Firman työkielenä englanti? Onko pakko osata englantia?

Tunnistan tarinasi täysin, olen ihan saman ikäinenkin. Itselläni oli myös hyvä enkku lukiossa mutta kielen puhumiseen ei vain tullut tilaisuuksia juuri lainkaan. Ja kun tuli sönkötin ja sössötin kiusaantuneena lähtien siitä että sekoitin persoonapronominitkin keskenään.

Lisäksi työskentelin lähes täysin suomenkielisessä firmassa lähes 15 v heti yliopiston jälkeen ja vaikka sain firman piikkiin käydä enkun tunneilla kerran viikossa hetken ajan, se ei tuonut käytännössä yhtään varmuutta puheeseen. Enkun lukeminen tai ymmärtäminen ei ole koskaan ollut ongelma niinkuin ei sinullakaan.

Rimakauhua pahensi myös se että olen suomeksi hyvä ja kiitelty esiintyjä ja sitten kielellä jota kaikki osaa vaikutin lähes jälkeenjääneeltä. Plus vielä kaveri- ja tuttavapiiri on täynnä ulkomailla asuneita/asuvia/ kansainvälisissä firmoissa työskenteleviä.

Tämä vaikutti paitsi urasuunnitelmiin myös ammatilliseen itsetuntoon. Nelikymppisenä sisuunnuin ja hain firmaan jossa työkieli oli osin enkku. Sain paikan eikä ongelma kadonnut taikaiskusta mutta sen kanssa oppi elämään. Piti vain nöyrtyä asian suhteen ja sietää omaa sönköttämistään ja mennä eteenpäin ei niin hyvien palaverienkin jälkeen. Lisäksi näin asian suhteen hurjasti vaivaa, saatoin opetella jonkin johtoryhmä esityksen lähes ulkoa.

Muutamien vuosien jälkeen vaihdoin täysin kansainväliseen yritykseen ja nykyään en aina edes huomaa puhuvani/ esiintyväni enkuksi. Olen yhä umpisurkea jos vertaa miten sama menisi äidinkielelläni mutta pärjään ihan hyvin eikä asia ole mun työssäni isoin murhe todellakaan! Eli tämä tarina rohkaisuksi sinulle. Jos todella haluat jonkun työn älä anna enkun kielen olla esteenä.

Olin vähän päälle viisikymppinen, kun työtehtävät muuttuivat sellaisiksi, että pakko oli alkaa kommunikoida englanniksi. Kävin ensin kertauskurssin, otin keskustelutunteja yksityisopetuksena etänä ja suoritin kielikokeen. Aluksi sitä tietysti oli puhuessaan melko tönkkö, mutta niin vain homma alkoi luistaa muutamassa kuukaudessa, koska oli pakko.

Erityissanastosta on kyse ja sellainen hankaluus, että opiskeluaikana enkunkielisiä tenttikirjoja oli vain muutama, ruotsinkielisiä jokunen. Tein viimein itselleni sanaston Quizletiin (sana ja kääntöpuolella selitys myös kuuntelumahdollisuus) ja jankkasin aikani niitä termejä.

Menee prepositiot usein väärin edelleenkin ja verbien taivutuskin voi joskus olla päin honkia, mutta ymmärretyksi olen tullut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuvan englannin vaatimus on yleensä vain suomalaisten työpaikkailmoituksissa, mutta käytännössä firman / konsernin kieli on broken english.

Voi olla, että kompastut suomalaisen 25v rekry-Nelliinan kielitestiin, mutta jos pääset sisään, saat puhua sitä broken englishiä 58v kollegan ja intialaisten alihankkijoiden kanssa.

Minusta ilmoituksissa pitäisi sanoa "pystyt työskennellä englanniksi". Useimmat suomalaiset mieltävät "sujuvan" sellaiseksi, että pystyy hirvittävän hyvällä tilannetajulla heittämään smoothia läppää kaikkeen. Ja siksi se on monelle aika korkea kynnys hakea paikkaa... En yhtään ihmettele.

