Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Tosiaan kun tarkkikset lakkautettiin, niin kaikki kärsii. Nyt on luokat täynnä mitä erikoisempaa vipeltäjää ja kukaan ei opi mitään. Hyvä päättäjät! Näin se pitää hoitaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Siinäpä se. Erityisluokkia saati -kouluja ei enää juuri ole. Päättäjät  (ja vanhemmat) on asian näin halunneet inkluusion hengessä (ymmärtämällä sen tahallaan väärin). Vaikka meillä on eriportaisia tukimuotoja ja melkoinen oppilashuoltohimmeli, ei konkreettista apua koulun arjessa ole.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.

Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".

Seurasin läheltä kummilapseni koulunkäyntiä, ja hänen kertomastaan tuli monta kertaa mieleen, että tarkkailuluokat pitäisi ehdottomasti palauttaa. Nyt muutama häiriintynyt lapsi saa häiritä ihan kaikkia, mikä on täysin kohtuutonta. Kuka halusi tällaista?

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.

Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".

Joitakin kiinnostaa toki. Jotkut taas vaan haluavat ettei kullannuppu joutuisi jopa jotain ihan tekemäänkin siellä koulussa. Niin se nyt vaan menee että kun luokalla on se 30 oppilasta, niin opettaja ei voi ottaa huomioon jokaista vanhemman vaatimusta milloin mistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Joku kirjoitti ketjuun, että yksikin vaikea vanhempi voi tehdä opettajan elämästä vaikeaa.

Kokemusta on joitakin vuosia sitten eräästä yliopisto-opettajaäidistä, joka suolsi niin valtavan määrän viestejä, että aloin joka kerta Wilman avatessa, että onko taas jotain häneltä. Yleensä oli. Kummallisin asia oli tosiaan, että tuo äiti opetti itse yliopistolla.

Suomeksi siis vaati erityistä tukea ja huomiota aivan tavalliselle, laiskanpulskealle lukiolaispojalle, joka oli äidin silmissä Einsteinista seuraava ja pojalla (äidillä) oli kuulemma korkeat tavoitteet.

Lukion opettajat eivät tätä havainneet ja antoivat jopa arvosanoja 4, 5 ja 6 hänelle. Äidin näkemys oli, etteivät ko. opettajat osaa opettaa ja teki heistä valituksia ja oli perehtynyt OPSin sisältöihin ja valitti rehtorille, jos vaikka historian ykköskurssilla ei oltu ehditty käsittelemään koko kirjaa jne.

Istuin ryhmänohjaajana lukuisissa palavereissa tuon naisen, aviomiehensä ja pojan kanssa. Joka kerta sama näkemys. Koulu ei ole tarpeeksi hyvä hänen neronuorelleen.

Viimeinen havainto tuosta pojasta on vuosien takaa, kun tuli ruokakaupassa vastaan. Ei ollut avaruusfyysikoksi tai lääkäriksi opiskelemassa Lontoossa, New Yorkissa tai edes Helsingissä vaan ihan oman kaupungin omassa AMKissa tradenomiksi, muutaman km päässä ex-lukiosta.

Jyväskylä?? Kuulostaa nimittäin tutulta.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko opettajien mielestä ok raportoida vanhempien luottamukselliset viestit täällä?

En näe nimettömänä ongelmaa. Typeryydestä saisi sakottaa kovemminkin, niin ehkä häpeä saisi vanhemmat miettimään asioita hieman tarkemmin. Ei ennen tehty mitään vaatimuksia opettajille että miten sitä omaa kullannuppua pitää paapoa. Kaikille samat säännöt.

Kasvatusmetodi, nykykoulussa?

Pelko

Häpeä

Leimaaminen typerykseksi

Rankaiseminen

Nujertaminen

50-luvulla kaikki oli paremmin

Erilaisten mitätöiminen

Jne

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Tosiaan kun tarkkikset lakkautettiin, niin kaikki kärsii. Nyt on luokat täynnä mitä erikoisempaa vipeltäjää ja kukaan ei opi mitään. Hyvä päättäjät! Näin se pitää hoitaa.

