Firman työkielenä englanti? Onko pakko osata englantia?

Kannattaa muistaa että kieltä oppii parhaiten käyttämällä. Ainakaan itsellä ei nykyiseen työpaikkaan tullessa englannin puhuminen ollut mitenkään sujuvaa, mutta vuosien varrella se on kehittynyt. 

Riippuu toki myös roolista yrityksessä. Jos tarkoitus on puhua englanniksi isolle joukolle, on toki parempi jos joka sanaa ei tarvitse hakea. Mutta jos omat lähimmät työkaverit ovat pääosin suomenkielisiä, englannin ymmärtäminen ehkä riittää. 

Toki työnhaussa riippuu myös haastattelijoista: jos työhaastattelu on englanniksi, niin toki siitä pitää ensin selvitä. 

Tämä on minulle todella nolo asia. En ole juuri kenellekään kehdannut asiaa edes tunnustaa vaan välttelen koko aihetta. Nolo erityisesti siksi, että yritin tosiaan sen keskustelukurssinkin avulla kehittää taitoani, mutta tulos oli pyöreä nolla. Tunnen itseni surkeaksi ja noloksi tyypiksi asian vuoksi. Toivottavasti te kommentoijat ymmärrätte miten hävettävä tällainen osaamattomuus voi olla muuten osaavalla ihmisellä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet selvinnyt opinnoista ilman englaninkielentaitoa? Itse olen valmistunut yliopistosta 90-luvun lopulla ja jo silloin 80% oppimateriaalista oli englanniksi.

Ymmärrän kyllä sujuvasti kirjoitettua ammattitekstiä ja tieteellistä tekstiä.

Ap

Mulla oli kyllä yliopiston pakollisissa opinnoissa yhden vieraan kielen opinnot eli käytännössä englanti, jossa oli läpäistävä myös puhutun englannin testi. 

Taidat ap liioitella ongelmaasi. Mä olen it-alan firmassa, jossa on virallinen ja työkieli myös englanti. Suurin osa meistä ollaan rallienglannin tankkaajia, eikä se ole mikään ongelma. Suomalaisen rallienglannin lisäksi päivittäin kuulemme intialaisten, itäeurooppalaisten yms. eksoottisia englannin puhetapoja. 

Älä vähättele omaa osaamistasi. Kun osaat kerran englantia lukea ja kirjoittaa, sinä osaat sitä. Puhetottumusta vaan puuttuu. Sitä opit vain puhumalla eli menemällä vaikka töihin sellaiseen paikkaan jossa englantia puhutaan päivittäin. Ei kaikista meistä aksentiltaan mitään natiivin kuuloisia tule koskaan ja kyllä minun täytyy välillä hakea sanoja pitkään 15 vuoden jälkeenkin työkieli englanti -paikassa, mutta ei sillä ole mitään väliä. Asiat sujuu tarpeeksi hyvin ettei se työtä estä, ei rallienglanti haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet selvinnyt opinnoista ilman englaninkielentaitoa? Itse olen valmistunut yliopistosta 90-luvun lopulla ja jo silloin 80% oppimateriaalista oli englanniksi.

Ymmärrän kyllä sujuvasti kirjoitettua ammattitekstiä ja tieteellistä tekstiä.

Ap

Mulla oli kyllä yliopiston pakollisissa opinnoissa yhden vieraan kielen opinnot eli käytännössä englanti, jossa oli läpäistävä myös puhutun englannin testi. 

Kirjoitin ylppäreissä laudaturin, joten sain hyväksiluettua sillä yliopiston enkun suoraan.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet selvinnyt opinnoista ilman englaninkielentaitoa? Itse olen valmistunut yliopistosta 90-luvun lopulla ja jo silloin 80% oppimateriaalista oli englanniksi.

Ymmärrän kyllä sujuvasti kirjoitettua ammattitekstiä ja tieteellistä tekstiä.

