Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Luin tuon Hesarin jutun. Jostain hämärästä menneisyydestä pulpahti mieleeni muisto. Tietokoneet olivat alkaneet yleistyä ja nettikin otti jo ensiaskeleitaan. Erään lukiolaispojan äiti soitti minulle, pojan luokanvalvojalle, ja valitti, että poika viettää ihan liikaa aikaa tietokoneella ja että ne vähätkin kaverit ovat haihtuneet. Bittiavaruuteenko vai muihin harrastuksiin? Minun olisi pitänyt kieltää poikaa istumasta illat pitkät koneella. Totesin vain, että se on vanhempien tehtävä, ei minun tai koulun. Lopuksi vielä äiti kielsi kertomasta pojalle, että hän oli soittanut minulle. En tiedä, miten jatkossa kävi. Ainakaan äiti ei enää soittanut ja poikakin selvisi yo-kirjoituksista  läpi. Mitä lienee pojasta tullut, it-nörtti vai jotain muuta. En ole kuulut.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.

Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".

Tämä sinun vanhempien puuttuminen asioihin ottamalla yhteyttä opettajaan johtuu 80%:ssa tapauksissa siitä, että vanhemmilla on kova usko, että he kyllä itse tietävät ja osaavat paremmin asiat kuin koulu ja opettajat. Ja tämän päälle näillä vanhemmilla on vahva usko, että heidän oma lapsena on erityinen ja heidän lapsellaan on oikeus erityiskohteluun siellä koulussa. Enemmän se on vanhemman oma halu vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen lapseen liittyvään, kuin se itse lapsi, joka näitä vanhempia kiinnostaa.

Jokainen tietää, tai voi tarvittaessa lukea, millaisia tapauksia näistä lapsista tulee, joiden vanhemmat pyrkii siloittelemaan tien koko lapsen elämän varrelta. Koulun jälkeen nämä äidit ovat soittelemassa armeijaan, jatko-opintopaikalle ja sitten työelämään siirtyneen lapsen pomolle,

Tästä tuli mieleen kun 18-vuotiaan miehenalun äiti soitti ja kyseli kesätyöpaikkaa pojallensa. Vastasin, että poika voi varmaan ihan itse soittaa tai lähettää viestiä jos haluaa töitä. No ei otettu kyseistä jätkää töihin, kun oli niin saamaton.

Niin kuin sanoin, niin hallaa tekevät vanhemmat jos liikaa paapovat lapsiaan.

Niin ei se tuolla lailla toimi. Omalla työpaikallaan se vanhempi voi kyllä ilmoittaa, että meidän Jussireetta tulee sit tänne kesätöihin. Suhteet ne on jotka pelaa, älä sinä vaan ota ketään suhteilla töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteistyöstä vielä sellainen huomio, että sain viime syksynä paljonkin vihaisia viestejä, kun en lähettänyt joka perjantai-ilta viikkokirjettä vanhemmille. Luokan edellinen opettaja oli lähettänyt. Koska palaute oli niin negatiivista, avasin asiaa Wilma-viestillä, että tiedotan erityisistä asioista, jos on retkiä tai uimahallivuoroja, mutta jos ei tule viestiä, etenemme Wilman lukujärjestyksen mukaisesti ja läksyt ja kokeet merkitsen Wilmaan. Sen viikkokirjeen kirjoittaminen ei muuten yleensä sisälly opettajan palkalliseen työaikaan. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön merkityt tunnit kuluvat muuhun yhteydenpitoon, vanhempainvartteihin ja vanhempainiltoihin eikä ainakaan minulla ole jäänyt aikaa perjantai-iltaisin kirjoitella kirjeitä.

Lapseni opettaja lähettää viikkoviestin joka maanantaiaamu. Sisältää 2-3 lausetta. Kerrotaan lyhyesti tyyliin: Matematiikassa teemme kertolaskuja. Äidinkielessä aikamuotoja. Liikunnassa ulkoilemme, varusteet sään mukaan. Englannissa kertaamme värejä ja opettelemme muotoja. Koulukuvaus perjantaina.

