Lue keskustelun säännöt.
Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat
21.08.2022 |
Hyvät palstamammat ja -sedät. Antakaamme opettajille työrauha, älkäämme olko tässä jutussa mainittujen vanhempien kaltaisia etuoikeutettuja "Kareneita".
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009001096.html
Niin, mikä se Karen on?
https://en.wikipedia.org/wiki/Karen_(slang)
Kiitos jo etukäteen.
Kommentit (639)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Kuntapoliitikko, sivistysjohtaja ja kaupunginjohtaja, siinä oikeat osoitteet, johon voit valituksesi ja toiveesi osoittaa. Opettaja ja rehtori eivät resursseista päätä. Etkö edes tuota tiennyt?
Onko oikeasti teillä koulussa asenne, että Ei kuulu mulle? Eikö se ole opettajan tehtävä ammattilaisena huomata ongelmat ja ehdottaa ratkaisuja, sekä oppilaalle, vanhemmille että esimiehelleen, joka taas vie toetoa tarpeista eteenpäin.
Mutta ei kuulu mulle. Joutuisin soittamaan. Tai kirjoittamaan jonnekin, mitä en jaksa selvittää.
Opettajan ei kuulu tehdä kunnallispolitiikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Kuntapoliitikko, sivistysjohtaja ja kaupunginjohtaja, siinä oikeat osoitteet, johon voit valituksesi ja toiveesi osoittaa. Opettaja ja rehtori eivät resursseista päätä. Etkö edes tuota tiennyt?
Onko oikeasti teillä koulussa asenne, että Ei kuulu mulle? Eikö se ole opettajan tehtävä ammattilaisena huomata ongelmat ja ehdottaa ratkaisuja, sekä oppilaalle, vanhemmille että esimiehelleen, joka taas vie toetoa tarpeista eteenpäin.
Mutta ei kuulu mulle. Joutuisin soittamaan. Tai kirjoittamaan jonnekin, mitä en jaksa selvittää.
Opettaja voi puhua rehtorille, että se ja se oppilas tarvitsee sitä ja sitä lisätukea ja saisko pari ohjaajaa lisää. Rehtori sitten ottaa yhteyttä sivistystoimen johtajaan, joka ilmoittaa ettei ole rahaa, pärjäilkää. Mitä yksittäisen opettajan pitäisi tässä tilanteessa tehdä? Ei hän pysty tekemään mitään. Kuntalaiset voivat itse alkaa painostamaan päättäjiä. Opettajia he eivät kuuntele. On tullut koettua monta kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Siinäpä se. Erityisluokkia saati -kouluja ei enää juuri ole. Päättäjät (ja vanhemmat) on asian näin halunneet inkluusion hengessä (ymmärtämällä sen tahallaan väärin). Vaikka meillä on eriportaisia tukimuotoja ja melkoinen oppilashuoltohimmeli, ei konkreettista apua koulun arjessa ole.
Näin se on. Oppilashuoltohimmeli on hyvä sana. Palavereissa istutaan ja tukitoimia mietitään, vaan mistä saisi konkreettista apua niiden toteuttamiseen. Tulee mielipidettä, että motorisesti levotonta oppilasta ei saa istuttaa paikallaan koko oppituntia. Ok, ymmärrän, mutta kukaan ei pysty keskittymään, jos se motorisesti levoton liikkuu kaiken aikaa ympäri luokkaa, etenkin jos hänen on vaikea myös olla välillä hiljaa. Ei koko koulupäivä voi rakentua niin, että liikumme ympäri koulua, pidämme välillä hiljaisen rauhoittumishetken 10 minuuttia silmät kiinni, teemme ryhmätöitä tutkien innokkaasti ilmiöitä ja katsomme videolta iloisia lauluja. Opettajan täytyy edelleen myös opettaa. Meidän luokassamme on ääntä ja menoa ja pidämme tunteja luonnossa yhdistellen eri oppiaineita. Elämysoppimisen menetelmä on käytössä viikoittain. Silti nämä toimet eivät poista tarvetta lisätuelle. Ihan sama millainen nepsy-oppilas, aina hänellä olisi tarvetta enemmälle tuelle kuin opettaja pystyy antamaan. Sen tuen kuuluu olla muutakin kuin työryhmissä istumista ja vaatimuksia kotoa päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Kuntapoliitikko, sivistysjohtaja ja kaupunginjohtaja, siinä oikeat osoitteet, johon voit valituksesi ja toiveesi osoittaa. Opettaja ja rehtori eivät resursseista päätä. Etkö edes tuota tiennyt?
