidin heitä pieninä ainutlaatuisina😊

Koulussa tälle tuli sitten todistetta, kun keskiarvot hipoivat kymppiä.

Molemmat ovat usean ällän ylioppilaita ja pääsivät todistuksella suoraan opiskelemaan.

Toiseen oltu yhteydessä ulkomailta jatko-opiskelun suhteen.

En tainnut sitten pelkästään kuvitella, että ovat älykkäitä ja heitä on siis kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä jo aika pienestä lapsesta. Viihtyy leikeissään yksinkin, oppii lukemaan päiväkoti-ikäisenä, järjestelee tavaroita, valikoiva kavereiden suhteen...Mutta onko välttämättä niin hyvä että lapsi on älykäs ? Haasteita voi olla esim. sosiaalisissa suhteissa. kun nykyään pitäs aina ja kaikessa olla niin sosiaalinen.

Jos ihmisen perusluonne on optimistinen, älykkyys on yleensä hyvä asia. Ihminen pääsee suht helpolla elämässä pitkälle. Perusluonteeltaan pessimistinen älykkö voi sen sijaan ajautua mielenterveysongelmiin, koska näkee maailman järjettömyyden ja pahuuden. Tyhmyys on monessa mielessä siunaus. Yksinkertaiselle ihmiselle riittää yksinkertainen elämä tekemään hänet onnelliseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomaa kyllä jo aika pienestä lapsesta. Viihtyy leikeissään yksinkin, oppii lukemaan päiväkoti-ikäisenä, järjestelee tavaroita, valikoiva kavereiden suhteen...Mutta onko välttämättä niin hyvä että lapsi on älykäs ? Haasteita voi olla esim. sosiaalisissa suhteissa. kun nykyään pitäs aina ja kaikessa olla niin sosiaalinen.

Jos ihmisen perusluonne on optimistinen, älykkyys on yleensä hyvä asia. Ihminen pääsee suht helpolla elämässä pitkälle. Perusluonteeltaan pessimistinen älykkö voi sen sijaan ajautua mielenterveysongelmiin, koska näkee maailman järjettömyyden ja pahuuden. Tyhmyys on monessa mielessä siunaus. Yksinkertaiselle ihmiselle riittää yksinkertainen elämä tekemään hänet onnelliseksi.

Älykkäällekin voi riittää siinä mielessä yksinkertainen elämä, että hän ei välttämättä kaipaa mainetta, kunniaa ja rikkauksia. Kunhan saa vähän opiskella välillä ja kehittää itseään eri tavoin.

Jos poikkeuksellisen älykkääksi kelpaa Mensa-tason älykkyys (älykkäämpi kuin 98% ihmisistä) niin voin omasta puolestani sanoa, että tietääkseni ihan tavallinen, joskin hieman sisäänpäin kääntynyt, pikkulapsi olin.

Opin lukemaan koulussa, motoriset taidot olivat ihan tavalliset eikä kanssani erityisemmin keskusteltu mistään. Kirjoja toki luettiin ja leikin paljon itsekseni, joten kai se sisäinen maailma siinä sitten kehittyi.

Koulussa sitten eron muihin huomasi jo helposti. Pidin koulusta ja kaikki siellä oli helppoa. Itseään ruokkiva kierre.

Sivusta seurannut kaverin lapsen kehitystä. Oppi kolme vuotiaana lukemaan ja laskemaan. Nyt 4,5- vuotiaana osaa yhteen ja vähennyslaskut, opettelee kaavoja yms.

Sai vauvana harvinaisen aivoinfarktin minkä takia toiminta aivoissa vahvempaa toisella ja heikkoa toisella puolella.

Lääkärit ovat sanoneet, että näistä lapsista kasvaa professoreja.

Mutta vaikka lapsi on huippuälykäs, kärsii hän monesta elåmää haittaavasta ongelmasta: kyseessä erityisherkkä, autisminkirjon lapsi, jolla kuitenkin ylivilkkautta. Ei pysty olemaan paikallaan, vaan istuessakin "pomppii". Ei osaa pukea itse, ei osaa leikkiä ilman aikuisen tukea ja ohjausta. Ei omaa mielikuvista tai luovuutta, jota tarvittaisiin moniin asioihin ongelmanratkaisuihin.Ei osaa ottaa huomioon muita tilassa olevia ihmisiä ja lapsia

Kaikessa on siis puolensa ja puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Huomaa usein siitä, että viihtyy keskimääräistä enemmän itsekseen, eikä pitkästy, ei vaadi tekemistä, ei valita tylsyydestä. Kavereiden seurassa on reilu, ei manipuloi, mutta saattaa muiden lasten mielestä olla "kantelija" jos kertoo esim. hoitajalle tapahtumat niinkuin on mennyt, tai huomauttaa epäreiluudesta tai jos joku kiusaa.

