Huoltajat ilmoittavat kouluun, ettei lapsen tarvitse lukea kirjoja, koska näin on kotona sovittu Opettajat avautuvat, millaisilla asioilla vanhemmat piinaavat

Tyhmistä vanhemmista kärsi koko perhe, koulu, läheiset ja yhteiskunta.

Vierailija kirjoitti:

Astmaatikko ja lemmikin omistaja eivät voi istua vierekkäin, autisti ja adha eivät voi istua vierekkäin, eikä adhd ystävänsä eikä aistiyliherkän kanssa eikä aspergerin. Toirette ei voi myöskään istua aistiyliherkän lähellä eikä se adhd. Ahdistuneisuudesta kärsivän täytyy pystyä istua lähelle ovea, jotta voi tarvittaessa poistua. Heitä on 5. Muuten vain puheliaat ystävyksett eivät voi istua lähekkäin. Huonosti näkevän täytyy päästä situmaan eteen jne. Tietenkään näitä syitä ei voi kertoa kenellekään perusteluina. Arvatkaa millainen on tämän ns. normaaliluokan arki.

erityisluokkaan ja erityisopettaja ja avustajia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toihan on ihan typerää, ettei lapsi tee läksyjä (kirjan lukua) jos kotona niin sovitaan. Se on väärin. 

Mutta oli noissa artikkeleiden lainauksissa pari, jotka särähti omaan korvaan, joihin on adhd-lapsen kanssa törmännyt. 

"”Kyllähän me opettajat tiedämme, miten adhd-oppilasta pitäisi käsitellä ja ottaa huomioon. Mutta ihan kaikki se, mitä halutaan ja kysytään, ei ole mahdollista.”"

- ei, eivät tunnu tietävän. Ehkä 1/10 opettajista tietää mitä riskejä adhd-lapsen pyöriminen normilasten seassa sisältää. Muut eivät tajua. Laittavat lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin, voi kuulkaa kyllä kotona ne haasteet tiedetään, mutta miten sieltä kotoa voidaan puuttua käytökseen koulussa? Haluatteko että vanhempi tulee välitunnille tai tunnille mukaan? Adhd-lasta täytyy valvoa, se ei ohjeita muista impulsiivisuuden vuoksi. Mutta opettajista ei riitä ketään valvomaan, ja sitten lapsen huonosta käytöksestä viestiä kotiin. 

Adhd-lapsi ei saa rauhallista työskentelytilaa, toiset oppilaat kiusaavat pakko-oireista, ja vaaditaan istumaan koetilanne 45 min paikallaan kun keskittyminen ei siihen veny, ei vaikka miten yrittää. Tai voi istua, mutta ei enää pysty myöskin kirjoittamaan vastauksia. Kaikki pinnistely menee siihen että keskittyy paikallaoloon. 

"Huvitti erityisesti maininta, ettei ”pienistä tyhmyyksistä”, kuten kaverin tönimisistä tai kiroilusta, saa laittaa Wilma-merkintää lapselle. Tällainen asiakasajattelu on yleistynyt koulussa, eivätkä kaikki vanhemmat tahdo ymmärtää, että opettaja on ammattilainen, joka kyllä osaa tehdä pedagogiset ratkaisut ilman huoltajien neuvoja.” (Opettaja, Jyväskylä)"

Minusta tämä opettaja on malliesimerkki ylimielisestä pedagogista, joka ei ollenkaan käsitä mitä rämpimistä se erkan perheessä on. Miksi kaikki paska täytyy laittaa sinne wilmaan? Mitä varten? Jotta saa vanhemmat tuntemaan mahdollisimman paljon huonommuutta ja epäonnistumista? Se lapsi käyttäytyy just samoin myös kotona, uskokaa pois. Sitä ei tarvitse alleviivata vielä koulunkin suunnasta. Mutta on se kiva, että herättää oikein huvittuneisuutta. 

Kerran kuulin erityisopettaja-rehtorista, joka oli sanonut omille alaisilleen, erityisoppilaista, että näiden lasten vanhemmille ei laiteta yhtäkään negativiista wilma-merkintää. 

Ai mutta, te opettajathan tiedätte, miten adhd-lapsia kohdellaan. Haha. 