Ap

Mulla oli kyllä yliopiston pakollisissa opinnoissa yhden vieraan kielen opinnot eli käytännössä englanti, jossa oli läpäistävä myös puhutun englannin testi. 

Pärjäähän siellä huonommallakin kielitaidolla. Virheet eivät ollenkaan estä läpipääsyä, kunhan vaan reippaasti puhuu, eikä se nyt ihan siansaksaa ole.

Jos olet alalla, jossa työkielenä on englanti, parasta opetella.

Suosittelen ap ottamaan netistä yksityisiä englannin tunteja. Ei edes maksa paljoa, opettajasta riippuen n. 10-35€ välillä yksityistunnit. Pari kertaa viikossa kun keskustelee työtäsi läheltä liippaavista aiheista, niin kyllä siinä oppii ja kynnys kielen käyttämiseen madaltuu.

Jollet ole pian jäämässä eläkkeelle niin kannattaa kyllä panostaa opetteluun, kielivaatimukset tuskin tästä vähenee vaan päinvastoin tulevaisuudessa vaaditaan vielä useammassa paikassa ja vielä parempaa kielitaitoa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minulle todella nolo asia. En ole juuri kenellekään kehdannut asiaa edes tunnustaa vaan välttelen koko aihetta. Nolo erityisesti siksi, että yritin tosiaan sen keskustelukurssinkin avulla kehittää taitoani, mutta tulos oli pyöreä nolla. Tunnen itseni surkeaksi ja noloksi tyypiksi asian vuoksi. Toivottavasti te kommentoijat ymmärrätte miten hävettävä tällainen osaamattomuus voi olla muuten osaavalla ihmisellä. Ap

Niin, asia ei vaan häpeämällä kotona parane, vaan vain jos alat häpeästä huolimatta hakea töihin jossa saat päivittäin puhua englantia. Niin minäkin olen tehnyt ja moni muu. Harvat oikeasti puhuu englantia sujuvasti kouluopintojen perusteella, on tyypillistä suomalaisille että on kuten sinä, eli osaa hyvinkin lukea ja kirjoittaa, mutta puheentuotto on takeltelevaa, ääntämys suomalaisille tyypillistä jne. Ei siitä kukaan pahaa tykkää, että et osaa. Siellä firmassa todennäköisesti on muitakin, ja vielä huonommin osaavia. Esim. nämä 50-65 v. jotka ei ehkä ole tarvinneet englantia lukion jälkeen kunnes yhtäkkiä vanhempana tarvii, usein puhuvat todella heikosti mutta eivät sitä mitenkään häpeile. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos se on ilmoituksessa vaatimuksena niin asia on niin. Jos ymmärrät englantia niin opit kyllä puhumaan sitä kun joudut ympäristöön missä sitä on pakko käyttää.

Olen siis maisterikoulutettu ihminen, ja periaatteessa ymmärrän kaiken mitä oman alan asioita luen ja kuulen. Mutta en todella osaa puhua käytännössä yhtään ja olin vuoden verran yhden illan viikossa kokoontuvalla keskusteluryhmäkurssilla oppiakseni puhumaan, mutta en kehittynyt yhtään sinä aikana. Mongerran vain jotain kummaa ja kaikki sanat katoaa. Ap

Yksi ilta viikossa ei riitä vaan altistusta tarvitaan joka päivä niin lähtee sujumaan. Jos firmassa tosiaankin oikeasti kommunikoidaan suurimmaksi osaksi englanniksi niin sä kyllä opit puhumaan kun joka päivä joudut käyttämään englantia edes muutaman lauseen. Kaikki valmiudet sulla on olemassa, koska ymmärrät ja osaat kirjoittaa englantia. Tarvitset vain päivittäistä harjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rallienglannilla pärjää. Tehdäänhän sitä töitä Intialaistenkin kanssa

Olen omassa ammatissani kokenut ja osaava, jopa taitava. Ei niitä asiasisältöjä pysty rallienglannilla sanomaan muille. Toki kahvihuoneessa voi sanoa hellou, lets häv koffii ja silleen. Mutta miten muka monimutkaisia työn sisältöjä voi puhua rallienglannilla?