Tuosta reiluudesta olen eri mieltä. Älykkäät, sosiaalisesti taitavat lapset saattavat olla hyvinkin manipuloivia ja osaavat kiusata tai jättää ulkopuolelle niin, etteivät jää kiinni eivätkä joudu itse pulaan. Nuo kantelijatyypit eivät kokemukseni mukaan taas ole älykkäitä, ainakaan sosiaalisesti, koska hankkivat itselleen ikätovereiden silmissä hankalan maineen. Heillä usein aika mustavalkoista ajattelua eivätkä näe nyansseja.

T. 25 opettajana

Minunkin tuttavani alle kouluikäinen lapsi erittäin älykäs: tietää kaiken dinosauruksista ja planeetoista. Lukee ja laskee.

Valitettavasti sosiaalisesti heikko. Ei kavereita. Juuri niinkuin joku sanoi, onko tämä siunaus vai kirous.

Vierailija kirjoitti:

En väitä, että lapseni olisi erityisen älykäs maailman mittakaavalla, mutta omista lapsistani älykkäin.

Hän oli erilainen jo vuoden iässä. Hän halusi luokitella kaikkea: oppi kirjaimet ja numerot jo alle kaksivuotiaana, opetteli kauppakeskuksien ja automerkkien logot, halusi löytää kaikesta selityksen tai kaavan. Niinpä hän oli jo pienenä poikkeuksellinen kuviopäättelijä - hän ei miettinyt, hän vain katsoi kuvioita ja sanoi vastaukset.

Vastaavasti hän on kehittynyt hitaanlaisesti monella muulla elämänalueella.

Nyt kun mietin, niin kaikilla lapsillani on aika erikoiset lahjakkuusprofiilit. Aika näyttää, millainen lahjakkuus vie pitkälle ja millainen ei.

Autisteilla on pakkomielle kaavoihin ja järjestämiseen sekä jo varhain erityisiä mielenkiinnonkohteita joista oppivat kaiken. Kykyprofiili on kuitenkin epätasainen ja muilla kuin vahvoilla alueilla voi olla jopa kehitysvammaisuutta.

Kyllä sen varmaan huomaa jos lapsi on omassa ikäluokassaan sillä hetkellä poikkeuksellisen älykäs.

Toisaalta lapset ovat vasta kehittymässä, ja eri yksilöt kehittyvät erilaisilta kyvyiltään eri tahtiin. Joku lapsi saattaa olla toistaiseksi selkeästi muita edellä kognitiivisissa kyvyissään, ja vaikuttavat verraten huippuälykkäiltä "ihmelapsilta", mutta muut myöhemmin kurovat eron umpeen.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että poikkeuksellisen vaihtelevan lahjakkuusprofiilin huomaa jo aika pienestä. Siis nää autismikirjon lapset, jotka osaa 4-vuotiaana piirtää kaavakuvia siitä miten auton moottori toimii tms, mutteivät millään oppisi pukemaan vaatteita oikein päälleen.

Tasaisen näppärät, kaikilla osa-alueilla ok pärjäävät eivät niin erotu, mutta heillä on paras ennuste.

Lakatkaa väittämästä älykkäitä autisteiksi, vaikka olisi poikkeuksellisen älykäs.

Mielestäni lapsia ei pitäisi lokeroida älykkyyden tms mukaan. Mutta kyllähän ihmisen katseesta näkee kulkeeko päässä mitään.

Tyhjäpäillä on tyhjä katse.

Kannattaa sitten vanhemien Suomessakin miettiä pitkään, miten toimivat, jos lapsi osoittautuu älykkääksi. Parhain tapa ei ole viedä eristettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli hoitolapsi, joka oli minun mielestäni poikkeuksellisen älykäs ja se näkyi jo viimeistään 3-vuotiaana. Hän kyseli paljon, kuunteli tarkkaan vastaukset, teki jatkokysymyksiä, päätteli itse, katsoi minua, kun selitin asioita, oikein näkyi, miten hänen aivoissaan raksutti, oli kiinnostunut luonnonilmiöistä ja tähtitieteestä. Ihme, jos tästä lapsesta en tulevina vuosina kuule, että on saanut jotain aikaan jollain tieteen alalla. Mulla on perhepäivähoitajana ollut varmaan yli sata hoitolasta, mutta tämä lapsi oli kyllä ainutlaatuinen.

Kaikkein älykkäimmät ryöstetään. Kuulet heistä ehkä joka päivä, mutta töissä on toisen ihmisen nimi.