Kuulostaa siltä, että sinun lapsesi paikka ei ole terveiden lasten joukossa koulussa, vaan joku erityiskoulun erityisluokka olisi oikea paikka. Ymmärrän, että adhd-lapsen vanhemmilla on hankalaa, mutta ei normaali koulu voi tanssia yhden lapsen ja hänen vanhempiensa pillin mukaan!

Todella harva adhd on noin villi. Veikkaisin, että tuossa on myös kasvatuksella osansa. Tuttavaperheessä kaikki 3 lasta adhd, ja heitä ei kasvateta mitenkään! Ei siis yhtään mitenkään! Saavat syödä päivittäin karkkia, tapella, huutaa, riehua ja vaikka piirrellä seiniin. Vanhemmat naureskelevat vieressä kun on niin hassuja ja viihdyttäviä lapsia. 🙈

Tuohan se on! Suurin osa tarkkaavaisuushäiriöistä johtuu kasvatuksesta ja perheen omasta vuorovaikutuksesta ja vain pieni osa johtuu neurologisista syistä (Ja niistäkin osa taas johtuu raskaudenaikaisesta äidin päihteiden käytöstä)

Jos vanhemmilta kysytään, niin heidän oman lapsensa tarkkaavaisuushäiriö ja levottumuus ovat täysin riippumattomia asioita vanhemmista, kasvatuksesta ja perheestä. Mutta näin tilanne ei ole.

Keskosuus altistaa ADHD:n ilmenemiselle. 

ADHD oireisto johtuu täysiaikaisilla lapsilla 80% geeneistä. On kyseessä aivojen toiminnan häiriö ja aivojen rakenteellisuudet periytyvät ihan kuten muutkin osat meissä. Voi johtua myös päihderaskaudesta tai traumaattisesta varhaislapsuudesta.

Aika outo yritys tulla nollaamaan vuosikymmenten tutkimustyön lastenneurologiasta ja -psykiatriasta. Kyllä ne ovat ihan oikeita tieteenaloja eikä siellä mikä tahansa mielipide pääse läpi ilman perusteellista tutkimustyötä. 

Ei kuulu normaaliluokkaan minustakaan. Ei hän ole ns normaali. Olen hänen omaishoitaja.

Erityisluokkia tai edes pienryhmiä ei ole kaikissa kaupungeissa. Ei vaan ole. Voitte uskoa että vanhemmatkin haluaisi lapsensa johonkin jossa oppisivat, mutta ei. Ei ole mahdollista. Inkluusion nimessä laitetaan sinne isoon luokkaan niin ADHD:t kuin autistitkin, vaikka eivät pärjää isossa ryhmässä. 

ADHD-lapsella on oikeus tukeen, on se sitten tehostettu tuki tai erityinen tuki. Ja sitten kun vanhempi pyytää opettajalta tätä erityistä tukea toteutuvaksi, pyytää jotain, niin vinoillaan. Erityisen tuen lapsille tehdään HOJKS ja jos HOJKS:ssa on lapselle luvattu, että häntä valvotaan välitunnilla enemmän, niin lakisääteisesti se pitää myös tapahtua. HOJKS on sitova. Jos vanhempi sitä HOJKS:ssa luvattua opettajalta pyytää, se ei ole vinoilun aihe. Ja kouluhan on muutenkin vastuussa lapsista ja turvallisuudesta. ADHD on sellainen että tarvitsee valvontaa, tai ei ole turvallista. Ei ole jotain yhden lapsen pillin mukaan hyppimistä, vaan HOJKS:n noudattamista, ja se on lakisääteisesti sitova. 

Meidän toinen lapsi on ysin oppilas ja ikätasoinen, ei piirteitä ADHD:sta. Miten tämä voidaan taas nähdä kasvatuksen ongelmana, jos lapsella on synnynnäinen aivotoiminnan häiriö? Miten se on kasvatuksellista? Aika useinkin samassa perheessä voi olla sekä nepsyjä että tavallisia. Tosi huonolla tuurilla kaikki ovat nepsyjä. 

  pienryhmiä pitäisi olla

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lellulellu kirjoitti:

Opettajien tulee muistaa että vanhemmat kasvattaa lapset. Opettajat tottelevat ohjeita miten kutakin lasta kasvatetaan

Täytyy olla provo tai sitten sinulla on jotain vinksallaan...

Ihan hyvä provo. Niinhän sitä aina sanotaan, että lasten kasvatus on vanhempien asia, vaikka oikeasti ison osan hoitaakin päiväkodit ja koulut

Kumma myös kun koulut ottavat kunniaa lasten menestyksestä, mutta vanhemmilta se on nykyisin kielletty.