"Pystyt työskennellä englanniksi". 

Aika huonoa on kun porukka ei osaa enää edes suomea..

Hei toope, minulla on eximia äidinkielestä ja minun käyttämäni ilmaus on "vanhempaa" oikeaoppisuutta. Tässä Kotukselta vuonna 2014; "Lautakunta päätti viime kokouksessaan, että myös muoto alkaa tekemään voidaan nykyisin katsoa yleiskielessä hyväksyttäväksi. Aiemmin vain muotoa alkaa tehdä on pidetty yleiskielen normin mukaisena."

Eli kumpikin on nykyään sallittua, mutta minun versioni on ollut kauemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rallienglannilla pärjää. Tehdäänhän sitä töitä Intialaistenkin kanssa

Olen omassa ammatissani kokenut ja osaava, jopa taitava. Ei niitä asiasisältöjä pysty rallienglannilla sanomaan muille. Toki kahvihuoneessa voi sanoa hellou, lets häv koffii ja silleen. Mutta miten muka monimutkaisia työn sisältöjä voi puhua rallienglannilla?

Ap

Ihan samalla tavalla kun ne inkkarit solkkaa sitä pidginiään. 15v nyt töissä kuunnellu eri pidginvariaatioita joista toiset selkeämpiä mutta toisista ihmettelee että ymärtääkö ne Intiassakin kuin hyvin toisiaan pidginillä puhuessaan. Monimutkaiset työn sisällöt on aina kyllä selvinneet ja chatit, teamsit,sähköposti ja muut kirjoitetun tekstin viestintävälineet ovat hyviä apuvälineitä tarkantavaan kommunikointiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet selvinnyt opinnoista ilman englaninkielentaitoa? Itse olen valmistunut yliopistosta 90-luvun lopulla ja jo silloin 80% oppimateriaalista oli englanniksi.

Ymmärrän kyllä sujuvasti kirjoitettua ammattitekstiä ja tieteellistä tekstiä.

Ap

Mulla oli kyllä yliopiston pakollisissa opinnoissa yhden vieraan kielen opinnot eli käytännössä englanti, jossa oli läpäistävä myös puhutun englannin testi. 

Kirjoitin ylppäreissä laudaturin, joten sain hyväksiluettua sillä yliopiston enkun suoraan.

Ap

Milloin tämä on ollut mahdollista? Helsingin Yliopistossa 90-luvulla L yo-tutkinnosta ja A+ Cambridgen kielikokeesta ei riittänyt kurssiarvosanaan. Ja kyllä meillä lukiossa ääntämisellä ja puhutulla osaamisella sekä kielentuotolla oli merkitystä lukiossa. Puhetestiä toki yo-kokeessa ei ole, mutta muuten piti kyllä pystyä esim kirjoittamaan sujuvaa tekstiä edes unelmoidakseen L.stä.

Vierailija kirjoitti:

"sitä tarvii entistä enemmän ja on ihan naurettavan helppo kieli oppia."

Eihän ne kaikki opi. Minä en osaa sanoa ainuttakaan lausetta enkä vastata mitään jos joku kysyy.

Ei minkäänlaista taitoa. Puhetta en ymmärrä ollenkaan, kirjoitettua lauseen tai sanan sieltä täältä.

Rimaa hipoen menty kielet läpi peruskoulussa ja ammattikoulussa.

Olen hyväksynyt asian eikä mulla ole enää voimia siitä stressata. Teen mieluummin jotakin muuta kuin luen oppikirjoja.

