Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Eräs huoltaja laittoi syksyn alussa pitkän listan siitä, kuinka hänen lastaan pitää kohdella. Listalla vaadittiin erityiskohtelua ja -huomiointia vedoten lapsen tiettyihin haasteisiin. Huvitti erityisesti maininta, ettei pienistä tyhmyyksistä, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja. (Opettaja, Jyväskylä)

Miksei voisi laittaa jokaisesta lapsen tekemästä typeryydestä muka wilma-viestiä?

Omassa peruskoulussa 2000-luvun taitteessa sai merkinnät reppuvihkoon kaikista pienistäkin tönäisyistä ja tuuppaisuista ja kiroiluista lyhyen tilanneselvityksen kera. Ensin keskusteltiin opettajan kanssa toimittiinko oikein kampittamalla kaveri oven pielessä nurin, tästä myös reppuvihkossa kerrottiin, ja kun vihkon antoi vanhemmille kuitattavaksi, keskusteltiin vielä heidän kanssa erikseen, että mitä tapahtui ja mitä pitäisi tehdä, ettei typeryydet toistu. Eikä ne typeryydet toistuneet, koska vanhempia ja opettajia kunnioitettiin ja aina hävetti antaa se reppuvihko kuitattavaksi, jos siellä ei ollut joka kerta positiivista palautetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs huoltaja laittoi syksyn alussa pitkän listan siitä, kuinka hänen lastaan pitää kohdella. Listalla vaadittiin erityiskohtelua ja -huomiointia vedoten lapsen tiettyihin haasteisiin. Huvitti erityisesti maininta, ettei pienistä tyhmyyksistä, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja. (Opettaja, Jyväskylä)

Miksei voisi laittaa jokaisesta lapsen tekemästä typeryydestä muka wilma-viestiä?

Omassa peruskoulussa 2000-luvun taitteessa sai merkinnät reppuvihkoon kaikista pienistäkin tönäisyistä ja tuuppaisuista ja kiroiluista lyhyen tilanneselvityksen kera. Ensin keskusteltiin opettajan kanssa toimittiinko oikein kampittamalla kaveri oven pielessä nurin, tästä myös reppuvihkossa kerrottiin, ja kun vihkon antoi vanhemmille kuitattavaksi, keskusteltiin vielä heidän kanssa erikseen, että mitä tapahtui ja mitä pitäisi tehdä, ettei typeryydet toistu. Eikä ne typeryydet toistuneet, koska vanhempia ja opettajia kunnioitettiin ja aina hävetti antaa se reppuvihko kuitattavaksi, jos siellä ei ollut joka kerta positiivista palautetta.

Eiku hups, luin väärin, tämä vanhempi ei siis halunnut merkintöjä!

Onko opettajien mielestä ok raportoida vanhempien luottamukselliset viestit täällä?

Olette kyllä opettajat varsinaisia asenteellisi p-kasoja. Suhtaudutte lähtökohtaisen negatiivisesti kaikkeen, mikä vanhemmilta tulee. Koska voi voi se on lisätyötä, Joten älkää ihmetelkö, jos metsä vastaa kuten sinne huudetaan.

Vierailija kirjoitti:

Onko opettajien mielestä ok raportoida vanhempien luottamukselliset viestit täällä?

Päättömiä ja rajattomia vaatimuksia on hyvä raportoida täällä, kun meillä selvästi on olemassa iso ihmisryhmä, joka ei ymmärrä mitä voi vaatia julkisilta palveluilta oli kyse koulu, terveydenhuolto, vanhustenhoito tai vaikkapa sosiaalipalvelut. Ei voida aina piiloutua vaitiolovelvollisuuksien taakse.

Vierailija kirjoitti:

Onko opettajien mielestä ok raportoida vanhempien luottamukselliset viestit täällä?

En näe nimettömänä ongelmaa. Typeryydestä saisi sakottaa kovemminkin, niin ehkä häpeä saisi vanhemmat miettimään asioita hieman tarkemmin. Ei ennen tehty mitään vaatimuksia opettajille että miten sitä omaa kullannuppua pitää paapoa. Kaikille samat säännöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Kuulostaa siltä, että sinun lapsesi paikka ei ole terveiden lasten joukossa koulussa, vaan joku erityiskoulun erityisluokka olisi oikea paikka. Ymmärrän, että adhd-lapsen vanhemmilla on hankalaa, mutta ei normaali koulu voi tanssia yhden lapsen ja hänen vanhempiensa pillin mukaan!