Mistä menestyksestä? Tulokset ovat pudonneet rajusti viimeisten 20 vuoden aikana. Eipä ole paljoa hurrattavaa. Ei niin kouluilla kuin vanhemmillakaan.

Kyllä niitä menestyviä lapsia vaan on. Joissain perheissä ja joissain kouluissa mahdollisesti enemmän kuin toisissa.

Ongelma on, kun yhä enemmän on myös lapsia ja nuoria joiden koulutie takkuilee. Perheet, alueet ja koulut eriarvoistuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta on leikattu yli 2 miljardia euroa vuosina 2012–2019. Leikkausten vuoksi opetustunteja on vähennetty, opettajia irtisanottu ja opetusryhmiä suurennettu.

Niin. Mikäs se vaalikampanja oli, kun edustajat pitivät kylttejä, että "koulutuksesta ei leikata"? Ja sitten kun pääsivät hallitukseen, niin leikattiin koulutuksesta.

Olikos se Sipilän hallituksen porukkaa? Muistelen, että se oli joku yleinen kampanja johon poliitikkoja osallistui useammastakin puolueesta.

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lellulellu kirjoitti:

Opettajien tulee muistaa että vanhemmat kasvattaa lapset. Opettajat tottelevat ohjeita miten kutakin lasta kasvatetaan

Täytyy olla provo tai sitten sinulla on jotain vinksallaan...

Ihan hyvä provo. Niinhän sitä aina sanotaan, että lasten kasvatus on vanhempien asia, vaikka oikeasti ison osan hoitaakin päiväkodit ja koulut

Kumma myös kun koulut ottavat kunniaa lasten menestyksestä, mutta vanhemmilta se on nykyisin kielletty.

Mistä menestyksestä? Tulokset ovat pudonneet rajusti viimeisten 20 vuoden aikana. Eipä ole paljoa hurrattavaa. Ei niin kouluilla kuin vanhemmillakaan.

Käytännössä ero oppilaiden välillä tarkoittaa sitä, että parhaat 9.luokan oppilaat hallitsevat jo ylioppilaskokeen lyhyen oppimäärän tehtäviä ja heikoimmilla oppilailla on vaikeuksia 6.luokan tai jopa 3.luokan tasoa vastaavissa tehtävissä, tiivisti Karvin johtava Jari Metsämuuronen, tämä siis matematiikassa, kouluissa on eroja, saisivat rankata pääkaupunkiseudun koulut

Pissa-Ensio.

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lellulellu kirjoitti:

Opettajien tulee muistaa että vanhemmat kasvattaa lapset. Opettajat tottelevat ohjeita miten kutakin lasta kasvatetaan

Täytyy olla provo tai sitten sinulla on jotain vinksallaan...

Ihan hyvä provo. Niinhän sitä aina sanotaan, että lasten kasvatus on vanhempien asia, vaikka oikeasti ison osan hoitaakin päiväkodit ja koulut

Kumma myös kun koulut ottavat kunniaa lasten menestyksestä, mutta vanhemmilta se on nykyisin kielletty.

Mistä menestyksestä? Tulokset ovat pudonneet rajusti viimeisten 20 vuoden aikana. Eipä ole paljoa hurrattavaa. Ei niin kouluilla kuin vanhemmillakaan.

Käytännössä ero oppilaiden välillä tarkoittaa sitä, että parhaat 9.luokan oppilaat hallitsevat jo ylioppilaskokeen lyhyen oppimäärän tehtäviä ja heikoimmilla oppilailla on vaikeuksia 6.luokan tai jopa 3.luokan tasoa vastaavissa tehtävissä, tiivisti Karvin johtava Jari Metsämuuronen, tämä siis matematiikassa, kouluissa on eroja, saisivat rankata pääkaupunkiseudun koulut

Ohis: Lyhyen matematiikan ylioppilastehtävistä on neljä tai viisi suoraan peruskoulun oppimäärän mukaisia. Eli periaatteessa oppilas, joka hallitsee peruskoulun oppimäärän erinomaisesti, voi kirjoittaa suoraan arvosanan B lyhyestä matematiikasta heti yhdeksännen luokan jälkeen.

T: matematiikan ope

Voi ei!