Opettajalla menee aikaa max. 5 min ja vanhempana saan kuvan siitä, mitä koulussa tapahtuu tulevan viikon aikana. Ainakin se poistaa tarpeen 30+ vanhemmalta kysyä erikseen "Mitä teette koulussa tällä viikolla?". Ehkäpä sinäkin saisit vähemmän vihaisia Wilmaviestejä, jos käyttäisit siitä valmisteluajasta 5 minuuttia lyhyeen viikkoviestiin. Voisit kokeilla. :)

Kyseleekö vanhemmat oikeasti opettajalta, että mitä teette koulussa tällä viikolla? Omankin lapseni opettaja lähetti joka perjantai viikkoviestin, jossa kertoi mitä kuluneen viikon aikana oli tehty. Hieman kyllä ihmettel7n tällaista vaivannäköä, koska a) ei ollut kauhean kiinnostavaa mitä kirjainta milläkin viikolla oli harjoiteltu b) tuo oli tiedossa jo läksyjen perusteella ja c) nuohan voi itsekin kysellä omalta koululaiseltaan.

Ymmärrän täysin, että oppilasaineksen heikentyessä opettajien paineet ovat kasvaneet. Huolestuttavaa on, että valtion viroista jäädään niin helposti nykyään pitkille sairauslomille. Tämä tulee kalliiksi yhteiskunnalle, eli meille veronmaksajille. Eikös opettajat vain voisi tehdä sen minimin ja ajatella, että ei näiden pudokkaiden elämä ole heidän ongelmansa. Ihan oikeasti, tehdä työnsä hyvin ja se riittää. 

Minulla on opettaja ystäviä, enkä, kaikella rakkaudella, jaksa enää kuunnella heidän vuodatustaan yhteistyökyvöttömistä oppilaista ja heidän sekopäisistä vanhemmistaan. 

Jos yhteiskunta on niin tyhmä, ettei ymmärrä ottaa käyttöön vanhoja tarkkailuluokkia ja vapauttaa muut opettamaan ja opiskelemaan, niin sitä sitten niitetään, mitä kylvetään. Osa oppilaista pärjää aina, huolimatta yhteiskunnan typeryydestä. Ehkä tämän järjettömän järjestelmän onkin työllistää vihervasemmisto ringin parissa työskenteleviä. Loputon oravanpyörä. Typerää vaan laittaa veroeuroja tähän ja samalla tuhota suomalainen kiitelty opetusjärjestelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Tosiaan kun tarkkikset lakkautettiin, niin kaikki kärsii. Nyt on luokat täynnä mitä erikoisempaa vipeltäjää ja kukaan ei opi mitään. Hyvä päättäjät! Näin se pitää hoitaa.

Tarkkailuluokka oli aika leimaava ja syrjäyttävä ja sen tilalle on tullut uusia keinoja tukea erilaista oppimista, mutta näköjään opettajilla on suuri haluttomuus siirtyä nykyaikaan.

Isot luokat sopivat aika harvalle erityiselle. Osa pärjää jos saa riittävästi tukea. Osa ei pärjää edes millään määrällä tukea.

Sellainen on paljon leimaavampaa ja altistaa nämä lapset rajullekin kiusaamiselle.

Oma lapsi vaikutti aluksi ihan tavalliselta normilapselta. Koulussakin pärjäsi hyvin. Oli hurjan rauhallinen ja tykkäsi lukemisesta.

Sitten tuli uusi opettaja ja koulusta alkoi tulemaan erikoisia viestejä, joissa ei kuitenkaan mitään selkeää ongelmaa osattu mainita. Opettaja järjesti ties mitä moniammatillisia keskusteluita, joissa sain kuulla kasvatusohjeita. Lastensuojelulmoituksiakin tekivät.

Lapsi alkoi kärsimään migreenistä ja vatsakivuista. Siitä kaikesta tuli sellainen olo, että koko haluttiin leimata. Oltiin yhtäkkiä "niitä kelvottomia vanhempia ja lapsikin ihan outo"

Vaihdettiin sitten koulua kun ei jaksettu sitä touhua. Uudessa koulussa heräsi epäily autismikirjosta. Päästiin tutkimuksiin ja lapsi sai diagnoosin ja tukeakin. Lopulta joutui kuitenkin siirtymään sairaalakouluun kun ei pystynyt tuettunakaan olemaan isossa luokassa.

Eli siis lapsen toinen opettaja oli ihan oikeassa siinä, että kaikki ei ollut kunnossa. Muuttaminen ja opettajan vaihtuminen ei auttanut mitään. Lapsi oli lopulta sairaalakunnossa. Se opettaja, jota pakoon lähditte, yritti viestiä teille, että lapsella on ongelma. Teidän vanhempina olisi ollut jo tuolloin syytä ottaa viesti vakavasti. Opettaja ei voi viedä lasta tutkimuksiin ja hoitoon, vaan se kuuluu vanhemmille.