Onko oikeasti teillä koulussa asenne, että Ei kuulu mulle? Eikö se ole opettajan tehtävä ammattilaisena huomata ongelmat ja ehdottaa ratkaisuja, sekä oppilaalle, vanhemmille että esimiehelleen, joka taas vie toetoa tarpeista eteenpäin.
Mutta ei kuulu mulle. Joutuisin soittamaan. Tai kirjoittamaan jonnekin, mitä en jaksa selvittää.
Opettajan ei kuulu tehdä kunnallispolitiikkaa.
Ymmärryksessä jotain vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Kuntapoliitikko, sivistysjohtaja ja kaupunginjohtaja, siinä oikeat osoitteet, johon voit valituksesi ja toiveesi osoittaa. Opettaja ja rehtori eivät resursseista päätä. Etkö edes tuota tiennyt?
Onko oikeasti teillä koulussa asenne, että Ei kuulu mulle? Eikö se ole opettajan tehtävä ammattilaisena huomata ongelmat ja ehdottaa ratkaisuja, sekä oppilaalle, vanhemmille että esimiehelleen, joka taas vie toetoa tarpeista eteenpäin.
Mutta ei kuulu mulle. Joutuisin soittamaan. Tai kirjoittamaan jonnekin, mitä en jaksa selvittää.
Opettajan ei kuulu tehdä kunnallispolitiikkaa.
Ymmärryksessä jotain vikaa.
Ne koulutoimen määrärahat ovat kunnallispoliittinen kysymys, jos pällille ei ole asia vielä auennut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Siinäpä se. Erityisluokkia saati -kouluja ei enää juuri ole. Päättäjät (ja vanhemmat) on asian näin halunneet inkluusion hengessä (ymmärtämällä sen tahallaan väärin). Vaikka meillä on eriportaisia tukimuotoja ja melkoinen oppilashuoltohimmeli, ei konkreettista apua koulun arjessa ole.
Näin se on. Oppilashuoltohimmeli on hyvä sana. Palavereissa istutaan ja tukitoimia mietitään, vaan mistä saisi konkreettista apua niiden toteuttamiseen. Tulee mielipidettä, että motorisesti levotonta oppilasta ei saa istuttaa paikallaan koko oppituntia. Ok, ymmärrän, mutta kukaan ei pysty keskittymään, jos se motorisesti levoton liikkuu kaiken aikaa ympäri luokkaa, etenkin jos hänen on vaikea myös olla välillä hiljaa. Ei koko koulupäivä voi rakentua niin, että liikumme ympäri koulua, pidämme välillä hiljaisen rauhoittumishetken 10 minuuttia silmät kiinni, teemme ryhmätöitä tutkien innokkaasti ilmiöitä ja katsomme videolta iloisia lauluja. Opettajan täytyy edelleen myös opettaa. Meidän luokassamme on ääntä ja menoa ja pidämme tunteja luonnossa yhdistellen eri oppiaineita. Elämysoppimisen menetelmä on käytössä viikoittain. Silti nämä toimet eivät poista tarvetta lisätuelle. Ihan sama millainen nepsy-oppilas, aina hänellä olisi tarvetta enemmälle tuelle kuin opettaja pystyy antamaan. Sen tuen kuuluu olla muutakin kuin työryhmissä istumista ja vaatimuksia kotoa päin.
Toinen ongelma on se että ei sitä voi työelämässäkään pitää omia taukoja milloin haluaa. Tekee erittäin paljon hallaa nuorille jos niille kotona ja kouluissa opetetaan ihan päin peetä näitä asioita. Sitten niille on todella iso shokki kun oikeassa maailmassa ei vaan voi jokainen vaatia omia sääntöjä itselleen. Karhunpalvelus jos lapsia liikaa paapotaan. Sitten eivät pärjää sekuntiakaan työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei se kersa lue kirjoja, niin sitten se saa huonomman numeron. Niin simppeliä.
Eihän tuommoinen saa vaikuttaa arvosteluun, tietenkään.