Abortti olisi pitänyt tehdä. Älkää tehkö lisää retardeja tänne. Mehän haalitaan niitä jo ihan ulkomailta asti. :D[/quote]

Niin, sinunlaistesi "täydellisten" yksilöiden kohdalla.

Todellisuudessa olet niin henkisesti sairas, että et ymmärrä mistään mitään.

Et kykene muuhun kuin toisten jatkuvaan alentamiseen ja luulemaan itseäsi täydelliseksi.

"Mielipiteesi" suoraan yhdestä historian häpeällisimmästä ajanjaksosta.

Ihana!

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

Jos sun kakarasi erityisyys ei jatkuvasti häiritse koko muuta luokkaa, niin ei ole ongelmaa. Jos se sun paskavaippas jatkuvasti häiritsee muita, niin se on liikaa. Ei ole vaikeeta ymmärtää.

Mitään ongelmia ei ollut kun retardit pistettiin tarkkiksille. Kaikki oli tyytyväisiä. Retardit sai opettajan joka osasi käsitellä retardeja ja normaalit oppilaat saivat oppia rauhassa. Tulokset oli maailman parasta. Sitten päätettiin että eihän tämä nyt käy päinsä että Suomessa on näin hyvät koulut. Voi porukka kohta lopettaa demareiden ja vihreiden puolesta äänestämisen kun ovat liian fiksuja. Pitää kansaa tyhmentää. Ja tässä nyt ollaan. Kenelläkään ei ole mukavaa ja koko maa kärsii tästä. Fiksua, erittäin fiksua.

Tää vastaus osoittaa viimeistään sen, että kyseisellä henkilöllä ei ole mitään käsitystä siitä, mitä kaikkea "erityisyys" oikeasti on. Retardeja, voi jestas. :`D Kyllä kevat pääsääntöisesti menee erityiskouluun. Mutta et edes vastannut kysymyksiini, mitä vanhempi voi tehdä jos ei ole paikkaa erityisluokkaan ja miksi lapsi ei voisi saada tukitoimia normiluokassa pärjäämiseen? Mee takaisin ylilaudalle äläkä ainakaan hanki lapsia.

Abortti olisi pitänyt tehdä. Älkää tehkö lisää retardeja tänne. Mehän haalitaan niitä jo ihan ulkomailta asti. :D

Tämä on surullinen ääriesimerkki siitä, millaisia asenteita erityislapset ja heidän vanhempansa kohtaavat vielä 2020-luvun Suomessa. Trollihan tämä Ollipolli toki on, mutta peukutukset ja jotkut muut viestit tässä ketjussa kertovat samansuuntaisista asenteista. Ei sillä, olen itsekin ennen vanhemmuutta ja varsinkin erityislapsen vanhemmuutta alapeukuttanut tällä palstalla useita viestejä, jotka nyt saisivat minulta yläpeukun ja myötätuntoisen kommentin.

En minä tätä valinnut enkä myöskään millään valinnallani vaikuttanut siihen, että lapseni on erityinen. Olen käyttänyt satoja tunteja (ja paljon euroja) lapseni kuntouttamiseen ja erilaisiin käynteihin, joilta "normaalin" lapsen kanssa olisin säästynyt. En avaa tarkemmin lapsen diagnoosia, koska se ei tähän kuulu, mutta olen saanut useilta ammattilaisilta myönteistä palautetta siitä, miten lapsi on edistynyt, koska kuntoutukseen on panostettu. Joitakin hankalampia keskusteluja olen myös joutunut käymään, jotta lapsen etu tulisi huomioiduksi. En ole vaatinut "palvelua uniikille lumihiutaleelleni", olen tuonut esille lapsen näkökulman, jota hän ei osaa vielä puolustaa ja kertoa itse. Joku vanhakantainen ammattilainen voisi leimata lapsen haasteet, esim. aistiyliherkkyydet, sellaiseksi lumihiutalemaisuudeksi, jotka häviävät "siedättämällä". Terveydenhuollon ammattilaiset ovat minulle todenneet, että nämä haasteet ovat lapsella sellaisia, että ne eivät siedättämällä häviä. Sen sijaan määrätietoisen, useita vuosia kestävän kuntouttamisen avulla nämä haasteet ovat lieventyneet niin, että lapsi pystyy ainakin tällä hetkellä toimimaan normiryhmässä ikätoveriensa kanssa. Vain vähän aikaa sitten neurologi totesi minulle, että tästä lapsesta tulee kyllä tuottava yhteiskunnan jäsen.