Ap

Hyvin se Häkkisen Mikakin ne hommansa hoiti tuolla nuotilla ja tuossa työssä väärinymmärrys voi maksaa sekä kuljettajan että sivullisten hengen.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on minulle todella nolo asia. En ole juuri kenellekään kehdannut asiaa edes tunnustaa vaan välttelen koko aihetta. Nolo erityisesti siksi, että yritin tosiaan sen keskustelukurssinkin avulla kehittää taitoani, mutta tulos oli pyöreä nolla. Tunnen itseni surkeaksi ja noloksi tyypiksi asian vuoksi. Toivottavasti te kommentoijat ymmärrätte miten hävettävä tällainen osaamattomuus voi olla muuten osaavalla ihmisellä. Ap

Kyllä minä ymmärrän, itselläni oli lähes kolmekymppiseksi sama ongelma. Jos sain tietää, että joudun käyttämään englantia jossakin tilanteessa, niin otin siitä hirveät stressit jopa viikon etukäteen. Puhe tuntui kuin yrittäisi puhua peruna suussa, ja nopeasti turhautui. Mikään opettelu ei tuntunut tehoavan.

Mun kehitys tapahtui niin, että päädyin aivan hirveään työpaikkaan, jossa asiakas oli englanninkielinen. Puhuin aivan hirveätä palikkaenglantia, mutta huomasin, että mun huono englanti on työn pienin murhe. Eli "so what". Vaihdoin nopeasti työtä ja päädyin työhön, jossa oli tiimissä ulkomaisia kollegoja. Nyt mulla oli pohjalla se "rohkeus", muttei vielä juurikaan taitoa. Olin tottunut siihen, että valmistaudun hirvittävästi niihin tilanteisiin, joissa joutuisin puhua englantia. Mutta nyt mulla oli kollegoja, joille mun piti spontaanisti puhua ilman mitään valmisteluja. Eikä asiat välttämättä edes liittyneet työhön. Siitä se sitten alkoi toden teolla kehittyä.

Mutta edelleen minua ahdistaa puhua puhelimessa jos en saa selvää toisen aksentista. En tiedä, miten siitä pääsee eroon, tai pääseekö koskaan. Silloin on ehkä pakko tehdä itsestä idiootti, "anteeksi, voitko toistaa, en ymmärtänyt", kun ei halua loukata toista.

Olen 45-vuotias. Olen tosiaan jo vuoden verran ollut sellaisella keskustelukurssilla, jossa viikottain pari tuntia kokoonnuttiin pariksi tunniksi keskustelemaan englanniksi, vain englantia sai puhua. Välillä pelailtiin pelejä, välillä keskusteltiin parin tai pienryhmän kanssa jostain asia-aiheista. En kehittynyt yhtään, en sitten yhtään surkeaan lähtötasooni verrattuna. Joten miten minä opettelen, te jotka sanotte minulle, että opettele? Ap

Vierailija kirjoitti:

Rallienglannilla pärjää. Tehdäänhän sitä töitä Intialaistenkin kanssa

Intialaiset puhuvat englantia ihan hyvin, se aksentti on vain haasteellista välillä.