Hämmästyttävää, miten edelleen tunnut haluavan nähdä opettajan syypäänä. Ensimmäisen opettajan kanssa meni hyvin ehkäpä siksi, että hän ei vaivautunut olemaan kotiin yhteydessä, vaikka näki ongelmat. Tai sitten ongelmat tulivat enemmän esiin lapsen vanhetessa ja koulun vaikeutuessa.

Höpö höpö, rauhoitu!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.

Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".

Tämä sinun vanhempien puuttuminen asioihin ottamalla yhteyttä opettajaan johtuu 80%:ssa tapauksissa siitä, että vanhemmilla on kova usko, että he kyllä itse tietävät ja osaavat paremmin asiat kuin koulu ja opettajat. Ja tämän päälle näillä vanhemmilla on vahva usko, että heidän oma lapsena on erityinen ja heidän lapsellaan on oikeus erityiskohteluun siellä koulussa. Enemmän se on vanhemman oma halu vaikuttaa kaikkeen mahdolliseen lapseen liittyvään, kuin se itse lapsi, joka näitä vanhempia kiinnostaa.

Jokainen tietää, tai voi tarvittaessa lukea, millaisia tapauksia näistä lapsista tulee, joiden vanhemmat pyrkii siloittelemaan tien koko lapsen elämän varrelta. Koulun jälkeen nämä äidit ovat soittelemassa armeijaan, jatko-opintopaikalle ja sitten työelämään siirtyneen lapsen pomolle,

Kiinnostava väite, peräti 80 % tapauksista. Onko antaa jotain lähdettä tälle prosenttiluvulle?

Olihan se hieman hatusta heitetty. Se ei ole 80%:ia opettajalle viestejä lähettelevistä vanhemmista, vain arviolta neljäviidesosaa niistä viesteistä, joissa yriteään vaikuttaa kouluun. On paljon vanhempia, jotka eivät näe esim. koko yläasteen aikana asiakseen lähettää yhtä ainoata viestiä opettajalle. Ja sitten on näitä vanhempia, jotka pommittavat koko ajan. Ja pahinta on, jos tällainen vanhempi saa jostain käsiinsä opettajan puhelinnumeron.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Tosiaan kun tarkkikset lakkautettiin, niin kaikki kärsii. Nyt on luokat täynnä mitä erikoisempaa vipeltäjää ja kukaan ei opi mitään. Hyvä päättäjät! Näin se pitää hoitaa.

Tarkkailuluokka oli aika leimaava ja syrjäyttävä ja sen tilalle on tullut uusia keinoja tukea erilaista oppimista, mutta näköjään opettajilla on suuri haluttomuus siirtyä nykyaikaan.

Isot luokat sopivat aika harvalle erityiselle. Osa pärjää jos saa riittävästi tukea. Osa ei pärjää edes millään määrällä tukea.

Sellainen on paljon leimaavampaa ja altistaa nämä lapset rajullekin kiusaamiselle.

Oma lapsi vaikutti aluksi ihan tavalliselta normilapselta. Koulussakin pärjäsi hyvin. Oli hurjan rauhallinen ja tykkäsi lukemisesta.

Sitten tuli uusi opettaja ja koulusta alkoi tulemaan erikoisia viestejä, joissa ei kuitenkaan mitään selkeää ongelmaa osattu mainita. Opettaja järjesti ties mitä moniammatillisia keskusteluita, joissa sain kuulla kasvatusohjeita. Lastensuojelulmoituksiakin tekivät.

Lapsi alkoi kärsimään migreenistä ja vatsakivuista. Siitä kaikesta tuli sellainen olo, että koko haluttiin leimata. Oltiin yhtäkkiä "niitä kelvottomia vanhempia ja lapsikin ihan outo"

Vaihdettiin sitten koulua kun ei jaksettu sitä touhua. Uudessa koulussa heräsi epäily autismikirjosta. Päästiin tutkimuksiin ja lapsi sai diagnoosin ja tukeakin. Lopulta joutui kuitenkin siirtymään sairaalakouluun kun ei pystynyt tuettunakaan olemaan isossa luokassa.