Niin sen vanhemman mielestä ei tietenkään saa. Palauttamaton työ on yhtä kuin hylätty eli nelonen. Äidinkielessä vuoden aikana saa tulla pari nelosta. Jos kirjoja luetutetaan neljä lukuvuoden aikana (ja niitä kirjoja pitää luetuttaa, koska se kuuluu opetussuunnitelmaan) eikä oppilas lue yhtäkään kirjaa ja siten ei pysty tekemään niihin liittyviä arvioitavia töitä, niin oppilaan ja opettajan pitää kikkailla aika paljon, että äidinkielestä saisi edes sen vitosen. Nykyäänhän siis kikkaillaan tosi paljon ja opettajat joutuvat keksimään korvaavia tehtäviä, koska koulut eivät halua antaa ehtoja mielellään. Itse kun kävin yläasteen 2000-luvulla niin ehtoja sateli joillekin oppilaille oikealta ja vasemmalta ja kyllä he sitten kesän aikana tekivät hommia, että saivat ne aineet läpi ja pääsivät luokalta.
Haloo kärpäsestä härkänen! Ei 80-luvullakaan minun kouluaikanani monikaan poika niistä kirjoista montakaan sivua lukenut, kunhan pyöräytti läpi. Mutta ei vanhemmat sitä opettajalle kertoneet, saatikka että Hesariin olisi juttua tehty. Puuttukaa OIKEISIIN ONGELMIIN, joita riittää, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja kertoo, että esimerkiksi ahdistuneisuuteen liittyvät ongelmat ja adhd-diagnoosit ovat lisääntyneet. Vanhemmilta ja oppilailta itseltään tulee paljon toiveita, miten ne tulisi ottaa huomioon. Esimerkkinä opettaja mainitsee pyynnöt tietyistä istumapaikoista. Hän kertoo ymmärtävänsä erilaiset toiveet, mutta painottaa opettajien olevan ammattitaitoisia.
Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.
Erityislapsen vanhempana koen ahdistusta tämän tyyppisistä ulostuloista. Alapeukuttakaa te normaalien vanhemmat ihan rauhassa, erityisten vanhemmat tietävät miksi tällainen asenne opettajan suunalta ahdistaa. Koska ei ne opettajat aina tiedä. Jos opettajien taholta (satun asumaan samassa kaupungissa kuin tuo haastateltu opettaja) ollaan synnyttämässä sellaista kulttuuria, että asialliset pyynnöt (!) koetaan painostavina ja esim ADHD-lapset nähdään yhtenä massana, jota "tiedetään miten käsitellä", niin kyllä tässä koulun kasvatuskulttuurissa ollaan yhtäkkiä menty 30-40 vuotta taaksepäin.
Ja ei, en pyöritä opettajaa tai vaadi älyttömiä asioita. Opettaja tuntee lapseni näin kouluvuoden alussa muutaman päivän ajalta. Yritän tehdä hänenkin työstään helpompaa kertomalla vanhemman näkökulmia siihen, mikä voisi helpottaa erityislapsen arkea. Onneksi lapseni oman uuden open kanssa kommunikointi on ollut erittäin mutkatonta.
Opettajien tehtävä on opettaa meidän terveitä lapsia, sinun ongelmasi kuuluu laitokseen, erityisluokkaan tai mihin vaan, mutta ei normilasten koulunkäyntiä sekoittamaan. Normilapsilkakin pitäö olka oikeuksia. Nykyään ne joutuu sen sinun häiriköksi temppuilua päivät katsomaan ja se on välein! Olisit käyttänyt ehkäisyä kun et lastasi jaksa kasvattaa.
Tämä on fakta.
Ilmoitan kommenttisi asiattomaksi. Erityisyyttä on monenlaista. Sinä et tiedä mitään minun lapsestani. Hän ei häiriköi muita. Hän pinnistelee, jotta selviytyy päivän ryhmässä. Opettaja ja kouluympäristö voi auttaa häntä siinä, jos tietää, millaista apua hän tarvitsee. Lääkäri on sanonut, että tästä lapsesta tulee vielä tuottava yhteiskunnan jäsen. Et tiedä, kuinka monta tuntia olemme perheenä käyttäneet hänen kuntouttamiseensa samalla kun sinun kaltaisesi ihmiset kirjoittavat ilkeitä kommentteja vauvapalstalle. Lapseni joutuu tekemään enemmän, paljon enemmän kuin muut, jotta selviytyy normaalissa arjessa. Minä en voi mitään sille, että hän on erityinen, eikä hän voi sille mitään itse. Sinä olet aikuinen ja tällaisilla kommenteilla valitset olla mukana luomassa kiusaamiskulttuuria. Juuri tällaiset kommentit lisäävät pahoinvointia, kiusaamista, ulossulkemista, mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Mieti, kuka tässä on ongelma. Se ei ole minun lapseni.