Luultavasti olet ap vaan liian perfektionisti, vaadit itseltäsi liikaa. Ja se tietysti aiheuttaa myös niitä "tukoksia" puheentuottoonkin, jos alat stressata löydätkö sanoja, miettiä omaa ääntämystäsi tms. Mutta ei tuon onggelman kanssa auta oikein kuin mennä "tulta päin". Mennä vaan sinne missä kieltä puhutaan, ja hyväksyä ne "nolot" tauot tai että joudut sanomaan välillä että mietit hetken miten sanot asian englanniksi. Jos siellä on muita suomenkielisiä, todennäköisesti saat sanoa lauseen suomeksi ja joku voi auttaa sinua sen kanssa livenä. Näin minäkin teen töissä kun meillä on eläkeikää lähestyviä tyyppejä joille englannin osaamisen tarve on tullut vasta viime vuosina -  jos he ei osaa sanoa jotain, sanovat suomeksi ja minä tai joku muu englantia osaava käännetään muille.

Älä nyt vaan anna tämän jutun estää mieleistäsi työpaikkaa ja työuraa.

Minulla on ulkomailta Suomeen muuttaneita natiivitason englantia puhuvia puolituttuja, esim. naapurini, jotka eivät ymmärrä Suomea. Olen yrittänyt heidän kanssa puhua ihan pari lausetta englantia, tyyliin mitä kuuluu ja sellaista. Ei siitäkään tule mitään, en saa sanaa suusta ulos. Olen jotenkin täysin lukossa. Vaikka muuten en ole yhtään ujo vaan sosiaalinen ja uskallan esiintyä vaikka isollekin joukolle. Ap

 Sujuvalla ei ehkä tarkoiteta sitä, mitä luulet. Itse olen täysin kaksikielinen , ja bangladeshilaisen kollegan ymmärtäminen on silti aina välillä ...haastavaa. Aksentti on, ja puhetapakin ihan erilainen kuin meillä eurooppalaisilla. Silti, hän osaa työnsä, joten kyllä aina lopulta saadaan selville mitä olemme tekemässä. Sujuva ei tarkoita "on julkaissut runoja", se tarkoittaa "pystyy selittämään kollegoille, mitä tapahtuu, vaikka sitten aikaa menisi enemmän". Edes natiivit englannin puhujat eivät aina puhu "kirjakielisesti" (received pronunciation) vaan siellä on aksenttia niin äärestä laitaan että huh, ja kirjoituskin aina välillä takkuaa. Olin jonkin aikaa briteissä töissä, ja *pomomme*, yliopistokoulutettu, kirjoitti "marsh mellows" (suo tyyniä, noin suunnilleen) kun piti olla "marshmallows" (vaahtokarkkeja) -kaikille lähetetyssä e-mailissa jossa meille kerrottiin yrityksen joulubileistä... Eli mitä siellä mahtoikaan olla muita virheitä, jotka moderni tekstinkäsittely poisti?

  Mene hakemaan, jos pääset, niin se oli sitten tarpeeksi hyvä. Pahinta mitä voit kuulla on "valintamme ei tällä kertaa kohdistunut sinuun", ei sieltä tule jotain kielipoliisia sinua puremaan. Jos joudut dokumentoimaan muille, luetuta tekstisi jollakulla joka osaa -mutta oikoluetuttaminen on muutenkin hyvä tapa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten olet selvinnyt opinnoista ilman englaninkielentaitoa? Itse olen valmistunut yliopistosta 90-luvun lopulla ja jo silloin 80% oppimateriaalista oli englanniksi.

Ymmärrän kyllä sujuvasti kirjoitettua ammattitekstiä ja tieteellistä tekstiä.

Ap

Mulla oli kyllä yliopiston pakollisissa opinnoissa yhden vieraan kielen opinnot eli käytännössä englanti, jossa oli läpäistävä myös puhutun englannin testi. 

Kirjoitin ylppäreissä laudaturin, joten sain hyväksiluettua sillä yliopiston enkun suoraan.

Ap

Oho! Mulla on myös laudatur englannista, mutta mun aikana sillä ei ollut merkitystä. Kirjallisen kokeen selvitin parhaiden joukossa enkä joutunut kurssille täydentämään niitä taitoja. Puhutun kielen kurssi oli ihan kaikille mun alan opiskelijoille pakollinen, koko lukuvuoden kaksi kertaa viikossa, natiivi ope ja kaksikielinen ope vuorotellen. Esitelmän pitoa treenattiin myös.