Tapasin työssäni tuon erikoisen älykkään pojan. Oli samankaltainen kuin älykköäitinsä. Tein laskelmia tietokoneella,ne olivat ihan uusi asia silloin. Poika katseli kiinnostuneena ja sanoin,että tule vaan lähemmäksi katsomaan. Tuli ja näki. Sanoin äidille,että poikanne on erikoisen älykäs,hommatkaa hänelle vaikeita ,haastavia tehtäviä ja pelejä.Kouluttakaa korkealle. Tällainen lapsi voi olla vaikea vanhemmalle tuon älykkyytensä tähden,kun on haastava ja utelias lapsi kaikkeen tekniseen yms. Kyselee jne..

Iloitsin tuosta pojasta.

Minun yksi sukulaislapsi on ollut niin tavallinen kuin olla ja voi lapsena - jopa hidas. Siinä missä omat on eskarissa opetelleet/osanneet jo lukea, niin tämä oli siinä vaiheessa vasta hiljalleen edes kiinnostunut kirjaimista. Oli sellainen paljon leikkivä lapsi. Nautti itsekseen leikkimisestä mutta myös toisten seurasta. Ei ollut itsepäinen tai kyselevät, enemmän sellainen hiljainen pohdiskelija. Jotenkin jäänyt mielikuva, että oli tosi tavallinen ja siis jopa vähän jäljessä muista. Noh, nyt meni huippulukioon 9,6 keskiarvolla ja on siis todella lahjakas monessa asiassa.

Ainahan sitä saa ajatella omasta lapsesta parasta mahdollista, mutta muistetaan myös, että joskus se lahjakkuus ja älykkyys ei pomppaa varhaisvuosina mitenkään erityisesti..varsinkin opettajien tulisi tämä ymmärtää, ettei lopulta 6-vuotiaasta oikein voi sanoa mitä hänestä tulee isona. Teemme väärin, jos alamme varhaisella iällä määrittelemään menestyjät ja ei-menestyjät.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa sitten vanhemien Suomessakin miettiä pitkään, miten toimivat, jos lapsi osoittautuu älykkääksi. Parhain tapa ei ole viedä eristettäväksi.

Eristettäväksi?

Oma esikoiseni sanoi ekat sanansa 8kk ikäisenä ja puhui lauseilla puolitoistavuotiaana. Hän oppi itsekseen lukemaan neljä vuotiaana ja eskariaikaan luki itsekseen Veljeni Leijonamieltä jne.

Koulussa oppiminen oli aina helppoa ja hänen keskiarvonsa oli aina lähelle kymppiä. Hän kirjoitti hyvin ja pääsi toivomalleen alalle yliopistoon pisteillä. Hän viihtyy yliopistossa mainiosti, alkaa tekemään kandityötään syksyllä.

Toisaalta taas ystäväni lapsi oli levoton, auktoriteettejä kyseenalaistava, opettajille hankala. Kun hänelle eskari-ikäisenä tehtiin psykologiset testit, loppui psykologilla taulukko kesken. Kävi ilmi, että hän on huippuälykäs ja turhautunut. Koulussa hän ei ole loistanut, mutta varmasti tulee pärjäämään elämässään.

Älykkyys voi siis tulla esiin monella tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni lapsia ei pitäisi lokeroida älykkyyden tms mukaan. Mutta kyllähän ihmisen katseesta näkee kulkeeko päässä mitään.

Tyhjäpäillä on tyhjä katse.

Minä en ymmärrä tällaisia kommentteja. Millainen on tyhjä katse? Ainakin oma ryhmäni "tyhjäpäillä" ei ole lainkaan tyhjä katse. Pikemminkin hyvin intensiivisesti tarkkailevat toisia ja heidän tekemisiään ja sitten kommentoivat niitä negatiivisesti. Yksi autistinen sen sijaan omaa kyllä erittäin tyhjän katseen, mutta päässä kyllä kulkee huomattavasti enemmän asioita kuin keskivertomuksulla.

-eskarissa hoitaja

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että poikkeuksellisen vaihtelevan lahjakkuusprofiilin huomaa jo aika pienestä. Siis nää autismikirjon lapset, jotka osaa 4-vuotiaana piirtää kaavakuvia siitä miten auton moottori toimii tms, mutteivät millään oppisi pukemaan vaatteita oikein päälleen.

Tasaisen näppärät, kaikilla osa-alueilla ok pärjäävät eivät niin erotu, mutta heillä on paras ennuste.

Niin, normaali kannattaa olla eikä mikään autistinen einstein.

Lapseni oppivat spontaanisti lukemaan nelivuotiaina. Siitä lähtien ovat imeneet tietoa kuin junttiperheiden kersat viinaa ja sätkää.

Koska kumpikin pääsi heittämällä yliopistoon eikä ole tyhmäillyt itselleen rikosrekisteriä tai päihdekoukkua, pidän heitä sekä älykkäinä että viisaina.