Vierailija kirjoitti:
Yhteistyöstä vielä sellainen huomio, että sain viime syksynä paljonkin vihaisia viestejä, kun en lähettänyt joka perjantai-ilta viikkokirjettä vanhemmille. Luokan edellinen opettaja oli lähettänyt. Koska palaute oli niin negatiivista, avasin asiaa Wilma-viestillä, että tiedotan erityisistä asioista, jos on retkiä tai uimahallivuoroja, mutta jos ei tule viestiä, etenemme Wilman lukujärjestyksen mukaisesti ja läksyt ja kokeet merkitsen Wilmaan. Sen viikkokirjeen kirjoittaminen ei muuten yleensä sisälly opettajan palkalliseen työaikaan. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön merkityt tunnit kuluvat muuhun yhteydenpitoon, vanhempainvartteihin ja vanhempainiltoihin eikä ainakaan minulla ole jäänyt aikaa perjantai-iltaisin kirjoitella kirjeitä.
Lapseni opettaja lähettää viikkoviestin joka maanantaiaamu. Sisältää 2-3 lausetta. Kerrotaan lyhyesti tyyliin: Matematiikassa teemme kertolaskuja. Äidinkielessä aikamuotoja. Liikunnassa ulkoilemme, varusteet sään mukaan. Englannissa kertaamme värejä ja opettelemme muotoja. Koulukuvaus perjantaina.
Opettajalla menee aikaa max. 5 min ja vanhempana saan kuvan siitä, mitä koulussa tapahtuu tulevan viikon aikana. Ainakin se poistaa tarpeen 30+ vanhemmalta kysyä erikseen "Mitä teette koulussa tällä viikolla?". Ehkäpä sinäkin saisit vähemmän vihaisia Wilmaviestejä, jos käyttäisit siitä valmisteluajasta 5 minuuttia lyhyeen viikkoviestiin. Voisit kokeilla. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.
Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.
Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...?
Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.
Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".
Tämä sinun vanhempien puuttuminen asioihin ottamalla yhteyttä opettajaan johtuu 80%:ssa tapauksissa siitä, että vanhemmilla on kova usko, että he kyllä itse tietävät ja osaavat paremmin asiat kuin koulu ja opettajat. Ja tämän päälle näillä vanhemmilla on vahva usko, että heidän oma lapsena on erityinen ja heidän lapsellaan on oikeus erityiskohteluun siellä koulussa. Enemmän se on vanhemman oma halu vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen lapseen liittyvään, kuin se itse lapsi, joka näitä vanhempia kiinnostaa.
Jokainen tietää, tai voi tarvittaessa lukea, millaisia tapauksia näistä lapsista tulee, joiden vanhemmat pyrkii siloittelemaan tien koko lapsen elämän varrelta. Koulun jälkeen nämä äidit ovat soittelemassa armeijaan, jatko-opintopaikalle ja sitten työelämään siirtyneen lapsen pomolle,
Jämähtäneiden luokka
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.
Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.
Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...?
Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.
Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".
Tämä sinun vanhempien puuttuminen asioihin ottamalla yhteyttä opettajaan johtuu 80%:ssa tapauksissa siitä, että vanhemmilla on kova usko, että he kyllä itse tietävät ja osaavat paremmin asiat kuin koulu ja opettajat. Ja tämän päälle näillä vanhemmilla on vahva usko, että heidän oma lapsena on erityinen ja heidän lapsellaan on oikeus erityiskohteluun siellä koulussa. Enemmän se on vanhemman oma halu vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen lapseen liittyvään, kuin se itse lapsi, joka näitä vanhempia kiinnostaa.
Jokainen tietää, tai voi tarvittaessa lukea, millaisia tapauksia näistä lapsista tulee, joiden vanhemmat pyrkii siloittelemaan tien koko lapsen elämän varrelta. Koulun jälkeen nämä äidit ovat soittelemassa armeijaan, jatko-opintopaikalle ja sitten työelämään siirtyneen lapsen pomolle,
Kiinnostava väite, peräti 80 % tapauksista. Onko antaa jotain lähdettä tälle prosenttiluvulle?
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Tosiaan kun tarkkikset lakkautettiin, niin kaikki kärsii. Nyt on luokat täynnä mitä erikoisempaa vipeltäjää ja kukaan ei opi mitään. Hyvä päättäjät! Näin se pitää hoitaa.
Tarkkailuluokka oli aika leimaava ja syrjäyttävä ja sen tilalle on tullut uusia keinoja tukea erilaista oppimista, mutta näköjään opettajilla on suuri haluttomuus siirtyä nykyaikaan.
Isot luokat sopivat aika harvalle erityiselle. Osa pärjää jos saa riittävästi tukea. Osa ei pärjää edes millään määrällä tukea.