Mitä oikeastaan halusit tällä viestillä kertoa? Että lapsesi autisminkirjon piirteet on tuon edellisen open syytä? Vai mitä, en oikein hahmota? Jos hän on saanut autisminkirjon diagnoosin, niin tämä ominaisuushan hänellä on ollut aina. Se edellinen opettaja vain taisi huomata asian ja yritti hankkia lapsellenne apua.861

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteistyöstä vielä sellainen huomio, että sain viime syksynä paljonkin vihaisia viestejä, kun en lähettänyt joka perjantai-ilta viikkokirjettä vanhemmille. Luokan edellinen opettaja oli lähettänyt. Koska palaute oli niin negatiivista, avasin asiaa Wilma-viestillä, että tiedotan erityisistä asioista, jos on retkiä tai uimahallivuoroja, mutta jos ei tule viestiä, etenemme Wilman lukujärjestyksen mukaisesti ja läksyt ja kokeet merkitsen Wilmaan. Sen viikkokirjeen kirjoittaminen ei muuten yleensä sisälly opettajan palkalliseen työaikaan. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön merkityt tunnit kuluvat muuhun yhteydenpitoon, vanhempainvartteihin ja vanhempainiltoihin eikä ainakaan minulla ole jäänyt aikaa perjantai-iltaisin kirjoitella kirjeitä.

Lapseni opettaja lähettää viikkoviestin joka maanantaiaamu. Sisältää 2-3 lausetta. Kerrotaan lyhyesti tyyliin: Matematiikassa teemme kertolaskuja. Äidinkielessä aikamuotoja. Liikunnassa ulkoilemme, varusteet sään mukaan. Englannissa kertaamme värejä ja opettelemme muotoja. Koulukuvaus perjantaina.

Opettajalla menee aikaa max. 5 min ja vanhempana saan kuvan siitä, mitä koulussa tapahtuu tulevan viikon aikana. Ainakin se poistaa tarpeen 30+ vanhemmalta kysyä erikseen "Mitä teette koulussa tällä viikolla?". Ehkäpä sinäkin saisit vähemmän vihaisia Wilmaviestejä, jos käyttäisit siitä valmisteluajasta 5 minuuttia lyhyeen viikkoviestiin. Voisit kokeilla. :)

Mä olen lapseni saanut jo täysi-ikäiseksi, enkä ikinä tämän tyyppistä viestiä edes kaipaillut. Siis toki pitää tietää, vaikkapa tarvitseeko kouluun tuoda tietyt liikuntavälineet tai se, jos on lukujärjestyksestä poikkeava aikataulu jonain päivnä. Mutta ei mua niin paljon kiinnostanut kerrataanko viikolla kertolaskuja vai aloitetaanko jo jakolaskut jne. Kyllä meillä lapsi osasi nämä asiat itse kertoa.

Nyt tämä lapsi on jo lukion kolmannella, asuu toisella paikkkinnalla ja hoitaa lukionsa täysin itsenäisesti. Mitä nyt minä avustan ostamalla hänen kirjansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kertoo, että esimerkiksi ahdistuneisuuteen liittyvät ongelmat ja adhd-diagnoosit ovat lisääntyneet. Vanhemmilta ja oppilailta itseltään tulee paljon toiveita, miten ne tulisi ottaa huomioon. Esimerkkinä opettaja mainitsee pyynnöt tietyistä istumapaikoista. Hän kertoo ymmärtävänsä erilaiset toiveet, mutta painottaa opettajien olevan ammattitaitoisia.

Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.

Erityislapsen vanhempana koen ahdistusta tämän tyyppisistä ulostuloista. Alapeukuttakaa te normaalien vanhemmat ihan rauhassa, erityisten vanhemmat tietävät miksi tällainen asenne opettajan suunalta ahdistaa. Koska ei ne opettajat aina tiedä. Jos opettajien taholta (satun asumaan samassa kaupungissa kuin tuo haastateltu opettaja) ollaan synnyttämässä sellaista kulttuuria, että asialliset pyynnöt (!) koetaan painostavina ja esim ADHD-lapset nähdään yhtenä massana, jota "tiedetään miten käsitellä", niin kyllä tässä koulun kasvatuskulttuurissa ollaan yhtäkkiä menty 30-40 vuotta taaksepäin.

Ja ei, en pyöritä opettajaa tai vaadi älyttömiä asioita. Opettaja tuntee lapseni näin kouluvuoden alussa muutaman päivän ajalta. Yritän tehdä hänenkin työstään helpompaa kertomalla vanhemman näkökulmia siihen, mikä voisi helpottaa erityislapsen arkea. Onneksi lapseni oman uuden open kanssa kommunikointi on ollut erittäin mutkatonta.