Tarkkailuluokka oli aika leimaava ja syrjäyttävä ja sen tilalle on tullut uusia keinoja tukea erilaista oppimista, mutta näköjään opettajilla on suuri haluttomuus siirtyä nykyaikaan.

Alan kyllä vahvasti olla sen kannalla, että koulut tulisi vaan yksityistää. Vanhemmat saisi ite päättää mimmoseen erikoismestaan oma kullannuppu laitetaan ja sit voi vaikka ostaa osuuden koulusta ja johtoryhmässä esitellä näitä ideoitaan.

Jos aamuisin olisi sopivasti liikuntaa, voisiko oireet vähentyä.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.

En käsitä miksi tällä palstalla pitää nykyään olla näin ilkeä. Asian saisi ilmaistua sivistyneemminkin, kuin "ei ketään kiinnosta sun kakaras".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ei se kersa lue kirjoja, niin sitten se saa huonomman numeron. Niin simppeliä.

Eihän tuommoinen saa vaikuttaa arvosteluun, tietenkään.

Niin sen vanhemman mielestä ei tietenkään saa. Palauttamaton työ on yhtä kuin hylätty eli nelonen. Äidinkielessä vuoden aikana saa tulla pari nelosta. Jos kirjoja luetutetaan neljä lukuvuoden aikana (ja niitä kirjoja pitää luetuttaa, koska se kuuluu opetussuunnitelmaan) eikä oppilas lue yhtäkään kirjaa ja siten ei pysty tekemään niihin liittyviä arvioitavia töitä, niin oppilaan ja opettajan pitää kikkailla aika paljon, että äidinkielestä saisi edes sen vitosen. Nykyäänhän siis kikkaillaan tosi paljon ja opettajat joutuvat keksimään korvaavia tehtäviä, koska koulut eivät halua antaa ehtoja mielellään. Itse kun kävin yläasteen 2000-luvulla niin ehtoja sateli joillekin oppilaille oikealta ja vasemmalta ja kyllä he sitten kesän aikana tekivät hommia, että saivat ne aineet läpi ja pääsivät luokalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Opettajat tekevät erittäin paljon kodin kanssa ja koulun sisällä yhteistyötä ja joskus tuntuu, ettei aika riitä laadukkaaseen opetukseen. Oppilashuoltotyöryhmässä käydään kerran kuukaudessa, se vie pari oppituntia pois työaikaa. Opettaja suunnittelee tunnit etukäteen, antaa tehtävät ja koulunkäynnin ohjaaja tulee siksi aikaa luokkaan. Wilmaan menee keskimäärin tunti päivässä. Luen vanhempien viestit, vastaan niihin, merkitsen poissaolot ja muut tuntimerkinnät. Vanhempainvartit järjestetään meillä kaksi kertaa vuodessa: keväällä ja syksyllä. Silloin tapaan kaikkien 24 oppilaani vanhemmat. Mieluummin toivoisin, että niissä keskusteluissa vanhemmat toisivat ajatuksiaan ja toiveitaan esille eikä joka viikko viestejä. Opettajatkin ovat ihmisiä. Vanhempi voi laittaa aamulla klo 7 viestin, että meidän Jaakko kokee vaikeaksi matematiikan desimaalit, saisiko siihen tukea. Saa olla aika tarkkana, ettei se unohdu. Oma opettaja sen tuen järjestelee, esim. tukiopetuksena tai lähettää erityisopettajan luokkaan, mihin tarvitaan päätös, mutta ei se samana päivänä yleensä onnistu.