Sellainen on paljon leimaavampaa ja altistaa nämä lapset rajullekin kiusaamiselle.
Oma lapsi vaikutti aluksi ihan tavalliselta normilapselta. Koulussakin pärjäsi hyvin. Oli hurjan rauhallinen ja tykkäsi lukemisesta.
Sitten tuli uusi opettaja ja koulusta alkoi tulemaan erikoisia viestejä, joissa ei kuitenkaan mitään selkeää ongelmaa osattu mainita. Opettaja järjesti ties mitä moniammatillisia keskusteluita, joissa sain kuulla kasvatusohjeita. Lastensuojelulmoituksiakin tekivät.
Lapsi alkoi kärsimään migreenistä ja vatsakivuista. Siitä kaikesta tuli sellainen olo, että koko haluttiin leimata. Oltiin yhtäkkiä "niitä kelvottomia vanhempia ja lapsikin ihan outo"
Vaihdettiin sitten koulua kun ei jaksettu sitä touhua. Uudessa koulussa heräsi epäily autismikirjosta. Päästiin tutkimuksiin ja lapsi sai diagnoosin ja tukeakin. Lopulta joutui kuitenkin siirtymään sairaalakouluun kun ei pystynyt tuettunakaan olemaan isossa luokassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Kuntapoliitikko, sivistysjohtaja ja kaupunginjohtaja, siinä oikeat osoitteet, johon voit valituksesi ja toiveesi osoittaa. Opettaja ja rehtori eivät resursseista päätä. Etkö edes tuota tiennyt?
Onko oikeasti teillä koulussa asenne, että Ei kuulu mulle? Eikö se ole opettajan tehtävä ammattilaisena huomata ongelmat ja ehdottaa ratkaisuja, sekä oppilaalle, vanhemmille että esimiehelleen, joka taas vie toetoa tarpeista eteenpäin.
Mutta ei kuulu mulle. Joutuisin soittamaan. Tai kirjoittamaan jonnekin, mitä en jaksa selvittää.
Opettajan ei kuulu tehdä kunnallispolitiikkaa.
Ymmärryksessä jotain vikaa.
Niinhän sinulla on. Oko sinullakin joku diagnoosi? Sama kuin pennullasi? Tai ehkä monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemmat ovat todella aggressiivisia, ne viestit ovat aivan kuin toisesta todellisuudesta. Opettajia uhkaillaan ja joskus uhkauksia myös toteutetaan (esim. opettajan auton renkaat puhkotaan, kun on antanut huonon numeron matikan kokeesta, tai joku epämääräinen porukka alkaa seurailla koulumatkoilla nuorta naisopettajaa lasun tekemisen jälkeen). Näistä kuitenkaan koulu ei saa tehdä rikosilmoituksia.
Opettajista rikosilmoituksia taas tehdään koko ajan, esimerkiksi vanhempi tekee rikosilmoituksen siitä, että opettaja käski lasta laittamaan puhelimen pois tai pitämään esitelmän. Ja sen esitelmän olisi saanut pitää vain opettajalle, kun kuulemma ei voi pitää koko luokan kuullen, mutta tämäkään ei kelvannut vanhemmille.
Eiväthän nuo ilmoitukset mihinkään johda, mutta opettajalle hirveästi ylimääräistä stressiä. Meillä ei kukaan opettaja halua enää KiVa-tiimiin, sillä jokainen kiusaajan vanhempi tekee aina käsittelyyn osallistuneista opettajista rikosilmoituksen. Aviin tehdään kymmeniä valituksia joka vuosi, kaikki aiheettomia, mutta valtava stressi opettajille.
Mutta saahan pätevä aineenopettaja sentään 2000 euroa käteen joka kuukausi, kyllä tuolla palkalla kannattaa tuota työtä tehdä.
T. Koulupsykologi vuodesta 1995
Toivottavasti et ole psykologi, vaikut melko hyödyttömältä.
Tässäpä realisoitui keskustelun aihe meille näkyviin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.
Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.
Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...?
Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.
Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".
Tämä sinun vanhempien puuttuminen asioihin ottamalla yhteyttä opettajaan johtuu 80%:ssa tapauksissa siitä, että vanhemmilla on kova usko, että he kyllä itse tietävät ja osaavat paremmin asiat kuin koulu ja opettajat. Ja tämän päälle näillä vanhemmilla on vahva usko, että heidän oma lapsena on erityinen ja heidän lapsellaan on oikeus erityiskohteluun siellä koulussa. Enemmän se on vanhemman oma halu vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen lapseen liittyvään, kuin se itse lapsi, joka näitä vanhempia kiinnostaa.