Täällä kaikki puhuu koulusta :D Kielet oppii puhumalla parhaiten. Boomerit tääl hokee tota koulua

Kuulostaa siltä, että kielitaitosi on aivan riittävän hyvä työhön. Jos pystyt lukemaan ja kuuntelemaan alan keskustelua, pystyt myös tuottamaan sitä. Ongelmasi ei vaikuttaisi olevan niinkään kielitaito vaan paniikki/häpeä puhutuissa tilanteissa. Suosittelisin aloittamaan harjoittelun ihan yksinään ilman stressiä siitä, että joku kuulee sinua. Lue vaikka kotona jotain kirjaa ääneen. Silloin sinun ei tarvitse myöskään miettiä, mitä sanot vaan voit keskittyä puheen tuottamiseen. Sitten seuraavassa vaiheessa voit alkaa treenaamaan puhetta vaikka jonkun appin kanssa ja kun olet saanut edes hiukan varmuutta, voi olla sopiva hetki mennä jollekin kurssille. 

Ap rohkeasti vaan ! Kun osaamisesi on jo noinkin syvällistä kun kerroit niin ihan varmasti puheen tuottaminenkin onnistuu . Ei heti, mutta vähitellen. Itsellä auttoi kun lakkasin miettimästä miltä kuulostaa, unohdin kieliopin jne,pääasia, että tulin ymmärretyksi ja se ammattisanasto oli oikein. Ei ne muutkaan mutäön natiivipuhujia olleet ja kuten joku alussa sanoi : vrt. intialaiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka jotain oppisinkin englanniksi sönkkäämään, niin en ymmärrä miten pystyisin olemaan ammattitaitoinen englanniksi. Jos kieli on alkeellinen, niin miten kummassa tuottaa hyvin monimutkaisia osaamissisältöjä? Tätä en ymmärrä. Ap

Ehkä on sitten parempi että pitäydyt suomenkielisessä työympäristössä... Simppeli ratkaisu. 

Olipa tympeä vastaus. Ap:n ei kannata tällaisia kuunnella yhtään. Menemällä oman mukavuusalueen ulkopuolelle oppii. Kaikki ovat joskus sönkänneet ja niin sitä kehittyy.

Hyvin pärjää perusenglannilla. Entisessä elämässä 15 vuotta työnantajalla , jossa kaikki palaverit ja meilit ja materiaali englanniksi, tosin suomalaisten kollegoiden kanssa puhuttiin suomea ja yleensä oltiin vain keskenämme eli hirveästi ei tullut puhuttua. Olen enemmän matemaattinen kuin kielellinen ihminen niin vierastan vähän kaikenlaista muuta kuin kirjallista kommunikointia vierailla kielillä. Mutta hyvin onnistui intialaisten videokoulutus, ne puhui ihan järjettömän onnettomasti jopa itseeni verrattuna

Jos on vähääkään edes menneitä pohjia niin englannin kanssa oppii nopeasti tulemaan toimeen. Kannattaa olla itselleen ystävällinen ja armollinen, eikä heti vaihtaa syyttelyä päälle, jos jokin menee pieleen. Englantia äidinkielenään puhuvat arvostavat yritystä ja kyllä he kysyvät uudemmankin kerran jos jotain ei ymmärrä ja yleensä antavat kovasti kehuja kielitaidosta, vaikka kaikki ei menisikään ihan pilkulleen oikein, eli käytännössä juuri päinvastainen linja minkälainen kielenopetuksen linja oli Suomessa vielä ysärillä. 

Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Vaikka jotain oppisinkin englanniksi sönkkäämään, niin en ymmärrä miten pystyisin olemaan ammattitaitoinen englanniksi. Jos kieli on alkeellinen, niin miten kummassa tuottaa hyvin monimutkaisia osaamissisältöjä? Tätä en ymmärrä. Ap

Et ole yhtään alkeellinen. Kun jo kuuntelet, luet ja ymmärrät sujuvasti, niin tuosta ei ole pitkä matka siihen kun hanat aukee. Kun pääset jännityksestä ja paniikista yli ja saat vähän rutiinia puhumiseen niin se alkaa sujua. Muuta keinoa tuohon ei ole kuin pakko vain puhua. Ylipääsemiseksi unohda kaikki kielioppi, käytä lyhyitä lauseita, käytä helppoja sanoja, älä yritä mitään hienouksia, sano miten osaat. Muut ymmärtävät!