Yleisimmät asiat, joista vanhemmat ovat yhteydessä minuun, ovat olleet kadonneet tavarat. Me käymme oppilaan kanssa löytötavarahuoneessa etsimässä penaalia, pupukynää, toista mustaa sukkaa, sormikasta, sateenvarjoa, kodin avaimia, kännykkää, jopa silmälaseja. Omituisin koululle kadonnut esine oli kannettava tietokone oppilaan kotoa. Se ei selvinnyt, miksi koululainen oli tuonut perheen läppärin mukanaan kouluun. Vanhemmat hakivat rehtorilta vahingonkorvauksia, joita ei maksettu.

Koulupäivän jälkeen saatetaan yhdessä tutkia roskiksia, vessan roskiksia, vaatenaulakoita, piha-aluetta, että kadonnut tavara löytyisi. Viime vuosina vanhemmat ovat muuttuneet hyvinkin asiattomiksi, mitä kadonneisiin tavaroihin tulee. Eräs äiti huusi puoli tuntia puhelimessa, ettei koululla pidetä mitään huolta tavaroista, vaikka vaaditaan, että pitää olla kynät ja kumit ja sisäliikuntavaatteet. Se on myös osa oppimista, että opettelee huolehtimaan omista tavaroistaan. Olen itsekin ollut koululainen ja siihen aikaan tuskin kenenkään vanhemmat olisivat opettajalle huutaneet oman lapsensa kadonneista tavaroista. Lapsilla oli omalla vastuullaan pitää tavaroistaan huoli ja jos jotain unohti, piti itse etsiä.

Yhteistyöstä vielä sellainen huomio, että sain viime syksynä paljonkin vihaisia viestejä, kun en lähettänyt joka perjantai-ilta viikkokirjettä vanhemmille. Luokan edellinen opettaja oli lähettänyt. Koska palaute oli niin negatiivista, avasin asiaa Wilma-viestillä, että tiedotan erityisistä asioista, jos on retkiä tai uimahallivuoroja, mutta jos ei tule viestiä, etenemme Wilman lukujärjestyksen mukaisesti ja läksyt ja kokeet merkitsen Wilmaan. Sen viikkokirjeen kirjoittaminen ei muuten yleensä sisälly opettajan palkalliseen työaikaan. Kodin ja koulun väliseen yhteistyöhön merkityt tunnit kuluvat muuhun yhteydenpitoon, vanhempainvartteihin ja vanhempainiltoihin eikä ainakaan minulla ole jäänyt aikaa perjantai-iltaisin kirjoitella kirjeitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Kuntapoliitikko, sivistysjohtaja ja kaupunginjohtaja, siinä oikeat osoitteet, johon voit valituksesi ja toiveesi osoittaa. Opettaja ja rehtori eivät resursseista päätä. Etkö edes tuota tiennyt?

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Haluaisitko, että et tiedä lastasi koskevista merkinnöistä? Niin voi pyytää. Wilmassa on opella täppä, jolla estät merkinnän näkymisen vanhemmille.

Sitten ne voi toki tulla yllätyksenä, kun kuraattori ottaa yhteyttä jne.

Opettaja ei nimittäin päätä, haluaako hän niitä merkintöjä laittaa. Se käsky tulee esimiehiltä ja heidän esimiehiltään.

Jos lapselle halutaan tukea sinne kouluun, niin pitää olla näyttö tuen tarpeelle. Eli koulunkäynnistä ei tule mitään, ellei ole esim. avustajapalveluita. Se, että vanhempi taikka opettaja kokee sen tärkeäksi, ei riitä. Pitää olla näyttö.

Ja kyllä - olen opettajana sitä mieltä, että systeemi on tyhmä ja kuluttava. Ammattitaitoinen opettaja näkee hyvin nopeasti, milloin ohjaajan avulla moni juttu helpottuisi. Mutta jälleen kerran: Opettaja ei sille asialle voi muuta, kuin laittaa niitä merkintöjä ja toivoa, että näyttö täyttyy ja esimiehet uskovat tarpeen olevan todellinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Kuntapoliitikko, sivistysjohtaja ja kaupunginjohtaja, siinä oikeat osoitteet, johon voit valituksesi ja toiveesi osoittaa. Opettaja ja rehtori eivät resursseista päätä. Etkö edes tuota tiennyt?