Jokainen tietää, tai voi tarvittaessa lukea, millaisia tapauksia näistä lapsista tulee, joiden vanhemmat pyrkii siloittelemaan tien koko lapsen elämän varrelta. Koulun jälkeen nämä äidit ovat soittelemassa armeijaan, jatko-opintopaikalle ja sitten työelämään siirtyneen lapsen pomolle,
Tästä tuli mieleen kun 18-vuotiaan miehenalun äiti soitti ja kyseli kesätyöpaikkaa pojallensa. Vastasin, että poika voi varmaan ihan itse soittaa tai lähettää viestiä jos haluaa töitä. No ei otettu kyseistä jätkää töihin, kun oli niin saamaton.
Niin kuin sanoin, niin hallaa tekevät vanhemmat jos liikaa paapovat lapsiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
OlliPolli kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!
Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?
Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.
Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.
Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.
Tosiaan kun tarkkikset lakkautettiin, niin kaikki kärsii. Nyt on luokat täynnä mitä erikoisempaa vipeltäjää ja kukaan ei opi mitään. Hyvä päättäjät! Näin se pitää hoitaa.
Tarkkailuluokka oli aika leimaava ja syrjäyttävä ja sen tilalle on tullut uusia keinoja tukea erilaista oppimista, mutta näköjään opettajilla on suuri haluttomuus siirtyä nykyaikaan.
Isot luokat sopivat aika harvalle erityiselle. Osa pärjää jos saa riittävästi tukea. Osa ei pärjää edes millään määrällä tukea.
Sellainen on paljon leimaavampaa ja altistaa nämä lapset rajullekin kiusaamiselle.Oma lapsi vaikutti aluksi ihan tavalliselta normilapselta. Koulussakin pärjäsi hyvin. Oli hurjan rauhallinen ja tykkäsi lukemisesta.
Sitten tuli uusi opettaja ja koulusta alkoi tulemaan erikoisia viestejä, joissa ei kuitenkaan mitään selkeää ongelmaa osattu mainita. Opettaja järjesti ties mitä moniammatillisia keskusteluita, joissa sain kuulla kasvatusohjeita. Lastensuojelulmoituksiakin tekivät.
Lapsi alkoi kärsimään migreenistä ja vatsakivuista. Siitä kaikesta tuli sellainen olo, että koko haluttiin leimata. Oltiin yhtäkkiä "niitä kelvottomia vanhempia ja lapsikin ihan outo"Vaihdettiin sitten koulua kun ei jaksettu sitä touhua. Uudessa koulussa heräsi epäily autismikirjosta. Päästiin tutkimuksiin ja lapsi sai diagnoosin ja tukeakin. Lopulta joutui kuitenkin siirtymään sairaalakouluun kun ei pystynyt tuettunakaan olemaan isossa luokassa.
Eli siis lapsen toinen opettaja oli ihan oikeassa siinä, että kaikki ei ollut kunnossa. Muuttaminen ja opettajan vaihtuminen ei auttanut mitään. Lapsi oli lopulta sairaalakunnossa. Se opettaja, jota pakoon lähditte, yritti viestiä teille, että lapsella on ongelma. Teidän vanhempina olisi ollut jo tuolloin syytä ottaa viesti vakavasti. Opettaja ei voi viedä lasta tutkimuksiin ja hoitoon, vaan se kuuluu vanhemmille.
Hämmästyttävää, miten edelleen tunnut haluavan nähdä opettajan syypäänä. Ensimmäisen opettajan kanssa meni hyvin ehkäpä siksi, että hän ei vaivautunut olemaan kotiin yhteydessä, vaikka näki ongelmat. Tai sitten ongelmat tulivat enemmän esiin lapsen vanhetessa ja koulun vaikeutuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja kertoo, että esimerkiksi ahdistuneisuuteen liittyvät ongelmat ja adhd-diagnoosit ovat lisääntyneet. Vanhemmilta ja oppilailta itseltään tulee paljon toiveita, miten ne tulisi ottaa huomioon. Esimerkkinä opettaja mainitsee pyynnöt tietyistä istumapaikoista. Hän kertoo ymmärtävänsä erilaiset toiveet, mutta painottaa opettajien olevan ammattitaitoisia.
Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.