Uskon ja ymmärrän opettajien kuormituksen lisääntyneen siksi, että yhteydenpito vanhempiin on muuttunut Wilman ja yhteiskunnan muun muutoksen myötä. Uskon, että pieni osa vanhemmista käyttäytyy epäasiallisesti ja kuormittaa opettajaa kohtuuttomasti. Tiedän, että itse en ole näin toiminut, mutta ymmärrän, että tällainen ilmiö on olemassa. Edelleen kuitenkin ihmettelen alkuperäisen ulostulon (Hesarissa haastatellun nimettömän kuopiolaisopettajan) lausumaa vanhempien pyynnöistä (esim. istumapaikat) ja ADHD-oppilaiden "käsittelystä". Jos mennään kulttuuriin, jossa erityislasten vanhempien asialliset PYYNNÖT leimataan opettajaa häiritseviksi tai painostaviksi, niin silloin yhteistyö opettajan ja vanhemman välillä vaikeutuu todella paljon. Mielestäni pyyntö istumapaikasta on erittäin asiallinen, tämä on juuri niitä juttuja, jotka eivät parannu sillä, että opettaja on päättänyt siedättää lapsen istumaan tietyssä paikassa. Tästä istumapaikka-asiasta voidaan jankata vaikka sata sivua, mutta asia ei muuksi muutu.

Tässä on kyse yksittäisestä opettajasta, emmekä voi tietää, millainen hänen tilanteensa esim. työssä jaksamisen suhteen näin yleisesti ottaen on. Kuitenkin tällaista yksipuolista mielikuvaa luodaan Suomen suurimmassa sanomalehdessä ja siksi minäkin nyt olen useamman viestin voimalla ottanut tähän kantaa. Olen kuullut tässä sivussa, että minun pitäisi tehdä abortti, ja lastani on nimitelty retardiksi. Ei voi onneksi sanoa, että normisettiä, mutta tämäkin kertoo jotain tästä yhteiskunnallisesta ilmapiiristä, jossa tällä hetkellä elämme. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

OlliPolli kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lellulellu kirjoitti:

Opettajien tulee muistaa että vanhemmat kasvattaa lapset. Opettajat tottelevat ohjeita miten kutakin lasta kasvatetaan

Täytyy olla provo tai sitten sinulla on jotain vinksallaan...

Ihan hyvä provo. Niinhän sitä aina sanotaan, että lasten kasvatus on vanhempien asia, vaikka oikeasti ison osan hoitaakin päiväkodit ja koulut

Kumma myös kun koulut ottavat kunniaa lasten menestyksestä, mutta vanhemmilta se on nykyisin kielletty.

Mistä menestyksestä? Tulokset ovat pudonneet rajusti viimeisten 20 vuoden aikana. Eipä ole paljoa hurrattavaa. Ei niin kouluilla kuin vanhemmillakaan.

Käytännössä ero oppilaiden välillä tarkoittaa sitä, että parhaat 9.luokan oppilaat hallitsevat jo ylioppilaskokeen lyhyen oppimäärän tehtäviä ja heikoimmilla oppilailla on vaikeuksia 6.luokan tai jopa 3.luokan tasoa vastaavissa tehtävissä, tiivisti Karvin johtava Jari Metsämuuronen, tämä siis matematiikassa, kouluissa on eroja, saisivat rankata pääkaupunkiseudun koulut

Ohis: Lyhyen matematiikan ylioppilastehtävistä on neljä tai viisi suoraan peruskoulun oppimäärän mukaisia. Eli periaatteessa oppilas, joka hallitsee peruskoulun oppimäärän erinomaisesti, voi kirjoittaa suoraan arvosanan B lyhyestä matematiikasta heti yhdeksännen luokan jälkeen.

T: matematiikan ope

Myös vaikkapa virkamiesruotsista saa yliopistossa hyvän arvosanan jos osaa lukioruotsin tekstikirjat ja opettelee muutaman omaan alaan liittyvän sanan sen päälle.