Voit harjoitella lauseita itseksesi. Mieti mitä haluat sanoa, käytä google kääntäjää ja harjoittele lauseiden sanomista. Kirjoittele lunttilappuja palaveriin. Laita ylös ja harjoittele alasi sanastoa. Työtilanteissa hinkataan usein niitä samoja lauseita, opettelet niitä rutiinilauseita. Jos mahdollista, yritä tavata nämä henkilöt kasvotusten. Kun on tavannut henkilön kaikki on jotenkin luontevampaa jatkaa palaverissa.

Lupaan, että kaikki lähtee rullaamaan kun vaan hyppäät mukaan. Alkuun jännittää ihan sikana, mutta se helpottaa kerta kerralla.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa opetella muutenkin. Tulevaisuudessa sitä tarvii entistä enemmän ja on ihan naurettavan helppo kieli oppia. Ehkä jossain peräkylän sahalla sitä ei tulla tarvimaan.

Englantia toki tarvitaan, mutta se ei missään tapauksessa ole helppo kieli. Englannin alkeet ovat yksinkertaiset, mutta oikeasti englanti on vaikea kieli oppia hyvin. Mitä englannilla edes tarkoitetaan? Hyvin sivistyneen ja korkeasti koulutetun ihmisen brittienglantia? Amerikanenglantia (minkä alueen ja minkä ryhmän)? Irlanninenglantia? Skotlanninenglantia? Australianenglantia? Vai ehkä uudenseelanninenglantia? Korkeakoulutetun englantia? Kouluttamattoman duunarin englantia? Vieraana kielenä opittua englantia? Vai jotain noiden sekoitusta? Erot eri versioiden välillä voivat olla yllättävänkin isoja. 

Ulkomaalaisten suomenopiskelijoiden mielestä (ainakin usein) suomi on helppo ja looginen kieli. Sanasto on erilainen, samoin kielioppi ja nämä kaksi asiaa nostavat oppimiskynnystä, mutta kielenä suomi ei ole varsinaisesti vaikea. Alussa on toki pieni kynnys, mutta  jatkossa opiskelu helpottuu. Englanti taas on aluksi helppoa, mutta mitä enemmän englantia opiskelee, sitä vaikeammaksi se muuttuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ilmoituksessa vaatimuksena niin asia on niin. Jos ymmärrät englantia niin opit kyllä puhumaan sitä kun joudut ympäristöön missä sitä on pakko käyttää.

Olen siis maisterikoulutettu ihminen, ja periaatteessa ymmärrän kaiken mitä oman alan asioita luen ja kuulen. Mutta en todella osaa puhua käytännössä yhtään ja olin vuoden verran yhden illan viikossa kokoontuvalla keskusteluryhmäkurssilla oppiakseni puhumaan, mutta en kehittynyt yhtään sinä aikana. Mongerran vain jotain kummaa ja kaikki sanat katoaa. Ap

Kun ymmärrät kaiken mitä luet tai kuulet, olet varmaan vain pienen päässä siitä, että alat puhua. Toisinpäin olisi paljon työläämpää. Varaa jostain kielikoulusta vain sinulle suunniteltu intensiivikurssi, jokunen viikko. Kohta jo huomaat puhuvasi niin ettei muut saa suunvuoroa. Näin kävi itselleni ja pienemmällä koulutuksella.

En väitä että ap olisi tällainen, mutta kaikilla näin ei käy koskaan. Mä olen ollut vuosia natiivi englanninpuhujan kanssa naimisissakin, lisäksi töissä jossa puhutaan englantia, ja rallienglannin änkyttäjä olen vieläkin. Ilmeisesti kaikki ihmiset ei enää lapsuusiän jälkeen oikein opi uusia äänteitä, ja englannin kielessä on paljon äänteitä joita suomessa ei ole kuten se th sanassa think yms. Mä en koskaan ole pystynyt ääntämään niitä joten mun englanti on sitten sitä "ait laik tu spiik petö inklis pat ai tink it mait pii impasiböl" tankeroa. 