Onko oikeasti teillä koulussa asenne, että Ei kuulu mulle? Eikö se ole opettajan tehtävä ammattilaisena huomata ongelmat ja ehdottaa ratkaisuja, sekä oppilaalle, vanhemmille että esimiehelleen, joka taas vie toetoa tarpeista eteenpäin.

Mutta ei kuulu mulle. Joutuisin soittamaan. Tai kirjoittamaan jonnekin, mitä en jaksa selvittää.

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan työtäni opettajana. Oppilaiden kanssa tulen hyvin toimeen. Hankalat huoltajat ovat kuitenkin työni rasittavin osa. He imevät motivaation ja tuhlaavat aikaani - aikaa, jonka käyttäisin mieluummin opetuksen suunnitteluun tai oppilaiden kohtaamiseen. Jokainen turha Wilma-viesti tai yhteydenotto on pois opetuksesta ja oppilailta.

Tämä tulee aina hämmentämään minua. Lääkäri esimerkiksi "haluaisi vain tehdä työnsä", eli hoitaa sitä potilaan kehoa parhaaksi katsomallaan tavalla ilman että potilas millään tavalla puuttuu hoitoon. Onko sitä vaikea hahmottaa, että siinä hoidetaan nimenomaan sen potilaan eli jonkun toisen ihmisen kehoa ja kyseessä on palveluammatti eikä mikään itseilmaisuammatti? Se työ on olennaisesti sitä, että se ihminen joka hallitsee sitä sairastavaa kehoa otetaan siinä huomioon, tehdään yhteistyötä, vuorovaikutetaan.

Sama juttu opettajissa. Tuliko yllätyksenä, että vanhemmat haluavat tietää ja vaikuttaa siihen mitä koulussa heidän lapsilleen opetetaan, ja miten? Kuvittelitteko tosissanne, että kunhan lapset vain tuodaan sinne kouluun niin saatte opettaa aivan miten itse parhaaksi katsotte ilman että lapsista lopulta vastuussa olevat, lapsia aidosti rakastavat vanhemmat haluavat puuttua mihinkään? Joku ketjussa sanoikin, että lapsiyksilö on hänelle opettajana lopulta vain yksi tuhannesta (eli ei voi mistään aidosta välittämisestä puhua toisin kuin vanhempien kohdalla). Te siellä opetatte ensisijaisesti jonkun aikuisen lasta, ette pelkästään lasta, riippumatonta ihmisyksilöä. Eikö opettajankoulutuksessa opeteta, että työ on vuorovaikutusta kodin ja koulun välillä...? 

Ei vaan riitä tunnit vuorokaudessa jos pitää 30 vanhemman turhia viestejä lukea päivässä. Ja ihan vaan tiedoksi, se sun kullannuppu ei ole yhtään sen tärkeämpi tai parempi kun ne sadat muutkaan kullannuput siellä koulussa. Ei ketään kiinnosta sun kakaras.

Ja juuri siksi vanhemmat puuttuu asioihin, koska vanhempia kyllä kiinnostaa ne omat "kakarat".

Voi kun kiinnostaisi myös kasvattaa ne kakarat, heti kun ongelmia ilmaantuu, kovempi kontrolli päälle, lapsi oppimaan, että on yritettävä enemmän. Nyt vanhemmat nostaa kädet pystyyn, naureskellaan, että kyllä meillä on villiä meno.

Onkohan tutkittu kuinka paljon nämä älylaitteet vaikuttaa lapsen kehitykseen? Itsestäni huomaan, että kun liikaa olen netissä, tulee huono olo, mikään muu ei kiinnosta, ja minusta tulee ärtynyt ja levoton. Aina on avattava uusi sivu saadakseni mielihyvää.

Tuohon moni nykyvanhempi lapsensa altistaa. Sitten on diagnoosia pilvin pimein.