Opettajien tehtävä on opettaa meidän terveitä lapsia, sinun ongelmasi kuuluu laitokseen, erityisluokkaan tai mihin vaan, mutta ei normilasten koulunkäyntiä sekoittamaan. Normilapsilkakin pitäö olka oikeuksia. Nykyään ne joutuu sen sinun häiriköksi temppuilua päivät katsomaan ja se on välein! Olisit käyttänyt ehkäisyä kun et lastasi jaksa kasvattaa.

Tämä on fakta.

Ilmoitan kommenttisi asiattomaksi. Erityisyyttä on monenlaista. Sinä et tiedä mitään minun lapsestani. Hän ei häiriköi muita. Hän pinnistelee, jotta selviytyy päivän ryhmässä. Opettaja ja kouluympäristö voi auttaa häntä siinä, jos tietää, millaista apua hän tarvitsee. Lääkäri on sanonut, että tästä lapsesta tulee vielä tuottava yhteiskunnan jäsen. Et tiedä, kuinka monta tuntia olemme perheenä käyttäneet hänen kuntouttamiseensa samalla kun sinun kaltaisesi ihmiset kirjoittavat ilkeitä kommentteja vauvapalstalle. Lapseni joutuu tekemään enemmän, paljon enemmän kuin muut, jotta selviytyy normaalissa arjessa. Minä en voi mitään sille, että hän on erityinen, eikä hän voi sille mitään itse. Sinä olet aikuinen ja tällaisilla kommenteilla valitset olla mukana luomassa kiusaamiskulttuuria.  Juuri tällaiset kommentit lisäävät pahoinvointia, kiusaamista, ulossulkemista, mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Mieti, kuka tässä on ongelma. Se ei ole minun lapseni. 

En ole tuo jolle vastaat, mutta lasteni koulussa kiusaajia ovat juurikin nämä erityislasten vanhemmat ja heidän lapsensa. Vanhemmat vievät kaiken ajan vanhempainilloissa puhuessaan niitä erityisistään, siinä sivussa haukutaan kaikki opet. Kaikki kiva oheistoiminta on pois kuvioista ja mahdotonta koska nämä erityiset ei voi sitä eikä voi tätä. Lasteni(ja kymmenien muiden lasten) tavaroita ovat nämä erityiset rikkoneet ja lapsiani, kuten muitakin, on muksittu, lyöty ja revitty.

Alkaa mennä hermo. Missä on terveiden lasten oikeudet rauhalliseen oppimisympäristöön. Opettajien aika pitää palauttaa opettamiseen, ei laiskojen vanhempien saamattomuuden tuloksien hoivaamisen.

Ei tämä ole erityisyydestä kiinni, vaan toiset vaan haluavat huomiota.

Minulla on näitä samanlaisia työkavereina. Omat asiat on niin tärkeitä, että niitä jauhetaan kaikki palaverit läpeensä. Yksi kutsuu kokoon palaverin, jonka suurin anti on se, että hän valmistelee powerpoint-esitystä. Siihen tarvitaan viisi statistia seuraamaan siltä varalta, että heiltä on jotain kysyttävää.

Kun esitys esitellään, kahdelle tyypille on varattu 20 min. Tämä esittelijä käyttää ajasta 15 min ja toinen hammasta purren pikalopottaa oman asiansa 5 minuutissa läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteistyöstä vielä sellainen huomio, että sain viime syksynä paljonkin vihaisia viestejä, kun en lähettänyt joka perjantai-ilta viikkokirjettä vanhemmille. Luokan edellinen opettaja oli lähettänyt. Koska palaute oli niin negatiivista, avasin asiaa Wilma-viestillä, että tiedotan erityisistä asioista, jos on retkiä tai uimahallivuoroja, mutta jos ei tule viestiä, etenemme Wilman lukujärjestyksen mukaisesti ja läksyt ja kokeet merkitsen Wilmaan. Sen viikkokirjeen kirjoittaminen ei muuten yleensä sisälly opettajan palkalliseen työaikaan. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön merkityt tunnit kuluvat muuhun yhteydenpitoon, vanhempainvartteihin ja vanhempainiltoihin eikä ainakaan minulla ole jäänyt aikaa perjantai-iltaisin kirjoitella kirjeitä.

