Firman työkielenä englanti? Onko pakko osata englantia?

On pakko osata, vaikka olisi kunta perähikiällä jossa ei käy koskaan englanninkielisiä.

Mä sain tuttavan kautta työpaikan erään ravintolan keittiöstä. Tämä tuttava siis tiesi, että mulla on kokemus pitkältä ajalta ja maanitteli minut töihin, vaikka olin yrittänyt jo vaihtaa alaa. Tämä tuttava vaan unohti kertoa, että kaikki muut siellä keittiössä puhuu englantia:D. 

Aluksi oli tosi vaikeaa kun en ollut joutunut paljon englantia käyttämään, mutta kyllä se lopulta alkoi sujua alkushokin jälkeen. Puhumalla oppii parhaiten. 

Nyt taas olen työtön. Juttelen joka päivä kissalle englanniksi jotain omia höpötyksiäni vain pitääkseni kielitaitoa edelleen yllä. 

Täällä kaikki puhuu koulusta :D Kielet oppii puhumalla parhaiten. Boomerit tääl hokee tota koulua

- Vaikeaa puhumalla oppia. Pitäisi tietää mistä sanasta aloittaa, kuinka järjestää sanat, mitä niiden sanojen väliin laittaa ja kuinka taivuttaa sanat. Vaihtoehtoja vaikka kuinka ja sanoja valtavasti. Eihän se onnistu mitenkään.

Ymmärsin, että ap on hakeutumassa asiantuntijatehtäviin. Ei silloin ole yhdentekevää, miltä puhe kuulostaa. Turistienglanti on erikseen ja keittiöhommissa menettelee. Opettajan on oltava korrektia englantia puhuva henkilö ja oikea intonaatio on tärkeään ymmärrettävyyden kannalta. Netissäkin on kursseja, joilla opetellaan oikeaa ääntämistä ja palaute tulee välittömästi. Englantilaisen opettajan kanssa puhuminen muutaman kerran viikossa on myös hyvä idea. Kyllä siitä äkkiä kiinni saa.

Pitää osata puhua sujuvasti englantia eri kansallisuuksien kanssa erilaisissa tilanteissa ja tietenkin työpaikalla. Pitää osata kirjoittaa englanniksi työhön liittyviä sähköposteja, dokumentteja ym. Pitää hallita alaan liittyvä englanninkielinen työsanasto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ilmoituksessa vaatimuksena niin asia on niin. Jos ymmärrät englantia niin opit kyllä puhumaan sitä kun joudut ympäristöön missä sitä on pakko käyttää.

Olen siis maisterikoulutettu ihminen, ja periaatteessa ymmärrän kaiken mitä oman alan asioita luen ja kuulen. Mutta en todella osaa puhua käytännössä yhtään ja olin vuoden verran yhden illan viikossa kokoontuvalla keskusteluryhmäkurssilla oppiakseni puhumaan, mutta en kehittynyt yhtään sinä aikana. Mongerran vain jotain kummaa ja kaikki sanat katoaa. Ap

Kun ymmärrät kaiken mitä luet tai kuulet, olet varmaan vain pienen päässä siitä, että alat puhua. Toisinpäin olisi paljon työläämpää. Varaa jostain kielikoulusta vain sinulle suunniteltu intensiivikurssi, jokunen viikko. Kohta jo huomaat puhuvasi niin ettei muut saa suunvuoroa. Näin kävi itselleni ja pienemmällä koulutuksella.

En väitä että ap olisi tällainen, mutta kaikilla näin ei käy koskaan. Mä olen ollut vuosia natiivi englanninpuhujan kanssa naimisissakin, lisäksi töissä jossa puhutaan englantia, ja rallienglannin änkyttäjä olen vieläkin. Ilmeisesti kaikki ihmiset ei enää lapsuusiän jälkeen oikein opi uusia äänteitä, ja englannin kielessä on paljon äänteitä joita suomessa ei ole kuten se th sanassa think yms. Mä en koskaan ole pystynyt ääntämään niitä joten mun englanti on sitten sitä "ait laik tu spiik petö inklis pat ai tink it mait pii impasiböl" tankeroa. 

Joo. Minäkin olen tuollainen, että en osaa sanoa ollenkaan tiettyjä äänteitä, esim juuri tuo th sanassa think tai earth on täysin mahdoton. Jo kolmannella luokalla koulussahan sitä opeteltiin, mutta en koskaan oppinut yhtään. Ehkä suuni rakenne on väärä? Ap

Varmaan kaipaisi toistoa toiston perään kuten vaikka puheterapiassa opetellaan jotain ärrää.