"Opettaja kertoo, että esimerkiksi ahdistuneisuuteen liittyvät ongelmat ja adhd-diagnoosit ovat lisääntyneet. Vanhemmilta ja oppilailta itseltään tulee paljon toiveita, miten ne tulisi ottaa huomioon. Esimerkkinä opettaja mainitsee pyynnöt tietyistä istumapaikoista. Hän kertoo ymmärtävänsä erilaiset toiveet, mutta painottaa opettajien olevan ammattitaitoisia.

Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista."

Erityislapsen vanhempana koen ahdistusta tämän tyyppisistä ulostuloista. Alapeukuttakaa te normaalien vanhemmat ihan rauhassa, erityisten vanhemmat tietävät miksi tällainen asenne opettajan suunalta ahdistaa. Koska ei ne opettajat aina tiedä. Jos opettajien taholta (satun asumaan samassa kaupungissa kuin tuo haastateltu opettaja) ollaan synnyttämässä sellaista kulttuuria, että asialliset pyynnöt (!) koetaan painostavina ja esim ADHD-lapset nähdään yhtenä massana, jota "tiedetään miten käsitellä", niin kyllä tässä koulun kasvatuskulttuurissa ollaan yhtäkkiä menty 30-40 vuotta taaksepäin.

Ja ei, en pyöritä opettajaa tai vaadi älyttömiä asioita. Opettaja tuntee lapseni näin kouluvuoden alussa muutaman päivän ajalta. Yritän tehdä hänenkin työstään helpompaa kertomalla vanhemman näkökulmia siihen, mikä voisi helpottaa erityislapsen arkea. Onneksi lapseni oman uuden open kanssa kommunikointi on ollut erittäin mutkatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joka toiselle nuorella on jokin diagnoosi. Ongelma on se, että opettajan pitää opettaa kymmeniä nuoria eikä vain sitä yhtä uniikkia lumihiutaletta. Terapeuteillakin on yksi potilas kerrallaan mutta opettajalla noin 20 oppilasta luokassa, ja jokaisen oppimisesta pitäisi olla vastuussa!!

Vanhempien syykö se on, että erityisopetukseen ei enää nykyään pääse?

Koulun nämä asiat pitäisi hoitaa, eikä vain syytellä vanhempia. Ei yksikään vanhempi pidä siitä, että opettaja joutuu yksin hoitamaan tavallista opetustyötä ja "siinä sivussa" vielä monen erityisopettajan työt. Tästä tilanteesta kärsivät kaikki.

Ei se autisti lakkaa olemasta autisti, vaikka hänen vanhempiaan haukuttaisiin kuinka paljon hyvänsä. Lastensuojeluilmoituksetkaan eivät "paranna" autismia.

Oppivelvollisuus on jokaisen suoritettava. Myös niiden lasten jotka tarvitsevat erityistä tukea. Kun erikoisluokkia ei ole, niin silloin ne lapset ovat tavallisilla luokilla.

Kuntapoliitikko, sivistysjohtaja ja kaupunginjohtaja, siinä oikeat osoitteet, johon voit valituksesi ja toiveesi osoittaa. Opettaja ja rehtori eivät resursseista päätä. Etkö edes tuota tiennyt?

Onko oikeasti teillä koulussa asenne, että Ei kuulu mulle? Eikö se ole opettajan tehtävä ammattilaisena huomata ongelmat ja ehdottaa ratkaisuja, sekä oppilaalle, vanhemmille että esimiehelleen, joka taas vie toetoa tarpeista eteenpäin.

Mutta ei kuulu mulle. Joutuisin soittamaan. Tai kirjoittamaan jonnekin, mitä en jaksa selvittää.

Herrasiunaa, nytkö opettajien pitää sinun toiveet viedä eteenpäin. Miksi et itse ota yhteyttä sivistysjohtajaan sinähän sen häirikkölapsosesi oireet parhaiten tunnet.

Voi luoja, ei ihme että opet uupuu, kun kaltaisesi ääliöt pommittaa.