Lapseni opettaja lähettää viikkoviestin joka maanantaiaamu. Sisältää 2-3 lausetta. Kerrotaan lyhyesti tyyliin: Matematiikassa teemme kertolaskuja. Äidinkielessä aikamuotoja. Liikunnassa ulkoilemme, varusteet sään mukaan. Englannissa kertaamme värejä ja opettelemme muotoja. Koulukuvaus perjantaina.

Opettajalla menee aikaa max. 5 min ja vanhempana saan kuvan siitä, mitä koulussa tapahtuu tulevan viikon aikana. Ainakin se poistaa tarpeen 30+ vanhemmalta kysyä erikseen "Mitä teette koulussa tällä viikolla?". Ehkäpä sinäkin saisit vähemmän vihaisia Wilmaviestejä, jos käyttäisit siitä valmisteluajasta 5 minuuttia lyhyeen viikkoviestiin. Voisit kokeilla. :)

Kyseleekö vanhemmat oikeasti opettajalta, että mitä teette koulussa tällä viikolla? Omankin lapseni opettaja lähetti joka perjantai viikkoviestin, jossa kertoi mitä kuluneen viikon aikana oli tehty. Hieman kyllä ihmettel7n tällaista vaivannäköä, koska a) ei ollut kauhean kiinnostavaa mitä kirjainta milläkin viikolla oli harjoiteltu b) tuo oli tiedossa jo läksyjen perusteella ja c) nuohan voi itsekin kysellä omalta koululaiseltaan.

Minullekin tuli uutena toisen lapsen kohdalla nämä viikkoviestit, plus se miten tarkkaan ope muutenkin kertoo esim. lukuvuoden alussa että matematiikassa edetään kaksi aukeamaa per oppitunti, äidinkielen lukukirjassa tiistaisin ja torstaisin yksi aukeama ja muilla äidinkielen tunneilla tehtäväkirjasta yksi aukeama. Sitten jos lapsi on sairaana niin teoriassa tiedän väliin jääneet aiheet / tehtävät kysymättäkin (käytännössä ne ei toki koskaan ole juuri ne, mutta sinne päin).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opettaja kertoo, että esimerkiksi ahdistuneisuuteen liittyvät ongelmat ja adhd-diagnoosit ovat lisääntyneet. Vanhemmilta ja oppilailta itseltään tulee paljon toiveita, miten ne tulisi ottaa huomioon. Esimerkkinä opettaja mainitsee pyynnöt tietyistä istumapaikoista. Hän kertoo ymmärtävänsä erilaiset toiveet, mutta painottaa opettajien olevan ammattitaitoisia.

Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.

Erityislapsen vanhempana koen ahdistusta tämän tyyppisistä ulostuloista. Alapeukuttakaa te normaalien vanhemmat ihan rauhassa, erityisten vanhemmat tietävät miksi tällainen asenne opettajan suunalta ahdistaa. Koska ei ne opettajat aina tiedä. Jos opettajien taholta (satun asumaan samassa kaupungissa kuin tuo haastateltu opettaja) ollaan synnyttämässä sellaista kulttuuria, että asialliset pyynnöt (!) koetaan painostavina ja esim ADHD-lapset nähdään yhtenä massana, jota "tiedetään miten käsitellä", niin kyllä tässä koulun kasvatuskulttuurissa ollaan yhtäkkiä menty 30-40 vuotta taaksepäin.

Ja ei, en pyöritä opettajaa tai vaadi älyttömiä asioita. Opettaja tuntee lapseni näin kouluvuoden alussa muutaman päivän ajalta. Yritän tehdä hänenkin työstään helpompaa kertomalla vanhemman näkökulmia siihen, mikä voisi helpottaa erityislapsen arkea. Onneksi lapseni oman uuden open kanssa kommunikointi on ollut erittäin mutkatonta.

Opettajien tehtävä on opettaa meidän terveitä lapsia, sinun ongelmasi kuuluu laitokseen, erityisluokkaan tai mihin vaan, mutta ei normilasten koulunkäyntiä sekoittamaan. Normilapsilkakin pitäö olka oikeuksia. Nykyään ne joutuu sen sinun häiriköksi temppuilua päivät katsomaan ja se on välein! Olisit käyttänyt ehkäisyä kun et lastasi jaksa kasvattaa.

Tämä on fakta.