Erityislapsen vanhempana koen ahdistusta tämän tyyppisistä ulostuloista. Alapeukuttakaa te normaalien vanhemmat ihan rauhassa, erityisten vanhemmat tietävät miksi tällainen asenne opettajan suunalta ahdistaa. Koska ei ne opettajat aina tiedä. Jos opettajien taholta (satun asumaan samassa kaupungissa kuin tuo haastateltu opettaja) ollaan synnyttämässä sellaista kulttuuria, että asialliset pyynnöt (!) koetaan painostavina ja esim ADHD-lapset nähdään yhtenä massana, jota "tiedetään miten käsitellä", niin kyllä tässä koulun kasvatuskulttuurissa ollaan yhtäkkiä menty 30-40 vuotta taaksepäin.
Ja ei, en pyöritä opettajaa tai vaadi älyttömiä asioita. Opettaja tuntee lapseni näin kouluvuoden alussa muutaman päivän ajalta. Yritän tehdä hänenkin työstään helpompaa kertomalla vanhemman näkökulmia siihen, mikä voisi helpottaa erityislapsen arkea. Onneksi lapseni oman uuden open kanssa kommunikointi on ollut erittäin mutkatonta.
Opettajien tehtävä on opettaa meidän terveitä lapsia, sinun ongelmasi kuuluu laitokseen, erityisluokkaan tai mihin vaan, mutta ei normilasten koulunkäyntiä sekoittamaan. Normilapsilkakin pitäö olka oikeuksia. Nykyään ne joutuu sen sinun häiriköksi temppuilua päivät katsomaan ja se on välein! Olisit käyttänyt ehkäisyä kun et lastasi jaksa kasvattaa.
Tämä on fakta.Ilmoitan kommenttisi asiattomaksi. Erityisyyttä on monenlaista. Sinä et tiedä mitään minun lapsestani. Hän ei häiriköi muita. Hän pinnistelee, jotta selviytyy päivän ryhmässä. Opettaja ja kouluympäristö voi auttaa häntä siinä, jos tietää, millaista apua hän tarvitsee. Lääkäri on sanonut, että tästä lapsesta tulee vielä tuottava yhteiskunnan jäsen. Et tiedä, kuinka monta tuntia olemme perheenä käyttäneet hänen kuntouttamiseensa samalla kun sinun kaltaisesi ihmiset kirjoittavat ilkeitä kommentteja vauvapalstalle. Lapseni joutuu tekemään enemmän, paljon enemmän kuin muut, jotta selviytyy normaalissa arjessa. Minä en voi mitään sille, että hän on erityinen, eikä hän voi sille mitään itse. Sinä olet aikuinen ja tällaisilla kommenteilla valitset olla mukana luomassa kiusaamiskulttuuria. Juuri tällaiset kommentit lisäävät pahoinvointia, kiusaamista, ulossulkemista, mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Mieti, kuka tässä on ongelma. Se ei ole minun lapseni.
En ole tuo jolle vastaat, mutta lasteni koulussa kiusaajia ovat juurikin nämä erityislasten vanhemmat ja heidän lapsensa. Vanhemmat vievät kaiken ajan vanhempainilloissa puhuessaan niitä erityisistään, siinä sivussa haukutaan kaikki opet. Kaikki kiva oheistoiminta on pois kuvioista ja mahdotonta koska nämä erityiset ei voi sitä eikä voi tätä. Lasteni(ja kymmenien muiden lasten) tavaroita ovat nämä erityiset rikkoneet ja lapsiani, kuten muitakin, on muksittu, lyöty ja revitty.
Alkaa mennä hermo. Missä on terveiden lasten oikeudet rauhalliseen oppimisympäristöön. Opettajien aika pitää palauttaa opettamiseen, ei laiskojen vanhempien saamattomuuden tuloksien hoivaamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettaja kertoo, että esimerkiksi ahdistuneisuuteen liittyvät ongelmat ja adhd-diagnoosit ovat lisääntyneet. Vanhemmilta ja oppilailta itseltään tulee paljon toiveita, miten ne tulisi ottaa huomioon. Esimerkkinä opettaja mainitsee pyynnöt tietyistä istumapaikoista. Hän kertoo ymmärtävänsä erilaiset toiveet, mutta painottaa opettajien olevan ammattitaitoisia.
Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.
Erityislapsen vanhempana koen ahdistusta tämän tyyppisistä ulostuloista. Alapeukuttakaa te normaalien vanhemmat ihan rauhassa, erityisten vanhemmat tietävät miksi tällainen asenne opettajan suunalta ahdistaa. Koska ei ne opettajat aina tiedä. Jos opettajien taholta (satun asumaan samassa kaupungissa kuin tuo haastateltu opettaja) ollaan synnyttämässä sellaista kulttuuria, että asialliset pyynnöt (!) koetaan painostavina ja esim ADHD-lapset nähdään yhtenä massana, jota "tiedetään miten käsitellä", niin kyllä tässä koulun kasvatuskulttuurissa ollaan yhtäkkiä menty 30-40 vuotta taaksepäin.