Toki mun aikana oli myös ylimääräisen kielen pakollinen koe (tai kurssi, jos koetta ei jostain syystä pystynyt tekemään tai siitä selviämään). Ja sit tietysti ruotsin pakolliset kirjallisen ja suullisen kurssit virkamiestutkintoa varten. Nykyään opiskellaan niin vähän kieliä, että hirvittää.

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias. Olen tosiaan jo vuoden verran ollut sellaisella keskustelukurssilla, jossa viikottain pari tuntia kokoonnuttiin pariksi tunniksi keskustelemaan englanniksi, vain englantia sai puhua. Välillä pelailtiin pelejä, välillä keskusteltiin parin tai pienryhmän kanssa jostain asia-aiheista. En kehittynyt yhtään, en sitten yhtään surkeaan lähtötasooni verrattuna. Joten miten minä opettelen, te jotka sanotte minulle, että opettele? Ap

No sitten menet toiseksi ja kolmanneksi vuodeksi. Harjoittele vaikka Duolingolla?

Vierailija kirjoitti:

Olen 45-vuotias. Olen tosiaan jo vuoden verran ollut sellaisella keskustelukurssilla, jossa viikottain pari tuntia kokoonnuttiin pariksi tunniksi keskustelemaan englanniksi, vain englantia sai puhua. Välillä pelailtiin pelejä, välillä keskusteltiin parin tai pienryhmän kanssa jostain asia-aiheista. En kehittynyt yhtään, en sitten yhtään surkeaan lähtötasooni verrattuna. Joten miten minä opettelen, te jotka sanotte minulle, että opettele? Ap

Mulla samantapainen historia, mutta olen 3 vuotta sua vanhempi. Olin lapsena/nuorena lahjakas kielissä, hyvin helpolla ja vähällä työllä vedin englannistakin hyviä numeroita, kirjoitin Laudaturin. Mutta olin aina töissä ympäristöissä, joissa puhuttiin vain suomea. En lisäksi välitä matkustelusta eikä mulla ole ulkomaisia tuttuja, joten kielen puhuminen unohtui aika täysin. Lukea ja kirjoittaa kyllä osaan. 

No sitten jouduin 42 v:nä yt:issä ulos ja menin töihin isoon kansainväliseen firmaan. Sielläkin alussa tulin tiimiin jossa puhuttiin suomea ja oli kunta-asiakas. Arvelin kuitenkin että englanti tulee vastaan joten aloin opetella sitä.  Otin WordDive brittienglanti -kursseja ja suoritin ne. Menin työväenopiston keskustelukurssille. WordDive kotona sujui, keskustelu ryhmässä ei. Syynä luultavasti sosiaalinen jännitys ja pelko että nolaa itsensä kun ei saa tuotettua kieltä. En edistynyt merkittävästi tai ehkä lainkaan vuoden aikana. Mutta sitten tuli se kauhun paikka että oikeasti projekti jossa joka päivä piti puhua englantia. Kollegat kaikki oli ulkomaalaisia eikä kukaan puhunut suomea. Joka päivä piti edistymiskatselmuksessa selittää, mitä olet tänään tehnyt, mitä aiot tehdä seuraavaksi, onko tekemisen esteitä. Ja paljon muuta. Ihan karseaahan se oli alkuun mutta vähitellen olen alkanut oppia. Ja alusta asti sain asioita hoidettua kumminkin: puheenvuorojaan voi käsikirjoittaa valmiiksi, ja jos spontaanissa tilanteeessa ei osaa heti vastata, voi aina sanoa että miettii hetken, kirjoittaa mitä haluaa sanoa ja puhuu vasta sitten. Kyllä se siitä on lähtenyt paremmin 3 vuoden aikana sujumaan.