(Yliopistoon meneville amiksille vinkki: lainatkaa kirjastosta ruotsin tekstikirjat ja ehkäpä myös kielioppi.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Jos lapsella on neurologinen häiriö, niin sen vaatiminen, että "ollaan just niinkuin muutkin" on sama kuin että vaatisit jalatonta lasta kävelemään edes metrin tai värisokeaa lasta erottamaan punaisen ja vihreän. Onko se niin vaikea tajuta, että se voi olla lapselle yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta. Siellä aivoissa on HÄIRIÖ. Se ei ole lapsen syy ja se ei johdu kasvatuksesta. Se lapsi ei vain yksinkertaisesti pysty siihen mihin muut.

Tämä on juuri tämän keskustelun ongelma, samoin kuin alkuperäisen opettajan ulostulon ongelma. Jos lapsi ei saa, mitä lapsi tarvitsee (nyt ei puhuta haluamisesta vaan tarpeesta), niin ei se lapsi vaan pysty siihen mitä vaaditaan.

Toki alkuperäinen ulostulo kritisoi pääasiassa (turhia) vaatimuksia esittäviä vanhempia, mutta tietyssä kohti oli luettavissa rivien välissä vanhentunutta ajattelua neurologista erityisyyttä kohtaan.

Mikäli häiriön esiintyminen on sellaista, että se vie työrauhan luokalta ja kohtuuttomasti aikaa opettajalta - sellaisen lapsen paikka ei ole normaaliluokassa.

Jonkun pitäisi pitää myös tavallisten tyttöjen ja poikien puolta. Ja kyllä - tarkoituksella vielä kirjoitin nuo maagiset, pelottavat sukupuolta ilmaisevat sanat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Jos lapsella on neurologinen häiriö, niin sen vaatiminen, että "ollaan just niinkuin muutkin" on sama kuin että vaatisit jalatonta lasta kävelemään edes metrin tai värisokeaa lasta erottamaan punaisen ja vihreän. Onko se niin vaikea tajuta, että se voi olla lapselle yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta. Siellä aivoissa on HÄIRIÖ. Se ei ole lapsen syy ja se ei johdu kasvatuksesta. Se lapsi ei vain yksinkertaisesti pysty siihen mihin muut.

Tämä on juuri tämän keskustelun ongelma, samoin kuin alkuperäisen opettajan ulostulon ongelma. Jos lapsi ei saa, mitä lapsi tarvitsee (nyt ei puhuta haluamisesta vaan tarpeesta), niin ei se lapsi vaan pysty siihen mitä vaaditaan.

Toki alkuperäinen ulostulo kritisoi pääasiassa (turhia) vaatimuksia esittäviä vanhempia, mutta tietyssä kohti oli luettavissa rivien välissä vanhentunutta ajattelua neurologista erityisyyttä kohtaan.

Ongelmahan ei niinkään ole sen erityisen härvääminen ja tekeminen yleensä VAAN sen vanhemman vaatimukset ja toiminta. Se oleminen niinkuin muutkin vaatimus kodistuu ensi sijaisesti niihin vanhempiin. Jos erityisluokan ovet ei teidän kullannupulle aukene, niin sitten otatte vastaan just sen saman mitä me muutkin vanhemmat ettekä käy siellä sorkkimassa ja rämpyttelemässä rajattomasti kohtuuttomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Jos lapsella on neurologinen häiriö, niin sen vaatiminen, että "ollaan just niinkuin muutkin" on sama kuin että vaatisit jalatonta lasta kävelemään edes metrin tai värisokeaa lasta erottamaan punaisen ja vihreän. Onko se niin vaikea tajuta, että se voi olla lapselle yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta. Siellä aivoissa on HÄIRIÖ. Se ei ole lapsen syy ja se ei johdu kasvatuksesta. Se lapsi ei vain yksinkertaisesti pysty siihen mihin muut.

Tämä on juuri tämän keskustelun ongelma, samoin kuin alkuperäisen opettajan ulostulon ongelma. Jos lapsi ei saa, mitä lapsi tarvitsee (nyt ei puhuta haluamisesta vaan tarpeesta), niin ei se lapsi vaan pysty siihen mitä vaaditaan.

Toki alkuperäinen ulostulo kritisoi pääasiassa (turhia) vaatimuksia esittäviä vanhempia, mutta tietyssä kohti oli luettavissa rivien välissä vanhentunutta ajattelua neurologista erityisyyttä kohtaan.

Mikäli häiriön esiintyminen on sellaista, että se vie työrauhan luokalta ja kohtuuttomasti aikaa opettajalta - sellaisen lapsen paikka ei ole normaaliluokassa.