Ja ei, en pyöritä opettajaa tai vaadi älyttömiä asioita. Opettaja tuntee lapseni näin kouluvuoden alussa muutaman päivän ajalta. Yritän tehdä hänenkin työstään helpompaa kertomalla vanhemman näkökulmia siihen, mikä voisi helpottaa erityislapsen arkea. Onneksi lapseni oman uuden open kanssa kommunikointi on ollut erittäin mutkatonta.
Opettajien tehtävä on opettaa meidän terveitä lapsia, sinun ongelmasi kuuluu laitokseen, erityisluokkaan tai mihin vaan, mutta ei normilasten koulunkäyntiä sekoittamaan. Normilapsilkakin pitäö olka oikeuksia. Nykyään ne joutuu sen sinun häiriköksi temppuilua päivät katsomaan ja se on välein! Olisit käyttänyt ehkäisyä kun et lastasi jaksa kasvattaa.
Tämä on fakta.Ilmoitan kommenttisi asiattomaksi. Erityisyyttä on monenlaista. Sinä et tiedä mitään minun lapsestani. Hän ei häiriköi muita. Hän pinnistelee, jotta selviytyy päivän ryhmässä. Opettaja ja kouluympäristö voi auttaa häntä siinä, jos tietää, millaista apua hän tarvitsee. Lääkäri on sanonut, että tästä lapsesta tulee vielä tuottava yhteiskunnan jäsen. Et tiedä, kuinka monta tuntia olemme perheenä käyttäneet hänen kuntouttamiseensa samalla kun sinun kaltaisesi ihmiset kirjoittavat ilkeitä kommentteja vauvapalstalle. Lapseni joutuu tekemään enemmän, paljon enemmän kuin muut, jotta selviytyy normaalissa arjessa. Minä en voi mitään sille, että hän on erityinen, eikä hän voi sille mitään itse. Sinä olet aikuinen ja tällaisilla kommenteilla valitset olla mukana luomassa kiusaamiskulttuuria. Juuri tällaiset kommentit lisäävät pahoinvointia, kiusaamista, ulossulkemista, mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Mieti, kuka tässä on ongelma. Se ei ole minun lapseni.
En ole tuo jolle vastaat, mutta lasteni koulussa kiusaajia ovat juurikin nämä erityislasten vanhemmat ja heidän lapsensa. Vanhemmat vievät kaiken ajan vanhempainilloissa puhuessaan niitä erityisistään, siinä sivussa haukutaan kaikki opet. Kaikki kiva oheistoiminta on pois kuvioista ja mahdotonta koska nämä erityiset ei voi sitä eikä voi tätä. Lasteni(ja kymmenien muiden lasten) tavaroita ovat nämä erityiset rikkoneet ja lapsiani, kuten muitakin, on muksittu, lyöty ja revitty.
Alkaa mennä hermo. Missä on terveiden lasten oikeudet rauhalliseen oppimisympäristöön. Opettajien aika pitää palauttaa opettamiseen, ei laiskojen vanhempien saamattomuuden tuloksien hoivaamisen.
Voi, niin tuttua. Häirikkölasten vanhemmat naama punaisena huutamassa, minä, minä, minä.
Toki osaltaan näinkin. Kyllähän se toki leimaa jos olet tarkkiksella, mutta sitten pitää miettiä mittasuhteita.
Onko kokonaisuuden kannalta kuitenkin parempi että pieni osa leimautuu ja muut saavat opiskella rauhassa vai se että 100% oppilaista kärsii siitä kun ketään ei saa leimata.
Mun nuoruudessa oli tarkkiksia ja kyllä se nyt vaan niin on että ei sinne turhaan ketään laitettu. Siellä ne huumeveikot ja rikollisen alut sekä muut häiriköt päivänsä vietti ja seurauksena 95% muista oppilaista sai oppia rauhassa.
Joskus pitää vaan tehdä kipeitä päätöksiä jotta ei päädytä tällaiseen tilaan mikä nyt on. Kenelläkään ei ole oppimisrauhaa kouluissa ja tulokset sakkaa todella kovaa. Elämä ei ole reilua ja jos mennään aina niiden hitaimpien mukaan, niin tulevaisuus on surkeeta katsottavaa.