Ilmoitan kommenttisi asiattomaksi. Erityisyyttä on monenlaista. Sinä et tiedä mitään minun lapsestani. Hän ei häiriköi muita. Hän pinnistelee, jotta selviytyy päivän ryhmässä. Opettaja ja kouluympäristö voi auttaa häntä siinä, jos tietää, millaista apua hän tarvitsee. Lääkäri on sanonut, että tästä lapsesta tulee vielä tuottava yhteiskunnan jäsen. Et tiedä, kuinka monta tuntia olemme perheenä käyttäneet hänen kuntouttamiseensa samalla kun sinun kaltaisesi ihmiset kirjoittavat ilkeitä kommentteja vauvapalstalle. Lapseni joutuu tekemään enemmän, paljon enemmän kuin muut, jotta selviytyy normaalissa arjessa. Minä en voi mitään sille, että hän on erityinen, eikä hän voi sille mitään itse. Sinä olet aikuinen ja tällaisilla kommenteilla valitset olla mukana luomassa kiusaamiskulttuuria.  Juuri tällaiset kommentit lisäävät pahoinvointia, kiusaamista, ulossulkemista, mielenterveysongelmia ja niin edelleen. Mieti, kuka tässä on ongelma. Se ei ole minun lapseni. 

En ole tuo jolle vastaat, mutta lasteni koulussa kiusaajia ovat juurikin nämä erityislasten vanhemmat ja heidän lapsensa. Vanhemmat vievät kaiken ajan vanhempainilloissa puhuessaan niitä erityisistään, siinä sivussa haukutaan kaikki opet. Kaikki kiva oheistoiminta on pois kuvioista ja mahdotonta koska nämä erityiset ei voi sitä eikä voi tätä. Lasteni(ja kymmenien muiden lasten) tavaroita ovat nämä erityiset rikkoneet ja lapsiani, kuten muitakin, on muksittu, lyöty ja revitty.

Alkaa mennä hermo. Missä on terveiden lasten oikeudet rauhalliseen oppimisympäristöön. Opettajien aika pitää palauttaa opettamiseen, ei laiskojen vanhempien saamattomuuden tuloksien hoivaamisen.

Ikävä kuulla, että teillä on tuollainen tilanne. Siellä on todennäköisesti monenlaista ongelmaa taustalla ja jos lapsi on erityinen, se voi omalta osaltaan vaikeuttaa koko perheen tilannetta.

Kaikilla lapsilla pitäisi olla oikeus rauhalliseen ja turvalliseen oppimisympäristöön, niin "terveillä" kuin muillakin.

Erityislapsen leimaaminen automaattisesti häiriköksi ja vanhemman leimaaminen huonoksi kasvattajaksi on kuitenkin väärin (kuten lainaamassani viestissä tehtiin ja mikä näyttää palstalla yleistyneen). Perheitä on monenlaisia. Jotkut erityislasten vanhemmat eivät todellakaan jätä kasvattamatta, vaan tekevät tuplamäärän työtä ns. normivanhempiin verrattuna. Sen todellisuuden tietää vasta kun se omalle kohdalle napsahtaa, ei sitä kukaan itselleen toivoisi, jos tietäisi mitä se on.

Kylmä totuus on myös se että jos vanhemmat olivat aikoinaan "erityislapsia" niin suurella todennäköisyydellä lapsetkin ovat. Myös rööki, viina, huumet yms. raskauden aikana altistaa lapset näille "erityspiirteille". Katsokaa peiliin vaan vanhemmat. Sieltä se suurin ongelma löytyy.

Tarkkikset takaisin ja heti ja ruvetaan taas vaatimaan oppilailta enemmän. Se on hyödyttää ihan kaikkia.

Opistotasolla taas opettajia painostetaan päästämään lapsi tenteistä läpi, koska opettajalla ei vaikutusvaltaisen vanhemman mielestä ole oikeutta pilata lapsen tulevaisuutta.

Muuan ystäväni oli luokanopettaja, pätevä ja taitava, nyt jo eläkkeellä. Hän kertoi kerran kokemuksiaan ajalta, jolloin näitä vapaan kasvatuksen helmiä ja vanhempien diagnosoimia erityisiä alkoi tulla kouluun. Taas kerran oli äiti tuomassa kullanmuruaan ekaluokalle ja esitti vaatimuksia siitä, miten heidän lastaan pitäisi kohdella ja kasvattaa. Lasta ei ollut mm. koskaan käsketty tai kielletty mistään ja tämän saman tyylin äiti vaati jatkuvan koulussa. Opettaja oli tuumannut siihen, että ole huoleti, minä kasken ja kiellän sinun lastasi samalla tavalla kuin kaikkia muitakin, aina tarpeen mukaan. Eihän se vastaus ollut äitiä miellyttänyt, mutta siihen oli pakko tyytyä.