Rohkeasti vaan päästelet suustasi sanoja toisen perään ja seuraat samalla ymmärtääkö vastapuoli. Jos ei, niin yrität löytää muita sanoja, ei sitä kielioppi osuutta tarvitse liikoja miettiä siinä vaiheessa. Tuskin se vastapuolikaan täydellisesti puhuu. Itselleni oli hyvin avartava hetki, kun yhden kielikurssin opettaja jututti minua aina ennen tunnin alkua (kyseessä oli muu kieli kuin englanti) ja minä parhaani mukaan yritin vastailla yläasteen parin vuoden ja lukion kielitaidollani. Olin aina paikalla ensimmäisenä, kun kuljin bussilla ja sen aikataulujen mukaan saavuin aina ajoissa. Kyseinen kieli oli tuon opettajan (ulkomaalainen syntyjään) ja hän selitteli, kuinka suomen kielen kielioppi oli hänelle hankalaa. Kummasti ymmärsimme toisiamme puolin ja toisin, vaikka tuolla vieraalla kielellä juttelimme.

Viimeksi olen keskustellut portugalilaisen kanssa, jonka englannintaito oli aika rajallinen ja minun englanninsanastoni myöskin kyseisestä aiheesta. Yritti hän ehdotella muitakin kieliä, mutta niistä en yhtäkään osannut, mitä nyt espanjaksi olisin osannut kiittää ja tervehtiä.

Et sä jollain kerran viikossa olevalla kurssilla istumalla opia.

Ala puhua itseksesi kotona. Aamulla kerro itsellesi enkuksi, että tänään nousin klo 8, nyt aion keittää kahvia ja sitten puen pääll jne. Illalla kerrot, miten päiväsi meni ja mitä teit.

Treeniä, treeniä, treeniä. Voit myös kirjoittaa lisäksi päiväkirjaa englanniksi. Huomaat samalla, mitä sanoja puuttuu sanavarastostasi ja opit ne.

Sanoisin, että kannattaa ihmeessä hakea joka tapauksessa!. Kyllä ne sitten haastattelussa katsoo, onko kielen taso riittävä. Ja jos rooli vaatii parempaa, niin saattavat jopa tarjota englannin kursseja, jos kaikki muut vaatimukset ovat kunnossa ja haluavat palkata.

Siivouspalvelu LOL

Olen itsekin kansainvälisessä firmassa töissä ja se keski ikäisten enkku sönkötys on ihan hirveetä kuunneltavaa. Joillakin sanat tulee yksi tai kaksi kerrallaan ja hoetaan samaa jargonia mikä ei tarkoita mitään, sitten palaveri on ohi ja saatiin tunti tuhlattua työaikaa jonnin joutavaan. Uusin trendi on inklusiivisuus hömpötys..

Njoo, eihän suurin osa opi ääntämään englantia läheskään natiivisti, mutta haittaako se? Mulla oli edellisessä työssä kollega, joka oli asunut USAssa liki kymmenen vuotta. Olisi luullut, että aksentti olisi tarttunut, mutta ei: hänellä oli edelleen todella vahva suomalainen korostus (eikä ollut edes boomer, vaan Gen X:n edustaja :D). Mutta kun IT-alalla ollaan, niin tässä on vuosien saatossa oppinut ymmärtämään vähän kaikenlaisia aksentteja. Huvittaa vaan kaikki nuoret ihmiset, jotka selittävät osaavansa englantia yhtä hyvin kuin suomea... vierasta kieltähän ei opi äidinkielentasoisesti muuten kuin niin, että muuttaa lapsena maahan jossa sitä puhutaan. 

Itse olen Pohjoismaisessa konsernissa jonka businesskieli on englanti. Nykyisellä osastollani asiantuntijatehtävissä en tarvitse sitä yhtään. Edellisessä osastossa olin tekemisissä ruotsalaisten ja norjalaisten kanssa päivittäin mutta lähinnä sähköpostitse.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsin, että ap on hakeutumassa asiantuntijatehtäviin. Ei silloin ole yhdentekevää, miltä puhe kuulostaa. Turistienglanti on erikseen ja keittiöhommissa menettelee. Opettajan on oltava korrektia englantia puhuva henkilö ja oikea intonaatio on tärkeään ymmärrettävyyden kannalta. Netissäkin on kursseja, joilla opetellaan oikeaa ääntämistä ja palaute tulee välittömästi. Englantilaisen opettajan kanssa puhuminen muutaman kerran viikossa on myös hyvä idea. Kyllä siitä äkkiä kiinni saa.

Riippuu minkä alan asiantuntija. Jos on it- tai muu tekninen, niin sillä miltä puhe kuulostaa ei ole oikeasti mitään väliä. Toisten "nörttien" kanssa sitä kumminkin vaan puhutaan ja varsinkin kansainvälisissä tiimeissä useimmat muut kuin suomalaiset puhuu erittäin huonoa englantia. Ja silti pärjätään ja työasiat saadaan hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Njoo, eihän suurin osa opi ääntämään englantia läheskään natiivisti, mutta haittaako se? Mulla oli edellisessä työssä kollega, joka oli asunut USAssa liki kymmenen vuotta. Olisi luullut, että aksentti olisi tarttunut, mutta ei: hänellä oli edelleen todella vahva suomalainen korostus (eikä ollut edes boomer, vaan Gen X:n edustaja :D). Mutta kun IT-alalla ollaan, niin tässä on vuosien saatossa oppinut ymmärtämään vähän kaikenlaisia aksentteja. Huvittaa vaan kaikki nuoret ihmiset, jotka selittävät osaavansa englantia yhtä hyvin kuin suomea... vierasta kieltähän ei opi äidinkielentasoisesti muuten kuin niin, että muuttaa lapsena maahan jossa sitä puhutaan. 