Todella harva adhd on noin villi. Veikkaisin, että tuossa on myös kasvatuksella osansa. Tuttavaperheessä kaikki 3 lasta adhd, ja heitä ei kasvateta mitenkään! Ei siis yhtään mitenkään! Saavat syödä päivittäin karkkia, tapella, huutaa, riehua ja vaikka piirrellä seiniin. Vanhemmat naureskelevat vieressä kun on niin hassuja ja viihdyttäviä lapsia. 🙈

Tuohan se on! Suurin osa tarkkaavaisuushäiriöistä johtuu kasvatuksesta ja perheen omasta vuorovaikutuksesta ja vain pieni osa johtuu neurologisista syistä (Ja niistäkin osa taas johtuu raskaudenaikaisesta äidin päihteiden käytöstä)

Jos vanhemmilta kysytään, niin heidän oman lapsensa tarkkaavaisuushäiriö ja levottumuus ovat täysin riippumattomia asioita vanhemmista, kasvatuksesta ja perheestä. Mutta näin tilanne ei ole.

Raskausaika ja vauvavuosi ovat tutkimusten mukaan oleelliset ajat. Jos ne ovat täyttä härdeliä ja stressiä, lapsi saa näitä laaja-alaisia häiriöitä, jotka vaivaavat läpi elämän. Niihin ei ole parannuskeinoja, mutta niiden kanssa pystyy kyllä normimaailmassa elämään. Tällaiset ihmiset joutuvat vain tekemään moninkertaisesti enemmän työtä kaiken eteen. Todellinen karhunpalvelus on hakea näille pelkkä diagnoosi ja käyttää sitä keppihevosena, että lapsen ei tarvitsisi tehdä samoja asioita kuin toisten. Tällä tehokkaasti estetään lapsen mahdollisuudet haasteistaan huolimatta kasvaa aikuiseksi, joka kykenee ottamaan vastuun itsestään, elannostaan ja perheestään.

Onko se sitten sen odottavan ja synnyttäneen äidin ja lapsen vika, että heidän ympärillään on se huono härdelli sellaisina aikoina, kun tarvitsisivat tukea ja rauhaa?

OlliPolli kirjoitti:

Ennen jäi luokalle jos ei osannut. Nykyään kaikki päästetään läpi vaan vaikka eivät osaisi mitään. Sen näkee kaikessa yhteiskunnassa. Harmi että paskottiin se ainoa asia joka oli Suomessa hyvällä tasolla eli koulutus.

Tämä on niin totta. Ja asian pilasimme me suomalaiset ihan omin voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisimpana juttuna on jäänyt mieleen, kun huoltaja uhkaili minua viestissään sillä, että kasiluokkalainen poikansa ei enää tykkää minusta ja aineestani, mikäli en suostu ottamaan vastaan myöhässä ollutta työtä. Kyse oli vuoden viimeisestä viikosta juuri arvioinnin deadlinen kynnyksellä, joten ei ollut enää aikaa odotella.

Ajatus siitä, että minua kovasti kiinnostaisi, tykkääkö hänen lapsensa nyt minusta vai ei, aiheutti kyllä huvitusta. Mielelläni yritän tulla toimeen oppilaiden kanssa, mutta loppujen lopuksi useimmat heistä ovat minulle vain yksi tuhansista.

 

Totta. Tuli vain mieleen, että voisiko myöhästyneistä palautuksista verottaa myös niin, että esim. miinus yksi arvosana per pv tms.? Eli jos palauttaa myöhässä, tietää jo etukäteen että ei saa niin hyvää arvosanaa kuin muuten saisi, kun systeemi olisi kaikkien tiedossa?

Ei niin saa toimia. Arviointi pitää tehdä samojen sääntöjen mukaan kaikille. Osaamista arvioidaan, ei opiskelutaitoja. Jos on vaikkapa matematiikan arviointi, siinä pitää käyttää apuna käyrää x, eli näin monesta oikeasta vastauksesta saa näin monta pistettä ja se on numerona tämä. Äidinkielen aineet ovat poikkeus, koska niissä arvioidaan oikein kirjoituksessa virheiden määrää, lauserakenteita, otsikon mukaista vastaavuutta, juonellista eheyttä, tehtävänannon mukaista tekstin pituutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Meidän koulussa on tällä hetkellä noin 50 nuorta, jolla on adhd-dg. Lisäksi ovat ne, joilla on adhd, mutta dg puuttuu. Koulun oppilaista noin neljänneksellä on tehostetun tuen päätös. Kaikilla lopuilla on murrosikä. Normaali murrosikäinenkin on levoton ja tarkkaamaton. Se nyt vaan on ihan fakta, että minä en pysty ketään vahtimaan ja auttamaan sillä tavalla kuin vanhemmat kuvittelevat olevan mahdollista. Opetan yli sataa teiniä päivässä. Se sinun adhd on siellä yksi monien joukossa ja monella on todella paljon pahempiakin ongelmia.