Jonkun pitäisi pitää myös tavallisten tyttöjen ja poikien puolta. Ja kyllä - tarkoituksella vielä kirjoitin nuo maagiset, pelottavat sukupuolta ilmaisevat sanat.

Ei nykyään ole mitään normi luokkia niin kuin vaikka kasarilla, jolloin oppilaat istuivat pulpeteissaan ja tekivät niin kuin opettaja käski. Ei kännyköitä eikä hurjia vaatimuksia itseohjautuvuudesta. Toimi ihan kohtuudella.

Miksi nykyään pitää mennä vaikeimman kautta mukarennosti, mutta kuitenkin niin ettei se palvele tavallisia oppilaita ja on aivan mahdotonta esim. vilkkaille ADHD lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erityislapset takaisin erityisluokkaan, mielellään pois oikeitten lasten läheltä kokonaan. On taattava normaalilasten oikeus oppimiseen.

Erityiset voi sitten huutaa keskenään kaukana meistä muista.

Te jotka huudatte että erityislapset pois tavallisesta luokasta tai kotiopetukseen tms. Niin voisitteko kertoa kolme asiaa:

1) Millainen erityisyys on hyväksyttävää normiluokassa? Lapsella voi olla lukihäiriö, diabetes, huono kuulo, hyvä muttei täydellinen suomen kielitaito, motorinen kehityshäiriö, hahmotushäiriö SI-häiriö... Nämä kaikki vievät opettajan aikaa "normaaleilta" lapsilta, mutta pitäisikö kaikki nämä lapset laittaa erityisluokille?

2) Mitä vanhempi voi tehdä, jos sitä paikkaa erityisluokkaan tai kouluun ei yksinkertaisesti ole?

3) Miksi vanhempi ei saisi ottaa esille, pyytää, ehdottaa ja joissain tapauksissa jopa vaatia niitä ratkaisuja, jotka edesauttavat lapsen pärjäämistä normiluokassa? Erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa "siedättäminen" ei terveydenhuollon ammattilaistenkaan mielestä ole hyvä ratkaisu?

Täällä on nyt paljon haukuttu sekä erityislapsia että vanhempia sellaisten ihmisten taholta, joilla ei ole mitään käsitystä erityisyydestä ja siihen liittyvästä moninaisuudesta. Jos pystytte näihin antamaan vastaukset, niin keskustelu saattaisi mennä vähän eteenpäin.

A) Puhutaan niistä erityisyyksistä, jotka aiheuttavat toisille lapsille häiriötä. Diabetes kiusaa vain lasta itseään, mutta joku jatkuva härvääminen, paikoillaan pysymättömyys tai kykenemättömyys istua keskipaikalla häiritsevät muita.

c) Jos erityisluokkaa ei ole sitten ollaan just niinkuin muutkin ja vanhemmat eivät tee itsestään numerota erityisvaatimuksineen. Se nepsy ei ole mikään maailman napa, jonka ympärillä kaikkien muitten on kumarrettava.

Jos lapsella on neurologinen häiriö, niin sen vaatiminen, että "ollaan just niinkuin muutkin" on sama kuin että vaatisit jalatonta lasta kävelemään edes metrin tai värisokeaa lasta erottamaan punaisen ja vihreän. Onko se niin vaikea tajuta, että se voi olla lapselle yksinkertaisesti fyysisesti mahdotonta. Siellä aivoissa on HÄIRIÖ. Se ei ole lapsen syy ja se ei johdu kasvatuksesta. Se lapsi ei vain yksinkertaisesti pysty siihen mihin muut.

Tämä on juuri tämän keskustelun ongelma, samoin kuin alkuperäisen opettajan ulostulon ongelma. Jos lapsi ei saa, mitä lapsi tarvitsee (nyt ei puhuta haluamisesta vaan tarpeesta), niin ei se lapsi vaan pysty siihen mitä vaaditaan.

Toki alkuperäinen ulostulo kritisoi pääasiassa (turhia) vaatimuksia esittäviä vanhempia, mutta tietyssä kohti oli luettavissa rivien välissä vanhentunutta ajattelua neurologista erityisyyttä kohtaan.