Toivottavasti sisältö kuitenkin on kehittynyt?

Suomessa vaan dissataan ralliaksenttia niin syvästi, vaikka kieli olisi sisällöltään hyvää. Tuossakin lyhyessä esimerkissä oli konditionaali ja might, mitkä rallisisällöllä jäisivät pois.

Joo sisältö on kyllä kehittynyt paljonkin. Se on vaan se ääntämys ja suomen kielelle vieraat äänteet, jotka ei ole parantuneet ajan kanssa ollenkaan. Mutta toisaalta kyllä ihmiset mua ralliaksenttisena yleensä ihan hyvin ymmärtää. 

Ap:n earth esimerkistä tuli mieleen että tuo ääntämysero on eri natiivienglannin murteissakin. Kerran eräs jenkki ei millään ymmärtänyt sanaa 'goth' mun irlantilaisen miehen ääntämänä, koska irlantilaiset ainakaan siellä päin mistä hän on, etelässä, ei lausu noita th:itä myös vaan se oli lähinnä got. (Mun on myös vaikea lausua g:tä osana lausetta joten se olisi luultavasti kot)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sujuvan englannin vaatimus on yleensä vain suomalaisten työpaikkailmoituksissa, mutta käytännössä firman / konsernin kieli on broken english.

Voi olla, että kompastut suomalaisen 25v rekry-Nelliinan kielitestiin, mutta jos pääset sisään, saat puhua sitä broken englishiä 58v kollegan ja intialaisten alihankkijoiden kanssa.

Minusta ilmoituksissa pitäisi sanoa "pystyt työskennellä englanniksi". Useimmat suomalaiset mieltävät "sujuvan" sellaiseksi, että pystyy hirvittävän hyvällä tilannetajulla heittämään smoothia läppää kaikkeen. Ja siksi se on monelle aika korkea kynnys hakea paikkaa... En yhtään ihmettele.

"Pystyt työskennellä englanniksi". 

Aika huonoa on kun porukka ei osaa enää edes suomea..

Hei toope, minulla on eximia äidinkielestä ja minun käyttämäni ilmaus on "vanhempaa" oikeaoppisuutta. Tässä Kotukselta vuonna 2014; "Lautakunta päätti viime kokouksessaan, että myös muoto alkaa tekemään voidaan nykyisin katsoa yleiskielessä hyväksyttäväksi. Aiemmin vain muotoa alkaa tehdä on pidetty yleiskielen normin mukaisena."

Eli kumpikin on nykyään sallittua, mutta minun versioni on ollut kauemmin.

"Pystyt työskennellä" ei ole alkaa tekemään tai alkaa tehdä. Tuossa päätöksessä hyväksyttiin muoto alkaa tekemään, mutta en ole nähnyt vastaavaa päätöstä, että "pystyt tehdä" olisi hyväksytty muoto.  Oikea muoto on siis edelleen vain ja ainoastaan "pystyt työskentelemään".

Mun englannin ääntämiselle nauraa omat lapsetkin ja toistaiseksi olen selvinnyt sillä auttavalla englannin puhumisella. Mutta jos olisi pakko puhua, niin sitten sitä vaan puhuisi vaikka toiset eivät kunnolla selvää saisikaan.

Ihan samanlaisia kokemuksia täällä. Maisterin tutkinto takataskussa, yliopistossa puolet tenttimateriaaleista englanniksi, gradunkin kirjoitin englanniksi. Osaan siis lukea englantia vallan erinomaisesti ja sanavaraston luulisi olevan hyvä.

Mutta se ääntäminen... Kävin peruskoulun ja lukion pikkupaikkakunnalla, eikä varmaan yksikään englannin opettaja viidennen luokan jälkeen ollut työhön pätevä. Puhumista emme harjoitelleet juuri minkään vertaa. Ääntämisestä puhumattakaan.