IT-alalta eläkkeelle jääneenä, yksi tapaus on jäänyt vahvasti mieleen. Oli palaveri ja paikalla oli britti, jolla oli joku paikallinen murre. Hän kysyi minulta "do you speak english", vastasin "yes I do but you don´t". Hän sitten pinnisteli tullakseen ymmärretyksi ja lopulta kaikki meni hyvin. Muunmaalaisten ymmärtämisessä ei ollut koskaan ongelmia.

Olen ollut viime vuosina kolmessa suuressa kansainvälisessä suomalaisessa yrityksessä töissä, joissa kaikissa työkieli on ollut englanti. Asiakasrajapinnassa hyvä puhutun englannin kieli on tietysti välttämättömyys, mutta sisäisesti englannin tarve vaihtelee. Kyse on lähinnä tuurista onko tiimissäsi tai tärkeimmissä sidosryhmissä muitakin kuin suomenkielisiä. Hyvällä tuurilla englantia ei tarvitse puhua sisäisesti juuri koskaan, mutta huonommalla tuurilla kaikki puhuttu kieli on englantia. Hyvinkin huonolla englannilla pärjää pitkälle, tarve on lähinnä tulla jotenkin ymmärretyksi. Tietty oma ammattisanasto pitää hallita. Minusta juuri ammattikieli onkin helpompaa kuin joku satunnainen small talk, koska keskustelu työasioissa pyörii hyvin rajatun asian ympärillä.

Itse olin vielä kolmekymppisenä englannissa todella surkea, erityisesti puheen ja kuullun ymmärtämisen suhteen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana kielitaito onkin parantunut aivan huimasti, kun vain uskaltauduin heittäytymään kansainvälisiin yrityksiin töihin. Nyt ei ole mitään väliä käydäänkö kokoukset suomeksi vai englanniksi. Esiintyminenkään isolle yleisiölle ei jännitä yhtään sen enempää pitääkö puhua suomea vai englantia. Toki englanti edelleen on kaukana täydellisestä.

Olen itse ollut firmoissa, joissa työkieli on ollut englanti ja aika äkkiä siihen tottuu. Sille on se ja sama, ääntääkö oikein ja meneekö se kieliopillisesti täydellisesti: voin sanoa, että kun kuuntelee tanskalaisten, intialaisten ja ties keiden mongerrusta niin saa olla ihan tyytyväinen omaan tasoonsa. Nyt vähän jopa harmittaa, kun nykyisessä työpaikassa ei enkkua tarvitse, äkkiä se alkaa ruostumaan

Itselläni intialaisia, saksalaisia ja englantilaisia työtovereita, ei niistä saa selvää itse Jumalakaan, kun puhuvat englantia, eli kun on laaja sanavarasto suomalaisella ääntämyksellä pärjää hyvin.

Kasvata sanavarastoa, jätä naiivi aksentin tavoittelu vähemmälle - siitä ei välitä kukaan muu kuin suomalaiset.

Vierailija kirjoitti:

Taidat ap liioitella ongelmaasi. Mä olen it-alan firmassa, jossa on virallinen ja työkieli myös englanti. Suurin osa meistä ollaan rallienglannin tankkaajia, eikä se ole mikään ongelma. Suomalaisen rallienglannin lisäksi päivittäin kuulemme intialaisten, itäeurooppalaisten yms. eksoottisia englannin puhetapoja. 

Älä vähättele omaa osaamistasi. Kun osaat kerran englantia lukea ja kirjoittaa, sinä osaat sitä. Puhetottumusta vaan puuttuu. Sitä opit vain puhumalla eli menemällä vaikka töihin sellaiseen paikkaan jossa englantia puhutaan päivittäin. Ei kaikista meistä aksentiltaan mitään natiivin kuuloisia tule koskaan ja kyllä minun täytyy välillä hakea sanoja pitkään 15 vuoden jälkeenkin työkieli englanti -paikassa, mutta ei sillä ole mitään väliä. Asiat sujuu tarpeeksi hyvin ettei se työtä estä, ei rallienglanti haittaa.

Reippaasti haet vaan. Ekassa haastattelussa se 23-v rekry-nelliiiina testaa sun enkun taidon kysymällä can you about yourself. 

Perusta oma firma, jossa puhutaan vaan suomea.

"Vaatimuksena sujuva englannin kielen taito -snip- Onko noissa oikeasti pakko osata englantia?"

RUAHHAHHHAHHAHHAHHHHAAAHHAHHAHHAHHAHHAAAHHHAHA!!!!!!!!!!!!!!!!