Ongelmahan ei niinkään ole sen erityisen härvääminen ja tekeminen yleensä VAAN sen vanhemman vaatimukset ja toiminta. Se oleminen niinkuin muutkin vaatimus kodistuu ensi sijaisesti niihin vanhempiin. Jos erityisluokan ovet ei teidän kullannupulle aukene, niin sitten otatte vastaan just sen saman mitä me muutkin vanhemmat ettekä käy siellä sorkkimassa ja rämpyttelemässä rajattomasti kohtuuttomia.

Voimme varmasti olla samaa mieltä siitä, että kohtuuttomia ei pidä vaatia. Se taas, että edes asiallista pyyntöä istumapaikasta ei saa esittää ilman että leimataan opettajaa häiriköiväksi tyrannivanhemmaksi, lienee taas vanhemman kannalta kohtuutonta. Ehkä voimme olla tästä samaa mieltä. :)

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me vanhemmat tiedetään mikä on lapsille parasta. MINÄ päätän MINUN lapseni asioista, ei kukaan muu, eikä todellakaan opettaja! Opettajilla on työn puolesta velvollisuus kasvattaa minun lastani mutta minä päätän miten se tapahtuu.

Opettaja ei todellakaan ole velvollinen kasvattamaan lastasi, vaan opettamaan häntä opetussuunnitelman mukaisesti. Ja sinä et todellakaan päätä, miten se tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me vanhemmat tiedetään mikä on lapsille parasta. MINÄ päätän MINUN lapseni asioista, ei kukaan muu, eikä todellakaan opettaja! Opettajilla on työn puolesta velvollisuus kasvattaa minun lastani mutta minä päätän miten se tapahtuu.

Opettaja ei todellakaan ole velvollinen kasvattamaan lastasi, vaan opettamaan häntä opetussuunnitelman mukaisesti. Ja sinä et todellakaan päätä, miten se tapahtuu.

Joku alapeukutti? Se, joka haluaa päättää, miten opettajan pitää omaa mussukkaa opettaa?

Meillä lukiossa olen koko tähän mennessä 26 v. työuran aikana vain kerran törmännyt "hankalaan" huoltajaan. Oli oikea sarjavalittaja. Oli valittanut läpi opettajat lastensa kaikilla kouluasteilla. Minulle hän soitti kerran. Selitti minulle (olin lapsen ryhmänohjaaja) asiaa joka ei edes kuulunut minulle, vaan rehtorille. Yritti selvästi provosoida, mutta pysyin tyynenä ja vastailin asiallisesti. Ei soittanut toista kertaa. Itse lapsi oli tosi fiksu opiskelija.

Ainut toistuva pikku vaiva joka tulee mieleen on jotkut huoltajien poissaoloselvitykset ja -pyynnöt. Poissaoloselvitykset on joskus vaan niin selvää legendaa. Mutta jotkut vaan kuittaa lastensa lintsailut valehtelemalla. Oppia elämään sekin. Pakkohan ne on hyväksyä. Eipä siitä poliisiasiaakaan oikein voi tehdä - vaikka omin silmin hyppytunnilla näkisi sen pahasta migreenistä kärsivän opiskelijan reippaana kaupungilla.

Poissaolopyynnöt tulee usein muodossa: "Veeti ei tule ensi perjantaina kouluun, koska lähdemme..." tai joskus jopa että "Olen antanut luvan Veeralle olla poissa ensi perjantaina..." (poissaololuvan koulusta myöntää koulu - anomuksesta). Yleensä vastaan Wilmaan näihin vaan että: "Poissaololupa myönnetty anomuksen mukaisesti". Huomaavat pikku piikin jos huomaavat. Nuorille yritän sitten opettaa mikä ero on anomuksella ja ilmoituksella. Meillä koulussa tämmöinen ei nyt vielä niin haittaa - tyyliseikka se lopulta meille vaan on. Mutta työelämässä en usko että työnantaja katsoo hyvällä ensimmäisen esimerkin mukaista "anomusta" (korjatkaa työnantajat jos nillitän tässä turhasta). Ja työelämän periaatteita me lukiolaisille muun ohessa opetetaan - kuten nyt että tunnille tullaan ja työt tehdään ja palautetaan ajoissa. Ja niin - viimeksi viime viikolla piti taas opettaa (abille) että virallisia papereita ei täytetä lyijykynällä.

Mutta lähes poikkeuksetta kanssakäyminen huoltajien ja nuorten kanssa on asiallista ja mukavaa. Inhottavat poikkeukset on hyvin harvinaisia.