Osittain kyse on tietysti vain tankeroenglannin perfektionistille aiheuttamasta häpeästä. Siitä pääsee kyllä yli. Olen onnistunut työskentelemään paikoissa, joissa on vaadittu sujuvaa englanniksi kommunikointia. Mutta se vaiva joka puhumisen eteen pitää tehdä! Siihen saa uppoamaan aivan valtavasti tunteja, että valmistautuu noihin tilaisuuksiin, ja ne kuluttavat valtavasti energiaa. Muu työhän siinä vääjäämättä kärsii.

En myöskään ole millääm harjoittelulla oppinut erottamaan eri äänteitä ja muita kielen hienouksia, alan epäillä että minun kohdallani se aika jolloin niiden omaksuminen oli aivoilleni mahdollista on mennyt... Tätä en kuitenkaan häpeä niinkään ulkomaalaisten kanssa puhuessa, vaan enemmän täydellistä englantia vääntävien suomalaisten, jotka muuten hirveän herkästi myös katsovat ääntämisvirheistä kieroon. Ja sitten vielä ihmettelevät (kuten täällä), miten helppo kieli on oppia ja että kaikkihan sitä osaavat.

Kehottaisin kyllä silti kokeilemaan ja yrittämään, mihin asti kielitaito kehittyy työelämässä harjoitellen. Kursseilta et luultavasti ammattienglantia opi! Mutta ei minusta myöskään ole mikään häpeä riittävän pitkän kokeilemisen jälkeen todeta, jos täysin englanninkielinen työympäristö ei ole itselle oikea. Tähän ratkaisuun itse päädyin ja se on ollut ninun kohdallani ehdottomasti oikea päätös.

En ole kuunnellut, mitä muut puhelee. Nyökyttelen vaan aikani kahvipöydässä ja tokaisen lets do this shit. Hyvin on mennyt jo 8 vuotta.

Työskentelen eri kielellä. Suomalaisten englannin taito tosiaan vaihtelee, ja toivoisin että moni menisi kielikursille.

Oppikaa lausumaan sanoja!

Lievä korostus ei haittaa mutta kun sanajärjestys on väärä, ja sanasta ei saa selvää = silloin on haasteita.

Kuunnelkaa podcasteja, lukekaa kirjoja yms. Älkää kääntäkö sanasta sanaan kun kirjoitatte tai puhutte. Oppikaa englannin logiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä, että kielitaitosi on aivan riittävän hyvä työhön. Jos pystyt lukemaan ja kuuntelemaan alan keskustelua, pystyt myös tuottamaan sitä. Ongelmasi ei vaikuttaisi olevan niinkään kielitaito vaan paniikki/häpeä puhutuissa tilanteissa. Suosittelisin aloittamaan harjoittelun ihan yksinään ilman stressiä siitä, että joku kuulee sinua. Lue vaikka kotona jotain kirjaa ääneen. Silloin sinun ei tarvitse myöskään miettiä, mitä sanot vaan voit keskittyä puheen tuottamiseen. Sitten seuraavassa vaiheessa voit alkaa treenaamaan puhetta vaikka jonkun appin kanssa ja kun olet saanut edes hiukan varmuutta, voi olla sopiva hetki mennä jollekin kurssille. 

Tämä. Ongelmana on psykologinen lukko. Sellainen voi syntyä periaatteessa mitä tahansa asiaa kohtaan, kun on uskotellut itselleen, että tätä asiaa ei vaan voi osata. Ja kun jännittää hirveästi, ei silloin kyllä mitään osaakaan - tuttu ja helppokin asia muuttuu hankalaksi paniikissa, saati sitten vieraampi. Joillain tällainen psykologinen lukko on kielten puhumisessa, joillain matikassa, ja joillain vaikka autolla ajamisessa. Täällä oli joskus pitkä ketju ihmisistä, jotka luulevat olevansa huonoja kuskeja ja jännittävät ajamista. Näitä on moneksi. Ja näitä asioita ratkotaan ensisijaisesti aukomalla sitä psykologista lukkoa, miten se nyt sitten kenelläkin parhaiten onnistuu.