ADHD on tämän ajan muotidiagnoosi, jota jaetaan avokätisesti lähinnä sen takia, että vanhemmat pääsevät kaikesta vastuusta, vaikka ovat itse löperöllä ja olemattomalla kasvattamisellaan aiheuttaneet sen, että lapsensa on kuriton ja keskittymiskyvytön tolvana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pakkoruotsi on vain ja ainoastaan poliittisista syisyä, eikä kansan mielipiteellä ole asiassa väliä. Onko sama fantasiahömpän suhteen?

Kirjoja ei tarvitse kovin montaa lukea peruskoulussa. Ruotsia sen sijaan opiskelijan vuosia. Minäkään en kannata pakkoruotsia.

Miksi niitä pitää lukea ollenkaan? Miksi piinaatte ihmisiä? Antakaa ihmisten päättää itse omasta elämästään!

Olisiko sinulle siis ok jos ruotsia pitäisi opiskella vaikkapa vain vuoden tai kuukauden? Entä jos pitää opiskella kymmentä eri kieltä ja kaikkia vuoden tai kuukauden per kieli? Olisiko ok?

ohis

Varmaan siksi, että lukutaito kehittyy. Sitä vähän niinkuin tarvitaan läpi elämän. Lukeminen myös kasvattaa sanavarastoa ja auttaa mielikuvitusta kehittymään.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se kersa lue kirjoja, niin sitten se saa huonomman numeron. Niin simppeliä.

Eihän tuommoinen saa vaikuttaa arvosteluun, tietenkään.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi älysin vaihtaa alaa jo vuosia sitten. Meno kouluissa vain pahenee.

Kouluissa pahenee, sairaaloissa pahenee, asuinalueilla pahenee, onko vika vain meidän nupissa vai pitääkö tehdä suurempi remontti yhteiskunnassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.

Vierailija kirjoitti:

Voi voi kun on opettajilla taas niin kova stressi kun ihan noin pahoja viestejä tulee.

Ja nuo viestit jäävät painamaan oikein pitkäksi aikaa.

Teidän ei todellakaan kannata kokeilla muita ammatteja.

Moni opettaja on kokeillut muitakin ammatteja, mutta oletko sinä ollut opettajana? Mistä niitä muita töitä kaikille opettajille löytyy ja joidenkinhan ne paskahommatkin on tehtävä.

No ei kai siinä, jos haluaa estää lapsensa kehitystä. Vaikka on kai se kyllä niinkin, että ois se vähän yhteiskunnan asiakin.

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

En ole opettaja eikä minulla ole kouluikäisiä lapsia, mutta silloin kun itse kävin koulua, vanhemmille järjestettiin aika ajoin vanhempainiltoja eli mahdollisuus tavata opettajia. Eiköhän se konsepti riittäisi nykyäänkin. Ei opettaja ole missään jatkuvassa raportointivelvollisuudessa kenenkään koululaisen huoltajille. Jos huoltaja ei luota koululaitokseen, opetuksen voi järjestää kotona, kotikouluna. Ihan omin voimin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

En ole opettaja eikä minulla ole kouluikäisiä lapsia, mutta silloin kun itse kävin koulua, vanhemmille järjestettiin aika ajoin vanhempainiltoja eli mahdollisuus tavata opettajia. Eiköhän se konsepti riittäisi nykyäänkin. Ei opettaja ole missään jatkuvassa raportointivelvollisuudessa kenenkään koululaisen huoltajille. Jos huoltaja ei luota koululaitokseen, opetuksen voi järjestää kotona, kotikouluna. Ihan omin voimin.

Hyvä idea. Ei sen Wilman tarvitse olla molemminpuolista viestintää. Riittää, että vanhempi voi selittää poissaolot opettajalle. Mitä tulee opettajaan ja lääkäriin, kyse ei ole palveluammateista vaan kyse on asiantuntija-ammatista. Siinä toinen on alansa asiantuntija ja ja siten sen toisen yläpuolella eikä suinkaan alapuolella kuten palvelija.