Vierailija kirjoitti:

Opistotasolla taas opettajia painostetaan päästämään lapsi tenteistä läpi, koska opettajalla ei vaikutusvaltaisen vanhemman mielestä ole oikeutta pilata lapsen tulevaisuutta.

Pitäisikö jollain olla oikeus pilata toisen tulevaisuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opistotasolla taas opettajia painostetaan päästämään lapsi tenteistä läpi, koska opettajalla ei vaikutusvaltaisen vanhemman mielestä ole oikeutta pilata lapsen tulevaisuutta.

Pitäisikö jollain olla oikeus pilata toisen tulevaisuus?

Ei tietenkään ole, mutta opetussuunnitelman mukaisten taitojen vaatiminen ei ole tulevaisuuden pilaamista. Päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat ovat todella aggressiivisia, ne viestit ovat aivan kuin toisesta todellisuudesta. Opettajia uhkaillaan ja joskus uhkauksia myös toteutetaan (esim. opettajan auton renkaat puhkotaan, kun on antanut huonon numeron matikan kokeesta, tai joku epämääräinen porukka alkaa seurailla koulumatkoilla nuorta naisopettajaa lasun tekemisen jälkeen). Näistä kuitenkaan koulu ei saa tehdä rikosilmoituksia.

Opettajista rikosilmoituksia taas tehdään koko ajan, esimerkiksi vanhempi tekee rikosilmoituksen siitä, että opettaja käski lasta laittamaan puhelimen pois tai pitämään esitelmän. Ja sen esitelmän olisi saanut pitää vain opettajalle, kun kuulemma ei voi pitää koko luokan kuullen, mutta tämäkään ei kelvannut vanhemmille.

Eiväthän nuo ilmoitukset mihinkään johda, mutta opettajalle hirveästi ylimääräistä stressiä. Meillä ei kukaan opettaja halua enää KiVa-tiimiin, sillä jokainen kiusaajan vanhempi tekee aina käsittelyyn osallistuneista opettajista rikosilmoituksen. Aviin tehdään kymmeniä valituksia joka vuosi, kaikki aiheettomia, mutta valtava stressi opettajille.

Mutta saahan pätevä aineenopettaja sentään 2000 euroa käteen joka kuukausi, kyllä tuolla palkalla kannattaa tuota työtä tehdä.

T. Koulupsykologi vuodesta 1995

Toivottavasti et ole psykologi, vaikut melko hyödyttömältä.

Kylläpä kommenttisi on inhottava. On näköjään ollut vielä niin kiire oksentaa tämä tuotoksesi someen, ettei ole edes ollut aikaa tarkistaa, että se on kirjoitettu oikein. Tai ehkä et edes osaa?

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

kai nyt haluat tietää jos lapsesi on potkinut jotain ettei tule yllätyksenä jos jonkun luokka"kaverin" vanhempi tulee puhumaan asiasta

Sina opataja olla tyhma. Minu poika johta jenki, saada paljo raha jo nyt. Muu lapsi anta vaate ja kenka ja kellokin kulta kasisa olla monta.

Eräs äiti soitti minulle jouluaatonaattona klo 8 vanhempieni kotiin, jonne olin mennyt joululoman viettoon, että hänen poikansa oli saanut hänen ja hänen ystäviensäkin mielestä väärän numeron eräästä aineesta. En tiedä mistä oli numeroni kaivanut, epäilen että rehtorimme oli sen vinkannut. Hän kun oli niin hyvää pataa muutamien vanhempien kanssa. En muuttanut numeroa ja tämä äiti teki koko loppuajastani helvetin tuossa koulussa. Että terkkuja vaan jos joku tunnistaa, ei ole unohtunut tämä häiriköinti.

Ja siitä miksi Wilmaan laitetaan esim. pienetkin myöhästymiset. Wilma on samalla ikäänkuin opettajan päiväkirja/muistikirja, josta hän arviointeja tehdessään näkee esim juuri nuo myöhästymiset, että onko niitä monta kertaa viikossa vai kerran kaksi lukukaudessa. Ja jos jotakin vanhempaa ärsyttää saada näitä viestejä, niin kannattaisiko opettajan solvaamisen sijasta esim jutella sen oman lapsen kanssa, että miksi ei ehdi ajoissa kouluun ja huolehtia siitä että ehtii.